mitä mieltä naiset olisivat jos tulisi ehkäisystä huolimatta raskaaksi?mitä tekisitte? on jo kaksi aikuista lasta!ja ikää 45vuotta tunnetteko ketään?
raskaus
minä vaan
222636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
ne jotkut niin kauan kuin tulee, mutta sehän sinun pitää punnita itse tarkkaan. Haluatko pitää ja mitkä ovat riskit sekä kaikki muut tutkimukset normaalin raskauden varmistamiseksi.
Onnea:)
42 kun tulin raskaaksi ehkäisystä, kierukasta, huolimatta.
Meillä oli tuolloin jo kolme lasta ja en halunnut ehdottomasti yhtään raskautta enää, nimenomaan raskautta, koska kolmas raskauteni oli hyvin kivulias huonon selkäni takia.
Niinpä halusin abortin, lääkäri jolta pyysin lähetteen tähän toimenpiteeseen, kohteli minua kuin saastaa....minulla oli jo tarpeeksi paha mieli muutenkin ja tämän lääkärin käytös ei ainakaan vähentänyt sitä.
Ratkaisuani en ole katunut.
Tämä on hyvinkin henkilökohtainen asia. Mistä voidaan olla montaa eri mieltä.
Itse ajattelisin,että kun olen kuudenkymmenen. Lähellä eläkeikää. Lapseni olisi pahimmassa murrosiässä.Jaksaisinko? Menisikö ajatusmaailmat liikaa ristiin. Ja taas itsekkäästi itseäni ajatellen. Koko oma elämäni olisi lastenvahtien varassa. Milloin tulisi se aika kun itse voisin mennä, vapaasti ilman vastuuta?
Ja mitä sitten jos oma elinkaari ei olekkaan kovin pitkä? Minkä ikäisenä tämä nuori joutuu olemaan "omillaan" ?
kun sain lapsen.Raskaus ja synnytys menivät ongelmitta.Terve lapsi tuli.Minä olen menoni mennyt,ja viihdyn kotona lapsen kanssa.Jokainen tietenkin tekee omat ratkaisunsa.
...meikätyttö uskalla kommentoida mitään kun ei ole itselle mahdollista sterilisaation takia, enkä tunne ketään tuollaisessa tilanteessa. Mielipiteeni tuskin olisivat aitoja kun en ihan oikeasti edes pysty kuvittelemaan tuollaista itselleni.
Muiden kohdalla tiedän vain sen, että kun ei koske minua millään tavoin, en ole oikeutettu mielipiteitänikään esittämään. Elän ja annan toistenkin elää, haluamallaan tavalla.
niin, valitettavsti täytyy kertoa sinullekkin että kyllä raskaaksi voi tulla vaikka on sterilisaatio!!! Älä tuudittaudu siihen etteikö se olisi mahdollista, harvinaista kylläkin mutta ei mahdotonta! Kaksi vuotta takaperin minäkin luulin ettei se ole mahdollista, mutta kuinkas kävikään, puolivuotta sterilisaation teon jälkeen jäin raskaaksi. Olimme mieheni kanssa päättäneet ettemme halua perheeseemme enää lapsia lisää koska meillä on kaksi ihanaa lasta, minulle tehtiin keskeytys ja lääkärit olivat todella ymmärtäväisiä. Tiedoissani luki minun sairastaneeni kaksi synnytyksen jälkeistä masennusta, ikää jo miltein 4-kymmentä ja täysin tietoisesti hankittu sterilisastio, niin ei minun todellakaan tarvinnut selitellä lääkäreille miksi päädyimme mieheni kanssa tähän ratkaisuun.Siis tarkoitukseni oli sanoa sinulle että kaikki on mahdollista! Hyvää kesää sinulle :) ps.nyt minulla on myös hormoonikierukka ja olen kuitenkin aina pienessä jännityksessä kun on hormoonien aiheuttamaan aamupahoinvointia mutta onneksi se on johtunut vain hormoonikierukasta.
tänä kesänä, mitä ei yleensä tapahdu koskaan. Valmistauduin henkisesti vauvantuloon ja pelkäsin. Kolme lasta on valmiiksi.. Aborttia en olisi halunnut. Kuukautiset sitten tulivat myöhässä ja olin onnellinen ja surullinen samaan aikaan. Kypsä äidiksi olen ainakin, jos ei muuta. Menot on menty, eikä tarvitse miettiä lapsenvahteja sun muita asioita omien rientojen takia. Tuossa se olisi iltatähti mennyt joukon jatkona.
