Kansanlähetykseltä vakava varoitus

Juu, kyllä.
Lahkolaisilla tuppaa olemaan jotain pahoja henkiä päässään ja enisimmäinen oire on se kun näkee demoneja viattomissa ihmisissä.

Pe.ku

Anonyymi kirjoitti:

Juu, kyllä.
Lahkolaisilla tuppaa olemaan jotain pahoja henkiä päässään ja enisimmäinen oire on se kun näkee demoneja viattomissa ihmisissä.

Pe.ku

Taistelu hyökkäileviä henkivaltoja ja nurkissa sähiseviä temoneja vastaan täten julistettakoon.
TAISTEWUUN !

Anonyymi kirjoitti:

Taistelu hyökkäileviä henkivaltoja ja nurkissa sähiseviä temoneja vastaan täten julistettakoon.
TAISTEWUUN !

Jep jep. Missä jaetaan kiväärit....?

Niin kansanlähetyksessä ja sleyssäkin opetetaan.

Helluntailaisuus tuottaa nykyisin kuulemma eniten uskontojen uhreja.

Helluntailaisuudesta irtaantumaan onnistunut mies on perustanut Uskontojen Uhrien auttavan palvelun.

Oliko tuo viikon vitsi?

Olympialaisetkin ovat alkaneet "epäjumalanpalveluksesta" antiikin Kreikassa.

Huono provo

Yogi on notkea demoni.

Anonyymi kirjoitti:

Yogi on notkea demoni.

Notkea demoni, joka osaa hengittää rauhallisesti. Se ottaa ihmisen valtaansa ja se on menoa se...

Anonyymi kirjoitti:

Notkea demoni, joka osaa hengittää rauhallisesti. Se ottaa ihmisen valtaansa ja se on menoa se...

Yleiset synonyymit: Synonyymejä demonille ovat esimerkiksi puolijumala, paholainen, paha henki, Saatana ja sielunvihollinen.

Ainakin kyseinen demoni on saanut herätysliikkeesi jäsenet "uskomaan" olemassaoloonsa ja ylläpitämään sen hengellistä voimaa teidän päässänne.
Minkähän demonin olemassaoloa te seuraavaksi mahdollistatte "uskollanne"?

Päivi Räsänen on miehensä ohella kyseisen porukan todellinen vetäjä.
Uskoo liikunnan harjoittajissa olevan demoneja.

Jos lukaisee joogaan syvällisemmin suhtautuvia tekstejä , niin tavoitteena on joitakin tiloja. Mokoma demoni laittaa ihmisen ottamaan mitä kummallisimpia asentoja. Tavan harjoittaja verryttelee vaan jäseniään ja siinä joogaliikkeetkin on ihan hyvä. Kristinuskosta poikkeaa se että joogassa hminen itse pelastaa itsensä - joltain, niillä psykofyysisillä harjoituksilla. Mikähän sekoittaa tosijoogaajien pään?

Anonyymi kirjoitti:

Päivi Räsänen on miehensä ohella kyseisen porukan todellinen vetäjä.
Uskoo liikunnan harjoittajissa olevan demoneja.

Tarkoitatko oikeasti Eduskunnassa Suomalaisten tulevaisuudesta olevan päättämässä kansanedustaja jonka elämän arkea ovat demonit?

Ja tulipa mieleen, että mitäköhän asentoja tässä meinataan "Jos ruumis isketään epäjumalien asentoihin, se on jo kristinuskon irvikuva, Häkämies sanoo." olkaapa siis tarkkoja.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Ja tulipa mieleen, että mitäköhän asentoja tässä meinataan "Jos ruumis isketään epäjumalien asentoihin, se on jo kristinuskon irvikuva, Häkämies sanoo." olkaapa siis tarkkoja.

Lue lisää

Juu, Kansanlähetyksen mielestä ihminen ei saa olla muussa asennossa kuin kristinuskon asennossa..
Mikä sitten lienee se Kansanlähetyksen hyväksymä asento kristityille.
Olisiko se syvä kumarrusasento kohti Kremliä?.

Pe.ku

Mantrojen lausunta on meditaatiotekniikka joka on keksitty uudestaan (vai lainattu?) myös joissain kristillisissä yhteisöissä, kuten luostareissa. Kun jotain ulkoa opeteltua mantraa / rukousta tms toistetaan keskittyneesti lukuisia kertoja (esimerkiksi rukousnauhan helmiä laskien), niin kyse on meditaatiosta. Sata keskittyneesti luettua ave Mariaa tyhjentää mielen siinä kuin Hare krishna-mantrakin. Tuon mielen tyhjentymisen ja siihen liittyvän fyysisen rentouden voi kokea "pyhänä" tai "yhteytenä johonkin korkeampaan" oman maailmankatsomuksensa mukaan. Tai sitten se on yhteyttä syvempään "minään". Äärimmillään se voi johta ajatusten virran täydelliseen (hetkelliseen) pysähtymiseen ja syvään läsnäolon tunteeseen, jota zen-budhalaiset kutsuvat satoriksi.

Joogassa joitain äärikristittyjä taitaa pelottaa sen ihmiskuva, joka on holistinen. He ovat siinä oikeassa, että joogan ihmiskuva on ristiriidassa perinteisen kristillisen käsityksen kanssa. Juutalais-kristillisen tradition dualistinen ihmiskuva haluaa erottaa sielun ja ruumiin. Jooga-harjoituksissa (tai mind fulness) hengityksen säätelyyn perustuvalla rentoutuksella vaikutetaan mieleen. "Fyysinen" vaikuttaa "henkiseen", koska tuo jako ei kuvasta todellisuutta. Ihminen on kokonaisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Mantrojen lausunta on meditaatiotekniikka joka on keksitty uudestaan (vai lainattu?) myös joissain kristillisissä yhteisöissä, kuten luostareissa. Kun jotain ulkoa opeteltua mantraa / rukousta tms toistetaan keskittyneesti lukuisia kertoja (esimerkiksi rukousnauhan helmiä laskien), niin kyse on meditaatiosta. Sata keskittyneesti luettua ave Mariaa tyhjentää mielen siinä kuin Hare krishna-mantrakin. Tuon mielen tyhjentymisen ja siihen liittyvän fyysisen rentouden voi kokea "pyhänä" tai "yhteytenä johonkin korkeampaan" oman maailmankatsomuksensa mukaan. Tai sitten se on yhteyttä syvempään "minään". Äärimmillään se voi johta ajatusten virran täydelliseen (hetkelliseen) pysähtymiseen ja syvään läsnäolon tunteeseen, jota zen-budhalaiset kutsuvat satoriksi.

Joogassa joitain äärikristittyjä taitaa pelottaa sen ihmiskuva, joka on holistinen. He ovat siinä oikeassa, että joogan ihmiskuva on ristiriidassa perinteisen kristillisen käsityksen kanssa. Juutalais-kristillisen tradition dualistinen ihmiskuva haluaa erottaa sielun ja ruumiin. Jooga-harjoituksissa (tai mind fulness) hengityksen säätelyyn perustuvalla rentoutuksella vaikutetaan mieleen. "Fyysinen" vaikuttaa "henkiseen", koska tuo jako ei kuvasta todellisuutta. Ihminen on kokonaisuus.

Lue lisää

Pitäisikö luterilaisissa kirkoissa järjestettävissä joogamessuissa hokea Hare Mari? Hare Mari?

Niitä voi toistella ilman, että kokisi sen udkonnollisena. Mutta ettehän te sitä voi tajuta.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö luterilaisissa kirkoissa järjestettävissä joogamessuissa hokea Hare Mari? Hare Mari?

Kuten yritin selittää kyse on meditaatiotekniikasta joka perustuu siihen, miten ihmisen mieli toimii. Voit hokea mielessäsi vaikka mantraa "hui hai hauki", mutta jos teet sen keskittyneesti ja toisteisesti yhdessä oikean hengitystekniikan kanssa, niin rentoudut.

Parhaiten toimii toistolause, jonka voi yhdistää hengityksen rytmiin.

Pitääkö joogaakin suhtautua pilkallisesti ja demonisoida sekin? Miksi? Eiköhän nyt länsimaissa sitä harjoitetä lähes aina ilman uskonnollista merkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten yritin selittää kyse on meditaatiotekniikasta joka perustuu siihen, miten ihmisen mieli toimii. Voit hokea mielessäsi vaikka mantraa "hui hai hauki", mutta jos teet sen keskittyneesti ja toisteisesti yhdessä oikean hengitystekniikan kanssa, niin rentoudut.

Parhaiten toimii toistolause, jonka voi yhdistää hengityksen rytmiin.

Lue lisää

Idän uskonnoissa ihmisen mieli avataan erilaisilla tekniikoilla, kuten hengitystekniikoilla tai hokemalla jotain outoja sanoja, mantraamalla, näin sielu avataan ja valmistellaan demonisten henkien tulla sisälle.

Kaikki henkisyys on pahasta, kaikki hengellisyys hyvästä, kunhan se on vain on konservatiivikristillistä?

-a-teisti-

Anonyymi kirjoitti:

Idän uskonnoissa ihmisen mieli avataan erilaisilla tekniikoilla, kuten hengitystekniikoilla tai hokemalla jotain outoja sanoja, mantraamalla, näin sielu avataan ja valmistellaan demonisten henkien tulla sisälle.

Lue lisää

Sieluaan ei pidä avata vieralle hengille, voimille, tämän maailman alkeisvoimille.

Idän uskonnoissa toimii reikienergia ja kundaliinivoimat, jotka voivat esiintyä "Jeesuksena", Pyhänä Henkenä, Jumalana ja ottaa ihminen hallintaansa.

Erityisesti varjele sydämesi, sielusi, mielesi, eli psyyke täytyy pitää vahvana. Vastusta perkelettä, niin se sinusta pakenee joksikin aikaa, mutta tulee kohta takaisin. Se ei luovuta helpolla uhristaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sieluaan ei pidä avata vieralle hengille, voimille, tämän maailman alkeisvoimille.

Idän uskonnoissa toimii reikienergia ja kundaliinivoimat, jotka voivat esiintyä "Jeesuksena", Pyhänä Henkenä, Jumalana ja ottaa ihminen hallintaansa.

Erityisesti varjele sydämesi, sielusi, mielesi, eli psyyke täytyy pitää vahvana. Vastusta perkelettä, niin se sinusta pakenee joksikin aikaa, mutta tulee kohta takaisin. Se ei luovuta helpolla uhristaan.

Lue lisää

Ensin laumaa tarkkaillaan ja joukosta valitaan heikoin yksilö. Sitten voimalla kimppuun. Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedään luolastoon, eikä pois päästetä, ennen kuin olet maksanut sen viimeisenkin euron lahkolle.

Anonyymi kirjoitti:

Idän uskonnoissa ihmisen mieli avataan erilaisilla tekniikoilla, kuten hengitystekniikoilla tai hokemalla jotain outoja sanoja, mantraamalla, näin sielu avataan ja valmistellaan demonisten henkien tulla sisälle.

Lue lisää

Uskovaisten jutut ovat tunkkainen tuulahdus pimeimmältä keskiajalta!

Anonyymi kirjoitti:

Idän uskonnoissa ihmisen mieli avataan erilaisilla tekniikoilla, kuten hengitystekniikoilla tai hokemalla jotain outoja sanoja, mantraamalla, näin sielu avataan ja valmistellaan demonisten henkien tulla sisälle.

Lue lisää

Mitähän henkiä näiden kaatumaseuroissa lattialla sätkivien ja kuolaavien ihmisten mielissä on? Meditoijat vaikuttavat taas seesteisiltä ja rauhallisilta.

Anonyymi kirjoitti:

Mantrojen lausunta on meditaatiotekniikka joka on keksitty uudestaan (vai lainattu?) myös joissain kristillisissä yhteisöissä, kuten luostareissa. Kun jotain ulkoa opeteltua mantraa / rukousta tms toistetaan keskittyneesti lukuisia kertoja (esimerkiksi rukousnauhan helmiä laskien), niin kyse on meditaatiosta. Sata keskittyneesti luettua ave Mariaa tyhjentää mielen siinä kuin Hare krishna-mantrakin. Tuon mielen tyhjentymisen ja siihen liittyvän fyysisen rentouden voi kokea "pyhänä" tai "yhteytenä johonkin korkeampaan" oman maailmankatsomuksensa mukaan. Tai sitten se on yhteyttä syvempään "minään". Äärimmillään se voi johta ajatusten virran täydelliseen (hetkelliseen) pysähtymiseen ja syvään läsnäolon tunteeseen, jota zen-budhalaiset kutsuvat satoriksi.

Joogassa joitain äärikristittyjä taitaa pelottaa sen ihmiskuva, joka on holistinen. He ovat siinä oikeassa, että joogan ihmiskuva on ristiriidassa perinteisen kristillisen käsityksen kanssa. Juutalais-kristillisen tradition dualistinen ihmiskuva haluaa erottaa sielun ja ruumiin. Jooga-harjoituksissa (tai mind fulness) hengityksen säätelyyn perustuvalla rentoutuksella vaikutetaan mieleen. "Fyysinen" vaikuttaa "henkiseen", koska tuo jako ei kuvasta todellisuutta. Ihminen on kokonaisuus.

Lue lisää

Herätysliikkeessäsi ilmeisesti myös "hengitysharjoittelu" synnytyksen yhteydessä on sitten demonien kutsumista.
Onko liikaa pyydetty, että menisitte taikauskonne kanssa herätysliikkeenne palstalle keskustelemaan?
Miehistä on tullut kummallisia.

Anonyymi kirjoitti:

Sieluaan ei pidä avata vieralle hengille, voimille, tämän maailman alkeisvoimille.

Idän uskonnoissa toimii reikienergia ja kundaliinivoimat, jotka voivat esiintyä "Jeesuksena", Pyhänä Henkenä, Jumalana ja ottaa ihminen hallintaansa.

Erityisesti varjele sydämesi, sielusi, mielesi, eli psyyke täytyy pitää vahvana. Vastusta perkelettä, niin se sinusta pakenee joksikin aikaa, mutta tulee kohta takaisin. Se ei luovuta helpolla uhristaan.

Lue lisää

”Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.”
‭‭Roomalaiskirje‬ ‭8‬:‭9‬ ‭FB38‬‬
----

”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.

Katsokaa luonnollista Israelia; eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole alttarista osalliset? Mitä siis sanon?

Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin, tai että epäjumala on jotakin? Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista.

Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden? Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?”
‭‭1. Korinttilaiskirje‬ ‭10‬:‭16‬-‭22‬ ‭FB38‬‬

Sama tekniikka on monilla helluntailais-kaatajilla käytössä.
Otsaan paukautus saa kaatumaan.

Vihaavat hinduja, vaikka se Ylivainio itse ilmeisesti oppii hinduilta.

Niinpä. Lahkkoissa käytetään surutta moninaisia manipulointi ja suorastaan aivopesun menetelmiä ja sitten kauhistellaan jooga-meditaatiota, jonka tarkoitus ei ole manipulointi vaan ihmisen tuleminen tietoisemmaksi omista tunteistaan ja ajattelumalleistaan.

Jooga-traditioon pitkälti perustuva mind fulness on suosittua nyt yrityksissäkin. Se ei ole sellainen ihmelääke, jona jotkut sitä ehkä kauppaavat, mutta hyödyllinen työkalu itse kullekkin.

Missä tuollaista on , siis lehti ?

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Lahkkoissa käytetään surutta moninaisia manipulointi ja suorastaan aivopesun menetelmiä ja sitten kauhistellaan jooga-meditaatiota, jonka tarkoitus ei ole manipulointi vaan ihmisen tuleminen tietoisemmaksi omista tunteistaan ja ajattelumalleistaan.

Jooga-traditioon pitkälti perustuva mind fulness on suosittua nyt yrityksissäkin. Se ei ole sellainen ihmelääke, jona jotkut sitä ehkä kauppaavat, mutta hyödyllinen työkalu itse kullekkin.

Lue lisää

Mielenhallintatekniikat, omaan ja toisten mieleen vaikuttamisen tekniikat ovat oleellinen osa hypnoosin toimintakulttuuria.

"Hypnos" on henkiolento, unen ja mielen epäjumala.
"Joga" on sen kaltainen henkiolento.

Uskonlahkoissa käytetään mm. Saksalaisen hypnoosia käyttäneen lääkärin Franz Mesmerin kehittämiä tekniikoita usean ihmisen kaatamiseksi maahan hengellisessä kokouksessa.
ns. Mesmerismiä.
Siitä on paljon varoituksia, siihen ei pidä suostua.

Tätä kaikkkea selitetään kirjassa_: harhaanjohtajat.

Anonyymi kirjoitti:

Tätä kaikkkea selitetään kirjassa_: harhaanjohtajat.

Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

Tätä kaikkkea kirjassa_: harhaanjohtajat.

Harhaanjohtajat
E-kirja, suomi
Vahvassa uskossa
Terho Miettinen / Raija Pelli

https://www.suomalainen.com/products/harhaanjohtajat-2?srsltid=AfmBOorKr1Xak7PUWedYaLntdqIp2VDSMDrq8SboDsI2s5QCLQ3BnHDV

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

Tätä kaikkkea kirjassa_: harhaanjohtajat.

Harhaanjohtajat
E-kirja, suomi
Vahvassa uskossa
Terho Miettinen / Raija Pelli

https://www.suomalainen.com/products/harhaanjohtajat-2?srsltid=AfmBOorKr1Xak7PUWedYaLntdqIp2VDSMDrq8SboDsI2s5QCLQ3BnHDV

Lue lisää

Kauheata uskoon käännyttämistä...
Anonyymi-ap
2024-08-31 10:10:58

Lääkärilehdessä hypnoosiin erikoistunut lääkäri kauhisteli lahkosaarnaajien käyttämiä keinoja saada ihminen tulemaan lahkon uskoon.

Ensin uhri kaadetaan ja sitten käännetään ja viedän luolastoon, eikä pois päästetä, ennenkuin olet maksanut lahkolle sen viimeisenkin euron.

Tulevat vielä kuolinvuoteen vierelle lukemaan pitkiä rukouksiaan salkussa valmiiksi painetut testamenttilomakkeet..

Hengityksen kautta henget kulkee ihmisen sisälle.

Anonyymi kirjoitti:

Hengityksen kautta henget kulkee ihmisen sisälle.

Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen.

Kun ihminen kuolee, niin niin viimein henki poistuu ihmisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen.

Kun ihminen kuolee, niin niin viimein henki poistuu ihmisestä.

Saarn. 12:7

Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.

Anonyymi kirjoitti:

Hengityksen kautta henget kulkee ihmisen sisälle.

Hengityksen kautta henki tulee ihmisen sisälle aivan kuten kangistuessa tulee kanki ihmisen sisälle.
On se hurjaa.

Älä menekään, et kestä totuutta etkä halua ymmärtää Raamatun totuuksia!

Anonyymi kirjoitti:

Älä menekään, et kestä totuutta etkä halua ymmärtää Raamatun totuuksia!

Ei tuo heidän juttunsa mitään totuutta ole vaan sitä mitä mummoni aikoinaan sanoi pirujen maalaamista seinille. Jos joidenkin ihmisten jumppaaminenkin jo häiritsee noin pahasti niin on se vahva osoitus siitä , että pitäisi mennä tutkituttamaan se oma nuppinsa.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Ei tuo heidän juttunsa mitään totuutta ole vaan sitä mitä mummoni aikoinaan sanoi pirujen maalaamista seinille. Jos joidenkin ihmisten jumppaaminenkin jo häiritsee noin pahasti niin on se vahva osoitus siitä , että pitäisi mennä tutkituttamaan se oma nuppinsa.

Lue lisää

Kyllä se ihan suoraan Raamatusta on. Et ole tainnut edes koskaan lukea alusta loppuun.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se ihan suoraan Raamatusta on. Et ole tainnut edes koskaan lukea alusta loppuun.

Jumppa siis kielletään siellä. Kielletäänkö siellä myöskin miesväen suosiossa oleva rautojen nostelu ja voimasanojen viljely.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Jumppa siis kielletään siellä. Kielletäänkö siellä myöskin miesväen suosiossa oleva rautojen nostelu ja voimasanojen viljely.

Tietämättömyytesi on liikuttavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tietämättömyytesi on liikuttavaa.

Enpä oikein usko. Vaimoni kävi aikoinaan molempien lasten syntymien jälkeen jumpassa ja joogassa sekä siinä ohessa pyhäisin kirkossa. On yhä edelleen hyvässä fyysisessä kunnossa ja ei muuttunut miksikään demonien palvojaksi. Oikein on hyväluontoinen kaiken puolin ja osittain varmaan siksi vielä kanssani aitoaviossa. Tänään kävimme katsomassa kesällä tekemiämme siilien pesälaatikoita tuossa lähimetsikössä ja olihan siellä kavereita nokosilla.
Toki tuossakin kohtaan varmaan sley olisi nähnyt jotain kummallista uskonnollista viritystä.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Enpä oikein usko. Vaimoni kävi aikoinaan molempien lasten syntymien jälkeen jumpassa ja joogassa sekä siinä ohessa pyhäisin kirkossa. On yhä edelleen hyvässä fyysisessä kunnossa ja ei muuttunut miksikään demonien palvojaksi. Oikein on hyväluontoinen kaiken puolin ja osittain varmaan siksi vielä kanssani aitoaviossa. Tänään kävimme katsomassa kesällä tekemiämme siilien pesälaatikoita tuossa lähimetsikössä ja olihan siellä kavereita nokosilla.
Toki tuossakin kohtaan varmaan sley olisi nähnyt jotain kummallista uskonnollista viritystä.

Lue lisää

Kunhan länkytät länkytyksiäsi. Mutta rt kykene edes kertomaan mihin perustuu käsityksesi, että olisit kristitty ja parempi herätysliikkeiden uskovia.

Anonyymi kirjoitti:

Kunhan länkytät länkytyksiäsi. Mutta rt kykene edes kertomaan mihin perustuu käsityksesi, että olisit kristitty ja parempi herätysliikkeiden uskovia.

Tässähän oli kyse siitä kuin sley ja viidesläiset demonisoi joka toisen asian.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Tässähän oli kyse siitä kuin sley ja viidesläiset demonisoi joka toisen asian.

Demoneista puhuminen ei ole demonisointia.
Lue mitä Jeesus niistä sanoi.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Tässähän oli kyse siitä kuin sley ja viidesläiset demonisoi joka toisen asian.

Raamattu kertoo meille demonien tietävän ihmisille tuntemattomia asioita (Ap. t. 16:16-18; Luuk. 4:41). Koska demonit ovat eläneet pitkään, ovat he tietoisia asioista, jotka ovat lyhyen ihmiselämän ulottumattomissa. Koska Saatanalla on pääsy Jumalan luo (Job 1-2), demonit saattavat tietää yksityiskohtia tulevaisuudesta. Tämä tosin on ainoastaan olettamus.

Raamattu kertoo Saatanan olevan valehtelija ja valheiden isä (Joh. 8:44; 2. Tess. 2:9) ja tekeytyvänsä "valon enkeliksi". Häntä seuraavat saavat Saatanan kaltaisen lopun (2. Kor. 11:11-15).

Saatanalla ja hänen demoneillaan on suuret voimat ihmisiin verrattuna. Jopa arkkienkeli Mikael joutui turvautumaan Jumalan voimaan kamppaillessaan Saatanaa vastaan (Juuda 1:9). Saatanan voima ei kuitenkaan ole mitään Jumalan voimaan verrattuna (Ap. t. 19:11-12; Mark. 5:1-20), ja Jumala käyttää Saatanan pahoja tarkoitusperiä omiin hyviin tarkoituksiinsa(1. Kor. 5:5; 2. Kor. 12:7).

Jumala kieltää meitä olemasta tekemisissä henkimaailman, henkien tai paholaisen palvonnan kanssa. Näihin kuuluvat henkien manaaminen, Ouija-laudat, horoskoopit, Tarot-kortit, jne. Jumala inhoaa niitä (5. Moos. 18:9-12; Jes. 8:19-20; Gal. 5:20; Ilm. 21:8), ja niitä harrastavat leikkivät tulella (Ap. t. 19:13-16).

Efeson seurakuntalaiset olivat hyvänä esimerkkinä tässä suhteessa. He tunnustivat syntinsä ja polttivat niihin liittyvät kirjansa julkisesti (Ap. t. 19:17-19).

Vapaudumme Saatanasta Jumalan antaman pelastuksen kautta. Pelastus tarkoittaa uskomista Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin (Ap. t. 19:18; 26:16-18). Ilman pelastusta yrityksemme irrottautua demonien vaikutusvallasta ovat tuhoon tuomittuja. Jeesus varoitti meitä sydämestä, joka on vailla Pyhää Henkeä. Sellainen sydän on tyhjä asuinpaikka, jonne mitä pahimmat demonit voivat tehdä sijansa (Luuk. 11:24-26). Kun ihminen kääntyy Kristuksen puoleen pyytäen anteeksiantoa synneistään, Pyhä Henki asuttaa hänet lunastuksen päivään saakka (Ef. 4:30).

