Nyt on vireillä lakialoite kärsimyskorvausten maksaminen uhreille ja omaisille valtion varoista, jos rikoksentekijä on varaton.
Hieno lakialoite ja asia olisi varmasti ihan läpihuutojuttu, jos Suomen talous ei olisi siinä pisteessä missä se on. Mikäli tämä lakialoite menisi läpi, oletko henkilökohtaisesti valmis siihen, että maksat tulevaisuudessa verovaroistasi näitä kärsimyskorvauksia ja miten määriteltäisiin tarkoin mistä saa korvauksia valtion varoista ja mistä ei.
Hyvät ihmiset: ei ole olemassa mitään pohjatonta valtion kassaa, josta voi tällaisia maksaa. Maksaja on aina suomalainen veronmaksaja.
En näe, että lakialoite tulee menestymään, sillä tämän jälkeen oikeuslaitos ruuhkautuisi selvittäessään, että kuka on oikeutettu kärsimyskorvauksiin ja millä perusteella joku saa ja joku ei saa. Täysin mahdotonta määritellä kenen kärsimys on ollut suurempi kuin toisen, koska se on aina subjektiivinen, ei objektiivinen kokemus.
Yhteiskuntaa ei ole täysin tekemätön rikosasioissa, meillä viranomaiset tutkivat rikokset ja oikeuslaitos antaa niistä tuomiot. Nämä maksetaan valtion varoista. Lisäksi omaisten ja uhrien terveyden- ja sairaanhoito ja esim sairaslomat sekä mahdolliset työkyvyttömyyseläkkeet maksetaan. Ei siis ole niin, etteikö yhteiskunta jo tälläkin hetkellä osallistu kustannuksiin.
Työnteon jatkaminen on ehdottomasti omaisille parempi vaihtoehto kuin syrjäytyminen yhteiskunnasta. No, mitä jos ei pysty? Sitten ei vain pysty. Mutta mikään rahallinen korvaus ei tätä asiaa korjaa.
Hieno lakialoite ja asia olisi varmasti ihan läpihuutojuttu, jos Suomen talous ei olisi siinä pisteessä missä se on. Mikäli tämä lakialoite menisi läpi, oletko henkilökohtaisesti valmis siihen, että maksat tulevaisuudessa verovaroistasi näitä kärsimyskorvauksia ja miten määriteltäisiin tarkoin mistä saa korvauksia valtion varoista ja mistä ei.
Hyvät ihmiset: ei ole olemassa mitään pohjatonta valtion kassaa, josta voi tällaisia maksaa. Maksaja on aina suomalainen veronmaksaja.
En näe, että lakialoite tulee menestymään, sillä tämän jälkeen oikeuslaitos ruuhkautuisi selvittäessään, että kuka on oikeutettu kärsimyskorvauksiin ja millä perusteella joku saa ja joku ei saa. Täysin mahdotonta määritellä kenen kärsimys on ollut suurempi kuin toisen, koska se on aina subjektiivinen, ei objektiivinen kokemus.
Yhteiskuntaa ei ole täysin tekemätön rikosasioissa, meillä viranomaiset tutkivat rikokset ja oikeuslaitos antaa niistä tuomiot. Nämä maksetaan valtion varoista. Lisäksi omaisten ja uhrien terveyden- ja sairaanhoito ja esim sairaslomat sekä mahdolliset työkyvyttömyyseläkkeet maksetaan. Ei siis ole niin, etteikö yhteiskunta jo tälläkin hetkellä osallistu kustannuksiin.
Työnteon jatkaminen on ehdottomasti omaisille parempi vaihtoehto kuin syrjäytyminen yhteiskunnasta. No, mitä jos ei pysty? Sitten ei vain pysty. Mutta mikään rahallinen korvaus ei tätä asiaa korjaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.