On ainakin kolme kriteeriä: oma henkinen terveys, oma fyysinen terveys ja rakastava suhde tulevan lapsen isään.
Jos edellämainitut täyttyvät - minä ottaisin pikkuisen ilolla vastaan!
kiitos kaiklle vastuksesta,olen aivan hermona,mutta kun olen asiaa miettinyt jo sataan kertaan ja sitäkin kun olen 45 niin olisko vauva terve oma terveys on hyvä ja suhde isään on kunossa, mutta yllätys kuitekin ja laskin sitä että kun lapsi menisi kouluun oisin 51-52 apua! mitä tosiset lapset sanoisivat "hei mummoko sun äitis on"ja kuitenkin olen mummo kahdelle lapselle,sitä asiaa vaan kun kierukka voi pettää ja mulla oli muutekin vaikeaa saada tota viimeistä lasta joka on 16 vee ja nyt ehkäisyn kanssa pukkaa vielä lisäänytmään ei!ja vielä sairastin kaksi vuotta sitten keskivaikean esiasteen kohdunkaulassa minä olen niin päättänyt että tämä ei voi mennä lopuun sakka, mut en jää sitä odottamaan vaan olen jo tilannut ajan lääkärille ja samallla pyydän sterilisaatiota jos olisin vaikka 5vuotta nuorepi en harkitsi näin,muta kaipa tämä on parasta kaikille olenko kamala ihminen en itseäni ajattele vaan lapsen tulevaisuutta kiitos vielä kerran on tää kiva kun voi kirjoittaa näin ja kuulla asiasta.
Ei noin isossa asiassa voi kuunnella kuin omaa sydäntään, se kyllä kertoo vastauksen.Tietysti voi olla korvalla, mitä toiset sanovat, mutta jokainen meistä elää omaa elämäänsä, eikä oikeastaan ole arvoinen määrittelemään mitä jonkun toisen on tehtävä tai jätettävä tekemättä. Kukaan ei voi tietää toisen elämästä kaikkia ratkaisevia tekijöitä, jokainen vastaa lähinnä omista lähtökohdistaan:siksi minä yritän välttää tuomitsemista ja toisen asioista paremmin tietämistä, omasta elämästä voi kyllä ammentaa sitä mitä on tapahtunut, mitä tapahtumista oppinut, kokenut.
Myötätuntoni herätti se, että sinä olet asian miettinyt,ja keskeyttämispäätöksen tehnyt. Se on varmasti jokaiselle naiselle edes jollain tavoin raskasta, alkaahan jokin osa meidän sisällämme henkisestikin valmistautua vastaanottamaan lapsen, joka on meidät äidiksemme valinnut. Joskus vaan tilanteet ei ole parhaat mahdolliset, eikä lasta voi jättää kasvamaan, vaan on rakastavampaa ja viisaampaa lopettaa raskaus. Toivottavasti miehesi jaksaa ja haluaa tukea sinua, abortti harvoin on kevyt tapahtuma, jota ei jäisi pohtimaan mielessään. Itselleni ei ole tehty keskeytystä, keskenmeno 17v. sitten, ja aina toisinaan mietin "ensimmäistäni", etenkin silloisen laskentunajan paikkeilla häntä pohdin. Enää tosin vähemmän, mutta tästäkin jo voi arvella miten isosta asiasta on kyse,ja miten paljon rankempaa saattaa olla kun joutuu tavallaan päättämään lapsensa hengestä. Mutta. Jos minä tulisin nyt raskaaksi, kohta 44 minä olisin saman ratkaisun edessä,abortointi. Olen aika väsynyt,vastuussa yksin näistä jo olevistakin, ja ennen kaikkea pelottaisi lapsen terveys:terve lapsi näillä kymmenillä on isompi ihme mitä aiemmin,ja ajatus vammaisesta lapsesta saa sydämeni itkemään. Rankempaa olisi luopua jos eteentulevissa sikiötutkimuksissa kävisi ilmi että lapseni on vammainen, koska niin varmaankin tulisin tekemään. En enää siihen jaksaisi kun kaksi kolmestani on jo muuten omanlaisiaan vänkkyröitä.
