Mielikuvitusystävän kanssa ei tarvitse olla erimieltä ja voi väritellä mieltään

Ootko paljonkin viidakkoa pelloksi raivannut viimeaikoina?

Anonyymi kirjoitti:

Ootko paljonkin viidakkoa pelloksi raivannut viimeaikoina?

Ei ollut minun tekstiä tuo, mutta huikeat on kilometrit! Minulla ei ole noita kilsoja Thaimaasta edes kaikkina näinä vuosina.

Minun osuus "pellosta" on hoidettu ja sinne istutetaan hedelmäpuita. Maaperään ajetaan paraikaa matskua joka muokkaa sen happamuudet ja ravinteet kohdilleen.

Sinne istuttavat ainakin Ganyao Duriania (samaa kuin Nonthaburissa) ja lisää mangopuita, jotka ovat erittäin tuottoisia määrällisesti ja rahallisesti. Ei ole minun eikä vaimon maita eikä bisnes, vaan anopin.

Minä tein metsurin hommat kun menin kehuskelemaan että olen metsurin poika. Poistin kannot ja humuksen yhdessä päivässä vuokrakaivurilla ja tein kynnöt omalla traktorilla.
600 kuutiota ajettiin humusta ja risuja pois.

Anoppi ei suostunut siihen että teen työt ilmaiseksi, vaan sovittiin että kahden vuoden maavuokrat tuli siinä kuitattua. Käyn vielä mylläämässä kerran traktorilla.

Heillä on vieläkin ei-käytössä- olevaa maata ja pusikkoa joutilaana, jotka on mietintämyssyssä mitä niille tapahtuu.

Jos anopin lapsenlapsista joku innostuu farmariksi, niin silloin olisi syytä laajentaa, mutta tällä hetkellä kenenkään päätyö ei ole farmin pyörittäminen vaan kaikilla on jokin muu päivätyö tai koulu.

Vaimon siskonmies on ollut eniten siellä hommissa ja vastaa touhusta pääasiassa, mutta vaikka on alle viiskymppinen niin on selkänsä rikkonut siihen malliin että tukiliivi päälläkin on aika tuskaista se liikkuminen.

Meillä ei ole mahdollisuutta, aikaa eikä minulla haluakaan sekaantua noihin asioihin muuta kuin talkoissa jne. En halua myöskään astua kenenkään varpaille enkä viedä keneltäkään leipää vaan pysyttelen taka-alalla.

Avun thaimaalainen ottaa kiitollisena vastaan, kiittää kerran ja asia on kuitattu. Kunnia-asiana pitävät sitä ja ylpeyden aiheena että eivät epäröi sekuntiakaan, jos voivat itse auttaa.
Se tulee luonnostaan.

Suomalaisilla ei tätä luontoa yleensä ole, vaan epäillään ensimmäisenä vedätystä tai hyväksikäyttöä, jos joku pyytää apua. Moni suomalainen pelkää jäävänsä myös kiitollisuudenvelkaan, ja eivät siksi pyydä apua.

Vanhan kansan suomalaiset taasen tarjoavat niin naurettavia summia palkaksi naapurissa asuvalle ammattimiehelle, että se on myös pilkantekoa se.

Isäni oli hyväluonteinen mies pohjimmiltaan ja auttavainen. Teki kesälomallaan lähimmän maatilan vanhalle isännälle uuden peltikaton navettaan yksin. Kesti pari viikkoa.

Ei ollut hinnasta puhetta, niin vanha isäntä toi meijerilaatikollisen kananmunia korvaukseksi. Isä tuli kotiin polkupyörällä munalaatikko polkupyörän tarakalla ja kysyi äitiltä vihaisena että mitä helvettiä me näille munille tehdään?

Kai ne jaettiin sitten isän sisarusten perheiden kesken, jotka asui suht lähellä.

Muistan myös kun itse urakointiaikana olin luopunut jo fyysisestä työnteosta ja oli 50 miestä töissä, niin joku vanha kylän mies pyysi minut "urakkaneuvotteluihin" ja esitteli ostaneensa vanhan omakotitalon, jonne pitäisi saada vessaan uusi lattia "kaikkineen päivineen" ja että saisin "koko keikan" itselleni.

Vanhalle kotikylän miehelle en viitsinyt sanoa että me tehdään jalkapallokentällinen valmista pintaa viikossa ja että en ole kiinnostunut tekemään tarjousta, vaan sanoin että tuun huomen iltana hoitamaan homman itse ja ei maksa mitään.

Sain pellillisen pullia paperipussissa vaimoltaan palkaksi. Pari tuntia siinä meni kaikkineen siinä "urakassa". Siitä on joskus harmia kun on kiltti, mutta lopulta se on winwin- tilanne.

Yhden kerran muistan saaneeni kunnon bonuksen talkoista. Hyvä kaveri kysyi tekisinkö heidän kylän "rikkaimmalle miehelle" terassilaatoituksen, noin 100m2. Olin silloin kahdella vapaavuodella ja oli löysää aikaa niin vastasin myöntävästi.

Sovittiin "rikkaan miehen" kanssa 20 euroa neliö käteen. Minulla meni siinä hommassa sellainen 20 tuntia pohjatöineen, jotka piti oikaista. Olin ihan tyytyväinen satasen tunti (euroa) palkkaan, mutta rikas mies sanoi että ei näitä perkele näin halvalla tehdä ja pyöristi summan viiteen tonniin riihikuivaa.

Hänellä oli metallipaja, joka korjasi ja tehdaskunnosti raskaskoneiden suurimpia osia ja rakenteli jopa luolaporia vientiin. Käytiin kierroksella pajassaan ja hän esitteli että tuo kaksimetrinen metallikiekko jossa on teollisuustimantteja ja maailman kovimpia metalleja, oli myyty hintaan 550 000 euroa ja hänelle se tuli maksamaan 50 000 euroa.

Totesin hänelle olevani väärällä alalla ja palasin kotiin paukuttelemaan nettipokeria.

2010

Anonyymi kirjoitti:

Ei ollut minun tekstiä tuo, mutta huikeat on kilometrit! Minulla ei ole noita kilsoja Thaimaasta edes kaikkina näinä vuosina.

Minun osuus "pellosta" on hoidettu ja sinne istutetaan hedelmäpuita. Maaperään ajetaan paraikaa matskua joka muokkaa sen happamuudet ja ravinteet kohdilleen.

Sinne istuttavat ainakin Ganyao Duriania (samaa kuin Nonthaburissa) ja lisää mangopuita, jotka ovat erittäin tuottoisia määrällisesti ja rahallisesti. Ei ole minun eikä vaimon maita eikä bisnes, vaan anopin.

Minä tein metsurin hommat kun menin kehuskelemaan että olen metsurin poika. Poistin kannot ja humuksen yhdessä päivässä vuokrakaivurilla ja tein kynnöt omalla traktorilla.
600 kuutiota ajettiin humusta ja risuja pois.

Anoppi ei suostunut siihen että teen työt ilmaiseksi, vaan sovittiin että kahden vuoden maavuokrat tuli siinä kuitattua. Käyn vielä mylläämässä kerran traktorilla.

Heillä on vieläkin ei-käytössä- olevaa maata ja pusikkoa joutilaana, jotka on mietintämyssyssä mitä niille tapahtuu.

Jos anopin lapsenlapsista joku innostuu farmariksi, niin silloin olisi syytä laajentaa, mutta tällä hetkellä kenenkään päätyö ei ole farmin pyörittäminen vaan kaikilla on jokin muu päivätyö tai koulu.

Vaimon siskonmies on ollut eniten siellä hommissa ja vastaa touhusta pääasiassa, mutta vaikka on alle viiskymppinen niin on selkänsä rikkonut siihen malliin että tukiliivi päälläkin on aika tuskaista se liikkuminen.

