Aution saaren ranta, osa II

Lady Nina kirjoitti:

Anno Domini 165?
Buccaneer, Kemp's Bayn satama, Bahama

Nina istuu penkillä ja painaa katseensa tarkasti ompelutyöhönsä kuullessaan hytin oven alkavan avautua. Will avaa oven varovasti ja toivoo Ninan olevan vielä unessa. Astuttuaan sisään hän huomaan tytön olevan hereillä ja työn touhussa. "En kai vain herättänyt sinua?"

"Et, olen ollut hereillä jo jonkin aikaa. Meinasin ensin lähteä hakemaan aamupalaa, mutta huomasin sitten että teillä oli kannella jotain kesken niin päätin odottaa ja käyttää ajan selvittämällä, saisiko tästä puvusta enää mitään", Nina selittää rauhallisesti nostaessaan katseensa, vaikka häntä hengästyttää tirkistelyn jälkeinen tipalle mennyt paikkojen kuntoonlaitto. Nähdessään Willin siinä niin lähellä ja edelleen verisenä ja hikisenä Nina muistaa oman mielikuvansa Willistä piiskaamassa itseään ja hänen on pakko laskea katseensa nopeasti ettei mies huomaisi mitään outoa.

Will katsoo ninan sylissä olevaa puvunriekaletta. "Ei siitä taida enää ehjää saada. Sääli, sinähän pidit tuosta puvusta erityisen paljon". Pahoitellessaan hajonnutta pukua Will huomaa Ninan olevan hieman hengästynyt. "Oletko käynyt kannella tänään?"

"En, kurkistin ovesta ja huomasin, että siellä oli paljon väkeä niin päätin odottaa, niinhän jo sanoin", Nina toistaa selityksensä ihmetellen, miksi Will sitä kysyi.

Kapteeni hymyilee Ninalle hieman väsyneesti. "Hyvä, meillä oli hieman asioita joita sinun ei olisi ollut soveliasta katsella.", Will kiertää kirjoituspöydän taakse, rojahtaa istumaan tuoliin ja alkaa kaivella pulloa laatikosta. Saatuaan sen esiin, Will poistaa korkin hampaillaan ja ottaa pitkän huikan rommia.

"Mitä siellä sitten tapahtui", Nina kysyy, koska arvelee, että täysi uteliaisuuden puute ei olisi uskottavaa.

Will laskee pullon pöydälle ja hieroo ohimoitaan rasittuneena vaikka on vielä aamu. "Pieni kurinpitoasia vain. Hoidettiin se Johnsonin, Bakerin ja kumppanien asia pois päiväjärjestyksestä".

Vastausta kuunnellessaan Nina kiinnittää huomion Willin kädessä olevaan myttyyn: "Tuohan on sinun paitasi... Sehän on ihan veressä!!!!"

"Satutitko itsesi jotenkin?", Nina kysyy huolehtivaisena.

Will nostaa katseensa Ninetteen: "En satuttanut, tämä on vain... Noh, ikävä sivutuote", Will toteaa kierrellen ja nostaa jälleen pullon huulilleen ja ottaa huomattavan huikan rommia.

Ninaa alkaa ärsyttää toisen kiertely ja hän nousee ja kävelee Willin eteen: "Ymmärsinkö oikein, että ette kuitenkaan hirttäneet heitä? Mitä tapahtui, ja onko tuo heidän vertaan?"

Will huokaa eikä pysty katsomaan Ninaa silmiin, hän tuijottaa sumeasti rommipulloa. "Ei heitä hirtetty, ruoskittiin vaan". Lyhyen tauon jälkeen Will nostaa katseensa Ninaan ja korostaa joka sanaa nostaessaan veristä paitaansa:"Ja kyllä, tämä on heidän vertaan".

Nina värähtää paidan tullessa paremmin näkyville ja katsoo Williä anovasti:"Kaikki niissä miehissä on minusta inhottavaa. Haittaako sinua, jos en itse koske tuohon paitaan vaikka muut vaatteesi pesenkin, ja pyydän jotakuta muuta hoitamaan tuon paidan puhtaaksi?"

"Ei sun tartte tätä pestä, annan sen puosulle puhdistettavaksi. Ja mitä niihin miehiin tulee, sun ei tartte enää koskaan nähdä niitä, kuten lupasin", Will rauhoittelee Ninaa.