Jotkut yliluonnollisilta vaikuttavat tapahtuvat voidaan laskea petkuttajien tiliin. Mitä ilmeisimmin aaveiden ja henkien ilmestykset ovat demonien aikaansaamia. Toisinaan he eivät edes pyri kätkemään todellista luontoaan ja toisinaan he naamioituvat kuolleiden ihmisten hengiksi. Tällaiset harhautukset lisäävät valheita ja hämminkiä.

Jumala neuvoo meitä pyrkimästä yhteyteen kuolleitten kanssa. Sen sijaan hän opettaa, "Te kuulette sanottavan: "Tiedustelkaa neuvoa vainajahengiltä, kysykää tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat." Mutta Jumalaltaanhan kansan on neuvonsa pyydettävä! Miksi sen pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asiassa? Siis esiin todistekäärö, sinetöity opetus! Turhia sanoja puhuu tämä kansa, jolle päivä ei enää koita" (Jes. 8:19-20). Jumalan Sana on viisautemme lähde. Jeesukseen Kristukseen uskovien ei pidä sekaantua okkultismiin eli salatieteisiin ja mystiikkaan. Henkimaailma on todellinen, mutta kristittyjen ei tarvitse pelätä sitä (1. Joh. 4:4).

Anonyymi kirjoitti:

Raamattu kertoo meille demonien tietävän ihmisille tuntemattomia asioita (Ap. t. 16:16-18; Luuk. 4:41). Koska demonit ovat eläneet pitkään, ovat he tietoisia asioista, jotka ovat lyhyen ihmiselämän ulottumattomissa. Koska Saatanalla on pääsy Jumalan luo (Job 1-2), demonit saattavat tietää yksityiskohtia tulevaisuudesta. Tämä tosin on ainoastaan olettamus.

Raamattu kertoo Saatanan olevan valehtelija ja valheiden isä (Joh. 8:44; 2. Tess. 2:9) ja tekeytyvänsä "valon enkeliksi". Häntä seuraavat saavat Saatanan kaltaisen lopun (2. Kor. 11:11-15).

Saatanalla ja hänen demoneillaan on suuret voimat ihmisiin verrattuna. Jopa arkkienkeli Mikael joutui turvautumaan Jumalan voimaan kamppaillessaan Saatanaa vastaan (Juuda 1:9). Saatanan voima ei kuitenkaan ole mitään Jumalan voimaan verrattuna (Ap. t. 19:11-12; Mark. 5:1-20), ja Jumala käyttää Saatanan pahoja tarkoitusperiä omiin hyviin tarkoituksiinsa(1. Kor. 5:5; 2. Kor. 12:7).

Jumala kieltää meitä olemasta tekemisissä henkimaailman, henkien tai paholaisen palvonnan kanssa. Näihin kuuluvat henkien manaaminen, Ouija-laudat, horoskoopit, Tarot-kortit, jne. Jumala inhoaa niitä (5. Moos. 18:9-12; Jes. 8:19-20; Gal. 5:20; Ilm. 21:8), ja niitä harrastavat leikkivät tulella (Ap. t. 19:13-16).

Efeson seurakuntalaiset olivat hyvänä esimerkkinä tässä suhteessa. He tunnustivat syntinsä ja polttivat niihin liittyvät kirjansa julkisesti (Ap. t. 19:17-19).

Vapaudumme Saatanasta Jumalan antaman pelastuksen kautta. Pelastus tarkoittaa uskomista Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin (Ap. t. 19:18; 26:16-18). Ilman pelastusta yrityksemme irrottautua demonien vaikutusvallasta ovat tuhoon tuomittuja. Jeesus varoitti meitä sydämestä, joka on vailla Pyhää Henkeä. Sellainen sydän on tyhjä asuinpaikka, jonne mitä pahimmat demonit voivat tehdä sijansa (Luuk. 11:24-26). Kun ihminen kääntyy Kristuksen puoleen pyytäen anteeksiantoa synneistään, Pyhä Henki asuttaa hänet lunastuksen päivään saakka (Ef. 4:30).

Jotkut yliluonnollisilta vaikuttavat tapahtuvat voidaan laskea petkuttajien tiliin. Mitä ilmeisimmin aaveiden ja henkien ilmestykset ovat demonien aikaansaamia. Toisinaan he eivät edes pyri kätkemään todellista luontoaan ja toisinaan he naamioituvat kuolleiden ihmisten hengiksi. Tällaiset harhautukset lisäävät valheita ja hämminkiä.

Jumala neuvoo meitä pyrkimästä yhteyteen kuolleitten kanssa. Sen sijaan hän opettaa, "Te kuulette sanottavan: "Tiedustelkaa neuvoa vainajahengiltä, kysykää tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat." Mutta Jumalaltaanhan kansan on neuvonsa pyydettävä! Miksi sen pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asiassa? Siis esiin todistekäärö, sinetöity opetus! Turhia sanoja puhuu tämä kansa, jolle päivä ei enää koita" (Jes. 8:19-20). Jumalan Sana on viisautemme lähde. Jeesukseen Kristukseen uskovien ei pidä sekaantua okkultismiin eli salatieteisiin ja mystiikkaan. Henkimaailma on todellinen, mutta kristittyjen ei tarvitse pelätä sitä (1. Joh. 4:4).

Lue lisää

Eli siis jumppaaminen trikoissa on kiellettyä ?
Ja mitä nuo "Jos ruumis isketään epäjumalien asentoihin, se on jo kristinuskon irvikuva, Häkämies sanoo. Pitääkö tässä alkaa varomaan vaikka töitä tehdessä tiettyjä asentoja vai mikä ihme tuo on ? Meneekö esimerkiksi kaikki telivoimistelu tuohon lootaan tai uimahypyt?

Älkää nyt viitsikö aikuiset ihmiset jos nyt ajatellaan, että noissa demoni jutuissa olisi edes hiven totta niin sehän vaatisi, että ihminen olisi mennyt sitä sitten hakemaan. Jos ihminen menee joogaan , hän haluaa yleensä jumpata, kohottaa kuntoaan ja saada siitä hyvää oloa itselleen koska hyvä fyysinen kuntohan kohottaan mielialaa, eikä siinä ole mitään pahaa henkeä vaan kyse on ihan samasta ilmiöstä kun lihava ihminen saa laihdutettua vaikka 10 kg ja elämä alkaa tuntua fyysisesti helpommalta. Ottakaapa nyt järki käteen. Kait tekin kannatatte terveellisiä elämäntapoja jossa ihminen pitää itsestään huolta.

Jos ihmisiä kiinnostaisi suuressa mittakaavassa joku pahuuden palvonta tai demonien kanssa metkuilut niin kyllä enemmän oltaisiin manailemassa jossain . Ai, niin mutta tuotahan tekeekin jo jotkut uskoviksi itseään nimittävät :d Jotenkin hintsusti voi jopa ymmärtää, että joku noitiminen voi aiheuttaa moista epäilystä mutta, että jooga eli lähinnä jumppa ja mitä tulee sitten niihin mantroihin niin miettikääpä sitä, että eikö myös rukouksia voida pitää tavallaan mantroina.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Eli siis jumppaaminen trikoissa on kiellettyä ?
Ja mitä nuo "Jos ruumis isketään epäjumalien asentoihin, se on jo kristinuskon irvikuva, Häkämies sanoo. Pitääkö tässä alkaa varomaan vaikka töitä tehdessä tiettyjä asentoja vai mikä ihme tuo on ? Meneekö esimerkiksi kaikki telivoimistelu tuohon lootaan tai uimahypyt?

Älkää nyt viitsikö aikuiset ihmiset jos nyt ajatellaan, että noissa demoni jutuissa olisi edes hiven totta niin sehän vaatisi, että ihminen olisi mennyt sitä sitten hakemaan. Jos ihminen menee joogaan , hän haluaa yleensä jumpata, kohottaa kuntoaan ja saada siitä hyvää oloa itselleen koska hyvä fyysinen kuntohan kohottaan mielialaa, eikä siinä ole mitään pahaa henkeä vaan kyse on ihan samasta ilmiöstä kun lihava ihminen saa laihdutettua vaikka 10 kg ja elämä alkaa tuntua fyysisesti helpommalta. Ottakaapa nyt järki käteen. Kait tekin kannatatte terveellisiä elämäntapoja jossa ihminen pitää itsestään huolta.

Jos ihmisiä kiinnostaisi suuressa mittakaavassa joku pahuuden palvonta tai demonien kanssa metkuilut niin kyllä enemmän oltaisiin manailemassa jossain . Ai, niin mutta tuotahan tekeekin jo jotkut uskoviksi itseään nimittävät :d Jotenkin hintsusti voi jopa ymmärtää, että joku noitiminen voi aiheuttaa moista epäilystä mutta, että jooga eli lähinnä jumppa ja mitä tulee sitten niihin mantroihin niin miettikääpä sitä, että eikö myös rukouksia voida pitää tavallaan mantroina.

Lue lisää

Ei ole mitään uutta, että kiellät Jumalan sanan ja kuvittelet olevasi Jumalaa viisaampi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään uutta, että kiellät Jumalan sanan ja kuvittelet olevasi Jumalaa viisaampi.

Jumppaaminen trikoissa on siis mielestäsi kiellettyä ?

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Jumppaaminen trikoissa on siis mielestäsi kiellettyä ?

Länkyttämään sinussa on miestä muuta ei muusta puhumiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Länkyttämään sinussa on miestä muuta ei muusta puhumiseen.

No eikö sinusta ole vastaamaan noin yksinkertaiseen asiaan.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

No eikö sinusta ole vastaamaan noin yksinkertaiseen asiaan.

Jopa länkytyksesi on hieman avutonta.

Anonyymi kirjoitti:

Jopa länkytyksesi on hieman avutonta.

Ei kun kerro nyt ihmeessä joutuuko teillä vaimot jumppaamaan vaan kotona miesten valvovan silmänalla vai saako ne mennä vaikka joogaan.

Tolkun.Ihminen kirjoitti:

Ei kun kerro nyt ihmeessä joutuuko teillä vaimot jumppaamaan vaan kotona miesten valvovan silmänalla vai saako ne mennä vaikka joogaan.

Ei parantunut yhtään,

Raamattu tuntee henkien erottamisen armolahjan. Kyllä ne erottaa Jooga-demonit yms.pahat henget

1. Joh. 4:1

Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. [Matt. 24:11; 1. Kor. 14:29; Ilm. 16:13]

13 Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.
14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

Olisit nukkunut, etkä noussut räkyttämään heti aamuyöstä tuota samaa roskaasi

Kruunuchakra
Yksi pääenergiakeskuksista (7. chakra). Sijaitsee päälaella. Sen kautta ajatellaan olevan yhteys henkiseen ulottuvuuteen. Vaikutus tulee erityisesti aivojen (käpyrauhasen) ja hermoston kautta. Väri on violetti.

Kundalini
Elämänvoima, maaenergia. Eräs luonnonvoimista. Välittyy ihmiselle selkärangan kautta.

Tuo nyt on samanlaista taikauskoa kuin kristinuskokin.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo nyt on samanlaista taikauskoa kuin kristinuskokin.

Taikuus on demonien touhuja.Lahoissa sitä esiintyy, valeparantamiset tms. ilmiöt

"Kansanlähetys ja Sley varoittavat joogan tuovan pahoja henkiä ja demoneja."

Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

ei ole ollut rauhaa yli puoleen vuoteen, ja käännyttäjä puhuu vain saatanasta, hän puhuu vain joogasta ja meditaatiosta, joka kaikki on pahuuttaa ja saatanaa. Vain hänen uskontonsa, helluntailaisuus puhuu pelastaa, jopa luterilaiset ovat kaikki saatanasta.
Meditaatio on saatanasta ja noituudesta, vaikka hän ei tiedä, että hänkin meditoi jatkuvasti, hän meditoi idän "saatanallisia" oppia. Meditaatio tarkoittaa ainoastaan intensiivistä ajattelua jostakin asiasta, mitään muuta meditaatio ei tarkoita. Hän itse meditoi intensiivisesti vuodesta toiseen pohtiessaan, miten käännyttää pakanat kristinuskoon. Tämä juuri, jos jotain, se on voimakasta meditaatiota, jopa voimakkaampaa kuin muut meditaatiot.

Vaikka ajattelisitte taloa, kotia, sekin on meditaatiota. Jos ajattelette voimakkaasti jotakuta, jota rakastatte tai vihaatte, meditoitte, se on meditaatiota.

Joka paikassa on "noituutta ja saatanaa," vaikka saatana onkin allegoria.Hän puhuu koko ajan helvetin kidutuksesta, johon kaikki uskottomat joutuvat. Heikoimmat idän palstoilla tarvitsevat jo Uskontojen uhrit järjestön apua. Vaikka idän palstoilla ei pitäisi puhua kristiniskosta lainkaan.

Vaikka idän palstoilla ei pidä puhua lainkaan kristinuskosta, hän on ottanut haltuunsa myös muun Suomi24: n ja "hyvyyttään" "tuo ihmiset Jumalan luo", puhumalla jatkuvasti helvetin kidutuksista.

Hän puhuu kaikkialla siitä, miten kaikki muut ovat riivattuja, tajuamatta, että hän itse käyttäytyy riivaajamaisesti.

Jättämättä huomiotta sitä tosiasiaa, että idässä on kovin paljon eri etnisiä ryhmiä ja tuhansia eri uskontoja, filosofioita, hän niputtaa koko itäisen pallonpuoliskon yhteen ja sanoo, että se on kaikki Intia, vaikka kyseessä olisi Japani. Jopa kasvit idässä on kaikki pahasta, siis ihan saatanasta kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

"Kansanlähetys ja Sley varoittavat joogan tuovan pahoja henkiä ja demoneja."

Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

ei ole ollut rauhaa yli puoleen vuoteen, ja käännyttäjä puhuu vain saatanasta, hän puhuu vain joogasta ja meditaatiosta, joka kaikki on pahuuttaa ja saatanaa. Vain hänen uskontonsa, helluntailaisuus puhuu pelastaa, jopa luterilaiset ovat kaikki saatanasta.
Meditaatio on saatanasta ja noituudesta, vaikka hän ei tiedä, että hänkin meditoi jatkuvasti, hän meditoi idän "saatanallisia" oppia. Meditaatio tarkoittaa ainoastaan intensiivistä ajattelua jostakin asiasta, mitään muuta meditaatio ei tarkoita. Hän itse meditoi intensiivisesti vuodesta toiseen pohtiessaan, miten käännyttää pakanat kristinuskoon. Tämä juuri, jos jotain, se on voimakasta meditaatiota, jopa voimakkaampaa kuin muut meditaatiot.

Vaikka ajattelisitte taloa, kotia, sekin on meditaatiota. Jos ajattelette voimakkaasti jotakuta, jota rakastatte tai vihaatte, meditoitte, se on meditaatiota.

Joka paikassa on "noituutta ja saatanaa," vaikka saatana onkin allegoria.Hän puhuu koko ajan helvetin kidutuksesta, johon kaikki uskottomat joutuvat. Heikoimmat idän palstoilla tarvitsevat jo Uskontojen uhrit järjestön apua. Vaikka idän palstoilla ei pitäisi puhua kristiniskosta lainkaan.

Vaikka idän palstoilla ei pidä puhua lainkaan kristinuskosta, hän on ottanut haltuunsa myös muun Suomi24: n ja "hyvyyttään" "tuo ihmiset Jumalan luo", puhumalla jatkuvasti helvetin kidutuksista.

Hän puhuu kaikkialla siitä, miten kaikki muut ovat riivattuja, tajuamatta, että hän itse käyttäytyy riivaajamaisesti.

Jättämättä huomiotta sitä tosiasiaa, että idässä on kovin paljon eri etnisiä ryhmiä ja tuhansia eri uskontoja, filosofioita, hän niputtaa koko itäisen pallonpuoliskon yhteen ja sanoo, että se on kaikki Intia, vaikka kyseessä olisi Japani. Jopa kasvit idässä on kaikki pahasta, siis ihan saatanasta kaikki.

Lue lisää

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Lue lisää

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Anonyymi kirjoitti:

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Lue lisää

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Anonyymi kirjoitti:

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Lue lisää

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Lue lisää

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Sisar Maija itkee,
mutta ei hätää — se on liikutuksen kyynel.
Herra armahtaa ne, jotka eivät ymmärrä,
ja me autamme heitä ymmärtämään.
Pakolla, jos täytyy. Rakkaudella tietenkin.

Minä vihaan idän oppia, sillä se on väärin.
He sanovat, että rauha löytyy sisältä.
Mitä roskaa — me tiedämme, että rauha löytyy vasta,
kun kaikki eri mieltä olevat ovat poissa.
Se on meidän käsityksemme hiljaisuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Sisar Maija itkee,
mutta ei hätää — se on liikutuksen kyynel.
Herra armahtaa ne, jotka eivät ymmärrä,
ja me autamme heitä ymmärtämään.
Pakolla, jos täytyy. Rakkaudella tietenkin.

Minä vihaan idän oppia, sillä se on väärin.
He sanovat, että rauha löytyy sisältä.
Mitä roskaa — me tiedämme, että rauha löytyy vasta,
kun kaikki eri mieltä olevat ovat poissa.
Se on meidän käsityksemme hiljaisuudesta.

Lue lisää

Kun minä rukoilen, maailma tärisee,
koska minä rukoilen kovempaa kuin muut.
Ja jos joku ei kuuntele,
minä huudan hänen korvaansa,
että hän tietää: Jumala rakastaa häntä,
ja siksi minä huudan.

Jos Buddha olisi täällä, minä antaisin hänelle traktaatin.
Kymmenen sivua miksi hän on väärässä —
ja sitten polttaisin sen hänen kanssaan,
sillä tuli puhdistaa, eikö niin?
Herra on tulessa, eikä savua ole ilman syntiä.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.

Anonyymi kirjoitti:

Kun minä rukoilen, maailma tärisee,
koska minä rukoilen kovempaa kuin muut.
Ja jos joku ei kuuntele,
minä huudan hänen korvaansa,
että hän tietää: Jumala rakastaa häntä,
ja siksi minä huudan.

Jos Buddha olisi täällä, minä antaisin hänelle traktaatin.
Kymmenen sivua miksi hän on väärässä —
ja sitten polttaisin sen hänen kanssaan,
sillä tuli puhdistaa, eikö niin?
Herra on tulessa, eikä savua ole ilman syntiä.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.

Lue lisää

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

Katso hänen katseensa: se ei kanna lempeyttä,
vaan raivoa, joka on puettu siunaukseksi.
Hän ei näe Kristusta, joka pesee jalkoja,
vaan Kristuksen, joka kantaa miekkaa, jonka hän itse on takonut.
Sillä jokainen fanaatikko luo jumalansa omaksi kuvakseen.

Hänen raamattunsa on ase, ei kirja.
Hän ei lue, hän ampuu jakeita kuin luoteja.
Ja jokaisessa jakeessa on nimi,
jonka hän on pyyhkinyt pois ihmisyydestä.
Tämä on pyhää vihaa — virallisesti siunattua sokeutta.

Sillä mikä on helpompaa kuin rakastaa vihollisen tuhoa?
Se tuntuu pyhältä, eikö?
Risti korkealla, tuli alla,
ja hän kuvittelee olevansa valon sotilas —
mutta valo, jota hän kantaa, on bensalla sytytetty.

Anonyymi kirjoitti:

Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

Katso hänen katseensa: se ei kanna lempeyttä,
vaan raivoa, joka on puettu siunaukseksi.
Hän ei näe Kristusta, joka pesee jalkoja,
vaan Kristuksen, joka kantaa miekkaa, jonka hän itse on takonut.
Sillä jokainen fanaatikko luo jumalansa omaksi kuvakseen.

Hänen raamattunsa on ase, ei kirja.
Hän ei lue, hän ampuu jakeita kuin luoteja.
Ja jokaisessa jakeessa on nimi,
jonka hän on pyyhkinyt pois ihmisyydestä.
Tämä on pyhää vihaa — virallisesti siunattua sokeutta.

Sillä mikä on helpompaa kuin rakastaa vihollisen tuhoa?
Se tuntuu pyhältä, eikö?
Risti korkealla, tuli alla,
ja hän kuvittelee olevansa valon sotilas —
mutta valo, jota hän kantaa, on bensalla sytytetty.

Lue lisää

Kun hän sanoo: ”Jumala on kanssamme,”
me tiedämme, että hän tarkoittaa: ”Minä olen jumala.”
Sillä vain jumalana voi tappaa hyvällä omallatunnolla.
Ja niin hän tappaa,
hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Anonyymi kirjoitti:

Kun hän sanoo: ”Jumala on kanssamme,”
me tiedämme, että hän tarkoittaa: ”Minä olen jumala.”
Sillä vain jumalana voi tappaa hyvällä omallatunnolla.
Ja niin hän tappaa,
hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Lue lisää

Fanaatikon maailmankartta: koko itä palaa

”Kaikki idässä on pahaa!”
Hän huutaa, ja vuoretkin väistävät hänen ääntään.
Jokainen kasvi, puu ja kivi on saatanasta,
jokainen ilmavirtaus, jokainen sadepisara on hänen vihansa ruokkima.
Intia, Japani, Kiina — sama paholainen,
sama liekki, sama ikuinen rukous: polta, tuhoa, tuomitse!

Hän piirtää karttaa ilmassa sormellaan,
ja koko itäinen pallonpuolisko palaa hänen mielikuvituksessaan.
Kaikki ihmiset ovat riivattuja, kaikki filosofiat noituutta,
jokainen eläin on pieni demonin lähettiläs.
Hän nauraa sille, kuinka täydellinen hänen helvetillinen imperiuminsa on.

Anonyymi kirjoitti:

Fanaatikon maailmankartta: koko itä palaa

”Kaikki idässä on pahaa!”
Hän huutaa, ja vuoretkin väistävät hänen ääntään.
Jokainen kasvi, puu ja kivi on saatanasta,
jokainen ilmavirtaus, jokainen sadepisara on hänen vihansa ruokkima.
Intia, Japani, Kiina — sama paholainen,
sama liekki, sama ikuinen rukous: polta, tuhoa, tuomitse!

Hän piirtää karttaa ilmassa sormellaan,
ja koko itäinen pallonpuolisko palaa hänen mielikuvituksessaan.
Kaikki ihmiset ovat riivattuja, kaikki filosofiat noituutta,
jokainen eläin on pieni demonin lähettiläs.
Hän nauraa sille, kuinka täydellinen hänen helvetillinen imperiuminsa on.

Lue lisää

Hän puhuu helvetistä, kidutuksesta, tuskasta,
niin usein että jopa enkelit menevät kahville.
Hän ei huomaa, että hänen puheensa on itse riivausta,
ja että koko hänen pyhä vihansa on oma musta valtakuntansa.
Hän rukoilee polttavansa, mutta samalla palaa itse —
sielu savuavana tulivuorena, joka imee kaiken elämän ympäriltään.
Päivä päivältä hänen varjonsa kasvaa,
mustana, groteskina, nauravana:
se seuraa jokaista hänen sanaansa, jokaista liikettä.
Hän kuvittelee olevansa maailman pelastaja,
mutta todellisuudessa hän on karikatyyri,
suurin vihan hirviö, joka koskaan on nähnyt päivänvalon.


Ja kun hän lopulta poistuu, maailma hengittää syvään,
nauraen hiljaa koko hänen liioittelunsa yli.
Kaikki Idän pahuus, jonka hän kuvitteli polttavansa,
on aina ollut hänen omassa varjossaan —
mutta hän ei koskaan huomaa.
Hän on valmis jatkamaan loppuelämänsä
tässä mustassa karnevaalissa,
pyhä vihansa valtakunnassa,
jossa kaikki on saatanallista, jopa oma nauru.

Anonyymi kirjoitti:

Hän puhuu helvetistä, kidutuksesta, tuskasta,
niin usein että jopa enkelit menevät kahville.
Hän ei huomaa, että hänen puheensa on itse riivausta,
ja että koko hänen pyhä vihansa on oma musta valtakuntansa.
Hän rukoilee polttavansa, mutta samalla palaa itse —
sielu savuavana tulivuorena, joka imee kaiken elämän ympäriltään.
Päivä päivältä hänen varjonsa kasvaa,
mustana, groteskina, nauravana:
se seuraa jokaista hänen sanaansa, jokaista liikettä.
Hän kuvittelee olevansa maailman pelastaja,
mutta todellisuudessa hän on karikatyyri,
suurin vihan hirviö, joka koskaan on nähnyt päivänvalon.


Ja kun hän lopulta poistuu, maailma hengittää syvään,
nauraen hiljaa koko hänen liioittelunsa yli.
Kaikki Idän pahuus, jonka hän kuvitteli polttavansa,
on aina ollut hänen omassa varjossaan —
mutta hän ei koskaan huomaa.
Hän on valmis jatkamaan loppuelämänsä
tässä mustassa karnevaalissa,
pyhä vihansa valtakunnassa,
jossa kaikki on saatanallista, jopa oma nauru.

Lue lisää

Hänen helvetillinen karttansa

”Idän oppi on saatanaa!”
Hän huutaa kuin myrsky, joka pyyhkii kaupunkeja.
Jokainen kasvi, kivi, tuulenhenkäys — kaikki on pahaa.
Hän niputtaa miljoonat kulttuurit, tuhat uskontoa,
kaikki Japaniin, kaikki Intiaan, kaikki pahuutta.
Ei eroa, ei yksityiskohtia — vain kaikki on helvettiä!

