Ruis on hyvin kotoutunut Suomeen, se on kaukaa kotoisin. Tiesitkö ?

Ruisleipä on niin suomalainen, että ruista voisi erehtyä pitämään suomalaisena alkuperältään, mutta rukiin ja ruisleivänkin alkuperä onkin Lähi-idässä. Yllätys.
Ei leipä samanlaista tietenkään ollut kuin meillä nyt.

Nyt alkoikin tehdä mieli ruismarjapuuroa.
Teettekö sitä koskaan ?
En ole itse sitä syönyt kymmeniin vuosiin.
Kerran maistoin kaupan valmispuuroa,
mutta se ei ollut lähelläkään kotonatehdyn makuista.

Valmistusohje (testattu Marttakeittiössä)
1 l vettä
¾ dl sokeria
¼ tl suolaa
3–4 dl puolukoita
2,5-3 dl ruisjauhoja

Kiehauta vesi, sokeri ja suola.
Vatkaa joukkoon ohuena nauhana ruisjauhot.
Hauduta puuro kypsäksi välillä sekoittaen. Kypsymisaika 50–60 minuuttia.
Lisää puuroon soseutetut puolukat vasta kypsymisen loppuvaiheessa.
Maista ja mausta mieleiseksi.
Tarjoa puuro haaleana tai kylmänä maidon kanssa.

Ruismarjapuuro oli lapsena herkkua !

Enpä tiennyt rukiin historiasta, miten kaukaa ajallisesti ja paikallisesti se on peräisin. Ruista on totuttu pitämään jopa suomalaisuuden symbolina, itsenäisyyden juhlavuonna 2017 se valittiin Suomen kansallisruuaksi. Monet sanonnatkin siitä kertovat, kuten ruista ranteessa, leipä miehen tiellä pitää. Uuteen kotiin on ollut tapana viedä tupaantuliaislahjaksi ruisleipä ja suolaa kodin ruokaonnen turvaamiseksi. Sana ruis on germaanista perua, sitä kautta rukiin viljelykin on tullut Suomeen. Ruis kasvaa karussakin maassa, mutta halla saattoi senkin viedä, siitähän kansallisrunoijammekin kertoo Saarijärven Paavo - runossaan. Ulkomailla asuvat suomalaiset kaipaavat kotimaan ruisleipää, vievät täältä ruisjauhoja, jälkiuunileipää ja hapankorppuja mukanaan, toivovat niitä tuliaisiksi. Minulla on rukiinoljista tehty himmeli, aarteena sitä varjelen ja otan esiin kunniapaikalle kattoon joulun ajaksi.

Olen tykästynyt läntiseen leipäkulttuuriin, eli rukiisiin reikäleipiin , kotipuolessa syötiin enimmäkseen ruislimppuja. Palaleivät ovat suosikkileipien kärjessä, mutta tietyt mahdollisimman paljon täysjyväruista sisältävät itse leikattavat ja halkaistavat reikäleivät valitsen useimmiten. Siskollani on vielä vanhaa hapanjuurta, mutta en ole itse kokeillut ruisleivän tekoa, luotan ammattilaisiin. Vaaleista leivistäkin juureen leivotut ovat parhaita.

Ruis muodostaa mustikan kanssa onnistuneen liiton mustikkakukossa eli rättänässä, savolaisessa perinnejälkiruuassa. Rättänä on saanut EU:lta nimisuojan.

"Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu".

Rättänää ei ole saanut maistaa, mutta ruiskuorinen kalakukkokin on
niin hyv-vää !

Ruisleipä pierettää - kai se on sitä ruislinnun laulua.

Tulipa mieleen yks juttu, kun maissintähkän grillaamisesta tuli trendi Suomessa.
Kävin Balkanilla. Siellä kasvoi maissia pellolla. Kysyin paikalliselta:
"Tykkäättekö maissista ?"
Paikallinen: "Ei me sitä syödä. Me kasvatetaan sitä kanoille."

Tule juttelemaan kuumien naisten kanssa nyt! https://Natalie.hoty.lat/Natalie#/?/?/6e37t4pnw