Sinkkujen päivä - mikä on parasta sinkkuna olossa?

Juhli rauhassa vaan! Ehkä se sinusta eroon päässytkin juhlii.

Tyytyväinen sinkku täälläkin.

Parasta, en osaa sanoa. Yli 10 v. sinkkuna. En osaa kuvitella toisenlaista elämää. Tämä on minulle kokonaisuudessaan parasta. Niin se on.

Puolison rinnalla eletyt vuosikymmenet olivat yhteen kasvamista , perhe elämää ja sopuisaa elämää samojen tavoitteiden ja elämänarvojen mukaan, onnellisuuskin siinä elämässä oli aina läsnä.

Yksinäisiä vuosia sinkku leskenä on niitäkin kertynyt, eikä tämä ole ahdistavaa, eikä minulla ole ajatusta muuttaa elämäntapaani.
Olen vapaa velvotteista ja rajotteista joita parisuhde ja vanhuus voisi tuoda, jos olisi vielä puoliso rinnalla.
Nyt olen ja elän omaa elämääni, puolison muistot kulkevat mukana.
Ikäänkuin hän olisi olkapäällä ja hymyilisi yksineläjän toilauksille.

Olen saanut elää aina omaa elämääni.

Leskeksi jääminen on elämäni surullisin paikka. Ikävöinti murtaa minut
joskus kyyneliin.

Minulla on kaikki tuo elämä mitä aloittajalla, elän sitä. Yksi ero on että tuon lisäksi pidän läheisyydestä ja toisen kanssa menojen sopimisesta. Yhdessä kokemisesta. Molemmilla omiakin harrastuksia. Onneksi tämän päivän miehet eivät tule liian lähelle, haluavat myös säilyttää oman elämänsä osana yhdessäoloa. Eli elän yksin mutta deittailen. Käyn matkoilla toisen kanssa, harrastetaan ja soitellaan. Ei ole mitään kaunoja eikä ahdistuksia vanhasta pitkästä suhteesta, laitan haudalle kynttilän ja kiitän. Tästä ei puutu mitään.

Oudoksuttaa, kun vielä puhutaan miehistä "elättäjinä". En ole perintöjä saanut, en elättinä miehelle ollut, ihan omillani toimeen tuleva. En ole myöskään miestä elättinä pitänyt.
Meitä on eri asemassa ja erilaisia ajatuksia omaavia, niin se vaan on.

Erosta jo 34 vuotta ja sen jälkeen rima nousi niin että ei uutta kumppania saman katon alle löytynyt. Viimeisin seurustelusuhdekin jo 15 vuotta sitten. Parasta on tämä vapaus tulla ja mennä niinkuin itse haluan, ainoastaan lapsenlasten kanssa oleminen menee edelle.



t. hiukan nuorempi palstavierailija

Sinkku ja leski eivät ole sama asia. Vanhukset ovat usein leskiä puolison kuoleman jälkeen (ei sinkkuja!). Toki nuorempanakin voi jäädä leskeksi
Sinkku on naimaton, nuoret ovat useimmiten sinkkuja, ennenkuin vakiintunut parisuhde muodostuu. Tosin vanhuskin voi olla sinkku, jos ei ole koskaan ollut naimisissa, sellaisiakin ikäihmisiä löytyy !

Wiki kertoo.

Sinkku
Määritelmä: Henkilö, joka ei ole parisuhteessa. Se on yleistynyt termi, joka kattaa aiemmin käytetyt sanat kuten "vanha piika" tai "vanha poika".

Siviilisääty: "Sinkku" ei ole virallinen siviilisääty, vaan virallinen kategoria on naimaton.

Synonyymit: Naimaton, vapaa, eronnut tai leski.

Samat ovat tuntemukset täälläkin, kun aloittajalla.

Kun vielä pärjää ominnokkineen ja on tieto mielessä, että ovestaan voi lähteä, kun tahtoo ja vanha palvelijakin parkkiruudussa odottaa.
Kun myös tietää, että apua saa, jos sitä tarvitsee.

Kissa on kaverinani. Lähiomaiset WhatsApp´in päässä, niin on hyvä.

Jonain päivänä voi olla toisin, nyt on hyvä näin, tässä ja nyt.

Emmä mikään sinkku oo, jo 5 lastenlastakin, sinkuksi ei ketään isää tai äitiä saa laskea, vaikka asuisi kuinka yksin.