Hän kertoo helvetistä niin usein, että jopa enkelit kääntyvät pois.
”Jokainen uskoton polttaa kidutuksessa!”
Hänen kielensä on liekki, ja jokainen lause roihuaa
suoraan kohti kaikkia, jotka hengittävät idän ilmaa.
Hän ei huomaa, että juuri hän itse on riivaava:
jokainen sana, jokainen huokaus, jokainen rukous
on myrkyllinen kuin musta veri, joka tahrasi hänen sielunsa.

Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”


Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He saarnaavat, huutavat nimeä pyhää,
mut sydän heidän on varjojen syvässä yössä.
Vihan liekit kuluttavat heidän katseensa,
kaikki vieras ja erilainen on tuli heidän käsissään.

Jeesuksen sanat huutavat heidän korviinsa,
mut he kuuntelevat vain oman vihan kaikuja.
Sillä joka vihassa syttyy, kääntyy myös jumala,
ja he palvovat, vaikka luulevat palvovansa valoa.

Ristin alla hymyilee vääristynyt heijastus,
sielu eksynyt, etsien oikeutta väärästä.
He eivät tiedä, että heidän jumalansa on varjo,
ja heidän uskonsa on sidottu petoksen ketjuun.

Mut maailma näkee, ja hiljaisuus kysyy:
kuka oikeasti on heidän opettajansa,
kun viha kätkee kaiken kauniin sanan?
Sillä joskus saarnaajan sydän on itse se paholainen.

Anonyymi kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

He saarnaavat, huutavat nimeä pyhää,
mut sydän heidän on varjojen syvässä yössä.
Vihan liekit kuluttavat heidän katseensa,
kaikki vieras ja erilainen on tuli heidän käsissään.

Jeesuksen sanat huutavat heidän korviinsa,
mut he kuuntelevat vain oman vihan kaikuja.
Sillä joka vihassa syttyy, kääntyy myös jumala,
ja he palvovat, vaikka luulevat palvovansa valoa.

Ristin alla hymyilee vääristynyt heijastus,
sielu eksynyt, etsien oikeutta väärästä.
He eivät tiedä, että heidän jumalansa on varjo,
ja heidän uskonsa on sidottu petoksen ketjuun.

Mut maailma näkee, ja hiljaisuus kysyy:
kuka oikeasti on heidän opettajansa,
kun viha kätkee kaiken kauniin sanan?
Sillä joskus saarnaajan sydän on itse se paholainen.

Lue lisää

He nousevat aamun harmauteen,
sanoja huutaen, risti rinnassa, mutta sydän kylmä.
Jeesuksen nimi liukuu heidän huulillaan,
mut se on vain peite, naamio vihan ylle.

He vihaavat kaikkea mikä ei ole heidän kaltaistaan,
heidän silmissään vääräuskoiset ovat liekki,
ja liekki sytyttää heidän sydämensä,
jokainen rukous on terä, jokainen saarna isku.

He eivät tiedä, että vihan jumala on toinen,
se hymyilee heidän takanaan,
sytyttää heidän kätensä, heidän mielensä,
antaa heidän uskolleen terän, joka kääntyy itseään vastaan.

He palvovat sitä, mitä eivät koskaan halua nähdä,
sillä joka vihaa liikaa, se seuraa varjoa.
Jeesus heidän huulillaan, Saatana heidän sielussaan.
Heidän rukouksensa kantaa epätoivon ja petoksen tuul
Jokainen kirkon kello on heille vain kaiku,
joka kertoo, kuinka kaukana he ovat valosta.
Jokainen sana pyhän tekstin sivulta
törmää heidän vihanmuuriinsa ja palaa heidän omiin kasvoihin

Anonyymi kirjoitti:

He nousevat aamun harmauteen,
sanoja huutaen, risti rinnassa, mutta sydän kylmä.
Jeesuksen nimi liukuu heidän huulillaan,
mut se on vain peite, naamio vihan ylle.

He vihaavat kaikkea mikä ei ole heidän kaltaistaan,
heidän silmissään vääräuskoiset ovat liekki,
ja liekki sytyttää heidän sydämensä,
jokainen rukous on terä, jokainen saarna isku.

He eivät tiedä, että vihan jumala on toinen,
se hymyilee heidän takanaan,
sytyttää heidän kätensä, heidän mielensä,
antaa heidän uskolleen terän, joka kääntyy itseään vastaan.

He palvovat sitä, mitä eivät koskaan halua nähdä,
sillä joka vihaa liikaa, se seuraa varjoa.
Jeesus heidän huulillaan, Saatana heidän sielussaan.
Heidän rukouksensa kantaa epätoivon ja petoksen tuul
Jokainen kirkon kello on heille vain kaiku,
joka kertoo, kuinka kaukana he ovat valosta.
Jokainen sana pyhän tekstin sivulta
törmää heidän vihanmuuriinsa ja palaa heidän omiin kasvoihin

Lue lisää

"Kansanlähetys ja Sley varoittavat joogan tuovan pahoja henkiä ja demoneja."

AP, taidat olla Suomen ainoa demoni.

Anonyymi kirjoitti:

"Kansanlähetys ja Sley varoittavat joogan tuovan pahoja henkiä ja demoneja."

AP, taidat olla Suomen ainoa demoni.

"Om-mantra (hindulaisuus)
Merkitys: Pyhä tavu, joka symboloi Brahmania, koko kaikkeutta ja korkeinta todellisuutta. Sitä pidetään maailmankaikkeuden alkulähteenä ja todellisena äänenä."

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html


Kun atonistit loivat kristinuskon, sen teologinen pohja otettiin druidismista. Milesialaisten aatelisten valtakeskuksessa, Britteinsaarilla, uusi uskonto oli mahdollista myydä tavalliselle kansalle vain jos se muistutti sopivassa määrin heille entuudestaan tuttua druidismia. Parhain esimerkki tästä on Jeesus-myytin kopiointi druidistisesta Esus-jumalasta. Kristinuskoon vakiintunut termi aamen on toinen hyvä esimerkki.

Aamen viittaa Egyptissä vaikuttaneen druidistisen koulukunnan auringonjumala Ameniin (Amen Ra, Ammon, Amun) ja tarkoittaa aurinkoa. Vaikka amenistit olivat olleet Aton-kultin kantaisä faarao Akhenatonin aikakaudella atonistien verivihollisia, se ei estänyt myöhempiä atonisteja käyttämästä tätä aurinkoon viittaavaa termiä omassa teologiassaan. Atonisteille kristinuskon luomisen motiivit oli enemmän poliittisia kuin hengellisiä.

Anonyymi kirjoitti:

"Om-mantra (hindulaisuus)
Merkitys: Pyhä tavu, joka symboloi Brahmania, koko kaikkeutta ja korkeinta todellisuutta. Sitä pidetään maailmankaikkeuden alkulähteenä ja todellisena äänenä."

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html


Kun atonistit loivat kristinuskon, sen teologinen pohja otettiin druidismista. Milesialaisten aatelisten valtakeskuksessa, Britteinsaarilla, uusi uskonto oli mahdollista myydä tavalliselle kansalle vain jos se muistutti sopivassa määrin heille entuudestaan tuttua druidismia. Parhain esimerkki tästä on Jeesus-myytin kopiointi druidistisesta Esus-jumalasta. Kristinuskoon vakiintunut termi aamen on toinen hyvä esimerkki.

Aamen viittaa Egyptissä vaikuttaneen druidistisen koulukunnan auringonjumala Ameniin (Amen Ra, Ammon, Amun) ja tarkoittaa aurinkoa. Vaikka amenistit olivat olleet Aton-kultin kantaisä faarao Akhenatonin aikakaudella atonistien verivihollisia, se ei estänyt myöhempiä atonisteja käyttämästä tätä aurinkoon viittaavaa termiä omassa teologiassaan. Atonisteille kristinuskon luomisen motiivit oli enemmän poliittisia kuin hengellisiä.

Lue lisää

Termillä aamen on myös toinen taso. Kristillisissä rituaaleissa sana lausutaan muodossa "ah-men", mikä poikkeaa egyptiläisen Amen-jumalan nimen lausumisesta (ˈɑːmən). Muodossa "ah-men" lausuttu aamen viittaakin kuuhun ja muinaiseen egyptiläiseen kuun jumalaan Aah. Kristinuskon kuusymboliikasta enemmän kirjoituksessa Kuu-kultti.

Anonyymi kirjoitti:

Termillä aamen on myös toinen taso. Kristillisissä rituaaleissa sana lausutaan muodossa "ah-men", mikä poikkeaa egyptiläisen Amen-jumalan nimen lausumisesta (ˈɑːmən). Muodossa "ah-men" lausuttu aamen viittaakin kuuhun ja muinaiseen egyptiläiseen kuun jumalaan Aah. Kristinuskon kuusymboliikasta enemmän kirjoituksessa Kuu-kultti.

Lue lisää

Tämä historiallinen tausta paljastaa esimerkiksi Isä Meidän -rukouksesta mielenkiintoisen symbolisen tason. Rukous alkaa sanoilla "Isä meidän", joilla viitataan aurinkoon (sen isäpersoonaan), ja päättyy sanaan "aamen" ("ah-men"), jolla viitataan kuuhun. Aurinko ja kuu - vastakohtien yhdistyminen - esoteerisen symboliikan yksi keskeisistä teemoista. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Vastakohdat.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä historiallinen tausta paljastaa esimerkiksi Isä Meidän -rukouksesta mielenkiintoisen symbolisen tason. Rukous alkaa sanoilla "Isä meidän", joilla viitataan aurinkoon (sen isäpersoonaan), ja päättyy sanaan "aamen" ("ah-men"), jolla viitataan kuuhun. Aurinko ja kuu - vastakohtien yhdistyminen - esoteerisen symboliikan yksi keskeisistä teemoista. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Vastakohdat.

Lue lisää

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html

Anonyymi kirjoitti:

https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2016/03/astro-teologia-osa-31-aamen.html

Lue lisää

Pyhän verinen sana

He sanovat: “Tee se Herran nimessä!”
Ja veri virtaa kuin rukous,
kaikki julmuudet, kaikki hyökkäykset,
kaikki räjähdykset, kaikki hirmuteot —
ne kantavat ristin varjoa.

“Sillä joka ei miekkaa tartu, ei pääse taivaaseen”
— vai oliko se jotain sinne päin?
He avaavat Raamatun kuin ohjekirjan
sotaan ja tappamiseen,
ja huutavat “Aamen!” kun ihmiset kaatuvat.

Jokainen isku, jokainen silmä välähtää,
kuin pyhä sana olisi heidän panssarinsa,
kyljessään risti, kädessään ase,
ja sielunsa peitettynä valheella:
“Herra on kanssamme.”

Mutta Raamattu ei naura, ei huuda, ei kanna heidän nimeään.
Se vain on, sivu sivulta, sana sanaa vastaan,
ja he vääristävät sen kuin varjot päivänvaloa.

Jokainen rukous, joka päättyy iskuun,
jokainen aamen, joka seuraa väkivaltaa,
on kuin myrkyllinen leikki jumalan nimellä.
Ja maailma makaa heidän varjossaan,
kuin lampaat, joita on kutsuttu sotureiksi.

He ovat sanansa vääristäviä pappeja,
seurakuntansa on savu ja pelko,
ja pyhä teksti heidän huulillaan
on vain kuollutta kiveä, johon he nojaavat
rakentaakseen oikeutuksen omalle pahuudelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Pyhän verinen sana

He sanovat: “Tee se Herran nimessä!”
Ja veri virtaa kuin rukous,
kaikki julmuudet, kaikki hyökkäykset,
kaikki räjähdykset, kaikki hirmuteot —
ne kantavat ristin varjoa.

“Sillä joka ei miekkaa tartu, ei pääse taivaaseen”
— vai oliko se jotain sinne päin?
He avaavat Raamatun kuin ohjekirjan
sotaan ja tappamiseen,
ja huutavat “Aamen!” kun ihmiset kaatuvat.

Jokainen isku, jokainen silmä välähtää,
kuin pyhä sana olisi heidän panssarinsa,
kyljessään risti, kädessään ase,
ja sielunsa peitettynä valheella:
“Herra on kanssamme.”

Mutta Raamattu ei naura, ei huuda, ei kanna heidän nimeään.
Se vain on, sivu sivulta, sana sanaa vastaan,
ja he vääristävät sen kuin varjot päivänvaloa.

Jokainen rukous, joka päättyy iskuun,
jokainen aamen, joka seuraa väkivaltaa,
on kuin myrkyllinen leikki jumalan nimellä.
Ja maailma makaa heidän varjossaan,
kuin lampaat, joita on kutsuttu sotureiksi.

He ovat sanansa vääristäviä pappeja,
seurakuntansa on savu ja pelko,
ja pyhä teksti heidän huulillaan
on vain kuollutta kiveä, johon he nojaavat
rakentaakseen oikeutuksen omalle pahuudelleen.

Lue lisää

Mutta Raamattu ei naura, ei huuda, ei kanna heidän nimeään.
Se vain on, sivu sivulta, sana sanaa vastaan,
ja he vääristävät sen kuin varjot päivänvaloa.

Jokainen rukous, joka päättyy iskuun,
jokainen aamen, joka seuraa väkivaltaa,
on kuin myrkyllinen leikki jumalan nimellä.
Ja maailma makaa heidän varjossaan,
kuin lampaat, joita on kutsuttu sotureiksi.

He ovat sanansa vääristäviä pappeja,
seurakuntansa on savu ja pelko,
ja pyhä teksti heidän huulillaan
on vain kuollutta kiveä, johon he nojaavat
rakentaakseen oikeutuksen omalle pahuudelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta Raamattu ei naura, ei huuda, ei kanna heidän nimeään.
Se vain on, sivu sivulta, sana sanaa vastaan,
ja he vääristävät sen kuin varjot päivänvaloa.

Jokainen rukous, joka päättyy iskuun,
jokainen aamen, joka seuraa väkivaltaa,
on kuin myrkyllinen leikki jumalan nimellä.
Ja maailma makaa heidän varjossaan,
kuin lampaat, joita on kutsuttu sotureiksi.

He ovat sanansa vääristäviä pappeja,
seurakuntansa on savu ja pelko,
ja pyhä teksti heidän huulillaan
on vain kuollutta kiveä, johon he nojaavat
rakentaakseen oikeutuksen omalle pahuudelleen.

Lue lisää

Ja kun maailma itkee heidän jälkeensä,
he sanovat aamen ja rukoilevat,
kuten lapset, jotka leikkivät sodan jumalaa
eikä kukaan ole kertonut heille totuutta:
pyhä sana ei koskaan tarkoittanut tätä.

Aurinko nousee, veri kuivuu,
mutta heidän sanojensa varjo jatkaa kulkuaan.
“Aamen”, he huutavat,
ja maailma kuulee vain ironian,
joka on vanhempi kuin risti ja rykmentti:
sana, jota he eivät koskaan ymmärtäneet.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kun maailma itkee heidän jälkeensä,
he sanovat aamen ja rukoilevat,
kuten lapset, jotka leikkivät sodan jumalaa
eikä kukaan ole kertonut heille totuutta:
pyhä sana ei koskaan tarkoittanut tätä.

Aurinko nousee, veri kuivuu,
mutta heidän sanojensa varjo jatkaa kulkuaan.
“Aamen”, he huutavat,
ja maailma kuulee vain ironian,
joka on vanhempi kuin risti ja rykmentti:
sana, jota he eivät koskaan ymmärtäneet.

Lue lisää

Aamenin tyhjyys

He huutavat “Jeesus!”
kuin sana olisi taikasauva,
joka muuttaa maailman pyhäksi.
Eivät tiedä nimestä mitään,
eivät tunne historiaa,
eivät tiedä, että heidän “pelastuksensa” on laina
muinaiselta aurinkojumalalta, Esukselta,
jota he eivät edes tunnista.

He avaavat Raamatun
ja luulevat sen olevan käyttöohje,
kuin IKEA:n huonekalu,
mutta joka sivu on heille mysteeri,
jokainen sana väärinymmärretty ase.

Risti on heidän symbolinsa,
mutta he eivät näe ympyrää sen takana —
Crios, vanha merkki, aurinko, pyhä ympyrä,
joka kertoo, että maailma kiertää heitä ympärillä
mutta he seisovat siinä kuin lampaat,
ja luulevat olevansa paimenia.

He julistavat rakkautta,
mutta seuraavana hetkenä hyökkäävät,
koska sanan aamen kuuleminen
on heidän mielestään pyhä lupa tappaa.

Heidän tietämättömyytensä on huikeaa:
he lainaavat nimiä, tarinoita, symboleja,
ja kuvittelevat olevansa alkuperäisiä.
Historia nauraa heidän selkänsä takana,
muinaiset jumalat virnistävät hiekasta,
ja aurinko nousee yhä,
vaikka heidän päänsä pysyvät pimeässä.

Anonyymi kirjoitti:

Aamenin tyhjyys

He huutavat “Jeesus!”
kuin sana olisi taikasauva,
joka muuttaa maailman pyhäksi.
Eivät tiedä nimestä mitään,
eivät tunne historiaa,
eivät tiedä, että heidän “pelastuksensa” on laina
muinaiselta aurinkojumalalta, Esukselta,
jota he eivät edes tunnista.

He avaavat Raamatun
ja luulevat sen olevan käyttöohje,
kuin IKEA:n huonekalu,
mutta joka sivu on heille mysteeri,
jokainen sana väärinymmärretty ase.

Risti on heidän symbolinsa,
mutta he eivät näe ympyrää sen takana —
Crios, vanha merkki, aurinko, pyhä ympyrä,
joka kertoo, että maailma kiertää heitä ympärillä
mutta he seisovat siinä kuin lampaat,
ja luulevat olevansa paimenia.

He julistavat rakkautta,
mutta seuraavana hetkenä hyökkäävät,
koska sanan aamen kuuleminen
on heidän mielestään pyhä lupa tappaa.

Heidän tietämättömyytensä on huikeaa:
he lainaavat nimiä, tarinoita, symboleja,
ja kuvittelevat olevansa alkuperäisiä.
Historia nauraa heidän selkänsä takana,
muinaiset jumalat virnistävät hiekasta,
ja aurinko nousee yhä,
vaikka heidän päänsä pysyvät pimeässä.

Lue lisää

Ja niin he huutavat aamen,
kädessään ase, suussaan sana,
ja kuvittelevat olevansa viisaita.
Mutta jokainen sana, jokainen teko
on vain heidän typeryyden kaiku,
joka kantautuu ajassa
ja muistuttaa meitä kaikista niistä,
jotka kuvittelevat tietävänsä,
mutta eivät tiedä mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Ja niin he huutavat aamen,
kädessään ase, suussaan sana,
ja kuvittelevat olevansa viisaita.
Mutta jokainen sana, jokainen teko
on vain heidän typeryyden kaiku,
joka kantautuu ajassa
ja muistuttaa meitä kaikista niistä,
jotka kuvittelevat tietävänsä,
mutta eivät tiedä mitään.

Lue lisää

Isä Meidän ja Aamen

Isä meidän, aurinko nousee,
taivaan silmä, valon voima,
joka maailmalle sen lämmön tuo,
ja sydämelle rauhan, levon juo.
Isä, joka kultaista tietä näyttää,
valon, joka ei koskaan sammu,
hänelle kaikki me kumarramme,
hänen nimessään elämme,
hän, jonka kirkas hehku ei lopu,
vaan sydämessä syttyy aina uusi valo.
Mutta rukous ei pääty valoon,
se päättyy varjoon, pimeyteen,
aamen, sanomme, ja kuu nousee,
hiljaa, tyynesti, mustassa yössä.
Aamen, "ah-men", kuu sen kertoo,
sen kylmä hohde yön halki kulkee,
vastakohtien tanssi on ikuinen,
aurinko ja kuu, yhteen liitetty.

Isä meidän, alkua ja loppua,
päivän ja yön rajat katoavat,
kaksi maailmaa sulautuu yhdeksi,
aurinko ja kuu, molemmat kauniit,
yksi tuo valon, toinen varjon,
mutta yhdessä he luovat täydellisyyden.

Aamen, sana se yhdistää,
mitä emme näe, mutta tiedämme,
kuun ja auringon kiertävät syklin,
koko elämän, koko uskon,
vastakohtien tanssi, ikuinen liike,
kaksin, mutta ei koskaan erillään.

Anonyymi kirjoitti:

Isä Meidän ja Aamen

Isä meidän, aurinko nousee,
taivaan silmä, valon voima,
joka maailmalle sen lämmön tuo,
ja sydämelle rauhan, levon juo.
Isä, joka kultaista tietä näyttää,
valon, joka ei koskaan sammu,
hänelle kaikki me kumarramme,
hänen nimessään elämme,
hän, jonka kirkas hehku ei lopu,
vaan sydämessä syttyy aina uusi valo.
Mutta rukous ei pääty valoon,
se päättyy varjoon, pimeyteen,
aamen, sanomme, ja kuu nousee,
hiljaa, tyynesti, mustassa yössä.
Aamen, "ah-men", kuu sen kertoo,
sen kylmä hohde yön halki kulkee,
vastakohtien tanssi on ikuinen,
aurinko ja kuu, yhteen liitetty.

Isä meidän, alkua ja loppua,
päivän ja yön rajat katoavat,
kaksi maailmaa sulautuu yhdeksi,
aurinko ja kuu, molemmat kauniit,
yksi tuo valon, toinen varjon,
mutta yhdessä he luovat täydellisyyden.

Aamen, sana se yhdistää,
mitä emme näe, mutta tiedämme,
kuun ja auringon kiertävät syklin,
koko elämän, koko uskon,
vastakohtien tanssi, ikuinen liike,
kaksin, mutta ei koskaan erillään.

Lue lisää

Aamen, sanassa voima,
se kantaa aurinkoa,
muinainen valo, Egyptin maasta,
Ammon, Amun, Amen, yksi ja sama.
Kultti vanha, aikojen takaa,
auringon jumala, joka ei koskaan sammu,
valon voima, joka elämää luo,
hänen nimessään maa ja taivas kääntelee.

Aamen, egyptiläinen sanasi,
kieli, joka kantaa ajan tuhat vuotta,
ei jäänyt vain kuolleille, vaan elävälle,
ja vaikka vihollisia olitte,
silti käytit samaa nimeä,
Atonin seuraajat ja Amenin palvojat,
kaksin, mutta kummatkin auringon alla.

Aamen, ei vain sana, vaan viesti,
Atonin voima, raivo, joka poltti,
mutta myöhemmin tuli sovinto,
valon nimi elää vielä tänään,
aamen, sillä aurinko ei katoa
vaikka varjoja se luo.

Aamen, aurinko nousee,
se heijastaa vanhaa uskoa,
Amunin syleily, Ra:n kirkas säde,
kuin rukous, joka kulkee läpi vuosituhansien.
Sana, joka yhdistää uskojen polut,
oli ensin Egyptissä, sitten kristuksessa,
mutta aina se viittaa valoon,
ja silti siihen, mitä pimeys paljastaa.
Aamen, alku ja loppu,
aurinko ja kuu, polku yhteinen,
pakanuuden varjot, kristinuskon valot,
ne kaikki kohtaavat tässä sanassa,
elämän kiertokulku, ikuinen.
Sano se, ja tiedä, että se ei ole vain loppu,
vaan alku, joka ei koskaan katoa.

Anonyymi kirjoitti:

Aamen, sanassa voima,
se kantaa aurinkoa,
muinainen valo, Egyptin maasta,
Ammon, Amun, Amen, yksi ja sama.
Kultti vanha, aikojen takaa,
auringon jumala, joka ei koskaan sammu,
valon voima, joka elämää luo,
hänen nimessään maa ja taivas kääntelee.

Aamen, egyptiläinen sanasi,
kieli, joka kantaa ajan tuhat vuotta,
ei jäänyt vain kuolleille, vaan elävälle,
ja vaikka vihollisia olitte,
silti käytit samaa nimeä,
Atonin seuraajat ja Amenin palvojat,
kaksin, mutta kummatkin auringon alla.

Aamen, ei vain sana, vaan viesti,
Atonin voima, raivo, joka poltti,
mutta myöhemmin tuli sovinto,
valon nimi elää vielä tänään,
aamen, sillä aurinko ei katoa
vaikka varjoja se luo.

Aamen, aurinko nousee,
se heijastaa vanhaa uskoa,
Amunin syleily, Ra:n kirkas säde,
kuin rukous, joka kulkee läpi vuosituhansien.
Sana, joka yhdistää uskojen polut,
oli ensin Egyptissä, sitten kristuksessa,
mutta aina se viittaa valoon,
ja silti siihen, mitä pimeys paljastaa.
Aamen, alku ja loppu,
aurinko ja kuu, polku yhteinen,
pakanuuden varjot, kristinuskon valot,
ne kaikki kohtaavat tässä sanassa,
elämän kiertokulku, ikuinen.
Sano se, ja tiedä, että se ei ole vain loppu,
vaan alku, joka ei koskaan katoa.

