Sanan ja saarnamiehen suhde

Varokaamme ettemme saatanan hämmästyttävien juonien ja loputtoman kavaluuden pettäminä lohduttajan ja Vapahtajan sijaan omaksu syyttäjää ja kadotukseen tuomitsijaa ja siten verhon takana olevaa väärää Kristusta, toisin sanoen, ettemme perkeleen vuoksi kadota oikeaa Kristusta ja tee häntä itsellemme hyödyttömäksi.

Jos sinulla on se ajatus, että Kristus ja uskallus hyviin töihin sopivat yhdessä toinen toisensa kanssa sinun sydämessäsi asumaan, niin pidä varmana ja tiedä, että Kristus ei asu sydämessäsi. Sillä Hän ei käske sinua luottamaan omiin hyviin töihisi vaan sanoo: Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, minä tahdon teitä virvoittaa.

Sielun vihollinen on ylpeä ja kopea henki, vaikka hän voi suurtakin nöyryyttä teeskennellä. Miten harvassa onkaan niitä, jotka oikein kätkevät evankeliumin puhtaana ja sen oikein käsittävät.

Terveellisen opin luonne ja hedelmä on, että se hyvin opetettuna ja käsitettynä yhdistää sydämet mitä täydellisempään yksimielisyyteen. Jos taas ihmiset laiminlyöden jumalisuudenopin omaksuvat erehdyksiä, niin sydämien yksimielisyys menee hajalle. Heti kun veljet ja opetuslapset kiihkohenkien vietteleminä ovat luopuneet

vanhurskauttamisopista, he tuotapikaa näet mitä katkeramman vihan vallassa alkavat vainota hurskaita, joita ennen lämpimästi rakastivat.

Kaikki ne, jotka Kristuksen nimessä heikkoja ja arkoja omiatuntoja peloittavat, ne eivät ole Kristuksesta vaan perkeleestä.

Joka sanan ottaa vastaan saarnamiehen vuoksi, ei hän usko sanaa, eikä myös Jumalan päälle sanan kautta, vaan hän uskoo saarnamiestä ja saarnamiehen päälle. Jonkatähden ei myös hänen uskonsa kauan pysy kannallansa. Mutta, joka uskoo sanaa, se ei huoli kuka sanaa tuopi edes, eikä myös pidä sanaa kunniassa persoonan vuoksi, vaan pitää sitävastoin persoonaa kunniassa sanan vuoksi, aina alentaen persoonan sanan alle. Ja vaikka persoona kukistuisi taikka uskostaan luopuisikin ja saarnaisi toisin, niin hän antaa pikemmin persoonan mennä kuin sanan, pysyen siinä kuin hän on kuullut, olkoon persoona, tulkoon persoona, menköön persoona kuinka ja koska hyvänsä. Tämä myös on oikea eroitus jumalallisen ja ihmisellisen uskon välillä: Että ihmisellinen usko riippuu persoonassa, uskoo ja kunnioittaa sanaa, hänen vuoksensa, joka sitä julistaa. Mutta Jumalallinen usko taas riippuu sanassa, jossa on itse Jumala, eikä usko ja kunnioita sanaa sen vuoksi, joka sen on tuonut edes, vaan tuntee sanan niin vahvaksi, ettei häntä mikään siitä voi irroittaa, vaikka vielä sama saarnaaja pyytäisi tehdä.