Tahtoo apua!!
Oon 19w kundi, mun elämä on tosi pahasti sekasin, en enää tiedä et mihin menisin...
Tuntuu et jumitan paikallani, kituutan kämäsellä palkalla jossain prkl:n hanttihommissa ja mietin päivittäin et en jaksa enää ja lopetan tän paskan...
Jätin aikanaan yläasteen kesken koska mun vanhemmat oli alkoholisteja ja mun oli pakko tehdä (laitonta) duunia jo silloin et pystyi elämään, ja siitä asti mun elämässä on ollut ainoastaan duuni, ei mitään muuta.
Nyt kun asun omassa kämpässä, oon jo siinä pisteessä et melkein taon nyrkkejä seiniin koska en tiedä mitä teen... Kaikki joille oon puhunut tästä, sanoo et suorita se koulu ja mee lukioon tai amikseen, ja se kai on oikea valinta.
Mut se on niin helvetin vaikeaa lähteä tekemään mitään yksin, vaikka tekisin minkälaisen päätöksen niin kukaan ei ole onnittelemassa tai tukemassa, jos jatkan näin niin kukaan ei ole patistamassa mihinkään, siis ketään ei yksinkertasesti kiinnosta mun elämä paskaakaan!
Jokainen päivä menee näin: Aamulla herään kellon soimiseen, nousen, juon kahvia ja poltan pari tupakkaa, meen duuniin jossa teen yleensä aikaa tappaakseni muutaman tunnin ylitöitä, sit kun on pakko lähteä töistä niin tuun autioon himaan, pyörin levottomana ympyrää iltaan asti ja yleensä valvon ahdistuneena aamuyöhön asti.
Jotain vaihtelua tuo sentään vkoloppuisin baarissa käyminen, mut vaikka saisin ulkonäön (se on ainoa asia mistä jaksan enää huolehtia) ja muun puolesta seuraa, en voi tutustua keneenkään koska ainoa asia minkä saisin suustani olisi tyyliin "vittu mä haluun kuolla" tai jotain...
Mua kyllä kiinnostaa melkein kaikki mahollinen, luen historiaan liittyviä kirjoja, harrastan tietokoneella c koodausta, animaatioita, grafiikkaa yms., maalaan, käyn salilla, lenkkeilen ja liikun muuten paljon yms., mut enää ei vaan pysty keskittymään mihinkään, enkä jaksa tehdä yhtään mitään koska joutuisin kuitenkin tekemään sen yksin!!!
Mä tapasin joku muutama kuukaus sit tosi mukavan tytön, jonka kanssa tapailtiin ja juteltiin ihan kaikesta, mut se katkes nopeesti... enkä ihmettele, eikai kukaan jaksa kuunnella toisen valitusta paskasta tilanteestaan ja lapsuudestaan, vaikka ois miten ihana ihminen!
Jos vaan saisin seuraa, tää tilanne ois paljon helpompi selvittää, mut täs tilanteessa en saa seuraa... loistavaa.
Siis mä en oikeesti jaksa tätä enää... Vielä joku aika sitten pystyin purkamaan tätä ajamiseen, eli ajelin autolla aamuyöhön asti tyhjillä teillä, se helpotti ja pystyi edes ajattelemaan selkeesti, mut nyt on sit autokin
moottoritien kaiteessa palasina eikä näillä tuloilla osteta edes fiestaa, aargh!
Toivoin et oisin jo kuollut siinä jysäyksessä
mut ei, pari viikkoo sairaalas ja menoks...
Eli edes "siellä" ei kaivata mun seuraa näköjään.
Heittäkää joku edes jotain kommenttia pliis!!
Oon 19w kundi, mun elämä on tosi pahasti sekasin, en enää tiedä et mihin menisin...
Tuntuu et jumitan paikallani, kituutan kämäsellä palkalla jossain prkl:n hanttihommissa ja mietin päivittäin et en jaksa enää ja lopetan tän paskan...
Jätin aikanaan yläasteen kesken koska mun vanhemmat oli alkoholisteja ja mun oli pakko tehdä (laitonta) duunia jo silloin et pystyi elämään, ja siitä asti mun elämässä on ollut ainoastaan duuni, ei mitään muuta.
Nyt kun asun omassa kämpässä, oon jo siinä pisteessä et melkein taon nyrkkejä seiniin koska en tiedä mitä teen... Kaikki joille oon puhunut tästä, sanoo et suorita se koulu ja mee lukioon tai amikseen, ja se kai on oikea valinta.
Mut se on niin helvetin vaikeaa lähteä tekemään mitään yksin, vaikka tekisin minkälaisen päätöksen niin kukaan ei ole onnittelemassa tai tukemassa, jos jatkan näin niin kukaan ei ole patistamassa mihinkään, siis ketään ei yksinkertasesti kiinnosta mun elämä paskaakaan!