Ninette hengähtää kiitollisuudesta, paita inhottaa häntä oikeasti, ja edelleen häntä piinaa se, että hän ei tiedä, mitä Will ajatteli käyttäessään ruoskaa, miten hän katsoi uhrejaan.... "No hyvä... Helpottaahan se laivalla olemista, kun ei tarvitse varoa joka risahdusta kun on tän hytin ulkopuolella", Nina uskaltaa lopulta paljastaa viime aikojen piinansa merillä oltaessa.

Will tarttuu Ninan kämmeniin ja katsoo tätä syvälle silmiin:"Ei sun tartte pelätä mitään. Mä en anna kenenkään satuttaa sua".

Nina on ollut kohtuullisen turvassa kosketuksilta, ainakin isommassa ihmisjoukossa, mutta Bakerin ja Johnsonin katseilta hän ei ollut välttynyt, ja ne kertoivat Ninalle joka hetki, että ainut turvallinen paikka yksinoloon oli Willin hytti... Ehkäpä nyt voisi olla normaalimmin. Ehkä jopa ilman pelkoa... Willin vakuutuksen kuullessaan Nina haluaa uskoa häntä, ja katsoo Willin silmiin varovaisen toiveikkaana:"Tiedän että teet parhaasi".

Will nojautuu takaisin tuoliin ja irrottaa kätensä Ninan käsistä. Hieman masentuneen huokauksen saattelemana Will puuskahtaa:"Niin, parhaani", ja nostaa jälleen rommipullon huulilleen.

"En minä tarkoittanut että syyttäisin sinua näistä ongelmista... Olet tehnyt parhaasi ja nyt noista kavereista on päästy. Sääli että menetit kaksi miestä, aiotko palkata uudet nyt kun ollaan satamassa? Tosin Jean-Luc kai vastaa yhtä, niin että vajaus ei ole aivan niin paha?", Nina vaihtaa puheenaihetta arvatessaan, että kapteeni olisi halunnut kuulla suurempaa uskoa kykyihinsä osoittavan lauseen, mutta minkäs teet, Nina ei voi olla varma, että kapteenin suojelu riittäisi aivan kaikkeen kuitenkaan. Ja tietäessään olevansa loppujen lopuksi vain sijoitus, Nina epäilee, että suojelu riittää vain niin pitkälle kuin on kohtuullista sijoituksen arvoon nähden...

"En minä aio ketään uutta värvätä, hyvin me tullaan pärjäämään näinkin. Sitäpaitsi jääpähän miehille pikkasen enemmän saalisrahaa jaettavaksi", Will vastaa ajatuksissaan ninan kysymykseen ja pyörittelee rommipulloa hajamielisesti pöydällä.

"Niin, kaipa vahdit hoituu ja jos et aio olla heti hyökkäämässä mihinkään laivaan, niin ei tarvita ylimääräistä varaporukkaa...", Nina analysoi kuin olisi pohtimassa sadonkorjuuväen riittävyyttä pellolla. Sitten hän kääntyy katsomaan Williä kunnolla: "Ajatteletko sinä koskaan muuta kuin saalista tai rahaa?"

"Mä ajattelen monia asioita", Will tokaisee hieman tylysti.

"Sepä kiinnostavaa. No oletko ajatellut, koska meinaat saada tilisi minusta? eipähän sitten tarvitsisi sunkaan kuluttaa tarmoasi mun suojeluun kun pääsisit musta eroon?", Nina kysyy terävästi.

"Will katsahtaa Ninaan ja hänen silmissään välähtää: "Kaikki aikanaan. Asioihin menee aina oma aikansa".

"No eipä sulla siinä kiire olekaan... Mulla vaan on sellanen kiire, että olis kiva päästä taas paikkaan jossa voi kulkea kadulla ilman että joku raahaa sivukadulle pantavaks ja myy ilotaloon", viimeisiin sanoihin ehtiessään Ninan ääni särkyy, mutta hän saa kuitenkin sanottua ne, eikä edes laske katsettaan.

Ninan äänen särkyessä Will vetää hänet syliinsä ja halaa tyttöä. "Maailman on julma paikka, ja erityisen julma se voi olla sinun kaltaisillesi nuorille neidoille. Sille ei vain voi mitään".

Tuntiessaan Willin kädet huolehtivina ympärillään Ninan itsehillintä lopulta murtuu ja hän alkaa itkeä vasten Willin hikistä rintaa... Nyyhkeen keskeltä saattaa erottaa vain kaksi sanaa: "Mutta miksi?"