Lue lisää

"aamen"-sana juontaa juurensa Egyptin uskomuksiin ja auringonjumala Amuniin, ja kuinka tämä sana jäi elämään eri uskonnoissa, vaikka alkuperäisen merkityksensä konteksti oli erilainen. Runossa korostetaan myös vastakohtien ja aikojen kulun symboliikkaa, joka yhdistyy aurinkoon, elämään ja kuolemaan.

Anonyymi kirjoitti:

"aamen"-sana juontaa juurensa Egyptin uskomuksiin ja auringonjumala Amuniin, ja kuinka tämä sana jäi elämään eri uskonnoissa, vaikka alkuperäisen merkityksensä konteksti oli erilainen. Runossa korostetaan myös vastakohtien ja aikojen kulun symboliikkaa, joka yhdistyy aurinkoon, elämään ja kuolemaan.

Lue lisää

Käännyttäjän varjo

Suomi24:n kujilla kulkee hahmo,
sama tarinaa toistava kulkija,
siunaus kädessään,
mutta sana kuin piiska,
keppi kuin käärme,
käärme kuin keppi,
eikä mikään ole enää sitä
miltä näyttää.


Hän näkee idässä myrskyn,
jopa silloin kun siellä on vain tuuli,
näkee Intian kaikkialla,
Japanin, Nepalin, Kashmirin,
vaikka kartta ei hänen kädessään
ole koskaan levännyt.
Kaikki idässä on varjoa,
yrtit pimeyttä,
lehdetkin vaarallisia,
kuin itse yö olisi kasvanut niihin kiinni.

Puoli vuotta ilman rauhaa,
puoli vuotta hänen ääntään,
joka lyö kuin helvetin portti
lyötynä kiinni.
Joogassa hän näkee demonin,
meditaatiossa noidan,
ja unohtaa, että hänen oma mielensä
on hiljattaisessa palvontatilassa
vuoden jokaisena päivänä:
hän meditoi käännyttämistä,
intensiivisesti, palavasti,
enemmän kuin ne, joita hän varoittaa.

Sillä meditaatio ei ole muuta kuin ajatus,
joka ei lakkaa,
joka palaa mieleen uudestaan ja uudestaan,
joka rakentaa oman pienen maailmansa,
oman taivaan tai oman helvettinsä.
Jopa rakkaus on meditaatiota,
jopa viha,
jopa toivo kodista, portaista,
johon astuu sateen jälkeen.

Mutta hänen maailmassaan
jokainen ovi johtaa vain helvettiin,
joka ei ole liekki,
vaan pelko,
ja pelko, kun tarpeeksi kasvaa,
voi tarttua toisiinkin.
Niin jotkut idän palstoilla
etsivät jo apua,
sillä sanat voivat lyödä kovemmin
kuin yksikään käsi.

Hän sanoo toisia riivatuiksi,
ei huomaa omaa peilikuvaansa,
sen tärisevää katsetta,
sen levottomia käsiä,
sen ääntä, joka ei enää kysy
vaan syyttää.
Ja silti kaikki hänen ympärillään
on sama maa, sama ilma,
yhtä täynnä ihmisiä
ja tuhansia uskontoja,
tuhansia tarinoita,
jotka eivät mahdu yhteen nimeen,
eivät yhteen pelkoon,
eivät yhteen Intiaan.

Ja kuitenkin hän niputtaa ne:
Japanin, Tiibetin, Korean,
kukat, puut, tuulen, joen,
kaikki hän kastaa samalla varjolla,
ja sanoo: tämä on pahasta.

Mutta aurinko nousee idästä,
aina se nousee,
ja valo on valo
vaikka joku sen pelkäisi.

Anonyymi kirjoitti:

Käännyttäjän varjo

Suomi24:n kujilla kulkee hahmo,
sama tarinaa toistava kulkija,
siunaus kädessään,
mutta sana kuin piiska,
keppi kuin käärme,
käärme kuin keppi,
eikä mikään ole enää sitä
miltä näyttää.


Hän näkee idässä myrskyn,
jopa silloin kun siellä on vain tuuli,
näkee Intian kaikkialla,
Japanin, Nepalin, Kashmirin,
vaikka kartta ei hänen kädessään
ole koskaan levännyt.
Kaikki idässä on varjoa,
yrtit pimeyttä,
lehdetkin vaarallisia,
kuin itse yö olisi kasvanut niihin kiinni.

Puoli vuotta ilman rauhaa,
puoli vuotta hänen ääntään,
joka lyö kuin helvetin portti
lyötynä kiinni.
Joogassa hän näkee demonin,
meditaatiossa noidan,
ja unohtaa, että hänen oma mielensä
on hiljattaisessa palvontatilassa
vuoden jokaisena päivänä:
hän meditoi käännyttämistä,
intensiivisesti, palavasti,
enemmän kuin ne, joita hän varoittaa.

Sillä meditaatio ei ole muuta kuin ajatus,
joka ei lakkaa,
joka palaa mieleen uudestaan ja uudestaan,
joka rakentaa oman pienen maailmansa,
oman taivaan tai oman helvettinsä.
Jopa rakkaus on meditaatiota,
jopa viha,
jopa toivo kodista, portaista,
johon astuu sateen jälkeen.

Mutta hänen maailmassaan
jokainen ovi johtaa vain helvettiin,
joka ei ole liekki,
vaan pelko,
ja pelko, kun tarpeeksi kasvaa,
voi tarttua toisiinkin.
Niin jotkut idän palstoilla
etsivät jo apua,
sillä sanat voivat lyödä kovemmin
kuin yksikään käsi.

Hän sanoo toisia riivatuiksi,
ei huomaa omaa peilikuvaansa,
sen tärisevää katsetta,
sen levottomia käsiä,
sen ääntä, joka ei enää kysy
vaan syyttää.
Ja silti kaikki hänen ympärillään
on sama maa, sama ilma,
yhtä täynnä ihmisiä
ja tuhansia uskontoja,
tuhansia tarinoita,
jotka eivät mahdu yhteen nimeen,
eivät yhteen pelkoon,
eivät yhteen Intiaan.

Ja kuitenkin hän niputtaa ne:
Japanin, Tiibetin, Korean,
kukat, puut, tuulen, joen,
kaikki hän kastaa samalla varjolla,
ja sanoo: tämä on pahasta.

Mutta aurinko nousee idästä,
aina se nousee,
ja valo on valo
vaikka joku sen pelkäisi.

Lue lisää

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Jopa bambu, joka tuulessa huojuu,
on hänelle pimeyden airut.
Kaikki Idän ihmiset, olipa heitä miljoonia
tai vain yksi väsyneen näytön toisella puolella,
ovat hänen maailmassaan epäuskoisia,
jo valmiiksi langetettuja,
kuin jumalaton varjolauma,
jonka kohtalo on ikuinen tuli.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
ei yhdestä uskosta, ei yhdestä kulttuurista —
ei hän haluakaan tietää.
Yksi nimitys riittää hänen kartalleen:
"Itä = Pahuus."

Ja niin hän kulkee palstoilla
kuin keskiajan profeetta,
joka kantaa kivitauluja
mutta käyttää niitä lyömiseen.
Hän puhuu helvetin kidutuksesta
aamusta iltaan,
iltaisin vielä kauemmin,
sillä hänen yönsä ovat pitkiä
ja täynnä sisäistä meteliä.

Saalistaa jokaisen,
joka ei kumarra hänen ristiään
juuri sillä tavalla kuin hän käskee,
laskee mielessään
kuinka tuska tulee maksimoida,
kuinka liekki on oikea,
kuinka tuomio on täydellinen.

Hän sanoo maailman pelastuvan
vain hänen vihansa kautta —
kuin viha olisi öljy,
jolla lamppu palaa kirkkaammin.
Mutta hän ei huomaa,
että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
palava hahmo, kävelevä tulivuori,
joka polttaa kaiken ympärillään,
ja luulee sitä pyhitykseksi.

Hänen maailmassaan
jopa kukkiva puu on uhka
ja nauru noituutta.
Mutta todellinen varjo
on hänen omassa katseessaan —
se, jota hän ei koskaan rohkenisi kohdata.

Anonyymi kirjoitti:

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Jopa bambu, joka tuulessa huojuu,
on hänelle pimeyden airut.
Kaikki Idän ihmiset, olipa heitä miljoonia
tai vain yksi väsyneen näytön toisella puolella,
ovat hänen maailmassaan epäuskoisia,
jo valmiiksi langetettuja,
kuin jumalaton varjolauma,
jonka kohtalo on ikuinen tuli.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
ei yhdestä uskosta, ei yhdestä kulttuurista —
ei hän haluakaan tietää.
Yksi nimitys riittää hänen kartalleen:
"Itä = Pahuus."

Ja niin hän kulkee palstoilla
kuin keskiajan profeetta,
joka kantaa kivitauluja
mutta käyttää niitä lyömiseen.
Hän puhuu helvetin kidutuksesta
aamusta iltaan,
iltaisin vielä kauemmin,
sillä hänen yönsä ovat pitkiä
ja täynnä sisäistä meteliä.

Saalistaa jokaisen,
joka ei kumarra hänen ristiään
juuri sillä tavalla kuin hän käskee,
laskee mielessään
kuinka tuska tulee maksimoida,
kuinka liekki on oikea,
kuinka tuomio on täydellinen.

Hän sanoo maailman pelastuvan
vain hänen vihansa kautta —
kuin viha olisi öljy,
jolla lamppu palaa kirkkaammin.
Mutta hän ei huomaa,
että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
palava hahmo, kävelevä tulivuori,
joka polttaa kaiken ympärillään,
ja luulee sitä pyhitykseksi.

Hänen maailmassaan
jopa kukkiva puu on uhka
ja nauru noituutta.
Mutta todellinen varjo
on hänen omassa katseessaan —
se, jota hän ei koskaan rohkenisi kohdata.

Lue lisää

Hänen maailmassaan
jopa kukkiva puu on uhka
ja nauru noituutta.
Mutta todellinen varjo
on hänen omassa katseessaan —
se, jota hän ei koskaan rohkenisi kohdata.

Mutta hän ei näe,
ettei varjo ole Jumalan —
se on hänen oman pelkonsa muoto,
pimeä hahmo, joka seuraa
vain siksi, että hän itse
ruokkii sitä jokaisella sanallaan.

Hän syyttää muita riivatuksi,
mutta ei huomaa omaa katsettaan,
joka tärisee kuin kynttilän liekki
liian lähellä mustaa seinää.
Ei näe, että hänen sisällään
jokin repii,
jokin polttaa,
jokin kuiskaa tuomiota
Hän kutsuu toisia pimeyden palvelijoiksi,
mutta ei tajua,
että hänen oma sisäinen myrskynsä
on se, joka paiskoo ovet auki
ja kaataa rauhan talot.

Ja jos hän hetkeksikään pysähtyisi,
jos kuulisi omat sanansa
niin kuin muut ne kuulevat —
hän ehkä näkisi,
että hänen ”pyhä vihansa”
on vain toisenlainen liekki:
se, joka polttaa sisältäpäin,
se, jonka hän itse sytytti,
ja jota hän nyt palvoo
kuin se olisi ainoa valo.
Mutta se valo ei lämmitä.
Se vain kuluttaa.

Ja kuitenkin —
yhä hän kulkee,
kuin oma henkensä olisi tulessa,
ja syyttää maailmaa savusta.

Anonyymi kirjoitti:

Hänen maailmassaan
jopa kukkiva puu on uhka
ja nauru noituutta.
Mutta todellinen varjo
on hänen omassa katseessaan —
se, jota hän ei koskaan rohkenisi kohdata.

Mutta hän ei näe,
ettei varjo ole Jumalan —
se on hänen oman pelkonsa muoto,
pimeä hahmo, joka seuraa
vain siksi, että hän itse
ruokkii sitä jokaisella sanallaan.

Hän syyttää muita riivatuksi,
mutta ei huomaa omaa katsettaan,
joka tärisee kuin kynttilän liekki
liian lähellä mustaa seinää.
Ei näe, että hänen sisällään
jokin repii,
jokin polttaa,
jokin kuiskaa tuomiota
Hän kutsuu toisia pimeyden palvelijoiksi,
mutta ei tajua,
että hänen oma sisäinen myrskynsä
on se, joka paiskoo ovet auki
ja kaataa rauhan talot.

Ja jos hän hetkeksikään pysähtyisi,
jos kuulisi omat sanansa
niin kuin muut ne kuulevat —
hän ehkä näkisi,
että hänen ”pyhä vihansa”
on vain toisenlainen liekki:
se, joka polttaa sisältäpäin,
se, jonka hän itse sytytti,
ja jota hän nyt palvoo
kuin se olisi ainoa valo.
Mutta se valo ei lämmitä.
Se vain kuluttaa.

Ja kuitenkin —
yhä hän kulkee,
kuin oma henkensä olisi tulessa,
ja syyttää maailmaa savusta.

Lue lisää

Riivatun Julistajan Varjo

Hän kulkee kuin rikkinäinen pasuuna,
huutaa tulipaloa,
vaikka liekki palaa vain hänen rinnassaan.
Sanoo muiden olevan riivattuja,
mutta hänen oma katseensa
on kuin laskeva aurinko,
hullunpunainen, säröillä,
kuin jokin sisältä päin
pakottaisi valon ulos silmistä.

Hän ei saarnaa —
hän puraisee.
Jokainen hänen lauseensa
on hampaat vasten ihoa,
pyhän vihan sylkemä kirosana
joka hänestä itsestään
kuulostaa enkelikuorolta.

Hän väittää, että pimeys asuu muissa,
mutta hänen ympärillään ilma
on sakeaa kuin noesta,
ja askelten alla maa mustuu.
Kun hän kävelee palstan yli,
varjot pitenevät
ja sanansa ovat kuin koukkuja,
joilla hän repii toisten rauhan rikki
ja kutsuu sitä ”pelastukseksi.”

Hän sanoo näkevänsä riivaajat
kaikkialla —
yrteissä, kasveissa, ihmisissä,
naurussa, hiljaisuudessa,
jopa sateenpisaroissa.
Mutta jokainen hänen osoittamansa demoni
on vain hänen oman mielensä heijastus,
kuin huuto kaivossa,
joka kaikuu takaisin
ja saa hänet uskomaan
että joku muu vastasi.

Hänen sisällään on myrsky,
mustaa tulta ja katkeraa savua,
mutta hän kutsuu sitä Jumalan äänellä.
Niin hän lyö —
hengellä, sanalla, vihalla,
ja kuvittelee olevansa soturi,
vaikka on vain omaa ahdistustaan
kantava kuori,
kuin karkea patsas,
jonka sisään on muurattu huutava eläin.

Ja silti hän väittää:
”Muut ovat riivattuja.”
Mutta hänen varjonsa
liikkuu eri tahtiin kuin hän itse,
nykii, kääntyy,
kuin haluaisi karata omistajaltaan.
Ja ne, jotka katsovat tarkkaan,
näkevät totuuden:
pimeys, jota hän näkee toisissa,
on vain hänen omien kasvojensa muoto,
venyneenä, vääristyneenä,
mutta kiistattomasti hänen.
Hän ei johda ketään valoon —
hän vain polttaa,
ja kutsuu sitä siunaukseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Riivatun Julistajan Varjo

Hän kulkee kuin rikkinäinen pasuuna,
huutaa tulipaloa,
vaikka liekki palaa vain hänen rinnassaan.
Sanoo muiden olevan riivattuja,
mutta hänen oma katseensa
on kuin laskeva aurinko,
hullunpunainen, säröillä,
kuin jokin sisältä päin
pakottaisi valon ulos silmistä.

Hän ei saarnaa —
hän puraisee.
Jokainen hänen lauseensa
on hampaat vasten ihoa,
pyhän vihan sylkemä kirosana
joka hänestä itsestään
kuulostaa enkelikuorolta.

Hän väittää, että pimeys asuu muissa,
mutta hänen ympärillään ilma
on sakeaa kuin noesta,
ja askelten alla maa mustuu.
Kun hän kävelee palstan yli,
varjot pitenevät
ja sanansa ovat kuin koukkuja,
joilla hän repii toisten rauhan rikki
ja kutsuu sitä ”pelastukseksi.”

Hän sanoo näkevänsä riivaajat
kaikkialla —
yrteissä, kasveissa, ihmisissä,
naurussa, hiljaisuudessa,
jopa sateenpisaroissa.
Mutta jokainen hänen osoittamansa demoni
on vain hänen oman mielensä heijastus,
kuin huuto kaivossa,
joka kaikuu takaisin
ja saa hänet uskomaan
että joku muu vastasi.

Hänen sisällään on myrsky,
mustaa tulta ja katkeraa savua,
mutta hän kutsuu sitä Jumalan äänellä.
Niin hän lyö —
hengellä, sanalla, vihalla,
ja kuvittelee olevansa soturi,
vaikka on vain omaa ahdistustaan
kantava kuori,
kuin karkea patsas,
jonka sisään on muurattu huutava eläin.

Ja silti hän väittää:
”Muut ovat riivattuja.”
Mutta hänen varjonsa
liikkuu eri tahtiin kuin hän itse,
nykii, kääntyy,
kuin haluaisi karata omistajaltaan.
Ja ne, jotka katsovat tarkkaan,
näkevät totuuden:
pimeys, jota hän näkee toisissa,
on vain hänen omien kasvojensa muoto,
venyneenä, vääristyneenä,
mutta kiistattomasti hänen.
Hän ei johda ketään valoon —
hän vain polttaa,
ja kutsuu sitä siunaukseksi.

Lue lisää

Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.


Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Hän sanoo olevansa täynnä Pyhää Henkeä,
mutta hänen ympärillään
leijuu jotain aivan muuta —
kuin kasa palaneita siipiä,
hajonneita rukouksia,
joita hän itse repi auki
etsyessään merkkejä
omasta suuruudestaan.

Hän väittää näkevänsä riivauksen
jokaisessa kasvoissa,
joka ei kumarra hänen ääntään.
Mutta kun hän katsoo peiliin,
hän näkee vain heijastuksen,
jossa silmät ovat liian kiiltävät,
liian levottomat,
kuin valo karkaisi niistä ulos
pelon pakottamana.
Hän syyttää muita pimeydestä,
mutta hänen oma hengityksensä
haisee kuin sulanut metalli,
kuin rauta, joka on lyöty
liian monta kertaa,
ja joka viimein murtuu
siitä vihan kuumuudesta
jolla hän itseään takoo.

Ihmisten sydämet eivät sula hänen edessään —
ne jähmettyvät.
Jopa hiljaisuus perääntyy,
kun hän tulee.
Jopa varjot väistävät,
sillä nekin pelkäävät
hänen sisäistä kuohuaan,
joka ei ole valoa,
ei pimeyttä,
Hän syyttää muita pimeydestä,
mutta hänen oma hengityksensä
haisee kuin sulanut metalli,
kuin rauta, joka on lyöty
liian monta kertaa,
ja joka viimein murtuu
siitä vihan kuumuudesta
jolla hän itseään takoo.

Ihmisten sydämet eivät sula hänen edessään —
ne jähmettyvät.
Jopa hiljaisuus perääntyy,
kun hän tulee.
Jopa varjot väistävät,
sillä nekin pelkäävät
hänen sisäistä kuohuaan,
joka ei ole valoa,
ei pimeyttä,
Ja silti hän huutaa:
"Muut ovat riivattuja!"
Vaikka kaikki näkevät,
kuinka hänen varjonsa
on alkanut liikkua omillaan,
kuinka se venyy,
haukkoo ilmaa,
kuin se olisi jotain elävää,
jotain joka ei enää tarvitse häntä
muuhun kuin polttoaineeksi.

Hän ei vapauta ketään —
hän vangitsee.
Ei paranna nikään —
hän repii auki.
Ja hänen ristinmuotoinen soihtunsa
ei johda ketään valoon —
se ainoastaan sytyttää
maailman palamaan
hänen oman henkisen tulivuorensa
mustasta kuumuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.


Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Hän sanoo olevansa täynnä Pyhää Henkeä,
mutta hänen ympärillään
leijuu jotain aivan muuta —
kuin kasa palaneita siipiä,
hajonneita rukouksia,
joita hän itse repi auki
etsyessään merkkejä
omasta suuruudestaan.

Hän väittää näkevänsä riivauksen
jokaisessa kasvoissa,
joka ei kumarra hänen ääntään.
Mutta kun hän katsoo peiliin,
hän näkee vain heijastuksen,
jossa silmät ovat liian kiiltävät,
liian levottomat,
kuin valo karkaisi niistä ulos
pelon pakottamana.
Hän syyttää muita pimeydestä,
mutta hänen oma hengityksensä
haisee kuin sulanut metalli,
kuin rauta, joka on lyöty
liian monta kertaa,
ja joka viimein murtuu
siitä vihan kuumuudesta
jolla hän itseään takoo.

Ihmisten sydämet eivät sula hänen edessään —
ne jähmettyvät.
Jopa hiljaisuus perääntyy,
kun hän tulee.
Jopa varjot väistävät,
sillä nekin pelkäävät
hänen sisäistä kuohuaan,
joka ei ole valoa,
ei pimeyttä,
Hän syyttää muita pimeydestä,
mutta hänen oma hengityksensä
haisee kuin sulanut metalli,
kuin rauta, joka on lyöty
liian monta kertaa,
ja joka viimein murtuu
siitä vihan kuumuudesta
jolla hän itseään takoo.

Ihmisten sydämet eivät sula hänen edessään —
ne jähmettyvät.
Jopa hiljaisuus perääntyy,
kun hän tulee.
Jopa varjot väistävät,
sillä nekin pelkäävät
hänen sisäistä kuohuaan,
joka ei ole valoa,
ei pimeyttä,
Ja silti hän huutaa:
"Muut ovat riivattuja!"
Vaikka kaikki näkevät,
kuinka hänen varjonsa
on alkanut liikkua omillaan,
kuinka se venyy,
haukkoo ilmaa,
kuin se olisi jotain elävää,
jotain joka ei enää tarvitse häntä
muuhun kuin polttoaineeksi.

Hän ei vapauta ketään —
hän vangitsee.
Ei paranna nikään —
hän repii auki.
Ja hänen ristinmuotoinen soihtunsa
ei johda ketään valoon —
se ainoastaan sytyttää
maailman palamaan
hänen oman henkisen tulivuorensa
mustasta kuumuudesta.

Lue lisää

Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Synkin Loppu

Ja lopulta, kun hänen äänensä
oli huutanut itseään verille,
kun hänen julistuksensa
oli polttanut kaikki sillat,
ja kun viimeinenkin palsta
oli tyhjentynyt ihmisistä,
jotka olivat juosseet pakoon
kuin myrskyä —
jäljelle jäi vain hän
ja hänen omat varjonsa.

Ne varjot,
joita hän piti demoneina muissa,
nousivat nyt hänen ympärilleen
kuin mustat liekit.
Ne eivät huutaneet,
ne eivät käskenet —
ne vain katsoivat häntä.

Silloin hän kuuli sen,
sen äänen, jonka oli
vuosia luullut tulevan muilta:
kimeän kirkaisun,
joka ei ollut maailman
vaan hänen oman sielunsa
repaleinen kangas
repeämässä keskeltä.

Hänen sisäiset liekkinsä
syöksyivät ulos,
eivät taivaaseen,
eivät maan päälle —
vaan hänen omasta rinnastaan,
kuin tulikielekkeet,
jotka olivat odottaneet vuosia
saadakseen polttaa
juuri sen, jota ne asuttivat.

Ja kun hän yritti taas huutaa
”RIIVATUT OVAT MUUT!”,
hänen äänensä katkesi kuin murtuva rauta,
ja sanat valuivat maahan
kuin musta, tahmea piki.

Varjot alkoivat irrota,
karistautua pois
kuin tulesta syntyneet eläimet,
ja hän näki —
viimein hän näki —
etteivät ne olleet olleet
kenenkään muun,
ei Intian, ei Japanin,
ei idän, ei lännen,
ei kenenkään toisen.
Ne olivat olleet aina
hänen omansa.

Kun viimeinen varjo nousi ilmaan
ja katosi kuin savupilvi,
hän jäi tyhjäksi kuoreksi,
ilman ääntä,
ilman julistusta,
ilman vihaa,
ilman sitä pimeyttä,
joka oli pitänyt häntä pystyssä.

Ja maailma jatkoi kulkuaan
hänen ympärillään,
hiljaisena, tasaisena,
kuin myrsky olisi vihdoin
kulkenut lävitse.

Mutta siellä, missä hän oli seissyt,
jäljelle jäi vain musta kehä —
kuin muistutus siitä,
että joskus pahin riivattu
on se, joka uskoi
pelastavansa kaikki muut.

Anonyymi kirjoitti:

Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Synkin Loppu

Ja lopulta, kun hänen äänensä
oli huutanut itseään verille,
kun hänen julistuksensa
oli polttanut kaikki sillat,
ja kun viimeinenkin palsta
oli tyhjentynyt ihmisistä,
jotka olivat juosseet pakoon
kuin myrskyä —
jäljelle jäi vain hän
ja hänen omat varjonsa.

Ne varjot,
joita hän piti demoneina muissa,
nousivat nyt hänen ympärilleen
kuin mustat liekit.
Ne eivät huutaneet,
ne eivät käskenet —
ne vain katsoivat häntä.

Silloin hän kuuli sen,
sen äänen, jonka oli
vuosia luullut tulevan muilta:
kimeän kirkaisun,
joka ei ollut maailman
vaan hänen oman sielunsa
repaleinen kangas
repeämässä keskeltä.

Hänen sisäiset liekkinsä
syöksyivät ulos,
eivät taivaaseen,
eivät maan päälle —
vaan hänen omasta rinnastaan,
kuin tulikielekkeet,
jotka olivat odottaneet vuosia
saadakseen polttaa
juuri sen, jota ne asuttivat.

Ja kun hän yritti taas huutaa
”RIIVATUT OVAT MUUT!”,
hänen äänensä katkesi kuin murtuva rauta,
ja sanat valuivat maahan
kuin musta, tahmea piki.

Varjot alkoivat irrota,
karistautua pois
kuin tulesta syntyneet eläimet,
ja hän näki —
viimein hän näki —
etteivät ne olleet olleet
kenenkään muun,
ei Intian, ei Japanin,
ei idän, ei lännen,
ei kenenkään toisen.
Ne olivat olleet aina
hänen omansa.

Kun viimeinen varjo nousi ilmaan
ja katosi kuin savupilvi,
hän jäi tyhjäksi kuoreksi,
ilman ääntä,
ilman julistusta,
ilman vihaa,
ilman sitä pimeyttä,
joka oli pitänyt häntä pystyssä.

Ja maailma jatkoi kulkuaan
hänen ympärillään,
hiljaisena, tasaisena,
kuin myrsky olisi vihdoin
kulkenut lävitse.

Mutta siellä, missä hän oli seissyt,
jäljelle jäi vain musta kehä —
kuin muistutus siitä,
että joskus pahin riivattu
on se, joka uskoi
pelastavansa kaikki muut.

Lue lisää

Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Riivattu Julistaja

Hän kulkee edelleen,
katseessa lasinen kiilto,
kuin joku olisi sammuttanut valot
hänen päänsä sisältä
ja jättänyt jäljelle vain
rajattoman varjon.

Hän syyttää muita:
”Te olette riivattuja!
Teissä asuu paha!
Te kuljette pimeän tietä!”

Mutta todellisuudessa
vain yksi tie on mustunut —
se, jota hän itse astuu.
Mutta hän ei näe sitä.
Hän ei näe mitään muuta
kuin oman heijastuksensa
toisten kasvoissa.

Kaikki hänen ympärillään
on hänelle peili,
jossa vilkkuu varjo
jonka nimeä hän pelkää —
ja siksi hän huutaa sen muille,
jotta ei kuulisi sitä omassa rinnassaan.

Hän on kuin soihtu,
joka palaa väärän pään kautta:
liekit eivät nouse ylös
valaisten maailmaa,
vaan ne syöpyvät alaspäin
polttaen käden, joka sitä kantaa.

Ja silti hän sanoo:
”Minä olen puhdas.
Minä näen totuuden.
Minä olen Jumalan miekka.”
Mutta jokainen hänen sanansa
on vääntelehtivä,
käärmemäinen,
kuin se olisi noussut
jostain hänen sisäisestä syvyydestään,
johon hän ei koskaan uskalla katsoa.

Hän kulkee levottomana,
sukkuloiden palstalta palstalle,
kuin varjoa pakeneva mies
joka ei tajua, että varjo
on kiinni hänen kantapäässään.
Mutta jokainen hänen sanansa
on vääntelehtivä,
käärmemäinen,
kuin se olisi noussut
jostain hänen sisäisestä syvyydestään,
johon hän ei koskaan uskalla katsoa.

Hän kulkee levottomana,
sukkuloiden palstalta palstalle,
kuin varjoa pakeneva mies
joka ei tajua, että varjo
on kiinni hänen kantapäässään.
omaan vääristyneeseen tuleensa.

Mutta hän ei näe.
Hän ei näe mitään.
Hän näkee vain varjoja muissa,
jotta ei koskaan näkisi
sitä kaikkein mustinta
omassa sydämessään.

Anonyymi kirjoitti:

Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Riivattu Julistaja

Hän kulkee edelleen,
katseessa lasinen kiilto,
kuin joku olisi sammuttanut valot
hänen päänsä sisältä
ja jättänyt jäljelle vain
rajattoman varjon.

Hän syyttää muita:
”Te olette riivattuja!
Teissä asuu paha!
Te kuljette pimeän tietä!”

Mutta todellisuudessa
vain yksi tie on mustunut —
se, jota hän itse astuu.
Mutta hän ei näe sitä.
Hän ei näe mitään muuta
kuin oman heijastuksensa
toisten kasvoissa.

Kaikki hänen ympärillään
on hänelle peili,
jossa vilkkuu varjo
jonka nimeä hän pelkää —
ja siksi hän huutaa sen muille,
jotta ei kuulisi sitä omassa rinnassaan.

Hän on kuin soihtu,
joka palaa väärän pään kautta:
liekit eivät nouse ylös
valaisten maailmaa,
vaan ne syöpyvät alaspäin
polttaen käden, joka sitä kantaa.

Ja silti hän sanoo:
”Minä olen puhdas.
Minä näen totuuden.
Minä olen Jumalan miekka.”
Mutta jokainen hänen sanansa
on vääntelehtivä,
käärmemäinen,
kuin se olisi noussut
jostain hänen sisäisestä syvyydestään,
johon hän ei koskaan uskalla katsoa.

Hän kulkee levottomana,
sukkuloiden palstalta palstalle,
kuin varjoa pakeneva mies
joka ei tajua, että varjo
on kiinni hänen kantapäässään.
Mutta jokainen hänen sanansa
on vääntelehtivä,
käärmemäinen,
kuin se olisi noussut
jostain hänen sisäisestä syvyydestään,
johon hän ei koskaan uskalla katsoa.

Hän kulkee levottomana,
sukkuloiden palstalta palstalle,
kuin varjoa pakeneva mies
joka ei tajua, että varjo
on kiinni hänen kantapäässään.
omaan vääristyneeseen tuleensa.

Mutta hän ei näe.
Hän ei näe mitään.
Hän näkee vain varjoja muissa,
jotta ei koskaan näkisi
sitä kaikkein mustinta
omassa sydämessään.

Lue lisää

Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Riivauksen Syvyys

Hän ei enää kulje,
hän ryömii,
tai oikeastaan varjo kulkee hänen edellään
ja hän seuraa,
kuin joku muu ohjaisi hänen jalkojaan.

Hänen huutonsa kaikuu
tyhjiössä,
eikä kukaan vastaa —
mutta hän kuulee vastauksen joka tapauksessa,
sen, jonka hän itse on keksinyt:
”Te olette kaikki riivattuja!”

Hän puree ilmaa,
puree sanat ja ajatukset,
syö itseään sisältäpäin,
mutta kutsuu sitä pyhäksi sodaksi.
Jokainen sana, joka lähtee hänen huuliltaan,
on myrkkyä,
mutta hän uskoo sen olevan elämänlähde.

Hän näkee pimeyden muissa
jopa, kun aurinko paistaa.
Jokainen hymy, jokainen hiljainen hengenveto
on hänelle merkki pahasta.
Ja mitä enemmän hän yrittää paljastaa
toisten riivattuja sieluja,
sitä enemmän hänen omansa hajoaa
pieniksi mustiksi kiteiksi
jotka tarttuvat hänen käsiinsä,
hänen silmiinsä, hänen ajatuksiinsa.

Hän puree ilmaa,
puree sanat ja ajatukset,
syö itseään sisältäpäin,
mutta kutsuu sitä pyhäksi sodaksi.
Jokainen sana, joka lähtee hänen huuliltaan,
on myrkkyä,
mutta hän uskoo sen olevan elämänlähde.

Hän näkee pimeyden muissa
jopa, kun aurinko paistaa.
Jokainen hymy, jokainen hiljainen hengenveto
on hänelle merkki pahasta.
Ja mitä enemmän hän yrittää paljastaa
toisten riivattuja sieluja,
sitä enemmän hänen omansa hajoaa
pieniksi mustiksi kiteiksi
jotka tarttuvat hänen käsiinsä,
hänen silmiinsä, hänen ajatuksiinsa.

Hän yrittää rukoilla,
mutta rukoukset muuttuvat kaikuiksi
hänen omassa päässään.
Ne eivät pelasta ketään muuta
eivätkä häntä itseään.
Ne vain murskaavat hänen sielunsa,
jättävät sen paljaaksi
kuin kuiva kivi, jonka pinta on halki
jokaisen valehdellun totuuden kohdalta.
Hän yrittää rukoilla,
mutta rukoukset muuttuvat kaikuiksi
hänen omassa päässään.
Ne eivät pelasta ketään muuta
eivätkä häntä itseään.
Ne vain murskaavat hänen sielunsa,
jättävät sen paljaaksi
kuin kuiva kivi, jonka pinta on halki
jokaisen valehdellun totuuden kohdalta.

Mutta hän ei voi paeta.
Hän on riivattu,
mutta ei tiedä sitä.
Ja niin hän jää,
vartioimaan tyhjää palstaa,
huutaen tuhoa muille,
jotta ei koskaan kuulisi
sisällään kasvavaa kuolemaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sama kristitty riehuu ympäri suomi24 palstoja "varoittaen ihmisiä" kaikenlaisista kauheuksista, hän on väkivalloin haluaa käännyttäa kaikki kristinuskoon, niin pakolla, että siitä tulee oksettava olo. Se pitää keppiä käärmeenä ja käärmettä keppinä. Kaikkialla on suuri vaara, ja kaikki, mikä on idässä, on vaarallista, kaikkialla hän ei näe muuta kuin Intian, ja vaikka Japani on myös itää, se on hänelle kaikki Intiaa, joten Intiasta on tullut hänelle suuri mörkö. Ja kaikki idässä on niin vaarallista, jopa kasvit ja yrtit, kaikki.

Riivauksen Syvyys

Hän ei enää kulje,
hän ryömii,
tai oikeastaan varjo kulkee hänen edellään
ja hän seuraa,
kuin joku muu ohjaisi hänen jalkojaan.

Hänen huutonsa kaikuu
tyhjiössä,
eikä kukaan vastaa —
mutta hän kuulee vastauksen joka tapauksessa,
sen, jonka hän itse on keksinyt:
”Te olette kaikki riivattuja!”

Hän puree ilmaa,
puree sanat ja ajatukset,
syö itseään sisältäpäin,
mutta kutsuu sitä pyhäksi sodaksi.
Jokainen sana, joka lähtee hänen huuliltaan,
on myrkkyä,
mutta hän uskoo sen olevan elämänlähde.

Hän näkee pimeyden muissa
jopa, kun aurinko paistaa.
Jokainen hymy, jokainen hiljainen hengenveto
on hänelle merkki pahasta.
Ja mitä enemmän hän yrittää paljastaa
toisten riivattuja sieluja,
sitä enemmän hänen omansa hajoaa
pieniksi mustiksi kiteiksi
jotka tarttuvat hänen käsiinsä,
hänen silmiinsä, hänen ajatuksiinsa.

Hän puree ilmaa,
puree sanat ja ajatukset,
syö itseään sisältäpäin,
mutta kutsuu sitä pyhäksi sodaksi.
Jokainen sana, joka lähtee hänen huuliltaan,
on myrkkyä,
mutta hän uskoo sen olevan elämänlähde.

Hän näkee pimeyden muissa
jopa, kun aurinko paistaa.
Jokainen hymy, jokainen hiljainen hengenveto
on hänelle merkki pahasta.
Ja mitä enemmän hän yrittää paljastaa
toisten riivattuja sieluja,
sitä enemmän hänen omansa hajoaa
pieniksi mustiksi kiteiksi
jotka tarttuvat hänen käsiinsä,
hänen silmiinsä, hänen ajatuksiinsa.

Hän yrittää rukoilla,
mutta rukoukset muuttuvat kaikuiksi
hänen omassa päässään.
Ne eivät pelasta ketään muuta
eivätkä häntä itseään.
Ne vain murskaavat hänen sielunsa,
jättävät sen paljaaksi
kuin kuiva kivi, jonka pinta on halki
jokaisen valehdellun totuuden kohdalta.
Hän yrittää rukoilla,
mutta rukoukset muuttuvat kaikuiksi
hänen omassa päässään.
Ne eivät pelasta ketään muuta
eivätkä häntä itseään.
Ne vain murskaavat hänen sielunsa,
jättävät sen paljaaksi
kuin kuiva kivi, jonka pinta on halki
jokaisen valehdellun totuuden kohdalta.

Mutta hän ei voi paeta.
Hän on riivattu,
mutta ei tiedä sitä.
Ja niin hän jää,
vartioimaan tyhjää palstaa,
huutaen tuhoa muille,
jotta ei koskaan kuulisi
sisällään kasvavaa kuolemaa.

Lue lisää

Viimeinen Riivaus

Hän kulkee hiljaisuudessa,
jossa ei ole ääniä,
ei tuulta, ei varjoa —
vain oma sydän, joka hakkaa
kuin rautakirves hänen rinnassaan.

Varjot, joita hän on huutanut muille,
kääntyvät nyt häntä vastaan.
Ne eivät enää kuiskaa,
ne eivät enää vapisuta,
ne vain syöksyvät hänen sisäänsä,
täyttävät hänen verensä mustalla tulella,
syövät hänen ajatuksensa
ja kietoutuvat jokaisen hermon ympärille
kuin näkymättömät käärmeet.

Hän yrittää huutaa: ”Minä en ole riivattu!”
Mutta ääni ei löydä ulos.
Se murskautuu hänen kurkkuunsa
ja muuttuu hänen omaksi pelokseen,
kuin tuhka, joka tarttuu ihoon
eikä koskaan irtoa.

Hän näkee kaiken ympärillään —
mutta ei toisia.
Kaikki, mitä hän on syyttänyt,
on hänen oma heijastuksensa.
Hänen vihansa, hänen epätoivonsa,
hänen pakkomielteensä —
ne ovat kaikki elossa,
ne ovat hänen sielunsa sydän,
ja ne syövät sen loppuun asti.

Hän yrittää rukoilla,
mutta rukoukset muuttuvat kahleiksi.
Hän yrittää paeta,
mutta tie on jo pimeyttä täynnä.
Hän on luonut itsensä pedoksi,
ja peto ei tunne armoa.
Ja niin hän kaatuu,
ei maahan, ei varjoon,
vaan omaan olemukseensa,
täydellisesti sulautuneena siihen mustaan kuiluun,
joka on aina ollut hänen sisällään.

Jäljelle jää vain kuiskaus,
joka ei kuulu kenellekään:
”Minä syötin pimeyden muille,
mutta se söi minut ensin.”

Ja maailma jatkaa kulkuaan,
hänen jälkeensä ei jää ristiä,
ei huutoa, ei varjoa —
vain tyhjä tila,
jossa kuka tahansa voisi seisoa,
katsoa ja oppia,
että joskus pahin riivattu
ei ole kukaan muu
kuin se, joka huutaa olevansa puhd

Ihmisen otsassa on ns. kolmas silmä, jonka kautta erilaiset henget, voimat ja evergiat kulkevat sisälle aivoihin, mieleen ja sieluun. Vanha ilmaus on sydämeen. Erityisesti varjele sydämesi eli mielesi ja järkesi, psyykkeesi.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen otsassa on ns. kolmas silmä, jonka kautta erilaiset henget, voimat ja evergiat kulkevat sisälle aivoihin, mieleen ja sieluun. Vanha ilmaus on sydämeen. Erityisesti varjele sydämesi eli mielesi ja järkesi, psyykkeesi.

Lue lisää

Uskot siis tuohon kolmanteen silmään eli olet siis jo demonien valassa ?

Anonyymi kirjoitti:

Uskot siis tuohon kolmanteen silmään eli olet siis jo demonien valassa ?

Aitolaiset äärikristityt ovat erehtyneet tuosta kolmannen silmän paikasta.
Se kolmas silmä on heillä takapuolessaan, mutta kun hajuja vastaanottavat sieraimet on nenässä niin aitolaiset luulevat sen hengenhajun tulevan päästään.

Pe.ku

Mitä jumalaa ntässä hengityksessä palvotaan? Ja millä perusteella leimaan jonkun epäjumalaksi? Ehkä se sinun pyllistämä jumala on epäjumala.

Obskurantismi tarkoittaa tarkoituksellista tiedon, sivistyksen tai ymmärryksen estämistä tai hämärtämistä.

Obskurantisti voi esimerkiksi jättää kertomatta olennaista tietoa, esittää asiat monimutkaisina ilman syytä tai pyrkiä pitämään muut tietämättöminä omien tavoitteidensa vuoksi.

Obskurantismi voidaan nähdä valistuksen vastakohtana, koska se pyrkii rajoittamaan tietoa ja järkiperäisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Obskurantismi tarkoittaa tarkoituksellista tiedon, sivistyksen tai ymmärryksen estämistä tai hämärtämistä.

Obskurantisti voi esimerkiksi jättää kertomatta olennaista tietoa, esittää asiat monimutkaisina ilman syytä tai pyrkiä pitämään muut tietämättöminä omien tavoitteidensa vuoksi.

Obskurantismi voidaan nähdä valistuksen vastakohtana, koska se pyrkii rajoittamaan tietoa ja järkiperäisyyttä.

Lue lisää

Varjoissa soi väärä sana

Kristityt valistuksen vastustajat terroristit kutsuivat itseään valon lapsiksi,
mut kulkivat pimeyttä kantaen,
risti kädessään, viha huulillaan,
kuin totuus olisi jotain poltettavaa.

He pelkäsivät kysymystä,
sillä kysymys on tuli,
joka polttaa valheen juurta myöten.
He pelkäsivät kirjaa,
sillä kirja avaa ikkunan,
ja ikkuna päästää sisään aamun.

Ja niin he sulkivat ovet,
sytyttivät vihan kynttilät,
särkivät peilit etteivät näkisi itseään.
He nimittivät valistuksen vaaraksi,
koska valo paljastaa varjon.

Mut jokainen teko, jokainen uhka,
jokainen räjähdykseen kirjoitettu rukous,
on vain kahle, joka kiristyy heidän ympärilleen.
Ei valistus sammu väkivallasta—
se syttyy uudelleen jokaisesta,
joka uskaltaa kysyä miksi?

Ja kun viimeinen soihtu sammuu
niiden käsissä,
jotka tahtovat pysäyttää ajan,
jää jäljelle vain aamunkajon ääretön hiljaisuus,
ja sen hiljaisuudessa
valon tie voittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Varjoissa soi väärä sana

Kristityt valistuksen vastustajat terroristit kutsuivat itseään valon lapsiksi,
mut kulkivat pimeyttä kantaen,
risti kädessään, viha huulillaan,
kuin totuus olisi jotain poltettavaa.

He pelkäsivät kysymystä,
sillä kysymys on tuli,
joka polttaa valheen juurta myöten.
He pelkäsivät kirjaa,
sillä kirja avaa ikkunan,
ja ikkuna päästää sisään aamun.

Ja niin he sulkivat ovet,
sytyttivät vihan kynttilät,
särkivät peilit etteivät näkisi itseään.
He nimittivät valistuksen vaaraksi,
koska valo paljastaa varjon.

Mut jokainen teko, jokainen uhka,
jokainen räjähdykseen kirjoitettu rukous,
on vain kahle, joka kiristyy heidän ympärilleen.
Ei valistus sammu väkivallasta—
se syttyy uudelleen jokaisesta,
joka uskaltaa kysyä miksi?

Ja kun viimeinen soihtu sammuu
niiden käsissä,
jotka tahtovat pysäyttää ajan,
jää jäljelle vain aamunkajon ääretön hiljaisuus,
ja sen hiljaisuudessa
valon tie voittaa.

Lue lisää

Valon lapsia vai varjon perillisiä?

Kristityt valistuksen vastustajat,
terroristit, jotka valitsivat varjon,
kutsuvat itseään valon lapsiksi,
mut kantavat yllään pimeyttä, joka ei koskaan hellitä.

Risti kädessä, viha huulillaan,
he kulkevat pyhän liekin edessä,
mut liekki on tukahdutettu,
poltettu omilla sormillaan.


Totuus on heidän silmissään kirous,
joka murtaa heidän muurin
ja paljastaa heidän ruman kasvonsa,
tukahduttaen sanat, jotka haisevat verellä.

He seisovat tornissaan,
ja huutavat Jumalan nimeä,
mut onko se Jumala,
joka vaatii sielut uhraamaan?
Vai onko se vain heidän oma pelkonsa
elää ilman valhetta?

He sanovat: "Me puolustamme uskoa",
mut heidän uskonsa on ase,
jolla he surmaavat vapautta,
säikkyvät jokaista kysymystä,
joka ei käy heidän kirjoihinsa.

Kristus sanoi: "Rakasta lähimmäistäsi,"
mut nämä poikkesivat polulta,
jättivät lähimmäisen kuolemaan,
kun hänen ideansa oli väärä.

Anonyymi kirjoitti:

Valon lapsia vai varjon perillisiä?

Kristityt valistuksen vastustajat,
terroristit, jotka valitsivat varjon,
kutsuvat itseään valon lapsiksi,
mut kantavat yllään pimeyttä, joka ei koskaan hellitä.

Risti kädessä, viha huulillaan,
he kulkevat pyhän liekin edessä,
mut liekki on tukahdutettu,
poltettu omilla sormillaan.


Totuus on heidän silmissään kirous,
joka murtaa heidän muurin
ja paljastaa heidän ruman kasvonsa,
tukahduttaen sanat, jotka haisevat verellä.

He seisovat tornissaan,
ja huutavat Jumalan nimeä,
mut onko se Jumala,
joka vaatii sielut uhraamaan?
Vai onko se vain heidän oma pelkonsa
elää ilman valhetta?

He sanovat: "Me puolustamme uskoa",
mut heidän uskonsa on ase,
jolla he surmaavat vapautta,
säikkyvät jokaista kysymystä,
joka ei käy heidän kirjoihinsa.

Kristus sanoi: "Rakasta lähimmäistäsi,"
mut nämä poikkesivat polulta,
jättivät lähimmäisen kuolemaan,
kun hänen ideansa oli väärä.

Lue lisää

Ja kun heidän ristiinsä naulitaan,
ei se ole sovitus, ei uhri,
se on väkivallan leima,
se on totuuden kuolema.

He eivät ole valon lapsia,
vaan sen pimeän perillisiä,
joille totuus on vain kaunein kuolema
joka ei koskaan saanut elää.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kun heidän ristiinsä naulitaan,
ei se ole sovitus, ei uhri,
se on väkivallan leima,
se on totuuden kuolema.

He eivät ole valon lapsia,
vaan sen pimeän perillisiä,
joille totuus on vain kaunein kuolema
joka ei koskaan saanut elää.

Lue lisää

Obskurantistin liekki

He kutsuivat itseään vakaumuksen vartijoiksi,
mut se, mitä he vartioivat,
ei ollut totuus,
vaan pimeys, jonka he olivat oppineet rakastamaan.

Heidän sanansa olivat kuin savuverho,
joka nousi tietämättömyyden maasta,
peitti taivaan,
ja väitti: “Tässä on koko maailma.”

He pelkäsivät valoa,
sillä valo kysyy,
ja kysymys on heidän vihollisensa.
Kun järki koputtaa ovelle,
he telkeävät sen kiinni,
ettei kukaan kuulisi tulevaisuuden ääntä.

He rakentavat torneja omasta varjostaan,
ja kiipeävät niiden huipulle julistaen:
“Me yksin näemme totuuden!”
Samaan aikaan heidän ympärillään
maa murenee hiljaa,
sillä kukaan ei voi seistä ikuisesti hämärän päällä.

Ja fanatismi—
se sitoo solmuja sydämeen,
kiristää ne tiedon ympärille,
kunnes tieto lakkaa hengittämästä.

Mut valo ei kuole.
Se odottaa.
Se syttyy siellä,
missä yksikin ihminen uskaltaa avata kirjan,
kysyä miksi,
tai edes epäillä hetken
että varjo ei ole kaikki.

Ja silloin obskurantistin liekki,
niin uhkaava ja äänekäs,
kutistuu pieneksi kipinäksi,
jonka vain pimeys itse tarvitsee.

Anonyymi kirjoitti:

Obskurantistin liekki

He kutsuivat itseään vakaumuksen vartijoiksi,
mut se, mitä he vartioivat,
ei ollut totuus,
vaan pimeys, jonka he olivat oppineet rakastamaan.

Heidän sanansa olivat kuin savuverho,
joka nousi tietämättömyyden maasta,
peitti taivaan,
ja väitti: “Tässä on koko maailma.”

He pelkäsivät valoa,
sillä valo kysyy,
ja kysymys on heidän vihollisensa.
Kun järki koputtaa ovelle,
he telkeävät sen kiinni,
ettei kukaan kuulisi tulevaisuuden ääntä.