Jokainen päivä menee näin: Aamulla herään kellon soimiseen, nousen, juon kahvia ja poltan pari tupakkaa, meen duuniin jossa teen yleensä aikaa tappaakseni muutaman tunnin ylitöitä, sit kun on pakko lähteä töistä niin tuun autioon himaan, pyörin levottomana ympyrää iltaan asti ja yleensä valvon ahdistuneena aamuyöhön asti.
Jotain vaihtelua tuo sentään vkoloppuisin baarissa käyminen, mut vaikka saisin ulkonäön (se on ainoa asia mistä jaksan enää huolehtia) ja muun puolesta seuraa, en voi tutustua keneenkään koska ainoa asia minkä saisin suustani olisi tyyliin "vittu mä haluun kuolla" tai jotain...
Mua kyllä kiinnostaa melkein kaikki mahollinen, luen historiaan liittyviä kirjoja, harrastan tietokoneella c koodausta, animaatioita, grafiikkaa yms., maalaan, käyn salilla, lenkkeilen ja liikun muuten paljon yms., mut enää ei vaan pysty keskittymään mihinkään, enkä jaksa tehdä yhtään mitään koska joutuisin kuitenkin tekemään sen yksin!!!
Mä tapasin joku muutama kuukaus sit tosi mukavan tytön, jonka kanssa tapailtiin ja juteltiin ihan kaikesta, mut se katkes nopeesti... enkä ihmettele, eikai kukaan jaksa kuunnella toisen valitusta paskasta tilanteestaan ja lapsuudestaan, vaikka ois miten ihana ihminen!
Jos vaan saisin seuraa, tää tilanne ois paljon helpompi selvittää, mut täs tilanteessa en saa seuraa... loistavaa.
Siis mä en oikeesti jaksa tätä enää... Vielä joku aika sitten pystyin purkamaan tätä ajamiseen, eli ajelin autolla aamuyöhön asti tyhjillä teillä, se helpotti ja pystyi edes ajattelemaan selkeesti, mut nyt on sit autokin
moottoritien kaiteessa palasina eikä näillä tuloilla osteta edes fiestaa, aargh!
Toivoin et oisin jo kuollut siinä jysäyksessä
mut ei, pari viikkoo sairaalas ja menoks...
Eli edes "siellä" ei kaivata mun seuraa näköjään.
Heittäkää joku edes jotain kommenttia pliis!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei se auta kun jatkaa sitä seuran etsimistä, jossain välissä tulee vastaan muija joka jaksaa kuunnella tilitystäs. Jatka sitten siellä baareissa pyörimistä jos et muitakaan vaihtoehtoja keksi. Tsemppiä.
Ei se auta kun jatkaa sitä seuran etsimistä, jossain välissä tulee vastaan muija joka jaksaa kuunnella tilitystäs. Jatka sitten siellä baareissa pyörimistä jos et muitakaan vaihtoehtoja keksi. Tsemppiä.
Hey ku elämä potkii päähän, potki takas :) saattaa kuulostaa tosi vanhalta jutulta, mut kyl se aurinko paistaa risukasaankin joku päivä. Sun pitäs asettaa itelles tavoitteita ja yrittää päästä niihin. Tai ehkä oot vain loman tarpeessa?
Kyl sunkin elämästä täytyy löytyä jotain positiivista, usein me ei vain huomata niitä arkisia pikkujuttuja. Ja on sulla ainakin yks syy jatkaa eteenpäin: sä ite. Yritä ittees vuoks. Voit tietenkin vaipua epätoivoon, sääliä itteäs loputtomiin, juoda aivot pellolle, luovuttaa. Mut muista että siitä on sit jo paljon vaikeampi nousta. Sulla on kaikki hyvin.
Tositositosi hyvää kesänjatkoa sulle!
Missä päin asut? Älä nyt vielä menetä toivoos ihan kokonaan, kyllä varmasti on jossakin joku kuka haluaa auttaa sinua.
Ei se auta kun jatkaa sitä seuran etsimistä, jossain välissä tulee vastaan muija joka jaksaa kuunnella tilitystäs. Jatka sitten siellä baareissa pyörimistä jos et muitakaan vaihtoehtoja keksi. Tsemppiä.
kuule, kun osaat tehdä noinkin paljon esim. noita tietokonehommia, niin laitapa viesti vaikka tänne työtoripalstalle tai kaupan ilmoitustaululle siitä, että oot halukas tekemään jotain siihen liittyvää. se antais vaihtelua sulle. ja yksin on tosiaan vaikeaa lähteä yrittämään kouluun. en tiedä miten löytäisit sellaisen tytön joka ottais sut omana itsenäsi. se olisi tarpeen.
Ensinnäkin sä tosiaa tarvittisit jonku rinnalles.
Mut mitä sä oikeen oot aatellu ihminen! Jostain savuisesta kapakasta kaljatoupin ääreltäkö sä niitä tyttöjä oot etsiny? Kai sieltäkin niitä löytää, mut ei kyl todellakaan sellasii, et siitä olis sulle jotain apua. Sä et todellakaan tuu löytämään selasesta paikasta arvostas tyttöä!
