Aluksi haluan kiittää kaikkia, jotka uhrasivat aikaansa minulle ja vastasivat viestiini "Tietoa jakoon?". Mielenkiinnolla olen opiskellut sen minkä opinnäytteeni tekemiseltä olen kerinnyt.
Nyt kuitenkin haluaisin tietää, miten satanisti toteuttaa kannattamaansa darwinismia käytännössä ja kuinka pitkälle juuri sinä noudatat sitä.
Toisin sanoen, jos kohtaat tilanteen, jossa on selvästi havaittavissa heikompi osapuoli, miten siihen suhtaudut. Esimerkiksi: Otatko osaa keräyksiin tai hyväntekeväisyyteen, jonka selvänä tarkoituksena on auttaa hädänalaisia ja heikompia? Mitä ajattelet näistä? Entä jos kohtaat kadulla tilanteen, jossa voisit selvästi auttaa hädänalaista, puututko siihen vai annatko asian olla ja uhrin selvitä tilanteesta omin voimin (esim. raiskaus, tappelu)? Milloin tulee raja vastaan, kun ystäväsi (tai joku muu) tarvitsee apuasi? Yritätkö aluksi auttaa kaikin mahdollisin tavoin, mutta huomattuasi, että kyseessä on nk. "toivoton tapaus", joka ei saa mitään itse aikaan, annatko asian olla (selvittäköön itse oman soppansa) vai yritätkö vielä kerran?
Lyhyesti sama asia: kuvauksia tilanteista, joihin et ole itse osallisena, mutta kykenisit selvästi niihin vaikuttamaan sekä tilanteista, joissa olet itse osallisena. Perusteluineen, kiitos =) ja mielellään mahdollisimman erilaisista tilanteista.
Toivottavasti tulen ymmärretyksi oikein. Tällä viikolla on sattunut useampaan kertaan, että saan kirjoittamaani selventää. On kirjallinen lahjakkuus päässyt vähäksi aikaa hukkumaan =)
Nyt kuitenkin haluaisin tietää, miten satanisti toteuttaa kannattamaansa darwinismia käytännössä ja kuinka pitkälle juuri sinä noudatat sitä.
Toisin sanoen, jos kohtaat tilanteen, jossa on selvästi havaittavissa heikompi osapuoli, miten siihen suhtaudut. Esimerkiksi: Otatko osaa keräyksiin tai hyväntekeväisyyteen, jonka selvänä tarkoituksena on auttaa hädänalaisia ja heikompia? Mitä ajattelet näistä? Entä jos kohtaat kadulla tilanteen, jossa voisit selvästi auttaa hädänalaista, puututko siihen vai annatko asian olla ja uhrin selvitä tilanteesta omin voimin (esim. raiskaus, tappelu)? Milloin tulee raja vastaan, kun ystäväsi (tai joku muu) tarvitsee apuasi? Yritätkö aluksi auttaa kaikin mahdollisin tavoin, mutta huomattuasi, että kyseessä on nk. "toivoton tapaus", joka ei saa mitään itse aikaan, annatko asian olla (selvittäköön itse oman soppansa) vai yritätkö vielä kerran?
Lyhyesti sama asia: kuvauksia tilanteista, joihin et ole itse osallisena, mutta kykenisit selvästi niihin vaikuttamaan sekä tilanteista, joissa olet itse osallisena. Perusteluineen, kiitos =) ja mielellään mahdollisimman erilaisista tilanteista.
Toivottavasti tulen ymmärretyksi oikein. Tällä viikolla on sattunut useampaan kertaan, että saan kirjoittamaani selventää. On kirjallinen lahjakkuus päässyt vähäksi aikaa hukkumaan =)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse en pidä siitä, että joku syntyy tilanteeseen, josta on vaikea selviytyä. Mielestäni kehitysmaat ansaitsevat tukemme, mutta tämä kuuluu valtiolle, ei yksilölle(voin selittää kantani jos niin toivotaan, en sitä nyt viitsi tehdä). Itse en osallistu keräyksiin myöskään siitä syystä, että oma lanttini ei tuo merkittävää muutosta. Muutoksen voisi tuoda muunlaiset asiat, muttei tuollainen avustus. Sitä avustusta ei osata käyttää, se ollaan nähty.
Tilanne, jossa näen jonkun käyvän toisen ihmisen päälle, on sellainen, johon pitää puuttua. Aluksi, kuten jokaisen pitäisi tehdä, on valita poliisin numero, ja valmistautua soittamaan. Huutaa jotain, riippuen aina tilanteesta, en ala henkeäni uhraamaan tuntemattoman edestä. Jos en vo huutaa, niin soitan. En alkaisi leikkimään sankaria, mutten myöskään sallimaan rikosta(joka on myös rikos).