He rakentavat torneja omasta varjostaan,
ja kiipeävät niiden huipulle julistaen:
“Me yksin näemme totuuden!”
Samaan aikaan heidän ympärillään
maa murenee hiljaa,
sillä kukaan ei voi seistä ikuisesti hämärän päällä.

Ja fanatismi—
se sitoo solmuja sydämeen,
kiristää ne tiedon ympärille,
kunnes tieto lakkaa hengittämästä.

Mut valo ei kuole.
Se odottaa.
Se syttyy siellä,
missä yksikin ihminen uskaltaa avata kirjan,
kysyä miksi,
tai edes epäillä hetken
että varjo ei ole kaikki.

Ja silloin obskurantistin liekki,
niin uhkaava ja äänekäs,
kutistuu pieneksi kipinäksi,
jonka vain pimeys itse tarvitsee.

Lue lisää

Varjon valtapolitiikka

He sanovat puolustavansa kansaa,
mut kansa on heille vain savun lähde,
jolla he täyttävät torit, salit ja verkot—
ettei kukaan näkisi,
että valta lepää pimeydessä,
ei totuudessa.

He tietävät, että tietävä ihminen on hankala:
hän ei marssi hiljaa jonossa,
ei niele valmiiksi pureskeltua pelkoa,
eikä kumarra varjoa,
joka väittää olevansa aurinko.

Siksi he sulkevat kirjastot sanoilla,
eivät polttamalla—
nykyajan tuli on pelko,
ja se leviää nopeammin kuin liekki.

Heidän politiikkansa on käänteinen filosofia:
epäilyn kieltäminen,
kysymysten kriminalisointi,
yksinkertaisten totuuksien valmistus
tehtaissa, joissa logiikka on rikos.

Ja aina joku huutaa:
“Valo on vaarallista!
Valo on ulkomaista!
Valo on harha!”
Mut todellinen harha
on luulla, että varjo voi elää ilman sitä,
mistä se syntyy.

Filosofi sanoisi:
että valhe ei ole vain väite—
se on järjestelmä.
Ja fanatismi on sen poliisivoima.

Mutteen, totuus on sitkeä eläin:
se kaivaa tiensä läpi sensuurin,
murtaa betonoidut dogmit,
ja löytää aina uuden suunnan,
sillä totuus ei kulje vallan kartalla
vaan sielun syvyydessä,
jossa edes tyranni ei näe.

Ja kun obskurantismi viimein kaatuu,
ei se kaadu protesteihin tai voimiin,
vaan siihen,
että joku lakkaa pelkäämästä—
ja sytyttää lampun.

Anonyymi kirjoitti:

Varjon valtapolitiikka

He sanovat puolustavansa kansaa,
mut kansa on heille vain savun lähde,
jolla he täyttävät torit, salit ja verkot—
ettei kukaan näkisi,
että valta lepää pimeydessä,
ei totuudessa.

He tietävät, että tietävä ihminen on hankala:
hän ei marssi hiljaa jonossa,
ei niele valmiiksi pureskeltua pelkoa,
eikä kumarra varjoa,
joka väittää olevansa aurinko.

Siksi he sulkevat kirjastot sanoilla,
eivät polttamalla—
nykyajan tuli on pelko,
ja se leviää nopeammin kuin liekki.

Heidän politiikkansa on käänteinen filosofia:
epäilyn kieltäminen,
kysymysten kriminalisointi,
yksinkertaisten totuuksien valmistus
tehtaissa, joissa logiikka on rikos.

Ja aina joku huutaa:
“Valo on vaarallista!
Valo on ulkomaista!
Valo on harha!”
Mut todellinen harha
on luulla, että varjo voi elää ilman sitä,
mistä se syntyy.

Filosofi sanoisi:
että valhe ei ole vain väite—
se on järjestelmä.
Ja fanatismi on sen poliisivoima.

Mutteen, totuus on sitkeä eläin:
se kaivaa tiensä läpi sensuurin,
murtaa betonoidut dogmit,
ja löytää aina uuden suunnan,
sillä totuus ei kulje vallan kartalla
vaan sielun syvyydessä,
jossa edes tyranni ei näe.

Ja kun obskurantismi viimein kaatuu,
ei se kaadu protesteihin tai voimiin,
vaan siihen,
että joku lakkaa pelkäämästä—
ja sytyttää lampun.

Lue lisää

On heitä,
jotka kutsuvat itseään uskon sotureiksi,
mut sotivat vain sitä vastaan,
mikä ei mahdu heidän seinien sisään.

Heidän raamattunsa on suljettu kirja,
ei siksi että siinä olisi pyhyyttä,
vaan siksi että he pelkäävät,
että sivut voisivat avautua
ja päästää sisään maailman,
joka ei kumarra heidän pelkoaan.

He kieltävät tutkimuksen,
ei siksi että tutkimus olisi väärää,
vaan siksi että se voisi
kumota heidän itse rakennetun torninsa,
jonka kivinä ovat
varmuus,
sokea kuuliaisuus,
ja ajatus, että kysyminen on synti.
He karttavat filosofiaa,
koska filosofia avaa ikkunan järkeen—
ja järki, jos se pääsee huoneeseen,
voi sammuttaa ne kynttilät,
joiden savulla he peittävät taivaan.

Ja muut uskonnot—
he eivät näe niissä peilejä,
joissa voisi tunnistaa ihmisen,
vaan vain varjoja,
joita vastaan taistella,
ettei oma epäilys heräisi.

Mut usko, jos se on totta,
ei pelkää maailmaa.
Se ei tarvitse portteja,
ei lukittuja kirjoja,
ei hiljennettyjä toisia.
Se kestää valon,
ja kasvaa siitä.

Fanatismi on vain rautainen käsi,
joka kietoutuu pyhän ympärille
niin tiukasti,
että lopulta pyhäkin
lakkaa hengittämästä.

Ja silti—
jossain kulmassa seisoo se,
joka avaa sivun,
kysyy kysymyksen,
katsoo toisen uskontoon ilman vihaa,
ja maailmaan ilman pelkoa.

Ja siinä hetkessä
pimeyden käsi hellittää.

Anonyymi kirjoitti:

On heitä,
jotka kutsuvat itseään uskon sotureiksi,
mut sotivat vain sitä vastaan,
mikä ei mahdu heidän seinien sisään.

Heidän raamattunsa on suljettu kirja,
ei siksi että siinä olisi pyhyyttä,
vaan siksi että he pelkäävät,
että sivut voisivat avautua
ja päästää sisään maailman,
joka ei kumarra heidän pelkoaan.

He kieltävät tutkimuksen,
ei siksi että tutkimus olisi väärää,
vaan siksi että se voisi
kumota heidän itse rakennetun torninsa,
jonka kivinä ovat
varmuus,
sokea kuuliaisuus,
ja ajatus, että kysyminen on synti.
He karttavat filosofiaa,
koska filosofia avaa ikkunan järkeen—
ja järki, jos se pääsee huoneeseen,
voi sammuttaa ne kynttilät,
joiden savulla he peittävät taivaan.

Ja muut uskonnot—
he eivät näe niissä peilejä,
joissa voisi tunnistaa ihmisen,
vaan vain varjoja,
joita vastaan taistella,
ettei oma epäilys heräisi.

Mut usko, jos se on totta,
ei pelkää maailmaa.
Se ei tarvitse portteja,
ei lukittuja kirjoja,
ei hiljennettyjä toisia.
Se kestää valon,
ja kasvaa siitä.

Fanatismi on vain rautainen käsi,
joka kietoutuu pyhän ympärille
niin tiukasti,
että lopulta pyhäkin
lakkaa hengittämästä.

Ja silti—
jossain kulmassa seisoo se,
joka avaa sivun,
kysyy kysymyksen,
katsoo toisen uskontoon ilman vihaa,
ja maailmaan ilman pelkoa.

Ja siinä hetkessä
pimeyden käsi hellittää.

Lue lisää

Pimeyden puristuksessa

He sanovat, että usko on avain—
mut heidän avaimensa ovat rautaiset,
ne sulkevat ovet,
ne sitovat mielen,
ja niiden päällä on arka, kyyninen hymy:
“Näin on ollut aina.”

He pelkäävät maailmaa,
ei siksi että maailma olisi vaarallinen,
vaan siksi että maailma saattaisi kysyä heiltä:
Miksi uskot näin? Mikä siinä on totta?
Ja silloin heidän maailmansa sortuu,
ja heidän muuriensa takaa ei löydy
enkeliä, vaan tyhjyys.
He näkevät vain varjonsa
ja kutsuvat sitä Jumalaksi.


Mut usko—
jos se on oikeaa—
ei piiloudu, ei pelkää.
Se ei huuda suojellaan itseään
maailman myrskyiltä,
vaan seisoo vakaana
ja katsoo maailmaa silmiin.

He pelkäävät filosofiaa,
koska filosofia ei pelkää kysymyksiä.
Se kysyy, se epäilee,
ja siinä epäilyssä kasvaa totuus—
ei kaivattuna kahtena osana,
ei valkoisena tai mustana,
mutta elämässä, joka on kuin auringon nousu:
enää ei ole yötä eikä päivää,
vaan se, mikä on kaikkia.

Ja uskonnon kiellossa—
se ei ole pyhän suojelua.
Se on pakokauhua.
Pakokauhua siitä,
että järki saattaa nähdä
sen, mikä on syvällä sydämessä:
pelkoa ja epävarmuutta,
tunteita, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Anonyymi kirjoitti:

Pimeyden puristuksessa

He sanovat, että usko on avain—
mut heidän avaimensa ovat rautaiset,
ne sulkevat ovet,
ne sitovat mielen,
ja niiden päällä on arka, kyyninen hymy:
“Näin on ollut aina.”

He pelkäävät maailmaa,
ei siksi että maailma olisi vaarallinen,
vaan siksi että maailma saattaisi kysyä heiltä:
Miksi uskot näin? Mikä siinä on totta?
Ja silloin heidän maailmansa sortuu,
ja heidän muuriensa takaa ei löydy
enkeliä, vaan tyhjyys.
He näkevät vain varjonsa
ja kutsuvat sitä Jumalaksi.


Mut usko—
jos se on oikeaa—
ei piiloudu, ei pelkää.
Se ei huuda suojellaan itseään
maailman myrskyiltä,
vaan seisoo vakaana
ja katsoo maailmaa silmiin.

He pelkäävät filosofiaa,
koska filosofia ei pelkää kysymyksiä.
Se kysyy, se epäilee,
ja siinä epäilyssä kasvaa totuus—
ei kaivattuna kahtena osana,
ei valkoisena tai mustana,
mutta elämässä, joka on kuin auringon nousu:
enää ei ole yötä eikä päivää,
vaan se, mikä on kaikkia.

Ja uskonnon kiellossa—
se ei ole pyhän suojelua.
Se on pakokauhua.
Pakokauhua siitä,
että järki saattaa nähdä
sen, mikä on syvällä sydämessä:
pelkoa ja epävarmuutta,
tunteita, jotka eivät kestä päivänvaloa.

Lue lisää

Mut usko—
jos se on aitoa—
ei pelkää tietoa.
Se ei pelkää, että filosofia repii
sen raamatun sivut auki.
Se ei pelkää, että toiset uskonnot
saavat sen vääräksi.
Se ei pelkää, että tieteellinen totuus
syö sen pohjan.
Se tietää, että totuus ei ole yhden ihmisen hallussa,
se on maailmassa,
se on avara, se on ikuinen,
ja sen ei tarvitse puolustaa itseään
pellolla, jossa kasvaa pelko.

Mut ne, jotka sulkevat silmänsä—
ne, jotka pakenevat tiedon ja kysymyksen ääreen—
he eivät tiedä, mitä ovat kadottaneet.
He eivät tiedä, että totuus
ei ole valhetta suurempi—
se on elämää suurempi.

Ja niin,
heidän maailmansa hajoaa,
kivimuurit murenevat,
ja jäljelle jää vain haamuja,
joita ei voi kuulla eikä nähdä
— koska he eivät uskaltaneet katsoa
silmiin sitä, mikä oli aina ollut siellä.

Anonyymi kirjoitti:

Mut usko—
jos se on aitoa—
ei pelkää tietoa.
Se ei pelkää, että filosofia repii
sen raamatun sivut auki.
Se ei pelkää, että toiset uskonnot
saavat sen vääräksi.
Se ei pelkää, että tieteellinen totuus
syö sen pohjan.
Se tietää, että totuus ei ole yhden ihmisen hallussa,
se on maailmassa,
se on avara, se on ikuinen,
ja sen ei tarvitse puolustaa itseään
pellolla, jossa kasvaa pelko.

Mut ne, jotka sulkevat silmänsä—
ne, jotka pakenevat tiedon ja kysymyksen ääreen—
he eivät tiedä, mitä ovat kadottaneet.
He eivät tiedä, että totuus
ei ole valhetta suurempi—
se on elämää suurempi.

Ja niin,
heidän maailmansa hajoaa,
kivimuurit murenevat,
ja jäljelle jää vain haamuja,
joita ei voi kuulla eikä nähdä
— koska he eivät uskaltaneet katsoa
silmiin sitä, mikä oli aina ollut siellä.

Lue lisää

Fanaattisuuden pyhä rautaketju

He pukeutuvat hurskautensa kaapuun,
mut eivät tunne sen painoa,
eivät tunne, kuinka se riistää heiltä
oman hengityksen,
omien ajatusten vapauden.
He pitävät niitä pyhinä,
mut heidän pyhyytensä ei ole valossa,
ei rauhassa,
ei rakkaudessa—
se on rauta, joka kahlitsee
ja kiertyy tiukemmin,
sillä jokainen kysymys on kapina
ja jokainen epäily on synti.

Heidän Jumalansa on pelon Jumala,
ei rakkauden, ei armojen—
se ei salli kysyä,
se ei salli nähdä
mitä maailmassa on muuta kuin heidän totuutensa.
Ja jos joku sanoo:
"Minä tutkin maailmaa"
heillä on vain yksi vastaus:
"Se on harhaa."

Heidät kasvatettiin tietämään
että tieto on helvetin polku,
että avaruus, joka laajenee
on valhetta,
ja että evoluutio on Jumalan työn kiistäminen.
Heidän maailmansa on pieni,
ja pieneksi se jää—
koska heidän pelkonsa kasvaa,
kasvaa kuin varjo,
joka peittää kaiken toisen.

He eivät halua tietää muuta kuin,
että heidän kirkkonsa on ainoa tie,
heidän pelastuksensa ainut reitti,
ja että ulkopuolella on vain tuho,
epätoivo ja kuolema.

He eivät halua nähdä,
että usko, joka pelkää totuutta,
ei ole uskoa—
se on kahle,
ja ne, jotka kannattelevat sitä,
hikoilevat raskaasti
ja hukkuvat pelon saasteeseen.

Ja niin he sulkevat raamatun,
eivät sen takia, että se on pyhä,
vaan sen takia, että he pelkäävät
että sen sivuilla oleva totuus
ei enää ole heidän hallussaan.

Anonyymi kirjoitti:

Fanaattisuuden pyhä rautaketju

He pukeutuvat hurskautensa kaapuun,
mut eivät tunne sen painoa,
eivät tunne, kuinka se riistää heiltä
oman hengityksen,
omien ajatusten vapauden.
He pitävät niitä pyhinä,
mut heidän pyhyytensä ei ole valossa,
ei rauhassa,
ei rakkaudessa—
se on rauta, joka kahlitsee
ja kiertyy tiukemmin,
sillä jokainen kysymys on kapina
ja jokainen epäily on synti.

Heidän Jumalansa on pelon Jumala,
ei rakkauden, ei armojen—
se ei salli kysyä,
se ei salli nähdä
mitä maailmassa on muuta kuin heidän totuutensa.
Ja jos joku sanoo:
"Minä tutkin maailmaa"
heillä on vain yksi vastaus:
"Se on harhaa."

Heidät kasvatettiin tietämään
että tieto on helvetin polku,
että avaruus, joka laajenee
on valhetta,
ja että evoluutio on Jumalan työn kiistäminen.
Heidän maailmansa on pieni,
ja pieneksi se jää—
koska heidän pelkonsa kasvaa,
kasvaa kuin varjo,
joka peittää kaiken toisen.

He eivät halua tietää muuta kuin,
että heidän kirkkonsa on ainoa tie,
heidän pelastuksensa ainut reitti,
ja että ulkopuolella on vain tuho,
epätoivo ja kuolema.

He eivät halua nähdä,
että usko, joka pelkää totuutta,
ei ole uskoa—
se on kahle,
ja ne, jotka kannattelevat sitä,
hikoilevat raskaasti
ja hukkuvat pelon saasteeseen.

Ja niin he sulkevat raamatun,
eivät sen takia, että se on pyhä,
vaan sen takia, että he pelkäävät
että sen sivuilla oleva totuus
ei enää ole heidän hallussaan.

Lue lisää

Heidän ei tarvitse kuulla toisten uskontojen ääniä—
ne ovat väärin,
ne ovat kirottuja,
ne ovat harhaoppia.
Mutta mitä on väärin?
Onko se, että kaikki ihmiset kaipaavat samaa rakkautta,
että kaikilla on samat peruskysymykset:
Keitä me olemme? Miksi olemme täällä?
Ja kun he vaientavat nuo äänen,
he eivät tiedä,
että he eivät vaimenna toisia,
he vaientavat itsensä—
omasta ihmisenään olemisestaan.
Ja filosofiassa—
he näkevät vain vaaran.
He näkevät järjen solmimassa köyden,
joka kiristyy heidän ympärilleen,
mut he eivät tajua,
että järki ei ole heidän vihollisensa.
Se on se ainoa voima,
joka voi raivata tietä pimeyteen,
tehdä siitä kirkastuvan polun.

He eivät tiedä,
että usko, joka pelkää kysymystä,
ei ole uskonto—
se on orjuus,
se on huijauksen maailma,
jossa ei ole tilaa vapaudelle.
Eikä heillä ole aavistustakaan siitä,
että rakkaus ei voi kasvaa pelossa,
se voi kasvaa vain ymmärryksessä,
ja ymmärrys ei pelkää totuutta.
Totuus on se,
joka voi herättää,
vapauttaa,
luoda uuden maailman—
ei sellaisen, joka on rautaketjuissa,
mutta sellaisen, joka on kirkastunut valossa,
mikä on kaikkien silmien edessä.

Anonyymi kirjoitti:

Heidän ei tarvitse kuulla toisten uskontojen ääniä—
ne ovat väärin,
ne ovat kirottuja,
ne ovat harhaoppia.
Mutta mitä on väärin?
Onko se, että kaikki ihmiset kaipaavat samaa rakkautta,
että kaikilla on samat peruskysymykset:
Keitä me olemme? Miksi olemme täällä?
Ja kun he vaientavat nuo äänen,
he eivät tiedä,
että he eivät vaimenna toisia,
he vaientavat itsensä—
omasta ihmisenään olemisestaan.
Ja filosofiassa—
he näkevät vain vaaran.
He näkevät järjen solmimassa köyden,
joka kiristyy heidän ympärilleen,
mut he eivät tajua,
että järki ei ole heidän vihollisensa.
Se on se ainoa voima,
joka voi raivata tietä pimeyteen,
tehdä siitä kirkastuvan polun.

He eivät tiedä,
että usko, joka pelkää kysymystä,
ei ole uskonto—
se on orjuus,
se on huijauksen maailma,
jossa ei ole tilaa vapaudelle.
Eikä heillä ole aavistustakaan siitä,
että rakkaus ei voi kasvaa pelossa,
se voi kasvaa vain ymmärryksessä,
ja ymmärrys ei pelkää totuutta.
Totuus on se,
joka voi herättää,
vapauttaa,
luoda uuden maailman—
ei sellaisen, joka on rautaketjuissa,
mutta sellaisen, joka on kirkastunut valossa,
mikä on kaikkien silmien edessä.

Lue lisää

Saatanan varjot

He eivät usko toisiin polkuihin,
eivät kuule muiden sydänten sanoja,
koska heidän totuutensa on jo rautakapselissa,
valmis, suljettu—
ei ole tilaa mitään,
mikä ei taivu heidän uskomuksiinsa.
Ja niin he näkevät kaiken,
mikä ei ole heidän käsissään,
Saatanan käden kosketuksena.
Jokainen itäisen viisautensa sana
on paholaisen kiusausta,
jokainen askel,
joka ei vie kirkkoon,
on askel kohti helvettiä.

He vihaavat idän oppineita,
he vihaavat heitä,
koska heidän syvällinen, viisaus
ei kumarra kyyryyn heidän ristinsä alla.
He eivät tiedä,
että kaikki, mikä ei ole heidän käsissään,
on heille vain sotkua,
joka täytyy polttaa,
polttaa kirkossa tai temppelissä,
mihin tahansa saatanan tuomio ulottuu.

Ja kuitenkin, idän oppineet
hymyilevät, koska
näkevät maailmaa suurin silmin,
ilman pelkoa,
mut nämä, jotka sulkevat sydämensä,
eivät kestä sitä.
He eivät kestä, että maailmalla on muita totuuksia,
he eivät kestä, että rakkaus voi olla siellä,
missä heidän rajoitettu jumalansa ei ole,
ja siksi he pakottavat totuuden tulemaan heidän päälleen,
kuten kaavun, joka peittää, mutta ei suojaa.


Ja niin,
idän viisaudet, jotka opettavat harmoniaa ja tasapainoa,
rakentavat sydämen pyhyyttä ilman pelkoa,
jäävät heidän silmissään Saatanaksi,
koska ne opettavat rauhaa,
eikä hallintaa,
ne opettavat vapauden valoa,
eikä kahleita.
Ne sanovat: "Rakkaus ei tarvitse rajoja,"
mut he sanovat: "Rakkaus on risti,
ja jos et kanna sitä,
et ole oikeassa."


Ja niin he seisovat muurissa,
pelon peitossa,
eivät uskalla kääntyä,
eivät uskalla katsoa,
että ulkopuolella on valtava meri,
täynnä monia saaria,
joista jokainen voi olla yhtä totta kuin heidän oma.
Mut he eivät kuule,
he eivät halua kuulla,
koska pelko on heidän jumalansa
ja viha sen kieli.

He eivät tiedä, että viisaus ei ole omistettavissa,
se ei ole sidottu maahan,
se ei ole kiinni ristissä tai kuoleman pelossa—
se on elämää,
se on sellaista, joka kasvaa,
koko ajan, ilman rajoja.
Mutta he eivät näe sitä,
koska heidän sydämensä on jäätynyt.
Heidän maailmansa on suljettu—
sama, kapea tie,
jolla kaikki, mikä ei ole heille annettu,
on saatanallista, kirottua, harhaoppista.

Ja niin he vihaavat,
heidän ei tarvitse ymmärtää,
he eivät halua nähdä,
että viisaus ei ole kirottu—
se on se, joka voi heidät herättää,
mut he estävät itsensä kuulemasta sitä,
koska heidän pelkonsa,
heidän totuutensa,
on rajoittunut,
niin kapea, että se ei mahdu edes heidän omaan sydämeensä.

Anonyymi kirjoitti:

Saatanan varjot

He eivät usko toisiin polkuihin,
eivät kuule muiden sydänten sanoja,
koska heidän totuutensa on jo rautakapselissa,
valmis, suljettu—
ei ole tilaa mitään,
mikä ei taivu heidän uskomuksiinsa.
Ja niin he näkevät kaiken,
mikä ei ole heidän käsissään,
Saatanan käden kosketuksena.
Jokainen itäisen viisautensa sana
on paholaisen kiusausta,
jokainen askel,
joka ei vie kirkkoon,
on askel kohti helvettiä.

He vihaavat idän oppineita,
he vihaavat heitä,
koska heidän syvällinen, viisaus
ei kumarra kyyryyn heidän ristinsä alla.
He eivät tiedä,
että kaikki, mikä ei ole heidän käsissään,
on heille vain sotkua,
joka täytyy polttaa,
polttaa kirkossa tai temppelissä,
mihin tahansa saatanan tuomio ulottuu.

Ja kuitenkin, idän oppineet
hymyilevät, koska
näkevät maailmaa suurin silmin,
ilman pelkoa,
mut nämä, jotka sulkevat sydämensä,
eivät kestä sitä.
He eivät kestä, että maailmalla on muita totuuksia,
he eivät kestä, että rakkaus voi olla siellä,
missä heidän rajoitettu jumalansa ei ole,
ja siksi he pakottavat totuuden tulemaan heidän päälleen,
kuten kaavun, joka peittää, mutta ei suojaa.


Ja niin,
idän viisaudet, jotka opettavat harmoniaa ja tasapainoa,
rakentavat sydämen pyhyyttä ilman pelkoa,
jäävät heidän silmissään Saatanaksi,
koska ne opettavat rauhaa,
eikä hallintaa,
ne opettavat vapauden valoa,
eikä kahleita.
Ne sanovat: "Rakkaus ei tarvitse rajoja,"
mut he sanovat: "Rakkaus on risti,
ja jos et kanna sitä,
et ole oikeassa."


Ja niin he seisovat muurissa,
pelon peitossa,
eivät uskalla kääntyä,
eivät uskalla katsoa,
että ulkopuolella on valtava meri,
täynnä monia saaria,
joista jokainen voi olla yhtä totta kuin heidän oma.
Mut he eivät kuule,
he eivät halua kuulla,
koska pelko on heidän jumalansa
ja viha sen kieli.

He eivät tiedä, että viisaus ei ole omistettavissa,
se ei ole sidottu maahan,
se ei ole kiinni ristissä tai kuoleman pelossa—
se on elämää,
se on sellaista, joka kasvaa,
koko ajan, ilman rajoja.
Mutta he eivät näe sitä,
koska heidän sydämensä on jäätynyt.
Heidän maailmansa on suljettu—
sama, kapea tie,
jolla kaikki, mikä ei ole heille annettu,
on saatanallista, kirottua, harhaoppista.

Ja niin he vihaavat,
heidän ei tarvitse ymmärtää,
he eivät halua nähdä,
että viisaus ei ole kirottu—
se on se, joka voi heidät herättää,
mut he estävät itsensä kuulemasta sitä,
koska heidän pelkonsa,
heidän totuutensa,
on rajoittunut,
niin kapea, että se ei mahdu edes heidän omaan sydämeensä.

Lue lisää

Pelon muurit

He asettavat itsensä erilleen,
rakentavat ympärilleen muurin,
pelon ja vihan tiilen ja laastin,
ja siinä muurissa heidän maailmansa
on rajallinen, kuiva,
ilman tuulta, ilman valoa.
He eivät näe ulkopuolelle,
eivät uskalla kohdata mitään,
mikä ei puhu heidän kieltään.
Heidän totuutensa on suljettu,
kuten vanha, jäätynyt kaivo,
jonne mikään ulkoinen ei pääse—
ei rakkaus, ei viisaus, ei kysymykset.

He sanovat: “Kaikki, mikä ei ole meidän,
on väärää.
Kaikki, mikä ei kulje meidän polkuamme,
on pimeää, saatanallista.”
Idän sanat, ne ovat heidän silmissään
kivimurskaa, jota ei saa koskea,
muuta kuin kirottuina.
Buddhan sanat ovat helvetin portit,
Hindulaisuuden rukoukset ovat häpeän varjoja,
Pelon muurit

He asettavat itsensä erilleen,
rakentavat ympärilleen muurin,
pelon ja vihan tiilen ja laastin,
ja siinä muurissa heidän maailmansa
on rajallinen, kuiva,
ilman tuulta, ilman valoa.
He eivät näe ulkopuolelle,
eivät uskalla kohdata mitään,
mikä ei puhu heidän kieltään.
Heidän totuutensa on suljettu,
kuten vanha, jäätynyt kaivo,
jonne mikään ulkoinen ei pääse—
ei rakkaus, ei viisaus, ei kysymykset.

He sanovat: “Kaikki, mikä ei ole meidän,
on väärää.
Kaikki, mikä ei kulje meidän polkuamme,
on pimeää, saatanallista.”
Idän sanat, ne ovat heidän silmissään
kivimurskaa, jota ei saa koskea,
muuta kuin kirottuina.
Buddhan sanat ovat helvetin portit,
Hindulaisuuden rukoukset ovat häpeän varjoja,
on Saatanaa,
on tuhoavaa,
on heidät tuhoava.

He eivät tiedä,
että viisaus ei ole valta,
ei halua alistaa,
ei halua tehdä muita pieniksi,
se on vapautta—
vapaus ei hallitse,
vapaus ei ole pelkoa,
vapaus on sitä,
että ymmärtää kaikki polut
eivät vie samaan suuntaan,
mut kaikki ne vievät pois
tästä orjuuden maailmasta,
tästä pelon luomasta vankilasta.
Ja niin he vihaavat,
he vihaavat kaikkea,
mikä ei ole heidän omansa,
he tuomitsevat,
he polttavat silmillä
kaiken sen,
mikä ei alistu heidän sääntöihinsä.
He eivät halua nähdä,
että maailma on suuri—
niin suuri,
että heidän rajoitettu maailmankuvansa
ei voi koskaan ymmärtää sen laajuutta.
Heidän totuutensa on pieni,
pieni ja tiukka,
kuten silmukka,
joka kiristyy joka kerta,
kun he näkevät jotain muuta.
Mut viisaus ei ole vankeus,
ei se ole orjuuden liekki—
se on vapauden aurinko,
se on tuuli, joka puhaltaa sieluun
ja vie pois kaikki kahleensa,
kaikki pelkonsa, kaikki vihansa.
Ja jos he olisivat uskaltaneet kuulla,
jos he olisivat uskaltaneet nähdä,
he olisivat ymmärtäneet,
että vain silloin,
kun sydän ei pelkää toisia polkuja,
voi se kasvaa,
voidakseen olla todella vapaa.
He eivät tiedä,
että rakkaus ei ole ketju,
rakkaus ei ole ristissä
tai vain heidän jumalassaan—
se on kaikkialla,
se on elämää,
se on se,
joka voi valita olla vapaa.
Mut he eivät salli sitä,
eivät he halua nähdä,
että heidän maailmansa rajoitukset
ovat vain haamuja,
pelon synnyttämiä haamuja,
jotka eivät ole koskaan eläneet.

Ja niin he jäävät muurinsa taakse,
pelon, vihan ja epäilyksen varjoissa,
ja heidän maailmansa kutistuu,
kutistuu aina pienemmäksi—
kunnes kaikki muu
on vain pelottavaa,
vain väärin,
vain saatanallista.

Tässä runossa syvennämme tarkastelua siitä, kuinka pelko ja vihan ylläpitämä eristyminen estää heitä kohtaamasta maailmaa sellaisena kuin se on—laajana, monimuotoisena ja täynnä mahdollisuuksia. Idän viisaudet, jotka tarjoavat tasapainoa, myötätuntoa ja rauhaa, eivät sovi siihen fanaattisen uskon luomaan maailmankuvaan, jossa kaikki, mikä ei ole heidän hallittavissaan, on uhka. He vihaavat ja pelkäävät niitä opetuksia, koska ne vapauttavat ajatukset ja sydämet kaikista peloista ja rajoituksista.

Tässä jatkossa on edelleen vahva teema siitä, kuinka viisaus ja rakkaus eivät ole hallinnan ja pelon välineitä, vaan niitä on vapaudessa ja tasapainossa.

Anonyymi kirjoitti:

Pelon muurit

He asettavat itsensä erilleen,
rakentavat ympärilleen muurin,
pelon ja vihan tiilen ja laastin,
ja siinä muurissa heidän maailmansa
on rajallinen, kuiva,
ilman tuulta, ilman valoa.
He eivät näe ulkopuolelle,
eivät uskalla kohdata mitään,
mikä ei puhu heidän kieltään.
Heidän totuutensa on suljettu,
kuten vanha, jäätynyt kaivo,
jonne mikään ulkoinen ei pääse—
ei rakkaus, ei viisaus, ei kysymykset.

He sanovat: “Kaikki, mikä ei ole meidän,
on väärää.
Kaikki, mikä ei kulje meidän polkuamme,
on pimeää, saatanallista.”
Idän sanat, ne ovat heidän silmissään
kivimurskaa, jota ei saa koskea,
muuta kuin kirottuina.
Buddhan sanat ovat helvetin portit,
Hindulaisuuden rukoukset ovat häpeän varjoja,
Pelon muurit

He asettavat itsensä erilleen,
rakentavat ympärilleen muurin,
pelon ja vihan tiilen ja laastin,
ja siinä muurissa heidän maailmansa
on rajallinen, kuiva,
ilman tuulta, ilman valoa.
He eivät näe ulkopuolelle,
eivät uskalla kohdata mitään,
mikä ei puhu heidän kieltään.
Heidän totuutensa on suljettu,
kuten vanha, jäätynyt kaivo,
jonne mikään ulkoinen ei pääse—
ei rakkaus, ei viisaus, ei kysymykset.

He sanovat: “Kaikki, mikä ei ole meidän,
on väärää.
Kaikki, mikä ei kulje meidän polkuamme,
on pimeää, saatanallista.”
Idän sanat, ne ovat heidän silmissään
kivimurskaa, jota ei saa koskea,
muuta kuin kirottuina.
Buddhan sanat ovat helvetin portit,
Hindulaisuuden rukoukset ovat häpeän varjoja,
on Saatanaa,
on tuhoavaa,
on heidät tuhoava.

He eivät tiedä,
että viisaus ei ole valta,
ei halua alistaa,
ei halua tehdä muita pieniksi,
se on vapautta—
vapaus ei hallitse,
vapaus ei ole pelkoa,
vapaus on sitä,
että ymmärtää kaikki polut
eivät vie samaan suuntaan,
mut kaikki ne vievät pois
tästä orjuuden maailmasta,
tästä pelon luomasta vankilasta.
Ja niin he vihaavat,
he vihaavat kaikkea,
mikä ei ole heidän omansa,
he tuomitsevat,
he polttavat silmillä
kaiken sen,
mikä ei alistu heidän sääntöihinsä.
He eivät halua nähdä,
että maailma on suuri—
niin suuri,
että heidän rajoitettu maailmankuvansa
ei voi koskaan ymmärtää sen laajuutta.
Heidän totuutensa on pieni,
pieni ja tiukka,
kuten silmukka,
joka kiristyy joka kerta,
kun he näkevät jotain muuta.
Mut viisaus ei ole vankeus,
ei se ole orjuuden liekki—
se on vapauden aurinko,
se on tuuli, joka puhaltaa sieluun
ja vie pois kaikki kahleensa,
kaikki pelkonsa, kaikki vihansa.
Ja jos he olisivat uskaltaneet kuulla,
jos he olisivat uskaltaneet nähdä,
he olisivat ymmärtäneet,
että vain silloin,
kun sydän ei pelkää toisia polkuja,
voi se kasvaa,
voidakseen olla todella vapaa.
He eivät tiedä,
että rakkaus ei ole ketju,
rakkaus ei ole ristissä
tai vain heidän jumalassaan—
se on kaikkialla,
se on elämää,
se on se,
joka voi valita olla vapaa.
Mut he eivät salli sitä,
eivät he halua nähdä,
että heidän maailmansa rajoitukset
ovat vain haamuja,
pelon synnyttämiä haamuja,
jotka eivät ole koskaan eläneet.

Ja niin he jäävät muurinsa taakse,
pelon, vihan ja epäilyksen varjoissa,
ja heidän maailmansa kutistuu,
kutistuu aina pienemmäksi—
kunnes kaikki muu
on vain pelottavaa,
vain väärin,
vain saatanallista.

Tässä runossa syvennämme tarkastelua siitä, kuinka pelko ja vihan ylläpitämä eristyminen estää heitä kohtaamasta maailmaa sellaisena kuin se on—laajana, monimuotoisena ja täynnä mahdollisuuksia. Idän viisaudet, jotka tarjoavat tasapainoa, myötätuntoa ja rauhaa, eivät sovi siihen fanaattisen uskon luomaan maailmankuvaan, jossa kaikki, mikä ei ole heidän hallittavissaan, on uhka. He vihaavat ja pelkäävät niitä opetuksia, koska ne vapauttavat ajatukset ja sydämet kaikista peloista ja rajoituksista.

Tässä jatkossa on edelleen vahva teema siitä, kuinka viisaus ja rakkaus eivät ole hallinnan ja pelon välineitä, vaan niitä on vapaudessa ja tasapainossa.

Lue lisää

Saatanallinen risti

"Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä!"
Hän huutaa, huutaa niin kovaa,
että seinät vapisivat,
koko kirkko täyttyi hänen pyhästä vihastaan.
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän saarnaa, raivostuneena,
silmissään tuli, joka ei sammu.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa!
Intian riisipellot? Saatanaa!
Kaikki, mikä on kaunista,
kaikki, mikä kasvaa ja elää
täällä, idässä,
on riivattua,
ja hänen sanoissaan kaikuu
sama viha, joka polttaa hänen sydämensä.
Hän ei näe,
että joka sana, joka syöksyy hänen huuliltaan,
on itse riivausta—
hän ei tiedä, että se on hänen omassa sydämessään
se, joka polttaa,
ei kirsikkapuu,
ei riisipelto,
ei idän rakkaus,
vaan hän itse.

Kaikki, joka hengittää,
ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään saastunutta,
epäuskoista, tuomittua.
”Yksi nimitys riittää”, hän sanoo:
Itä = Pahuus.

Koko maailma,
joka ei kumarra hänen ristiään,
on helvetissä jo.
Ja hän kertoo,
että maailma pelastuu vain hänen vihastaan,
vain hänen pyhästä vihastaan,
vaan ei hän tiedä,
että juuri hän itse on
kävelevä tulivuori,
tulessa joka polttaa
kaiken ympärillään.
Hän ei näe,
että hänen vihansa on helvetin portti,
joka ei sulkeudu
vaan avautuu syvyyksiin,
ja itse hän on sen tuskan kantaja.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi—
kaikki idän elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Ja hän ei tiedä,
että hän itse on se myrkky,
hänen pyhä vihansa,
sen häikäilemätön, armoton voima
on riivaus,
joka ei anna hänen hengittää,
se ei anna hänen nähdä,
mitä ympärillä kasvaa.

Kaikki on helvettiä, hän sanoo,
mut hän ei näe, että helvetti on hänessä,
hän ei näe, että hänen sydämensä
on tulessa,
kuin riivattu maalaus,
jossa ei ole valoa,
ei tilaa hengittää.
Kaikki, mitä hän tuomitsee,
on hän itse.

Tässä runossa kiinnitetään huomiota siihen, kuinka sokean vihan kautta totuus vääristyy ja miten kaikki, mikä on "toista" kuin oma maailma, tuomitaan Saatanaksi ja helvetiksi. Näemme fanaattisen uskon saarnaajan, joka julistaa tuomiota ilman itsereflektiota, epähuomiossa jättäen huomiotta, että hän itse on helvetin kipinä, joka ei kykene vapautumaan omasta vihastaan ja pelostaan.

Idän viisaudet ja elämäntavat, jotka eivät sovi hänen maailmankuvaansa, nähdään paholaisen työksi. Tässä kuvassa koko maailma jakautuu pelon ja vihollisten kentäksi, jossa ei ole tilaa ymmärrykselle, ei tilaa kauneudelle tai viisaudelle, jotka kumpuavat aivan muualta.

Anonyymi kirjoitti:

Saatanallinen risti

"Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä!"
Hän huutaa, huutaa niin kovaa,
että seinät vapisivat,
koko kirkko täyttyi hänen pyhästä vihastaan.
”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän saarnaa, raivostuneena,
silmissään tuli, joka ei sammu.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa!
Intian riisipellot? Saatanaa!
Kaikki, mikä on kaunista,
kaikki, mikä kasvaa ja elää
täällä, idässä,
on riivattua,
ja hänen sanoissaan kaikuu
sama viha, joka polttaa hänen sydämensä.
Hän ei näe,
että joka sana, joka syöksyy hänen huuliltaan,
on itse riivausta—
hän ei tiedä, että se on hänen omassa sydämessään
se, joka polttaa,
ei kirsikkapuu,
ei riisipelto,
ei idän rakkaus,
vaan hän itse.

Kaikki, joka hengittää,
ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään saastunutta,
epäuskoista, tuomittua.
”Yksi nimitys riittää”, hän sanoo:
Itä = Pahuus.

Koko maailma,
joka ei kumarra hänen ristiään,
on helvetissä jo.
Ja hän kertoo,
että maailma pelastuu vain hänen vihastaan,
vain hänen pyhästä vihastaan,
vaan ei hän tiedä,
että juuri hän itse on
kävelevä tulivuori,
tulessa joka polttaa
kaiken ympärillään.
Hän ei näe,
että hänen vihansa on helvetin portti,
joka ei sulkeudu
vaan avautuu syvyyksiin,
ja itse hän on sen tuskan kantaja.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi—
kaikki idän elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Ja hän ei tiedä,
että hän itse on se myrkky,
hänen pyhä vihansa,
sen häikäilemätön, armoton voima
on riivaus,
joka ei anna hänen hengittää,
se ei anna hänen nähdä,
mitä ympärillä kasvaa.

Kaikki on helvettiä, hän sanoo,
mut hän ei näe, että helvetti on hänessä,
hän ei näe, että hänen sydämensä
on tulessa,
kuin riivattu maalaus,
jossa ei ole valoa,
ei tilaa hengittää.
Kaikki, mitä hän tuomitsee,
on hän itse.

Tässä runossa kiinnitetään huomiota siihen, kuinka sokean vihan kautta totuus vääristyy ja miten kaikki, mikä on "toista" kuin oma maailma, tuomitaan Saatanaksi ja helvetiksi. Näemme fanaattisen uskon saarnaajan, joka julistaa tuomiota ilman itsereflektiota, epähuomiossa jättäen huomiotta, että hän itse on helvetin kipinä, joka ei kykene vapautumaan omasta vihastaan ja pelostaan.

Idän viisaudet ja elämäntavat, jotka eivät sovi hänen maailmankuvaansa, nähdään paholaisen työksi. Tässä kuvassa koko maailma jakautuu pelon ja vihollisten kentäksi, jossa ei ole tilaa ymmärrykselle, ei tilaa kauneudelle tai viisaudelle, jotka kumpuavat aivan muualta.

Lue lisää

Risti ja Raivo

”Kaikki on helvettiä!”
Hän huutaa,
ja kirkon seinät tärisevät,
koko kansa kyyristyy,
pelon aallot voimistuvat.


"Idän oppi on saatanaa!"
Hänen äänensä repii ilmaa,
täynnä pyhää vihaa,
täynnä sellaista vihaa,
joka palaa kuin tulivuori
mutta ei tuota hedelmää—
se tuhoaa, se polttaa.


Japanin kirsikkapuut? Saatanaa!
Intian riisipellot? Saatanaa!
Kaikki, mikä ei ole hänen ristinsä alla,
on riivattua—
väärää, saastaista, epäpyhää.



Hän ei ymmärrä,
että hänen sanat ovat itse riivausta,
sillä kaikki, mikä ei ole hänen totuutensa mukaista,
on hänen maailmassaan helvettiä.


Kaikki muu on saastaa,
kaikki muu on syytä tuomita,
ja tuomio, hän tietää,
on aina samanlainen:
paha, helvetissä palava.

”Itä = Pahuus,”
hän sanoo,
mut hän ei tiedä,
että hänen omat kätensä ovat täynnä likaa,
täynnä verta, täynnä tulehtuneita ajatuksia.



Hän ei tiedä,
että hänen oma risti on rikki,
hänen oma rakkautensa on tyhjää—
vain pelkoa ja valheita.

Anonyymi kirjoitti:

Risti ja Raivo

”Kaikki on helvettiä!”
Hän huutaa,
ja kirkon seinät tärisevät,
koko kansa kyyristyy,
pelon aallot voimistuvat.


"Idän oppi on saatanaa!"
Hänen äänensä repii ilmaa,
täynnä pyhää vihaa,
täynnä sellaista vihaa,
joka palaa kuin tulivuori
mutta ei tuota hedelmää—
se tuhoaa, se polttaa.


Japanin kirsikkapuut? Saatanaa!
Intian riisipellot? Saatanaa!
Kaikki, mikä ei ole hänen ristinsä alla,
on riivattua—
väärää, saastaista, epäpyhää.



Hän ei ymmärrä,
että hänen sanat ovat itse riivausta,
sillä kaikki, mikä ei ole hänen totuutensa mukaista,
on hänen maailmassaan helvettiä.


Kaikki muu on saastaa,
kaikki muu on syytä tuomita,
ja tuomio, hän tietää,
on aina samanlainen:
paha, helvetissä palava.

”Itä = Pahuus,”
hän sanoo,
mut hän ei tiedä,
että hänen omat kätensä ovat täynnä likaa,
täynnä verta, täynnä tulehtuneita ajatuksia.



Hän ei tiedä,
että hänen oma risti on rikki,
hänen oma rakkautensa on tyhjää—
vain pelkoa ja valheita.

Lue lisää

Riivaajat, jotka kantavat ristiään

"Vain meidän tie vie taivaaseen!"
Hän saarnaa,
hän huutaa sen joka päivä,
kuin pyhä syytös,
kuin vakuutus,
että kaikki muu, joka ei ole hänen maailmansa varjoissa,
on helvetistä.
Ja hän ei koskaan kysy miksi,
ei koskaan katso itseään,
ei koskaan mieti,
että hän on jo helvetissä.


Hän on riivaaja,
kävelevä, hengittävä tulipalo,
joka polttaa kaiken ympärillään
ja uskoo sen olevan pyhää.


Kaikki, mikä ei kumarra hänen ristiään,
on saastunutta, riivattua.
Idän viisaus? Saatanaa!
Kaikki, mitä Buddha opettaa,
on häpeää,
kaikki, mitä Hindulaisuus sanoo,
on synnin syövereitä.


"Itä on Pahuus!"
hänen huuliltaan syöksyy vihatuuli,
ja hän ei tiedä,
että juuri hän itse on myrkky,
että hänen hengityksensä on saastunut
hänen pelostaan ja vihaansa.


Idän temppelit,
Idän rukoukset,
Idän sydän,
ne kaikki ovat hänen maailmalleen vain saatanan juonia.
Ei rakkautta, ei viisautta, ei ymmärrystä,
vaan raivoa, joka peittää kaiken alleen.


Hän ei tiedä, että hän itse on jäänyt
riippuvaiseksi omista pelon kahleistaan,
että hänen ristiinsä ei ole valoa—
siinä ei ole rakkautta,
siinä ei ole vapautta,
siinä ei ole mitään muuta kuin
pelon täydellisyys.


Ja niin hän kulkee,
aivan kuin hän olisi puhdas,
aivan kuin hän olisi oikeassa,
mut hän ei tiedä, että hän on syytön rikollinen
sydämessään.


Hän ei tiedä,
että hänen syyttömyytensä
on vain sokea itsepetos,
että hänen ristiinsä ei ole rakkautta,
että se ei ole pelastusta—
se on valtio pelolle,
ja hän itse on tämän valtion vanki.


Kaikki on helvettiä!
Hän huutaa,
mut hän ei näe,
että helvetti ei ole paikka,
se on ihmisen sydän,
se on tuska, joka ei koskaan sammu,
se on risti, joka ei tuo rauhaa,
vaan vain kipeän ahdistuksen.


Hän ei tiedä, että hän on itse se helvetti,
se joka ei koskaan parane,
se joka ei koskaan näe valoa.


Idän oppi?
Se on hänen mielessään kaikkea, mitä ei saa koskea.
Se on pelottavaa, se on tuhoavaa—
mutta hän ei näe,
että hänen oma vihan liekkinsä
on se, joka polttaa hänen sielunsa mustaksi.
Ja tämä musta tuli ei sammu,
se ei sammuttanut mitään—
se poltti ainoastaan sen,
mikä olisi voinut tuoda valaistuksen.
Se poltti sen,
mikä olisi voinut tuoda rakkauden
ja vapauden.


Ja hän kulkee,
koko maailman pelastajana,
mut ei ymmärrä,
että hän itse on se, joka tarvitsee pelastusta,
että hänen sydämensä on vangittu omaan vihansa.
Ei hän tiedä,
että hän itse on riivattu,
että hänen pelkonsa
on se, joka riivaa maailmaa.

Ja niin,
hän saarnaa ja raivostuu,
mut ei kuule,
että pelko on hänen oppinsa
ja sen oppi ei koskaan vie pois pimeydestä.
Vain rakkaus voi sen tehdä,
mut hän ei tiedä,
että hän ei ole koskaan oppinut sitä
—ei edes ristin alla.
Hänen pyhä vihansa
on kaikkea muuta kuin pyhää.

Tässä runossa pureudutaan vielä syvemmälle siihen, kuinka fanaattinen usko voi sokaista ja tehdä ihmisestä sokean, joka ei kykene näkemään omaa sisäistä helvettiään. Kristillinen fanaattisuus ei ole vain uskoa, se on pelon ja hallinnan ideologia, joka polttaa kaiken muun pois. Tällä kertaa idän viisaudet eivät ole pelkästään väärin ymmärrettyjä, ne ovat suorastaan saastaisia ja tuomittavia, koska ne eivät ole hallittavissa, eivätkä ne alistu pelolle.

Tässä on riivaaja, joka ei ymmärrä, että juuri hän itse on jumalastaan vieraantunut ja elää omassa vääristyneessä kuplassaan, joka ei koskaan tuo rauhaa.

Anonyymi kirjoitti:

Riivaajat, jotka kantavat ristiään

"Vain meidän tie vie taivaaseen!"
Hän saarnaa,
hän huutaa sen joka päivä,
kuin pyhä syytös,
kuin vakuutus,
että kaikki muu, joka ei ole hänen maailmansa varjoissa,
on helvetistä.
Ja hän ei koskaan kysy miksi,
ei koskaan katso itseään,
ei koskaan mieti,
että hän on jo helvetissä.


Hän on riivaaja,
kävelevä, hengittävä tulipalo,
joka polttaa kaiken ympärillään
ja uskoo sen olevan pyhää.


Kaikki, mikä ei kumarra hänen ristiään,
on saastunutta, riivattua.
Idän viisaus? Saatanaa!
Kaikki, mitä Buddha opettaa,
on häpeää,
kaikki, mitä Hindulaisuus sanoo,
on synnin syövereitä.