Kerran sä oot fiksu mies niin sun pitäis ymmärtää ettiä oikeista paikoista. Kuten esim. kerroit et tykkäät lukea historiallista tekstiä. Mikset sä vaan pyöri kirjastossa ja kattele kirjoja ja siinä samalla tyttöjä! Sieltä sä sellasen voisit löytääkin.
En nyt toivottavasti loukkaa ketään, mutta kapakasta sä löydät kyl jotain pikku huoria, mut mitä sä niillä teet? Sä tarttet semmosen tytön joka kuuntelee sua! Semmosen löytää IHAN varmasti, JOS ettii oikeista paikoista! kyllä fiksu mies saa fiksun naisen.
Tai sit sä voisit ottaa jonku harrastuksen. Vaikka liikunta harrastuksen, sieltäkin löytäis ainakin kavereita. Ja kaverit tuo sisältöä elämään. Tai sit sä voisit liittyää kuvataide kurssiin tai vaikka johonkin tietokone systeemiin.
Ja sitä paitsi, sä oot kunnon tyyppi, mikset sä näytä sitä kaikille! Helpommin sä saat oikean laisen tyttöystävän jos sä vaikutat fiksulta ja urheilulliselta, kuin että sä istut baarissa ryypiskelemässä!
Kunnon paikoista saa kunnon tytön! ja sit sä voit puhuu sille ja purkaa oloas! kunnon tyttö kuuntelee! tai jos ei kuuntele, niin sit se ei oo oikea sulle!
siis niihän se vaan on! ja jos sä pystyisit lopettaan tupakan polton niin se varmaan ois plussaa.
toivottavasti oli yhtään apua!
tää on tosi hyvä mielipide! taidat olla aika fiksu tyttö!
Ei tuo tarinasi nyt kovin toivottomalta kuulostanut. Mielestäni vaikutat oikein fiksulta ja monitaitoiselta tyypiltä, sellaiselta potentiaaliselta menestyjältä. Sulla on nytkin edes jotain töitä toisin kuin monilla muilla, ja asunto ym.
Tosin kyllä ne työtkin alkaa tökkimään, jos työ on yksitoikkoista eikä ole oikein etenemismahdollisuuksia. Minäkään en aikoinani malttanut käydä koulua loppuun, vaan menin töihin. Sitten muutaman vuoden päästä palasin koulun penkille ja kyllä se opiskelu sitten taas maistuikin. On aika kivaa vaihtelua, jos välillä tekee töitä ja sitten taas opiskelee tai vaikka molempia yhtä aikaa. Vaikka osa-aikatyötä ja siinä sivussa opiskelua. Voisit tosiaan kokeilla käydä sen peruskoulun loppuun. Eikös niitä ole nykyään ihan aikuisille tarkoitettuja opinahjoja, ettei mihinkään yläasteelle tarvitsisi palata? Ja kyllä aika helpolla pääsee aikuisopinnoissa, kun vertaa että jos olisi perinteisesti "koulussa". Että otapa tuo ensimmäiseksi tavoitteeksesi. Ja tavoitteista sitten pitää pitää kiinni!
Tietysti jotain muitakin opintoja olisi sitten myöhemmin hyvä suorittaa oman mielenkiinnon mukaan. Sieltä opintojen parista voi löytyä niitä kivoja tyttöjäkin. Varsinkin, jos valitsee jonkun naisvaltaisen alan.
Ja nyt kun on ollut hyviä uimakelejä, niin menepä johonkin vähän isommalle uimarannalle katsomaan näkyisikö siellä yksinäisiä tyttöjä. Ja vaikka ei näkyisikään, niin uiminen on piristävää tässä helteessä.
joo.. mä luin ton sun viestin monta kertaa. mietin mitä sä oot joutunu kokemaan tai tekemään. ettei sulla ole ketään. mä en voi sanoa et "tiedän miltä susta tuntuu".. en tiedä.. se on hyvä et oot pystyny hoitaa asiat edes tuohon kuntoo jotkut ovat vain kadulla delaamas.. mä tiedän kun ei ole ketään jota vois halata mä tiedän senkin et täs maailmas on joku joka ymmärtää sua ja auttaa! älä ajattele etse päättyy tähän koska se on pelkurointia. ole rohkea. astu elämäsäs eteen päin ja mitä se muka maksaa et tutustut toisiin ihmisiin? EI MITÄÄN! ja jos ne ei tajua sua tai ei välitä ne ei ole sun luottamukse arvoisia. yritä pärjätä!!
Mailaa mulle niin jutellaan! [email protected]
Jos haluat ja jaksat kirjoittaa yksityisesti osoitteeseeni [email protected], niin saatan kyetä tukemaan sinua eteenpäin elämän polulla.
Omaan kokemusta nuorten parissa työskentelystä, vaikka se ei varsinainen ammattini olekaan.
Uskon, että positiivisten asioiden löytäminen elämääsi laukaisee monta lukkoa.