Will silittää kevyesti Ninan hiuksia ja keinuttaa tyttöä hitaasti painaessaan tätä rintaansa vasten. "Itke vaan, kulta pieni. Maailma on mitä se on, ja minua paljon viisaammatkin miehet eivät tiedä miksi se on sellainen kuin se on. Kait se ihmisen perisynnistä johtuu".

Ninan nyyhkeen jatkuessa muitakin sanoja tulee mukaan, tarkka kuulija havaitsisi ehkä lauseen "Kotona ei koskaan.." ja "Minä vihaan olla tyttö", mutta muuten asian ydin häipyy jonnekin nyyhkeen ja raivon välimaille.

"Jos olisin mies olisin itse voinut tappaa ne siat, tai ainakin satuttaa niitä yhtä paljon kuin ne mua", Nina toteaa hampaitaan kiristellen, muistamatta raivossaan, että siinä tapauksessa olisi satuttamisen motiivikin saattanut jäädä pois...

Will yrittää rauhoitella Ninaa, ja kuulee joitain epämääräisiä sanoja nyyhkytyksen keskeltä. "Shhh, älähän nyt. Ei se miestenkään elo niin ruusuista ole. Ei tappaminen ole niin helppoa miltä se ehkä joskus näyttää."

"Ehkä ei... Mutta kyllä se kai aina tapettavana olon voittaa?", Ninan huumorintaju pyrkii pinnalle kesken parhaan nyyhkytyksen, ja itkuäänestä tulee omituisen hihityksen sekainen, Nina tietää itsekin, että hysteria on lähellä, nyt pitää rauhoittua...

Pieni hymy nousee Willin kasvoille. "Niin, tottakai se sen voittaa, mutta onneksi tällä kertaa sinun ei tarvinnut ryhtyä tappamaan", Will koittaa laittaa lisää huumoria tilanteeseen.

"No, jos mä sit yritän tyytyä tähän työnjakoon että sä edelleen suojelet ja mä koitan edelleen olla pelkäämättä... Ja kun noi pahimmat pukarit on poissa pelistä ja sä et aikonut värvätä ketään uutta kestä ei tietäis, nii kait me selvitään", Nina toteaa jo huomattavasti rauhoittuneena. Ja navigoinninkin voit mun puolesta hoitaa edelleen, ainut mikä mua kiinnostaa on että kerrot sitten kun ollaan Jamaikalla", Nina yrittää jatkaa kevennystä.

Will jo hieman naurahtaa:"Eiköhän me tolla periaatteella pärjätä. Ainakin jos sä muistat pitää musta huolta. Etten mä ihan rääsyissä kulje, ilman sua mä oisin sen suhteen aika avuton", Will koittaa saada Ninan uskomaan että on tärkeä ja että hänen kykyjään arvostetaan.

Nina tietää kyllä, että Will selvisi varsin hyvin ilman häntä aikaisemminkin, silloin pyykkäykset vain hoiteli joku muu, mutta on ymmärtävinään vihjeen: "No sitten mun pitäs varmaan etsiä sulle puhtaat vaatteet. Mutta älä luule, että annan pukea niitä noin hikiselle ja veriselle iholle.... Joudut kylpyyn. Ja mun pitää kyllä putsata tätä omaakin pukuani, katso nyt, mä oon nyt veressä kans. Ja tätä ei voi antaa puosulle, mitähän sekin luulis jos mun vaatteet tulis pestäviks verisinä".

Will katsoo ninaa hellästi. "Niin, oikeassa olet, kyllä mä kylpyä kaipaankin". Will nostaa Ninan huomaavaisesti pois sylistään ja nousee ylös marssiakseen ovelle. Hän avaa oven, ja huikkaa ulkopuolella olevalle mr. Aubreylle:"Käske kokin tuoda vettä, aion puhdistautua".

"Mä vaihdan tän puvun ja pistän likoon, sitten haen Seanilta sitä vettä, Sean ei jouda näin lounaan lähestyessä kanteleen vesiä, varsinkin kun sillä kului aikaa kannella seisoskeluun... Istu sä nyt vaan siinä, mähän tässä hyttipalvelija olen...", Nina selittää puuhakkaasti samalla kun alkaa muitta mutkitta riisua pukuaan.

Korsetti on taas kerran löysällä, koska Ninalla ei ollut ketään sitä kiristämään, ja hän pyytää Williä kiristämään sen uutta pukua varten perääntymällä tätä kohti :"Voisitko vähän auttaa taas kerran".