"Itä on Pahuus!"
hänen huuliltaan syöksyy vihatuuli,
ja hän ei tiedä,
että juuri hän itse on myrkky,
että hänen hengityksensä on saastunut
hänen pelostaan ja vihaansa.


Idän temppelit,
Idän rukoukset,
Idän sydän,
ne kaikki ovat hänen maailmalleen vain saatanan juonia.
Ei rakkautta, ei viisautta, ei ymmärrystä,
vaan raivoa, joka peittää kaiken alleen.


Hän ei tiedä, että hän itse on jäänyt
riippuvaiseksi omista pelon kahleistaan,
että hänen ristiinsä ei ole valoa—
siinä ei ole rakkautta,
siinä ei ole vapautta,
siinä ei ole mitään muuta kuin
pelon täydellisyys.


Ja niin hän kulkee,
aivan kuin hän olisi puhdas,
aivan kuin hän olisi oikeassa,
mut hän ei tiedä, että hän on syytön rikollinen
sydämessään.


Hän ei tiedä,
että hänen syyttömyytensä
on vain sokea itsepetos,
että hänen ristiinsä ei ole rakkautta,
että se ei ole pelastusta—
se on valtio pelolle,
ja hän itse on tämän valtion vanki.


Kaikki on helvettiä!
Hän huutaa,
mut hän ei näe,
että helvetti ei ole paikka,
se on ihmisen sydän,
se on tuska, joka ei koskaan sammu,
se on risti, joka ei tuo rauhaa,
vaan vain kipeän ahdistuksen.


Hän ei tiedä, että hän on itse se helvetti,
se joka ei koskaan parane,
se joka ei koskaan näe valoa.


Idän oppi?
Se on hänen mielessään kaikkea, mitä ei saa koskea.
Se on pelottavaa, se on tuhoavaa—
mutta hän ei näe,
että hänen oma vihan liekkinsä
on se, joka polttaa hänen sielunsa mustaksi.
Ja tämä musta tuli ei sammu,
se ei sammuttanut mitään—
se poltti ainoastaan sen,
mikä olisi voinut tuoda valaistuksen.
Se poltti sen,
mikä olisi voinut tuoda rakkauden
ja vapauden.


Ja hän kulkee,
koko maailman pelastajana,
mut ei ymmärrä,
että hän itse on se, joka tarvitsee pelastusta,
että hänen sydämensä on vangittu omaan vihansa.
Ei hän tiedä,
että hän itse on riivattu,
että hänen pelkonsa
on se, joka riivaa maailmaa.

Ja niin,
hän saarnaa ja raivostuu,
mut ei kuule,
että pelko on hänen oppinsa
ja sen oppi ei koskaan vie pois pimeydestä.
Vain rakkaus voi sen tehdä,
mut hän ei tiedä,
että hän ei ole koskaan oppinut sitä
—ei edes ristin alla.
Hänen pyhä vihansa
on kaikkea muuta kuin pyhää.

Tässä runossa pureudutaan vielä syvemmälle siihen, kuinka fanaattinen usko voi sokaista ja tehdä ihmisestä sokean, joka ei kykene näkemään omaa sisäistä helvettiään. Kristillinen fanaattisuus ei ole vain uskoa, se on pelon ja hallinnan ideologia, joka polttaa kaiken muun pois. Tällä kertaa idän viisaudet eivät ole pelkästään väärin ymmärrettyjä, ne ovat suorastaan saastaisia ja tuomittavia, koska ne eivät ole hallittavissa, eivätkä ne alistu pelolle.

Tässä on riivaaja, joka ei ymmärrä, että juuri hän itse on jumalastaan vieraantunut ja elää omassa vääristyneessä kuplassaan, joka ei koskaan tuo rauhaa.

Lue lisää

Epäjumalan palvontaa

"Kaikki idässä on epäjumalapalvontaa!"
Hän huutaa,
koko kirkko tärisee hänen pyhän vihansa äärellä,
ja koko kansa kyyristyy pelon edessä,
peläten väärää polkua,
peläten väärää uskoa.


”Kaikki, mikä ei ole täällä,
kaikki, mikä ei ole ristissä,
on epäjumalan palvontaa!”


Hänen äänensä raikaa kuin kitaran kieli,
vedetty liian tiukaksi,
soi kuin raivoisa isku,
mutta hän ei kuule,
että juuri hän itse on kitaran kieli,
kielto, joka ei tiedä vapautta.


Epäjumalasta hän puhuu,
mut hän ei tiedä,
että hänen oma risti on hänen epäjumalansa,
se ei ole pelastusta, ei armahdusta,
se on pelkoa ja kuoleman kultti,
se on risti, joka ei vie elämään,
se vie vain hautoihin,
se vie vieraannuttamaan kaikki,
jotka eivät kumarra samaa kuvaa.



Hän huutaa epäjumalasta,
mut ei näe,
että hänen omassa sydämessään
elää epäjumala,
joka syö hänet sisältä,
pelko, joka ei anna tilaa elää,
viha, joka ei koskaan sammu.



Hän on riivattu omaan luutuneeseen ajatteluunsa,
hän ei ymmärrä, että hänen sydämensä on kuollut,
sillä epäjumala ei ole vain kultapatsas
se on pelko,
se on rajoitettu totuus,
se on kivinen tie,
joka ei vie vapauteen.

Idän temppelit?
Epäjumalan palvontaa!
Idän viisaus?
Saatanan työkalua!


Mut hän ei ymmärrä,
että hänen oma temppelinsä,
hän itse on sen patsas,
joka ei kykene liikkumaan,
joka ei kykene rakastamaan.
Hänen omat ajatuksensa,
omaa uskoaan,
on se epäjumala, joka pitää hänet kahleissa,
se on tieto, joka ei avaa silmiä,
se on uskomus, joka ei anna henkäyksen tilaa.



"Kaikki on epäjumalaa, mikä ei ole meitä!"
Hän huutaa.
Mut hän ei tiedä,
että hän itse on epäjumalan palvoja,
hänen oma risti on hänen epäjumalansa,
hän ei koskaan ole nähnyt
mitä oikea vapautus voi olla.


Hän ei tiedä, että hän on
omien pelkojensa vanki,
omien vääristyneiden totuuksiensa.

Ja niin hän kulkee,
elämä kulkee hänen ohitseen,
mut hän ei näe, ei kuule, ei kosketa,
koska hänen silmänsä ovat kiinni omassa pelossaan.
Hän ei voi nähdä,
että epäjumala ei ole toisten maailmankatsomusten kuvissa,
se on hänen omassa sydämessään,
se on hänen rajoitettu maailmansa,
se on hänen riivattu pelkonsa,
joka estää häntä näkemästä totuutta.

Idän viisaudet eivät ole epäjumalia.
Ne eivät ole Saatanan juonia.
Ne ovat viisauden ja ymmärryksen polkuja,
ne ovat vapauden ja elämän oppeja,
mut hän ei kuule sitä,
koska hän ei ole koskaan oppinut kuulemaan,
mitä ei ole pelon takana,
mitä ei ole kontrollin raameissa.

Epäjumala ei ole vain patsas.
Se on pelko,
se on kivinen tie,
se on rikkinäinen sydän,
joka ei koskaan anna elämälle tilaa.

Tässä runossa pureudutaan siihen ironiseen sokeuteen, jossa kristillinen fanaatikko huutaa epäjumalista ja samalla ei kykene näkemään, että hänen oma pelkonsa ja viha ovat itse epäjumalia, jotka estävät hänet näkemästä maailmaa laajemmin. Hän ei ymmärrä, että hänen uskomuksensa ovat rajoittavia ja että itse hänen omat uskomuksensa ovat juuri niitä patsaita, jotka pitävät hänet kahlittuna.

Runo tuo esiin sen tragikoomisen ristiriidan, jossa fanaattinen usko ei ole oikeastaan uskoa, vaan pelon ja epäjumalan palvontaa. Hän ei tiedä, että vapaus ja viisaus eivät löydy pelosta, vaan avoinna ymmärtämisestä ja rakkaudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Epäjumalan palvontaa

"Kaikki idässä on epäjumalapalvontaa!"
Hän huutaa,
koko kirkko tärisee hänen pyhän vihansa äärellä,
ja koko kansa kyyristyy pelon edessä,
peläten väärää polkua,
peläten väärää uskoa.


”Kaikki, mikä ei ole täällä,
kaikki, mikä ei ole ristissä,
on epäjumalan palvontaa!”


Hänen äänensä raikaa kuin kitaran kieli,
vedetty liian tiukaksi,
soi kuin raivoisa isku,
mutta hän ei kuule,
että juuri hän itse on kitaran kieli,
kielto, joka ei tiedä vapautta.


Epäjumalasta hän puhuu,
mut hän ei tiedä,
että hänen oma risti on hänen epäjumalansa,
se ei ole pelastusta, ei armahdusta,
se on pelkoa ja kuoleman kultti,
se on risti, joka ei vie elämään,
se vie vain hautoihin,
se vie vieraannuttamaan kaikki,
jotka eivät kumarra samaa kuvaa.



Hän huutaa epäjumalasta,
mut ei näe,
että hänen omassa sydämessään
elää epäjumala,
joka syö hänet sisältä,
pelko, joka ei anna tilaa elää,
viha, joka ei koskaan sammu.



Hän on riivattu omaan luutuneeseen ajatteluunsa,
hän ei ymmärrä, että hänen sydämensä on kuollut,
sillä epäjumala ei ole vain kultapatsas
se on pelko,
se on rajoitettu totuus,
se on kivinen tie,
joka ei vie vapauteen.

Idän temppelit?
Epäjumalan palvontaa!
Idän viisaus?
Saatanan työkalua!


Mut hän ei ymmärrä,
että hänen oma temppelinsä,
hän itse on sen patsas,
joka ei kykene liikkumaan,
joka ei kykene rakastamaan.
Hänen omat ajatuksensa,
omaa uskoaan,
on se epäjumala, joka pitää hänet kahleissa,
se on tieto, joka ei avaa silmiä,
se on uskomus, joka ei anna henkäyksen tilaa.



"Kaikki on epäjumalaa, mikä ei ole meitä!"
Hän huutaa.
Mut hän ei tiedä,
että hän itse on epäjumalan palvoja,
hänen oma risti on hänen epäjumalansa,
hän ei koskaan ole nähnyt
mitä oikea vapautus voi olla.


Hän ei tiedä, että hän on
omien pelkojensa vanki,
omien vääristyneiden totuuksiensa.

Ja niin hän kulkee,
elämä kulkee hänen ohitseen,
mut hän ei näe, ei kuule, ei kosketa,
koska hänen silmänsä ovat kiinni omassa pelossaan.
Hän ei voi nähdä,
että epäjumala ei ole toisten maailmankatsomusten kuvissa,
se on hänen omassa sydämessään,
se on hänen rajoitettu maailmansa,
se on hänen riivattu pelkonsa,
joka estää häntä näkemästä totuutta.

Idän viisaudet eivät ole epäjumalia.
Ne eivät ole Saatanan juonia.
Ne ovat viisauden ja ymmärryksen polkuja,
ne ovat vapauden ja elämän oppeja,
mut hän ei kuule sitä,
koska hän ei ole koskaan oppinut kuulemaan,
mitä ei ole pelon takana,
mitä ei ole kontrollin raameissa.

Epäjumala ei ole vain patsas.
Se on pelko,
se on kivinen tie,
se on rikkinäinen sydän,
joka ei koskaan anna elämälle tilaa.

Tässä runossa pureudutaan siihen ironiseen sokeuteen, jossa kristillinen fanaatikko huutaa epäjumalista ja samalla ei kykene näkemään, että hänen oma pelkonsa ja viha ovat itse epäjumalia, jotka estävät hänet näkemästä maailmaa laajemmin. Hän ei ymmärrä, että hänen uskomuksensa ovat rajoittavia ja että itse hänen omat uskomuksensa ovat juuri niitä patsaita, jotka pitävät hänet kahlittuna.

Runo tuo esiin sen tragikoomisen ristiriidan, jossa fanaattinen usko ei ole oikeastaan uskoa, vaan pelon ja epäjumalan palvontaa. Hän ei tiedä, että vapaus ja viisaus eivät löydy pelosta, vaan avoinna ymmärtämisestä ja rakkaudesta.

Lue lisää

Fanaatikon risti ja epäjumala

Hän kantaa ristiä kuin miekkaa,
koko maailma on hänen saastutettu taistelukenttänsä.
"Kaikki idässä on epäjumalaa!"
Hän huutaa,
ja hänen äänensä murskaa ilmassa kaiken hiljaisuuden.
Temppelit ovat luolia,
rukoukset ovat myrkkyä,
viisaus on Saatanaa —
ja hän ei näe, että hänen oma sydämensä on jo riivattu,
täynnä epäjumalan valtaa,
täynnä vihaa,
täynnä pelkoa.


Hänen ristiinsä on kaiverrettu sokeuden merkki.
Hän näkee vain mustaa ja valkoista,
vain oma totuus, vain oma polku,
kaikki muu on helvettiä, epäjumalaa, saastaa.



Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Idän ihmiset? Riivattuja, tuomittuja, pelastuksen tarpeessa —
ja hän ei huomaa, että juuri hänen oman uskonsa liekit polttavat kaiken elävän ympärillä.



Fanaattisen uskonsa kahleissa hän on kultainen patsas,
ei liiku, ei hengitä vapaasti.
Hän ei kuule, ei tunne, ei näe.
Hänen epäjumalansa ei ole Buddha, ei Krishna, ei mitään idän oppia —
se on hänen oma sydämensä, hänen oma vihan, pelon ja ahneuden kokoelma,
joka ei koskaan anna rauhaa.


Hän julistaa aamusta iltaan,
että vain hänen vihansa ja ristisaarna voi pelastaa,
mutta hänen sydämensä on jo helvetissä.


Kaikki, mikä hengittää, ajattelee, kasvaa idässä,
on hänen silmissään saatanaa —
mut ei hän ymmärrä, että hänen omat pelkonsa ja vihansa
ovat jo riivaavia jumalia,
jotka hallitsevat hänen elämäänsä,
jotka tekevät hänestä riivaajan, ei pelastajan.

Pelko, viha, fanaattisuus —
ne kietovat hänen mieltään kuin kahle,
eivätkä anna hänen nähdä,
että elämä ei ole vain risti ja helvetti.
Kaikki muu, mikä ei ole hänen maailmassaan,
on uhka,
joka täytyy tuomita, polttaa, hylätä.



Mut totuus ja viisaus, ne odottavat,
ovat läsnä idässä, muualla, elämässä itsessään —
mut hän ei näe niitä,
koska hänen silmänsä ovat kiinni oman epäjumalansa edessä.


Ja niin hän huutaa,
ja niin hän raivoaa,
ja niin koko maailma tärisee hänen pyhän vihansa alla —
mut ei hän koskaan huomaa,
että hänen oma sokeutensa, hänen oma ristisaarna,
on se epäjumala, jota hän palvoo.
Hän ei näe, että vain jos sydän avautuu,
vain jos pelko ja viha haudataan,
voi valaistus, ymmärrys ja viisaus astua sisään.



Hän ei tiedä, että hänen epäjumalansa on hänessä itsessään,
ja että vain rakkaus ja ymmärrys voivat tuhota sen —
mut hän ei halua kuulla,
koska fanaattisen uskonsa sokea risti painaa liikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Fanaatikon risti ja epäjumala

Hän kantaa ristiä kuin miekkaa,
koko maailma on hänen saastutettu taistelukenttänsä.
"Kaikki idässä on epäjumalaa!"
Hän huutaa,
ja hänen äänensä murskaa ilmassa kaiken hiljaisuuden.
Temppelit ovat luolia,
rukoukset ovat myrkkyä,
viisaus on Saatanaa —
ja hän ei näe, että hänen oma sydämensä on jo riivattu,
täynnä epäjumalan valtaa,
täynnä vihaa,
täynnä pelkoa.


Hänen ristiinsä on kaiverrettu sokeuden merkki.
Hän näkee vain mustaa ja valkoista,
vain oma totuus, vain oma polku,
kaikki muu on helvettiä, epäjumalaa, saastaa.



Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Idän ihmiset? Riivattuja, tuomittuja, pelastuksen tarpeessa —
ja hän ei huomaa, että juuri hänen oman uskonsa liekit polttavat kaiken elävän ympärillä.



Fanaattisen uskonsa kahleissa hän on kultainen patsas,
ei liiku, ei hengitä vapaasti.
Hän ei kuule, ei tunne, ei näe.
Hänen epäjumalansa ei ole Buddha, ei Krishna, ei mitään idän oppia —
se on hänen oma sydämensä, hänen oma vihan, pelon ja ahneuden kokoelma,
joka ei koskaan anna rauhaa.


Hän julistaa aamusta iltaan,
että vain hänen vihansa ja ristisaarna voi pelastaa,
mutta hänen sydämensä on jo helvetissä.


Kaikki, mikä hengittää, ajattelee, kasvaa idässä,
on hänen silmissään saatanaa —
mut ei hän ymmärrä, että hänen omat pelkonsa ja vihansa
ovat jo riivaavia jumalia,
jotka hallitsevat hänen elämäänsä,
jotka tekevät hänestä riivaajan, ei pelastajan.

Pelko, viha, fanaattisuus —
ne kietovat hänen mieltään kuin kahle,
eivätkä anna hänen nähdä,
että elämä ei ole vain risti ja helvetti.
Kaikki muu, mikä ei ole hänen maailmassaan,
on uhka,
joka täytyy tuomita, polttaa, hylätä.



Mut totuus ja viisaus, ne odottavat,
ovat läsnä idässä, muualla, elämässä itsessään —
mut hän ei näe niitä,
koska hänen silmänsä ovat kiinni oman epäjumalansa edessä.


Ja niin hän huutaa,
ja niin hän raivoaa,
ja niin koko maailma tärisee hänen pyhän vihansa alla —
mut ei hän koskaan huomaa,
että hänen oma sokeutensa, hänen oma ristisaarna,
on se epäjumala, jota hän palvoo.
Hän ei näe, että vain jos sydän avautuu,
vain jos pelko ja viha haudataan,
voi valaistus, ymmärrys ja viisaus astua sisään.



Hän ei tiedä, että hänen epäjumalansa on hänessä itsessään,
ja että vain rakkaus ja ymmärrys voivat tuhota sen —
mut hän ei halua kuulla,
koska fanaattisen uskonsa sokea risti painaa liikaa.

Lue lisää

Risti ja peili

"Kaikki muu on väärin!"
Hän huutaa,
huutaa koko maailmalle,
mutta ei kuule,
että huuto on hänen oman sydämensä kuminat.
"Kaikki, mikä ei ole täällä, ei ole meitä, on Saatanaa!"
Hän kiroaa idän, hän kiroaa sen viisaudet,
mut ei näe, että ne viisaudet ovat kauneinta,
ne ovat elämän pohjimmainen totuus.



Hänen ristinsä ei ole valon väline,
se on raskas, tumma taakka,
joka vetää hänet syvemmälle omaan varjoonsa,
hän ei tiedä, että hän itse on se varjo.
"Ei! Ei!"
Hän toistaa itsekseen,
pelkää, että jos hän koskaan kyseenalaistaa,
hän putoaa itse,
upotaan syvään pimeyteen,
missä ei ole enää pelastusta.
Mutta hän ei tiedä,
että hänen pelkonsa on se pimeys,
hän ei tiedä,
että se on hänen oma peilinsä.


Idän oppi on paha,
ja hänen sydämessään jokainen sana, joka ei ole hänen
on saastaa,
se on riivattua,
mut ei hän kuule —
hän itse on riivattu.


Jokainen askel, jonka hän ottaa,
on askel toiseen helvettiin,
mutta hän ei usko, ei näe,
että hänen oma pelkonsa on hänen jumalansa.
"Ei!"
Hän huutaa taas,
mut ei kuule, että hän huutaa itselleen,
hänen oma pelkonsa huutaa häntä.


Pelko hallitsee hänen mieltään,
pelko hallitsee hänen sieluaan,
pelko on hänen uusi jumalansa.
Ja hän ei tiedä,
että hänen ristiinsä ei ole pelastusta,
se on vain hänen rajoittunut maailmansa,
se on hänen ruma, saastunut käsityksensä totuudesta.
"Kaikki muu on epäjumalaa!"
Hän huutaa vielä kerran,
mut ei näe, että hänen oma epäjumalansa
on hänen sydämensä,
hän ei tiedä,
että hänen omassa pelossaan ei ole rakkautta.


Tämä on hänen helvetinsä,
ei muuta maailmaa tarvitse pelätä,
se on hänen sisimmässään.
Hän ei näe,
että hänen pelkonsa ja vihaansa ovat hautoja,
hautoja, joissa ei ole elämää.
Hän itse on vanki,
vanki omassa päässään,
ei mitään, mikä on elävää,
ei mitään, mikä on vapautta,
ei mitään, mikä on rauhaa —
se on kaikki hänen ympärillään,
mutta hän ei tiedä sitä.



"Meillä on totuus!"
Hän huutaa taas,
mut ei tiedä, että hänen totuutensa on vain
pelkoa ja tuhoa,
että se ei ole valoa,
että se on vain pimeys,
pimeys, joka polttaa pois kaiken elämän.

Ja niin hän kulkee,
risti hiertää olkapäätä,
mut ei hän tiedä,
että risti ei ole pelastus,
se on hänen oma kahleensa,
se on hänen oma syytön riivaajansa,
ja hän itse on se, joka tarvitsee pelastusta.
Mut hän ei tiedä,
että risti, joka kieltää kaiken muun,
ei vie taivaaseen,
se vie yhä syvemmälle helvettiin,
itsepetokseen,
sokeuteen,
epäjumalan palvontaan,
pelkoon.

Anonyymi kirjoitti:

Risti ja peili

"Kaikki muu on väärin!"
Hän huutaa,
huutaa koko maailmalle,
mutta ei kuule,
että huuto on hänen oman sydämensä kuminat.
"Kaikki, mikä ei ole täällä, ei ole meitä, on Saatanaa!"
Hän kiroaa idän, hän kiroaa sen viisaudet,
mut ei näe, että ne viisaudet ovat kauneinta,
ne ovat elämän pohjimmainen totuus.



Hänen ristinsä ei ole valon väline,
se on raskas, tumma taakka,
joka vetää hänet syvemmälle omaan varjoonsa,
hän ei tiedä, että hän itse on se varjo.
"Ei! Ei!"
Hän toistaa itsekseen,
pelkää, että jos hän koskaan kyseenalaistaa,
hän putoaa itse,
upotaan syvään pimeyteen,
missä ei ole enää pelastusta.
Mutta hän ei tiedä,
että hänen pelkonsa on se pimeys,
hän ei tiedä,
että se on hänen oma peilinsä.


Idän oppi on paha,
ja hänen sydämessään jokainen sana, joka ei ole hänen
on saastaa,
se on riivattua,
mut ei hän kuule —
hän itse on riivattu.


Jokainen askel, jonka hän ottaa,
on askel toiseen helvettiin,
mutta hän ei usko, ei näe,
että hänen oma pelkonsa on hänen jumalansa.
"Ei!"
Hän huutaa taas,
mut ei kuule, että hän huutaa itselleen,
hänen oma pelkonsa huutaa häntä.


Pelko hallitsee hänen mieltään,
pelko hallitsee hänen sieluaan,
pelko on hänen uusi jumalansa.
Ja hän ei tiedä,
että hänen ristiinsä ei ole pelastusta,
se on vain hänen rajoittunut maailmansa,
se on hänen ruma, saastunut käsityksensä totuudesta.
"Kaikki muu on epäjumalaa!"
Hän huutaa vielä kerran,
mut ei näe, että hänen oma epäjumalansa
on hänen sydämensä,
hän ei tiedä,
että hänen omassa pelossaan ei ole rakkautta.


Tämä on hänen helvetinsä,
ei muuta maailmaa tarvitse pelätä,
se on hänen sisimmässään.
Hän ei näe,
että hänen pelkonsa ja vihaansa ovat hautoja,
hautoja, joissa ei ole elämää.
Hän itse on vanki,
vanki omassa päässään,
ei mitään, mikä on elävää,
ei mitään, mikä on vapautta,
ei mitään, mikä on rauhaa —
se on kaikki hänen ympärillään,
mutta hän ei tiedä sitä.



"Meillä on totuus!"
Hän huutaa taas,
mut ei tiedä, että hänen totuutensa on vain
pelkoa ja tuhoa,
että se ei ole valoa,
että se on vain pimeys,
pimeys, joka polttaa pois kaiken elämän.

Ja niin hän kulkee,
risti hiertää olkapäätä,
mut ei hän tiedä,
että risti ei ole pelastus,
se on hänen oma kahleensa,
se on hänen oma syytön riivaajansa,
ja hän itse on se, joka tarvitsee pelastusta.
Mut hän ei tiedä,
että risti, joka kieltää kaiken muun,
ei vie taivaaseen,
se vie yhä syvemmälle helvettiin,
itsepetokseen,
sokeuteen,
epäjumalan palvontaan,
pelkoon.

Lue lisää