Meillä ei ole mahdollisuutta, aikaa eikä minulla haluakaan sekaantua noihin asioihin muuta kuin talkoissa jne. En halua myöskään astua kenenkään varpaille enkä viedä keneltäkään leipää vaan pysyttelen taka-alalla.

Avun thaimaalainen ottaa kiitollisena vastaan, kiittää kerran ja asia on kuitattu. Kunnia-asiana pitävät sitä ja ylpeyden aiheena että eivät epäröi sekuntiakaan, jos voivat itse auttaa.
Se tulee luonnostaan.

Suomalaisilla ei tätä luontoa yleensä ole, vaan epäillään ensimmäisenä vedätystä tai hyväksikäyttöä, jos joku pyytää apua. Moni suomalainen pelkää jäävänsä myös kiitollisuudenvelkaan, ja eivät siksi pyydä apua.

Vanhan kansan suomalaiset taasen tarjoavat niin naurettavia summia palkaksi naapurissa asuvalle ammattimiehelle, että se on myös pilkantekoa se.

Isäni oli hyväluonteinen mies pohjimmiltaan ja auttavainen. Teki kesälomallaan lähimmän maatilan vanhalle isännälle uuden peltikaton navettaan yksin. Kesti pari viikkoa.

Ei ollut hinnasta puhetta, niin vanha isäntä toi meijerilaatikollisen kananmunia korvaukseksi. Isä tuli kotiin polkupyörällä munalaatikko polkupyörän tarakalla ja kysyi äitiltä vihaisena että mitä helvettiä me näille munille tehdään?

Kai ne jaettiin sitten isän sisarusten perheiden kesken, jotka asui suht lähellä.

Muistan myös kun itse urakointiaikana olin luopunut jo fyysisestä työnteosta ja oli 50 miestä töissä, niin joku vanha kylän mies pyysi minut "urakkaneuvotteluihin" ja esitteli ostaneensa vanhan omakotitalon, jonne pitäisi saada vessaan uusi lattia "kaikkineen päivineen" ja että saisin "koko keikan" itselleni.

Vanhalle kotikylän miehelle en viitsinyt sanoa että me tehdään jalkapallokentällinen valmista pintaa viikossa ja että en ole kiinnostunut tekemään tarjousta, vaan sanoin että tuun huomen iltana hoitamaan homman itse ja ei maksa mitään.

Sain pellillisen pullia paperipussissa vaimoltaan palkaksi. Pari tuntia siinä meni kaikkineen siinä "urakassa". Siitä on joskus harmia kun on kiltti, mutta lopulta se on winwin- tilanne.

Yhden kerran muistan saaneeni kunnon bonuksen talkoista. Hyvä kaveri kysyi tekisinkö heidän kylän "rikkaimmalle miehelle" terassilaatoituksen, noin 100m2. Olin silloin kahdella vapaavuodella ja oli löysää aikaa niin vastasin myöntävästi.

Sovittiin "rikkaan miehen" kanssa 20 euroa neliö käteen. Minulla meni siinä hommassa sellainen 20 tuntia pohjatöineen, jotka piti oikaista. Olin ihan tyytyväinen satasen tunti (euroa) palkkaan, mutta rikas mies sanoi että ei näitä perkele näin halvalla tehdä ja pyöristi summan viiteen tonniin riihikuivaa.

Hänellä oli metallipaja, joka korjasi ja tehdaskunnosti raskaskoneiden suurimpia osia ja rakenteli jopa luolaporia vientiin. Käytiin kierroksella pajassaan ja hän esitteli että tuo kaksimetrinen metallikiekko jossa on teollisuustimantteja ja maailman kovimpia metalleja, oli myyty hintaan 550 000 euroa ja hänelle se tuli maksamaan 50 000 euroa.

Totesin hänelle olevani väärällä alalla ja palasin kotiin paukuttelemaan nettipokeria.

2010

Lue lisää

Nyt miljonääriä osamaksu sellaista ahdistaa.

Eix ollukkin, Posso Hoksasaari.