Will palaa ovelta takaisin tuoliinsa. "Niin, kyllähän Sean toki vedet tuo vaikka heti jos käsketään, mutta jos kerta haluat niin, voit toki hoitaa homman itsekin", hän toteaa katsellessaan tiiviisti riisuutuvaa Ninaa. Jo leveämmin hymyillen Will tarttuu Nineten korsetin nauhoihin:"Toki voin auttaa, mikään ei voisi olla minulle mieluisampaa".

"Paitsi aukaisu", Ninalta meinaa lipsahtaa, mutta yhtäkkiä hän muistaa taas, että Willillä on häneen kaikki valta, ja hänen hyvää tuultaan kannattaa pitkittää keinolla millä hyvänsä, joten hän hillitsee itsensä ja sanoo vain :"Kiitos. Minulta menee nyt pesuun tuo uusi puku, ja tuo sininen on silppuna, joten joudun nyt ottamaan taas jonkun noista kovin alas leikatuista. Ehkä alan käyttää sitä huivia täällä laivallakin, niin ei tule sanomista?"

"Tee niinkuin haluat, vaikka luulisin että tämänaamuisen jälkeen voisit kulkea vaikka alasti jos se muuten vain olisi soveliasta", Will toteaa virnistäen.

Nina katsoo kysyvästi Williä mutta muistaa taas asemansa ja sanoo vain: "Otan tuon valkean kanssa kuitenkin huivin, ihan vain jo auringon takia, en halua polttaa itseäni". Saatuaan uuden puvun päälleen Ninette hakee ensin sangollisen kylmää vettä ja laittaa hiukan vereentyneen pukunsa siihen likoamaan, ja poistuu sitten melkein iloisena saatuaan syyn moikata Seania.

Will katselee ihaillen poistuvaa Ninaa, ja tarttuu jälleen pulloon ja keventää taas sen sisältöä.

Nina ilmaantuu kapyysiin Seanin kiroillessa patojensa äärellä asioiden yleistä tilaa.

Sean vaikenee heti huomatessaan Ninan ja jää katsomaan tätä kysyvästi. Tyttö viittaa hellalle asetettuihin vesiastioihin ja sanoo : "Tulin kantaan noita kuhan toi kuumenee, sullon varmaan hommaa tarpeeks muutenkin".

"Nii, ja en oo syöny aamupalaa kun te parveilitte siinä kannella kun meinasin tulla, ja se näytti semmoselta jutulta että mun ei kannattanut olla siellä", Nina jatkaa ja istuu muitta mutkitta pöydän ääreen.

"No tosa o leipää, mut muuten mä raivasin jo kaik pois... Ku tuli kiire ruan kans... Men aikaa sielä kannell vähä liiaks", Sean selittää ja nostaa ylellisyyden, maista tuodun tuoreen leivän Ninan eteen.

Nina alkaa syödä ahneesti, mutta kysyy kuitenkin saatuaan ensi palat alas: "Mitä siellä oikeesti tapahtu. Kapteeni sanoi vaan että kurinpitojuttu, mutta se oli veressä kun tuli hyttiin?"

"No ei ihme, 50 iskua kaikille niille, ihme että olivat kaikki hengissä viä laiturille heitettäessä. Kapu tais olla vähä vihanen. Nii ja siis oltiinhan me kaikki... Mutta...", Seanin lause jää kesken, ja samassa hän tajuaa muutenkin ehkä puhuneensa sivusuunsa kun ei ajatellut asiaa sen tarkemmin.

"Vihainen? Kerro tarkemmin... Kelle se oli vihainen?", Nina pyytää Seanilta anovasti.

"No niille kapinoijille tietenkin, sellasta peliä ei täällä suvaita. Mutta 50 iskua on paljon...", Sean selittää.

"Ahaa", Nina sanoo ja on hetken hiljaa lopetellen syömistään. "Sä oot siis varma, ettei se ollut harmia siitä, että se joutui laittaan hyviä miehiä pois laivasta?"