Jos väkivallan kohteena olisi joku minulle läheinen ihminen, menisin auttamaan, jopa vaarantaen oman turvallisuuteni. Joka hyökkää minun ystäväni kimppuun, hyökkää minun kimppuuni.
Jos joku aikuinen on henkisen väkivallan kohteena, annan hänen selvitä siitä itse. Aikuisen on sellainen kestettävä. Lapsen taasen ei. Mielestäni henkinen väkivalta aikuiselta lapselle, on halveksuttavaa, ja yrittäisin puuttua siihen. Lapselta lapselle henkinen väkivalta taasen on asia, mihin puuttuminen vain pahentaisi asiaa(tuntemattoman puuttuminen). Mutta jälleen kerran tilanteesta riippuen
Eli, tuossa on perusteeni, minkä pohjalta teen ratkaisuni. Täsää tositilanteita, missä olen soveltanut niitä, eivät valitettavasti kovinkaan upeita tilanteita, suuriakaan moraalisia tilanteita... Muutamia vuosia lisää, niin ehkä sitten.
Tilanne:Luokkakaverilla on tehtävät tekemättä, joko laiskuuttaan tai tyhmyyttään. Hän pyytää niitä minulta, joka olen kerrankin kovalla vaivalla tosin saanut tehtyä tehtävät
Vastaus: hyväksyvä
Syy: Tästä ei koidu minulle haittaa. Se ei pudota tehtävieni arvoa, sillä en hae keneltäkään hyväksyntää
Tilanne:Veljeni tarvitsee rahaa. Ei kerro kuinka kipeästi. Rahasumma on minulle iso.
vastaus: kieltävä
Syy:Ilman syytä antaa rahaa en voi sitä tehdä. Idioottimaistahan se olisi. Koska saisin sen muka takaisin? Jos syy olisi vaikka että hän sai potkut ja tarvitsee rahat johonkin ei-välttämättömään. Ehkä ylpeyttään(lupaus ehkä?)
reagointi vastaukseen:Saat rahat seuraavana palkkapäivänäni. Jos tarvitset nopeammin, niin senkin voi, järjestää, mutta siitä haittaa itsellensä.
vastaus:hyväksyvä
Syy: saan rahani takaisin. Minulla ei ole välitöntä tarvetta sille rahalle. Myöskin luotettava lainaaja. Ei haittaa minulle
Loput tilanteista minun pitää luoda mieleeni ja pohtia miten reagoisin. En ole, onneksi, joutunut tekemään vastaavaa valintaa. Siis seuraavat kuvitteellisia. Teidän pitää pohtia sitä, kuinka rehellinen olen itselleni (Minulla ei ole syytä valehdella tuntemattomille).
Tilanne:Näen tappelun neutraalill alueella. Yli kaksi käy yhden päälle. Silti alle enintään viisi.
Vastaus:Yhteys alueen väkivalta/voimankäyttökoneistoon(miksi ikinä sitä haluaakin kutsua) ja terveys yksikön. Ilmoitus hyökkääjille, että voimankäyttäjät ovat tulossa.
Syy:Jos antaisin asian olla, Suomen lain mukaan olisin silloin mukana rikoksessa. Lisäksi en halua omatunnolleni tietoa lehdessä: "mies/nainen/lapsi pahoinpidelty kuoliaaksi. Syyllisistä ei tietoa.". Tälläinen tieto voisi painaa mieltäni pitkän aikaa, heikentää muuta toimintaani. Lisäksi pystyn pitämään puoliani minuutin pari, jos jostain syystä henkilöt hyökkäisivät kimppuuni(puheella ja väistelyllä) kertoessani heille voimankäyttökoneiston saapumisesta enkä pääsisi pakenemaan. Syy ilmoitukseen heille oli saada heidät poistumaan.
JOS tilanteessa olisi:
kaksi tai yksi hyökkääjä, menisin väliin, mutta pysyisin kahden metrin päässä(perhosveitsi kylkiluiden välissä ei houkuttele). Tekisin heille selväksi, että minä puutun asiaan. Je sen, että he ovat pulassa, jos eivät pakene heti.
Jos hyökkääjiä on useampia kuin viisi, en kertoisi heille poliisista, kävelisin vain ohi. En nimittäin halua joutua itse pahoinpitelyn kohteeksi
Jos hyökkäyksen kohteena olisi joku minulle läheinen, ryntäisin leikkimään sankaria, ja improvisoisin. En haastaisi riitaa. hälyttäisin ennen väliintuloa voimankäyttökoneiston(ja ambulanssin)
Sitten, tilanteisiin joihin itse osallistuisin:
Jos tuotan ongelmia jollekin läheiselleni, yritän auttaa häntä parhaani mukaan. Tuntematonta myöskin yrittäisin auttaa, mutta en täydellä potentiaalillani. Vihollista, jota ei ollut tarkoitus satuttaa, soisin hetkellisen kriisiavun.
Vaikka edustankin aatetta, voimakkain selviää, en siltikään kieltäydy avunantamisesta. Teen sen, minkä oletan muidenkin ohikulkioden tekevän tuntemattomille. Tässä on tietenkin vaara sortua solipsismiin, mistä LaVey varoittaa. Teen sen, minkä näen velvollisuudekseni tämän valtion asukkaana.
Se, "missä voimakkain selviää"-aatteeni tulee esiin, kun kävelen kadulla. Sielä se on kaikkein voimakkain. Se, kun näen jonkun keräävän pulloja, huomaan, että hän ei ollut riittävän vahva, otti typeriä riskejä, ehkä. Ehkä hän luotti väärään ihmiseen. Ehkä hänellä ei ollut riittävästi voimaa yrittää ylös, tai ehkei riittävästi älyä. Joka tapauksessa, hän oli liian heikko. En sääli hänen surkeuttaan. Eräs sukulainen, jota en luultavasti edes tunnistaisi kadulla, valitsi ammattinsa täydellisesti, oikea ajoitus ja kaikki. Hän olisi nyt menestyvä, jos ei olisi valinnut viinaa menestymisen sijaan. Kunniotan hänen valintaansa, mutta en sääli häntä.
Heikko ei todellakaan ole fyysisesti heikko. Ei enää. Jos jonkun älylliset lahjat ovat heikot, hän on avuttomampi kuin sellainen, joka joutuu ponnistelemaan saadakseen oven auki, mutta omaa keskiverron älyn. Vaikka tämän fyysisesti voimakkaan(herra A) fyysiset voimat olisivat ylivertaiset, sanotaan vaikka, että neljasataa kiloa yhdellä kädellä ei olisi hänelle edes haaste, niin silti tuo heiveröinen keskiverron älyn omaava(herra B) pystyisi niin tappamaan, kuin käyttämään tuota heikkon älynlahjan omaavaa hyväkseen. Vaikka tuo herra A saisikin mainetta ja kunniaa, voisi hän silti olla köyhä, ja herra B keräisi kaiken menestyksen, tulot, kaiken rahan. Äly voittaa aina lihaksen(jos ei reilullapelillä, niin epäreilulla sitten).
Siis viisaat selviävät. Viisaat ovat voimakkaita. Sitä järjestystä en halua muutettavan millään tasa-arvo systeemillä. Heikkoja yksilöitä pitää tukea sen verran, että heitä pystyy käyttämään hyväkseen. Ja että he eivät tajua sitä.
TOIVOTTAVASTI!!! ymmärsin juttusi oikein. muuten tuli turhaan pikkusen liian pitkä stoori kirjailtua... Toivottavasti ne jotka viitsivät lukea, ymmärstivät.
Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus kehitysmaa-apuun liittyen:
http://service.spiegel.de/cache/international/spiegel/0,1518,363663,00.html
Vaikea sanoa miten tuota kuvaisi...
Surkuhupaisaa?
Kiitos linkistä.
Kouluja sinne pitäisi saada, sellaisia joissa otetaan myös perinteiset arvot huomioon, ei siis sellaisia missä yritetään tehdä länsimaalaisia.
Miksi rajoittua Afrikkaan? Kyllä täällä Euroopassakin saisi kouluihin lisätä integraalisen kulttuurin käsittelyä. Mutta sehän on sula mahdottomuus das kapitalismin rautakoron alla elettäessä, jolloin "kulttuuri" on redusoitu naurettavasti tarkoittamaan vain jotain pinnallista,ja sen todellinen sisältö (jossa yhdistyvät etninen, eettinen, materiaalinen ja lingvistinen puoli) hämärtynyt. Kehitystäkö?
Olen samaa mieltä kanssasi. Se on vain luultavasti helpompaa toteuttaa Afrikassa, ajattelen että siellä ne vanhat kulttuurit elävät vielä tuoreessa muistissa. Soisi kyllä suomalaisiltakin löytyä sisua taas oman identiteetin säilyttämiseen.
Minua ihmetyttää se hirveä pelko ja mediahössötys siitä, että integraalisiin kulttuureihin "palaaminen" loisi jonkun uuden natsismin Eurooppaan. Natsi-Saksa oli niin modernismin ja vääristyneen tieteisuskon lumoissa kuin olla ja saattaa, eikä siinä ollut juuri mitään kulttuureita (edes germaanisia) arvostavaa. Oikea alkuperäiskulttuuri ei pyri kapitalismin tavoin tekemään muista kulttuureista samanlaisia, eikä siinä ole rasismia siinä mielessä, että vihattaisiin jotain toista kulttuuria vain sen takia että se on "erilainen", päinvastoin!
"Monikulttuurisuus" on erittäin hyvä ja kannatettava asia, mikäli se arvostaisi kulttuureja ja niiden erillisiä, itsenäisiä identiteettejä. Mutta...
Valitettavasti useimmat multikulturalismin puolestapuhujat itseasiassa ovatkin tietäen ja tietämättään monokulttuurisuuden edesajajia: loppupelissä tulos on, että kaikista kulttuureista ja yksilöistä tulee vain samaa hengetöntä automaatiomössöä keinotekoisen "maailmankultuurin" ja globaalin markkinatalouden rattaisiin.
Sitten vielä jotkut poliitikot, tutkijat ja kansalaiset ihmettelevät,miksi nykyihmiset "vieraantuvat" ja yhteiskunta sen kun atomisoituu...ei tarvitsisi ihmetellä, jos olisi silmät päässä ja toimivat aivot, mutta ei...
Ihmiset eivät ymmärrä asiota. Se on valitettavasti vain niin. Anna heille jotain hienoa ja mukavaa. Jotain uutta. He silpovat sen saadakseen siitä sen, mitä he sillä hetkellä tarvitsevat.
Asia on hyvin kaksipiippuinen. Toisaalta en usko, että esimerkiksi meidän oma maamme olisi tässä pisteessä, ellei jokaisella olisi mahdollisuus koulutukseen, tukiin ja sen sellaiseen. Hyvä yhteiskunta, jossa jokaisella on suhteellisen samat lähtöpisteet, takaa sen, että ellei ihminen pärjää, hän voi syyttää siitä vain itseään.
Toisaalta taas valtioita ja maita voitaisiin ajatella olentoina, jolloin valtion kansalaiset olisivat enemmänkin soluja tai kappaleita suuressa kokonaisuudessa. Jos näin olisi, silloin olisi aivan yhtä loogista sanoa, että jokainen -valtio-, joka ei pysty pitämään huolta itsestään, ansaitsee olla paskassa jamassa.
Olen ratkaissut tämän filosofisen ongelman sillä, että en laittaisi pennejäni jakoon yhteisvastuukeräyksiin, mikäli niillä autetaan jotain muuta maata kuin meidän omaamme, paitsi jouluna, jolloin maassa on rauha ja ihmisillä hyvä mieli. Se ei tee minusta sen enempää rasistia kuin se tekee rasistin äidistä, joka ennemmin ostaa omalle lapselleen tikkarin kuin naapurinsa lapselle.
Filosofiselta kannalta kysymyksesi ovat erittäin hankalia. Esimerkiksi raiskaaminen tai toisen hakkaaminen. Periaatteessa en usko, että on olemassa mitään muuta moraalia kuin yksilön oma sisäinen moraali, eikä mitään muuta lakia kuin yksilön oma mahti. Valtion lakeja noudatetaan sen takia, että valtiolla on valtaa ja mahtia valvoa niitä lakeja. En usko, että kovin useaa jaksaisivat kiinnostaa niinkin triviaalit seikat kuin nopeusrajoitukset, mikäli niiden rikkomisesta ei saisi sakkoja.
Siksi sanonkin, että loogisesti ajatellen mielestäni ihmisellä, joka esimerkiksi tappaa toisen ja pystyy toteuttamaan sen vielä niin fiksusti, ettei jää kiinni, on täysi oikeus tappaa tämä toinen.
Eli, jos joku puukottaa minua selkään, se oli aika pitkälti vain oma vikani, koska en ollut riittävän fiksu, että olisin voinut ennakoida tällaisen tilanteen. Tai jos ajan kolarin, on oma vikani se, että en ollut riittävän havaintokykyinen. Jos kuolen synnynnäiseen sydänvikaan, en todennäköisesti ollut geneettisesti kuitenkaan riittävän arvokas elämään.
Ihan kuin ahmalla on oikeus tappaa huvikseen poroja, koska pystyy siihen, on ihmisellä oikeus sortaa heikompaansa.
Siis noin moraalifilosofiselta kannalta.
En sano, että se on oma kantani.
Kiitos jo vastanneille. Todella mukavaa, että jaksatte uhrata aikaa ja vaivaa tiedonhaluisten janoa täyttäessänne =)
Se kysymys:
Entä jos jostain olisi sinulle jonkin asteista haittaa, mutta tietäisit sen selvästi helpottavan jotain läheistäsi? Kuinka läheinen hänen on oltava, jotta "uhraudut" hänen puolestaan?
Esimerkiksi: Joku pyytää sinulta rahaa lainaan johonkin välttämättömään (esim. erääntyvä lasku, vakituiseen krooniseen sairauteen käytettävä lääkitys tms.) maksaakseen sen takaisin tietyn ajan kuluttua ja olet hänen "viimeinen toivo". Tiedät voivasi luottaa takaisinmaksuun, mutta joudut itse kärvistelemään tämän ajan vähissä varoissa, kuten omassa kämpässä asuessasi tinkimään ruuan laadusta tms. Entä jos takaisinmaksu ei ole niin päivälleen varma, ja joudut kärvistelemään vielä pitempäänkin?
...lähdetään siitä että satanismi on itsekkyyden (kenties jopa terveenkin itsekkyyden) oppi, niin silloin katsoisin että ihmisen tulee tehdä lähimmäisilleen hyvää koska se saattaa koitua omaksi eduksi.
Mikäli yhteiskunnan pohjasakka elää kauheassa kärsimyksessä, tai maailmassa on valtioita joista lähes koko väestö haluaa paeta muihin maihin, on selvää että ennemmin tai myöhemmin tämä paska levähtää päin naamaa hyvinvoivalle väestönosalle (jonka klassinen edustajahan on 30 v valkoinen mies).
Terveysvalistuksen puute, ehkäisyneuvonnan kieltäminen... kaikki se johtaa aina kärsimykseen yksilötasolla. Eikä ole niinkään varmaa etteikö se kärsimys voisi omallekin kohdalle napsahtaa kun terrorismi oikein tosissaan tulee muotiin. Kuka enää on turvassa siinä vaiheessa kun fanaatikot laukkaavat pommit selässä raitteja? (Tosin tulee mieleen että olivatko nuo Lontoonkaan iskun suorittaneet nyt muka NIIN kauhean puutteen alaisia... Sikäli esimerkkini on kenties huono.)
Mutta sanotaan nyt niin että terveeseen itsekkyyteen ja darwinismiin mielestäni kuuluu ihmislajin keskuudessa huono-osaisempien yksilöiden tyytyväisenä pitäminen yhteiskuntajärjestyksen vuoksi. (Olkoon se huono-osaisuuden syy sitten geeneissä tai ympäristössä.)
- SE miten itse toimin on tietenkin hieman toissijaista tässä ketjussa sikäli että en ole satanisti (ainoastaan sellaisesta epämääräisestä ideasta kuin yksilön VAPAUS kiinnostunut). Mutta sanottakoon kumminkin että vaikka onkin tullut UFF:lla juostua ja sinne ängettyä läjäpäin rahaa, niin en oikein usko että tuo kymmenyksien anto oikein vaikuttaa sitä tai tätä. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Kehitysmaat tarvitsevat tietotaitoa, eivät rahaa. Suomen vähäosaiset eivät ole niin kauhean vähäosaisia että heidän pitäisi saada minun vähäisiä ropojani.
Väkivaltaisia tilanteita jos mietiskellään, niin kun en ole mikään karateka, niin turha kai minun naisena olisi hyökätä hosumaan johonkin pahoinpitelyyn mukaan. Siispä soitto polisiille. Sitä ei sitten tiedä vaivautuvatko tulemaan. En ole tyyppiä "poliisinvihaaja", mutta olen kyynikko. Taannoin olin tilanteessa että rikkaat öykkärit tekivät mitä lystäsivät (ajoivat ökypurtilonsa keskelle lasten uimarantaa eivätkä suostuneet lähtemään huolimatta lukuisten ihmisten vaatimuksista), ja soitto poliisille ei aiheuttanut minkäänlaisia toimenpiteitä. Öykkärit lähtivät vasta sitten kun heitä sattui huvittamaan lähteä. Eli kun oli tullut saunottua tarpeeksi...
Iso raha tekee mitä lystää. Maksakoon siis iso raha eniten suojelurahaa.