Kertokaapas, pojat ja tytöt, mikä teidän mielestänne olisi oiva suomennos sanalle "indulgence", jota Anton LaVey viljelee kirjoituksissaan kuin Sentenced itsemurhaa.
Kaikki tietävät, mitä sana periaatteessa tarkoittaa, mutta ainakin minun on hankala kääntää sitä suoraan sopivaksi ja luonnolliseksi suomeksi.
"I indulge in all kind of vices." = "Meitsi velloo kaikenlaisessa synnissä."
Lähin, mitä olen päässyt, on jonkinlainen "armahdus", mutta ainakaan Anton LaVeyn tekstiin armahdus ei sovi suoraksi käännökseksi.
"Armahdan lihan himoni."
"En kiellä eläimellisyyttäni, vaan vapahdan sen."
Kertokaa mielipiteenne ja omat vaihtoehtonne.
Kaikki tietävät, mitä sana periaatteessa tarkoittaa, mutta ainakin minun on hankala kääntää sitä suoraan sopivaksi ja luonnolliseksi suomeksi.
"I indulge in all kind of vices." = "Meitsi velloo kaikenlaisessa synnissä."
Lähin, mitä olen päässyt, on jonkinlainen "armahdus", mutta ainakaan Anton LaVeyn tekstiin armahdus ei sovi suoraksi käännökseksi.
"Armahdan lihan himoni."
"En kiellä eläimellisyyttäni, vaan vapahdan sen."
Kertokaa mielipiteenne ja omat vaihtoehtonne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
LaVeyn filosofian kanta-ajatus näyttää olleen/olevan "Indulgence instead of abstinence - but not compulsion". "Indulgence" suomeksi olisi näin ollen "nautinto". Nautintoa satanisti saa elämäntavastaan. LaVeyn mukaan nautinto on parempi (ja realistisempi) vaihtoehto kuin pidättyvyys, mutta jonkinlaiseen aristoteliseen "kultaisen keskitien" näkemykseen hänkin viittaa sillä, ettei tässä nautinnonhakuisuudessa tarvitse sentään liioitella.
Olettaisin, että satanisti saa nautintoa siitä, että hän elää haluamallaan tavalla. Nautintoa voi toki saada muustakin kuin vain aineellisista tavoitteista. Itse näkisin, että omista virheistäänkin oppimalla saa uudenlaista nautintoa, joka koostuu ymmärryksen kasvusta. Ehkäpä sitä voisi nimittää myös kokemuksista kertyneeksi viisaudeksi.
Osa nykysatanisteista, ainakin nuoremmat sellaiset, tuntuvat ottavan satanismin liiaksi vain hedonistisena ja ei-uskonnollisena elämäntapana, mikä ei mielestäni riitä alkuunkaan "koko satanismiksi", mikäli siitä poistetaan mm. satanistinen magia. Mielestäni LaVeyn "käskyissä" ja kehoituksissa oli aina mukana myös ironiaa. Tämä saattaa jäädä huomaamatta, jos tutustuu LaVeyn kirjoista vain The Satanic Bible:en sekä www-sivuilla toistuviin laveylaisiin ydindokumentteihin. Ei ehkä mikään ihme, että viimeisinä vuosinaan LaVey kuvasi joitakin satanisteja "huumorintajuttomiksi fanaatikoiksi".
Jotkut tarvitsevat uskontoa. Minulle ei siihen ole tarvetta. Itse en tarvitse mystiikkaa elämääni. Jotkut tarvitsevat ja heille se sallittakoon. Varsinkin satanistisessa muodossa.
Uskonto, mystiikka ja magia eivät välttämättä käy yksi yhteen. Satanismin magia ei välttämättä ole vain jotain uskonnollista/mystistä kuorrutusta sen muun elämänkatsomuksen pinnalla.
Se vaikuttaa juuri siltä. Kuorrutukselta.
Mitä liittymä kohtia sillä on filosofiaan? Vain pakotettuja. Vai olenko erehtynyt? Kerro toki, jos yhtymäkohtia on.
"Mielestäni LaVeyn "käskyissä" ja kehoituksissa oli aina mukana myös ironiaa. Tämä saattaa jäädä huomaamatta, jos tutustuu LaVeyn kirjoista vain The Satanic Bible:en sekä www-sivuilla toistuviin laveylaisiin ydindokumentteihin"
Minä huomasin sen ironian! se oli hetkellisesti vähän loukkaavaa koska kunnioitan niitä 'ydinkommentteja' sunmuuta..
Mistä se johtuu?
Onko se sitä että kun joku oikeasti 'alkaa' noudattamaan niitä, vaikka niitä pitäisi noudattaa jo 'syntymästä' asti?
Luepa The Satanic Biblen lisäksi The Satanic Rituals, sekä Blanche Bartonin kirjat "The Church of Satan" ja "The Secret Life of a Satanist", niin huomaat millaisia yhtymäkohtia satanistisella filosofialla on magiaan.
Magiasta sanoisin, että sitä on itse harjoitettava ja otettava se osaksi elämäänsä, mikäli sitä (ja sen yhtymäkohtia filosofiaan) haluaa todella ymmärtää. Henkilökohtaiset käytännön kokemukset ylittävät aina keskustelupalstojen selittelyt. Aiheesta ehkä tarkemmin paremmalla ajalla.
tarkoitan: ei niitä ydinkommententteja vaan 'käskyissä' ja kehotuksissa...sori.
Minusta tuntuu, että LaVeylla oli (ainakin osittain) kieli poskessa monessa asiassa. Sosiaalieettisillä ohjeilla oli varmasti merkitystä siinäkin mielessä, että LaVey halusi muotoilla satanismia ymmärrettävämpään muotoon. Siinä julkituotiin myös aika lailla korostaen, ehkä tarkoituksella hieman jopa liioitellen, sen eroavaisuuksia valtauskontojen eettisiin ohjeistuksiin. Mutta mitä tulee minkään uskonnon/filosofian näkemyksiin, lukijan oma järjen käyttö on tietysti aina suotavaa. Kaikkea lukemaansa ei kannata aivan kirjaimellisesti ottaa, varsinkaan satanismissa.
myös myönnytys, lykkäys, periksiantaminen, joskus myös nautiskelu.
Tolla äijällä on indulgenssi hanskassa:
http://galleria.suomi24.fi/pete-turku
:)