Mielestäni meillä on ollut jo aikamme. Sitä en tiedä, miksi jollekin meistä vielä suodaan mahdollisuus synnyttää, mutta on meillä sentään mahdollisuuss miettiä ja ottaa vastuu myös sillä ettemme riskeeraa omaa emmekä lastemme-syntyneitten ja syntymättömien- hyvinvointia jos vähänkin epäilee riskejä olevan.
Kun minä synnyin, äitini oli 42 v. Muut sisareni ovat 4- ja 6- vuotta vanhempia kuin minä.
Kaikki meni hyvin minun murrosikääni asti, mutta sitten häpesin vanhempiani. Muistan kun menimme äidin kanssa kauppaan, niin kävelin 2-3 metriä edellä äitiäni. En kutsunut kavereita kotiin, yms.
Mutta kun murrosikä helpotti, en enää hävennyt.
Poikani kaverin äiti synnytti kolmannen terveen lapsen tänä keväänä. Ja ikää hänellä on 47 v. Isommat lapset ovat 18 v. ja 22v.
Tässä vähän ajattelemisen aihetta.
.. ja hyvä ihminen!
Älä syyllistä itseäsi - Sinulla on monta hyvää/järkevää syytä ratkaisuusi!
Voimia Sinulle!!!
minä kun jo ajttelin että kukaan ei voi saada tervettä lasta tässä iässä, menikö raskaus ja synnytys hyvin? miten lääkärit suhtutui niin ikkääseen äitiin?
olen seuraillut ympäristöäni ja lukenut ja kuunnellut juttuja, minusta on alkanut tuntua, että sairaat lapset syntyvät pikemminkin nuoremmille. Puhumattakaan lapsen mahdollisuudesta saada mielenterveydellisiä ongelmia nuorten vanhempiensa holtittomuuden vuoksi. Mikä on se käsite "riskisynnyttäjä"? Näyttää siltä, että naisilla on suurempi riski sairastua nuorella iällä hormonivalmisteiden, kuten e-pillereiden vuoksi, kuin saada sairas lapsi 40 ikävuoden jälkeen.
saattaa hävetä vanhempiaan olivat nämä sitten nuoria, nuorempia tai iäkkäämpiä.
En tiedä mistä sinä olet tietosi ammentanut, mutta lääkärien mukaan mitä iäkkäämpi äiti, sen suurempi mahdollisuus on että lapsi syntyy keskosena. Keskosuudesta on omat haittansa lapselle, vaikka nykyisi keskoshoito onkin varsin tehokasta ja tuloksellista. Silti osa keskosena syntyneistä vammautuu.
Raskauskompikaatioita, joita ilmenee sitä enemmin mitä iäkkäämmästä raskaanaolevasta on kyse: Diabetes, joka puhkeaa raskauden aikana,raskausmyrkytyksien määrä ja sikiön kasvun hidastuminen on suoraan verrannollinen raskaanaolevan ikään
Vaikka esim. Downlapsia syntyy nuorillekin, on lääketieteellinen tosiasia,että riski saada Downlapsi kasvaa iän myötä. Eräs syy on ehkä se, että munasolut on tasan yhtä vanhoja kuin nainenkin, ja nekin vanhenevat ja degeneroituvat iän myötä. Joku ei varmaan tätä vanhenemista halua myöntää mutta asiaa se ei muuta.
Tosin on nippu ongelmia, jotka johtuvat muusta kuin iästä, mutta ikä jokatapauksessa on yksi riskitekijä. Jos joku rohkea 47vuotias on saanut terveen lapsen hyvin menneen raskauden jälkeen, niin hieno homma, mutta kyse varmasti melkoisesta tilastollisesta poikkeuksesta. Itse en kuitenkaan pidä moista kovinkaan onnistuneena ratkaisuna, koska mielestäni liki 50vuotias nainen on jo valmiina mummoksi,isoäidiksi, ei enää synnyttämään. Jokaisen oma asia tämä tietenkin on, mutta jos mielipidettä kysytään, niin kerrotaan, vaikka ei olekaan sama kuin jonkun toisen.
Mainitsemaasi e-pillereiden vuoksi sairastumista en ole tavannut. Mitä mahdat tällä tarkoittaa ?
Kanssasi. Ikä on riskitekijä. Sitä ei muuta mikään.
Kyllähän jo 38 vuotiaasta ylöspäin raskaana oleville naisille, tehdään automaattiseti lapsivesi tutkimus. Juuri kirjoittamiesi syiden poissulkemiseksi.
kyllä, että näitä "tilastollisia poikkeuksia" on liikaa ollakseen oikea "poikkeus". Lapsivesitutkimus ei kuulemani mukaan sekään takaa mitään: joskus luin, että lapsivesitutkimuksen mukaan tuleva lapsi oli vammainen. Äiti päätti kuitenkin pitää lapsensa, tuli mitä tuli. Lapsi oli terve.
ja en suostunut mihinkään ylimääräisiin testeihin. Kävin tietty ultrassa niinkuin muutkin äidit ja terveydentilaani ja vauvan vointia seurattiin. Neuvolassa sanoivat suoraan, että testien tulokset ovat 50% varmoja. Liian pieni prosentti minusta lähteä miettimään ja leikkimään ajatuksella terve vai ei.
En antais lastani, jos odottaisin.
Yhden ihmisen elämä on lyhyt, lapsissa on tulevaisuus, äitejen sukupolvissa historia. Jo unohtuneista äideistä on jäänyt muistoksi suvussa kulkevat tuutulaulut ja suvun lapset.
Joskus mietin lasteni kanssa, kuinka vähästä on ollut meidän elämämme kiinni: Jos esi-isäni eivät olis selvinneet nälkävuosista, jos pappani olis kuollut Tammisaaressa, jos isäni olis jätetty haavoittuneena lumihankeen, jos äitini olis kuollut lapsena kurkkumätään.
Minulla ei ole varaa elää elämääni sen mukaan, mitä luulen muiden ihmisten ajattelevan.
Enkä sen takia olis halunnut jäädä syntymättä, että kaverit olisi pitäneet äitiäni vanhana.
Koskaan ei voi miellyttää kaikkia, pitäis riittää, että oma naama miellyttää. ( Tosin minun peilistäni ei näy viatonta naamaa. )
Kiven heittäjiä löytyy aina, mutta kiviä ei tarvi ottaa vastaan.
Kaiken ikäisissä äideissä on niitä, jotka eivät jaksa, kaiken ikäisille syntyy sairaita lapsia.
näkökannastasi,mutta ajattelistko toisin jos asia olis nyt tässä ja nyt?olen käännellyt asiaa ja muiden mielipiteet ei siihen vaikuta vaan yksin minun ,en ole itsekäs vaan tulevaisuutta ajattelen ja riittääkö oma terveys kasvatta aikuiseksi asti lasta.
Olen ajatellut raskaaksi tulemisen mahdollisuutta, enkä toivoisi sitä, mutta lapsi saisi tulla, jos olis tullakseen.
Ajatus elämän arvokkuudesta antaa mulle voimaa. Voi olla jopa kantava voimani.
Jos abortoisin lapsen mulla ei olis syytä elää eikä rohkeutta kuolla. Ehkä dramaattisesti sanottu, mutta toivon, että ajatus on ymmärrettävissä.
Minä en äitinä ole elämän antaja, vaan elämän eteen päin kantaja. ( En tarkoita, että kaikkien pitäis saada lapsia. Toisilla on muita mahdollisuuksia elämässään )Mutta siksi, että oon antanut mahdollisuuden eteenpäin, mulla on omassa elämässäni varaa epäonnistua paljossa.
Mitä voimaa ja aikaa jää yli lastenkasvatukselta on ekstrabonusta elämältä ja omaani.
Mikään ei ole varmaa elämässä. Nuori äitikään ei tiedä ehtiikö saada lapsensa aikuiseksi.
Tuttavani sukulainen sai lpsen 50-vuotiaana. En tunne heitä henkilökohtaisesti, mutta tyttö on nyt kuusi vuotta ja heillä menee hyvin.