Single, "sinkku", yksin, yksin eläjä. Kyllä minä sinkku olen, vaikka on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta.
Hyvä näin, erinomaisen hyvä.

Sinkkuna elämisen ihanuuden ovat nuoremmatkin tajunneet ja taitaa
nykyään olla tavallisin elämänmuoto.

Täytyy sanoa että nuoressa ikäpolvessa on paljon nuoria miehiä,
jotka ovat oppineet jakamaan taloustyöt, kun molemmat ovat työ-
elämässä. Osallistuvat lastenhoitoon, vievät ja tuovat hoitopaikoista,
todella hienoja esikuvia lapsilleen.
Tämä ei ollut tavallista vuosikymmeniä sitten. Miehet olivat kuin pikku-
lapsia, hoidettavia ja huollettavia. Oli miesten työt ja naisten työt.
Mutta jostakin syystä kaikki työt sopivat myös naisille. Naiset eivät
purnanneet, ja kotirauha säilyi.

Kotiuduttuani kokoaikaiseksi kotimieheksi 25 vuotta sitten päädyimme ilman neuvottelua vaimoni kanssa selkeään työnjakoon.
Minä suunnittelen sapuskat, ostan raakaianeet, valmistan ja katan pöydän. Vaimo panostaa tiskarin.
Minä siivoan varsinkin keittiön, aina tarpeen mukaan. Muuten teen koko taloutta koskevan, suuremman siistin kahden viikon välein. Siinä vaimoni seuraa minua tehden seuraavaa vaihetta. Esimerkiksi tulee imurointini perässä moppeineen. Minä jatka moppausta ja vaimo alkaa suunnitteemaan mattojen levittelyä.
Ylipäätään se tekee jolla on mahdollisuus tai inhoaa vähemmän.
Aktiivivuosina vaimoni ei tarvinnut yhtenäkään loma-aamuna tehdä teepussin liottamista raskaamaa askaretta. Minä toin aina tuoreen, hillosävytteisen käntyn pöytään.

Yhdessä vaiheessa tyttäremme yllyttämänä naiset häätivät minut yksin Espanjan asunnollemme kahdeksi viikoksi. Eläminen sinkkuna oli ikävää ja tylsää. Olimme tottuneet liikkumaan aina kahdestaan.
Jopa mennesssänityöttömäksi työnhakijaksi Espanjaan 3:ksi kuukaudeksi, otti vaimoni kesälomakuukauden ja kaksi kuukautta palkatonta lomaa ollakseen mukanani sksyn kuukaudet. Oli haikeaa lähteä Suomeen.
Ollessani yksin kotona vaimoni tyttöjen matkojen viikkojen aikana oli sinkun elämä heräämishetkestä alkaen puolinaista.

En pysty kuvittelemaan mitään myönteistä sinkun elämässä.
Nyt kun todellisen sinkkuuden mahdollisuus saattaa olla lähelläkin, niin ajatuskin siitä vetää vakavaksi.

Sinkulla ainakin seksin saaminen on haastasllisempaa.

Kyllästyin sinkkuuteen ja siihen liittyvään näköalattomuuteen.
Poikamiehenä sinkkuilin yhden tasavallan, kahden kuningaskunnan ja lyhyen aikaa myös kommunistisen järjestelmän alueella.
Pisin yhtäjaksoinen aika yhdessä paikassa oli vajaa vuosi.
Tietenkin nuori mies juoksi aina tilaisuuden tullen luonnollisen viettinsä ohjaamana jolle silloinen Suomen pienen maaseutukaupungin ahdasmielisyyttä paremmat mahdollisuudet avautuivat länsinaapurissa ja varsinkin Tukholmassa ja ylipäätään Mälarin ympäristön kaupungeissa.
Toki tuli hukkareisujakin ja myös sellaisia, ettei tarpeen tyydyttäjässä ollut jälkeen päin ylvästelemistä.
Muutamassa vuodessa kyllästyin tuohon elämäntapaan.
Palasin Suomeen. Aloitin opiskelun. Olin vielä yhden kesäloman töissä Ruotsissa mutta sitten suomalaistuin ja juutuin seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa.
Sinkkuvuodet olivat värikkäitä ja ehkäpä hyödyllisiä niiden jälkeisiä vakiintumisen vuosia ajatellen. Opettivat arvostamaan vakiintunutta elämää ml. suunnitelmallisuus. Lienevät olleet minulle tarpeellisia ja hyödyllisiä.