"No ei ne matruusit kyllä kummosta lovee tähän miehistöön tee, laiskoja ja kurittomia. Kaikki on vaan tyytyväisiä ku niistä päästiin, ei niillä ollu kamujakaan muita kuin toisensa, kun ne huijas korttipelissäkin minkä kerkes, ja tappeli vähästä. Nii että oo huoleti, ei me olla sulle vihasia siitä että ne lähti, eikä kapteenikaan, jos sitä mietit", Sean selittää tarkasti ja huolellisesti, koska epäili Ninan kysymysten johtuneen pelosta, että kapteeni syyttäisi tapahtumista jotenkin Ninaa, kuten viime kerralla tapahtui Seanin nähden. Viimeksi ei Sean itsekään välttynyt syytöksiltä, joten hän tiesi varsin hyvin toisen tunteet.

Nina arvelee, että Sean saattaa hänen mielikseen liioitella matruusien huonoutta, mutta päättää silti, että perusasiassa Sean ainakin uskoo puhuvansa niinkuin asia on, ja ninpä Nina toteaakin kiitollisena :"No hyvä ettei siitä sitten tule mitään sellasta, en haluais, että taas pitäis pelätä laivalla liikkuessa".

"No usko pois, kukaan ei koskis suhun muutenkaan, ne on tän aamusen jälkeen niin peloissaan, että ei taatusti edes ajattelis sellasta", Sean vakuuttaa hyväntuulisesti

Nina jää miettimään viimeistä lausetta, joka on kuin kopio kapteenin vakuutteluista, että hän voisi kulkea vaikka alasti, kun huomaa veden kiehuvan ja nousee ottamaan sitä sankoon. "Kiitos leivästä", hän toteaa lyhyesti ja palaa hyttiin veden kanssa.

Ninan ollessa vedenhakumatkalla Will on istunut hiljaisena paikallaan naukkaillen aina välillä pullosta, aivan kuin turruttaakseen rommilla jonkin sisäisen haavan. Ninan palatessa takaisin rommipullon pinta on laskenut selvästi siitä missä se oli tytön lähtiessä. Nähdessään Nineten Willin ilme kuitenkin kirkastuu.

"Tässä on sitä vettä, haen vielä lisää kuumaa ja sitten vielä kylmät... Olen pian valmis", Nina sanoo ja kipittää hakemaan loput tulikuumat vedet, ja sen jälkeen täyttää ammetta kylmällä vedellä kunnes vesi on pesulämmintä ja sopivan syvää.

Huomatessaan kylvyn valmistuneen Will nousee paikaltaan ja riisuutuu pikaisesti. Saatuaan itsensä alastomaksi kevyt virne nousee miehen kasvoille ja kuin itseään esitellen Will tassuttelee kylpypaljuun pehmeästi kuin pantteri.

Nina seuraa Willin riisuutumista ja liikehtimistä huoneessa, ja kaikesta aamulla tapahtuneesta huolimatta hän ei enää näe edessään julmaa pieksäjää, vaan sen miehen joka rakasteli häntä viime yönä, ne pakarat, joihin hän takertui himossaan... Nina katsoo ja antaa Willinkin huomata millä mielellä hän tätä katsoo.

Will seuraa katseellaan Ninan reaktioita ja hänen silmiinsä syntyy ilkikurinen pilke. Vitsikkään muodollisesti Will kiusoittelee Ninaa laskeutuessaan paljuun:"Jos en tuntisi arvon ladya, saattaisin kuvitella mielessänne liikkuvan nuorille neidoille täysin sopimattomia ajatuksia".

"No onpas hyvä että tunnette ja tiedätte kuinka puhdas mieleni onkaan sellaisista asioista", Nina vastaa samaan tyyliin ja hakee pesusienen, "Siksi varmaan uskaltaudutte pestäväkseni, vaikka se aina riski onkin teidänkaltaisellenne luomistyön mestarinäytteelle, sir ".

"Kohteliaisuus maistuu erityisen suloiselta kun se tulee kauneimman koskaan näkemäni naisen huulilta", Will vastaa pehmeästi hymyillen. "Pesisitkö ensiksi selkäni?"

"Mielelläni, sir", Nina toteaa ja ottaa kehut vastaan kommentoimatta mutta ilahtuneena. "Kumarru eteenpäin niin yletän joka puolelle".

Will kumartuu eteenpäin ja keskittyy nauttimaan pesusienen kosketuksesta ihollaan.

Edellisestä osasta on tasan kuukausi, tän piti olla postattuna jo juhannuksen jälkeen mut eipä vaan ollu. Jos joku tätä vielä tän jälkeen lukee ni lupaan pyhästi että seuraava osa tulee jo ens viikolla, näättepähän sitten millainen kylpy on tiedossa tällä kertaa =)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä