Mitä pelkäät ?
Minä pelkään vanhuutta ja siitä seurauksena avuttomuutta,
tänään oli TV 7 aiheena pelko ,
siinä kävi hyvin ilmi mikä on oma pelkoni elämässä,
se on vanhuus ja avuttomuus,
nyt olen vanhus ja melkein avuton ,
josta on seurauksena halu kuolla pois,
oli hiema jopa järkyttyny kun totesin tuon olevan oman pelkoni syy elämässä,
myös eutanasia ole aiheena toisessa jutussa,
eutanasia laki on nyt käsittelyssä eduskunnassa,
keskustelu oli hyvin monipuolista ja valisevaa.
Minä pelkään vanhuutta ja siitä seurauksena avuttomuutta,
tänään oli TV 7 aiheena pelko ,
siinä kävi hyvin ilmi mikä on oma pelkoni elämässä,
se on vanhuus ja avuttomuus,
nyt olen vanhus ja melkein avuton ,
josta on seurauksena halu kuolla pois,
oli hiema jopa järkyttyny kun totesin tuon olevan oman pelkoni syy elämässä,
myös eutanasia ole aiheena toisessa jutussa,
eutanasia laki on nyt käsittelyssä eduskunnassa,
keskustelu oli hyvin monipuolista ja valisevaa.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Uskoisin nyt lakialote menee läpi,
uskoisin suomessa ollaan rehellisiä eikä oteta oikeutta omiin käsiin vaan lainmukaan toimitaan,
vaikka kuulemma maailmalla on myös vääin käytöksiä ilmenny eutanasia suhteen,
ehkä ei kuitenkaa suomessa,
väärinkäytös mahdollisuus pitää estää lakipykälillä
tätä mkieltä asiasta !
Herkkä asia on kyseesä.
Minulla on eksistentiaalinen pelko.
Sen aiheuttaa yksinäisyydestä johtuva turvattomuuden tunne,
miten pärjää, kun on heikossa kunnossa ja avuton sen takia.
Varaa aika hoitajalle, laita asiasi tietoon niin ehkä tilanteesi paranee?
"Kultaista ja ihanaa vanhuutta" mainostetaan siellä sun täällä,
kun voit tehdä mitä vain ja elämä on ihanaa ja vapaata.
Minulle tämä on elämäni raskainta aikaa.
Elän pelonsekaisessa olotilassa, että parempi olisi kuolla nopeasti pois.
Mieluummin yöllä edes tajuamattani sitä.
Ihan samoin koen oman elämäni,
olen saanu elää pitkän monipuolisen elämän
täydellisen ihmisen elämän,
nyt olen vanhus ja vietän elämäni vaikeinta aikaa
koen itseni turhaksi läheisilleni huolen aiheuttajaksi,
koska vanhus ei kykene enään saamaan kuin nuorena ja terveenä,
on tullut aika lähteä ikuisuuteen,
ihanteelisinta olisi yöllä nukkua omaan sänkyynsä .
Itselläni ei varsinaisia pelkoja ole, mutta tiedostan kyllä pahan maailman ympärillämme.
On hyvä tiedostaa myös hyvät asiat.
Pahin tilanne syntyy vanhana siitä vapauden tunteen väärinkäytöstä.
Tuudittautuu ihanaan tilaan, "saan olla ja lepäillä".
Nyt pitää kuitenkin ajaa itsensä joka päivä toimintaan, sillä vanhan keho rappeutuu yllättävän nopeaan, liikkumattomuuden seurauksena.
On aina tuskallinen tilanne, nostaa kunto muutaman viikon lepoajan jälkeen. Loukkaantumiset ja sairaudet aiheuttavat niitä katkoja liikunnan alueella.
Tervettä vanhuutta toivotan kaikille.
Enpä nyt usko, että monikaan ajattelee, että "saa olla ja lepäillä" vain.
Tottakai ihminen luonnostaan haluaa jotain toimintaakin.
Kerro jotain u u t t a !
Just niin, ja kun kunto huononee voimat hiipuu
tulee kauhee pahaolo kun ei enään p y s t y k k ä ä n samaan kuin terveenä
kotihommatki on käyny liian raskaiksi,
siitä seuraa paha mieli, masentuu,
huomaa olevansa todella vanhus
ja tulee halu vain kuolla pois,
No ku ei voi liikua. Jalat ja lonkat ja kädet kipeet ei voimaa
Liiku sinä !
"Tuudittautuu ihanaan tilaan, "saan olla ja lepäillä".
Aivan. Sosialistipervertikot yllättäin pilasivatkin eläkeläisten/vanhusten elämän
levätkää ja maatkaa 30 vuotta työn raskaat raatajat - ideologialla
Hyväkuntoinenkaan eläkeläinen ei pääse arvonsa ja taitonsa edellyttämiin töihin ja niiden verotus lisätulona on karmea ettei edes kannata
Itse tajusin - onneksi- että minun on etukäteen keksittävä puuhaa 40 vuodeksi sekä fyysistä että henkistä eläkkeellä
Yllättäen paapominen onkin takapajulasta eikä ollenkaan kivaa
Sinulle on ilmeisesti omakohtaisesti tuttua lepäily ja paapottavana oleminen.
Aloituksen aihe on siis PELKO IHMISEN ELÄMÄSSÄ !
Ja kyllä sitä on, kun yksinään yrittää pärjätä.
Pelkää monenlaisia asioita, kun ei ole kehen tukeutua ja terveys on heikko.
Heikentynyt terveys aiheuttaa joskus kauhua, kun yksin pitäisi selviytyä.
Lääkärille menokin vaatii jo voimainponnistuksen,
että selviää matkoista ja vastaanotolla lääkärin kanssa,
kun kaikki tupataan pistämään vanhuuden piikkiin,
apua et saa etkä selventäviä vastauksia.
Voi vanhallakin olla joku vaiva, jota voisi tutkia ja auttaa,
ei kaikki johdu pelkästä vanhuudesta.
Kun pääsee takaisin kotiin lääkäriltä joutuu toteamaan
"Paska reissu, mutta tulipa tehtyä !" Ja ihan turhaan.
Jotkut vielä kehtaavat väittää, että vanhukset käyvät huvikseen lääkärillä.
Ei lääkärille lähtisi suurin surminkaan. Ei se mikään huvireissu ole.
EI todellaakaan ole huvireissu,
mä en ole enään vuosiin käyny lääkärissä
kun sain huomata
etten ollu enään OIKEA POTILASKAAN ,
toistakymmentä vuotta sitten ihan säikähdin kun lääkäri sanoi olin silloin muistaakseni 76 v
" on täällä oikeitaki potilita "
jälkeenpäin on naurattanu ja huolestuttanu kun en kehtaa mennä enään minkää vaivan takia lääkäriin,
korjaus ,,,,
oikeitaki potilaita ,,,,
Olipa pölhö lääkäri. Olisit kysynyt missä mahtaisi olla oikeita l ä ä k ä r e i t ä ?
empä hoksannu,
hämmästyin suuresti,
Vanhuksilla on paljonki pelkoja,
varsinki nyky yhteiskunnassamme,
monet vanhukset on jääny ihan yksin
monet ei edes osaa hankkia ulkopuolista apua
koska ovat koko ikänsä olleet omatoimisia
ja muistaki huolta pitäviä,
ja nyt ovatki jääneet ihan yksin,
puolisotki ovat kuolleet,
avuttomuus on tätä päivää vanusten kohtalona .
Olen vielä iästäni huolimatta hyvässä kunnossa, mutta sen
huomaa kyllä nopeasti, jos alkaa lepäillä laakereilla niin kunto
romahtaa muutamassa päivässä.
Yksinäisyyttä en pelkää, viihdyn ihan omissa oloissani.
Siivousapu on ajan kysymys, varsinkin nyt kun joulu lähestyy.
Turvaranneke pitäisi hankkia, sanovat läheiset. Olen pitkittä-
nyt sen hankkimista, kun aikaisemmin piti jättää asunnon
avaimet lähimmälle hoitopaikalle, mutta nykyään tekniikalla
hoidetaan se puoli. Ambulanssihoitajat ja kotiapu pääsevät
omalla kännykällään sisälle. Oven lukkoon asennetaan digi-
taalinen laite ja simsalabim! Ovi aukeaa.
Jos jotakin sattuu aivan yllättäen, niin etten voi hälyttää apua,
niin luulen että se on sitten menoa, johon kukaan ei enää voi
auttaa eikä vaikuttaa. Elämä oli tässä, nyt mennään johonkin
uuteen olotilaan, tuntemattomaan tulevaisuuteen. Kuoret
jäävät tänne, henki ja minuuteni vapautuu.
Ollaan turvallisella mielellä.
En minäkään silloin tuntenut usein pelkoa, kun olin terveempi.
Minäki kuvittelin terveempänä
sitten kun en jaksa enään siivota kutsun siivoojat,
silloin tälläin olenki kutsunu, mutta nyt kun kunto on romahtanu taantumaan
EN oikein saa aikaiseksi kutsua enään siivoojiakaan,
just äsken mietin joulusiivousta,
mutt ajattelin etten kutsu ketään pistän vain punasen joululiinan pöydälle muistuttamaan joulusta,
elän pölykoirieni keskellä tänne ne jää kun henki lähtee,
nyt on käyny usein mielessä elänkö vielä edes viikkoa,
toivoisin kuitenki että näkisin vielä joulukuun ja tammikuun aluan,
jää toive nähtäväksi.
vain luoja tietää päiviemme määrän.
En pelkää mitään ikääntymiseen liittyvää mutta tiedostan odotettavissa olevia, epämiellyttäviä asioita joiden enteet on jo havaittavissa.
Kyllä vanhuuden pelko on pahinta ihmisen elämässä varsinki suomessa,
empä tiedä kuinka hyvin ja vastuulisesti vanhuksia hoivataan ulkomailla, siitä ei minulla ole minkäänlaista kokemusta,
mutta enne oli suomessa vanhuten hoiva paljon vastuulisempaa ja hyvää hoivaa on omakohtaista kokemusta ja näkemystä asiasta omien vanhempieni kautta,
Tunnen samoin. Pelottaa, toivoo, että saisi kuolla äkkiä ja kotonaan.
Vanhuudenpelkoa voi alkaa tuntea, kun on siinä ja siinä onko vanha.
Vanhuudentulo on yhtä huomaamaton kuin perhosensiivenkosketus.
Ikä ei kerro kaikkea.
Kroppa voi olla vanha, mutta "sydän" vielä nuori ja järkikin kulkea omiksi tarpeiksi.
Turha etukäteen pelätä mitään.
Pelko on jo realisoitunut kohdallani,
voimat kadonneet,
avuttomuus melkein täydellistä,
henki vielä pihisee, syöminen hankalaa, uoka ei maistu, pakko jotain kuitenki on suuhun pantava , vaikka yököttää,
nielemisvaikeuksia
kukaan terve ei voi kuvitellakkaa kuinka " raivostuttavaa "
on koittaa juoda maitoa lasillisen, huh,
tai jotain muuta nestettä,
siinä touhussa menee aikaa jo vaikka kuinka kauan,
joka kehuu kuinka ihanaa on olla vanhus kun mitään ei tavi tehdä jos ei halua, niin sanompa huh huh ooooootahan kun tulet avuttomaksi ja syöminen vaikeutuu jopa nieleminen kohta on mahdottomuus,
tuleppa sitten kehumaan reippautasi ja vuhuuden ihanuutta,
mun elämä on maanpäällinen helvetti, nyt vanhuksena,
olisi armollista saada vain kuolla pois,
mutt- ku luoja ei muista tulla hakemaan,
vaikka on luvannu että kaikki pääsee joskus pois,
ei tavis kohdallani pitkittää hakemista,
kylläpä alko taas väsyttämään,
koittakaa te terveemmät jaksaa mä en enään jaksa.
Hei ! Ymmärrän sinua hyvin.
Itsellänikin on monta eri tavalla elämää haittaavaa ongelmaa.
Hyvää tarkoittavat rohkaisut eivät auta minua millään lailla.
Olen niin heikossa kunnossa, että jos kausi-influenssatartunnan saan,
se on loppuni.
En usko siitä selviäväni.
Viime talvena sairastin yksin kahteen kertaan jotkut pitkät kuumetaudit.
Ei ollut ketään auttajaa.
Ei jalat meinanneet kantaa vessaan.
Laihduin viitisen kiloa.
Ei ollut voimia ottaa jääkaapista mitään ja syödä.
Joskus leipäpalan veden kanssa sain alas menemään tai muuta pientä
syömistä mitä ei tarvinnut valmistaa.
Hernekeittopurkin sain vaivoin auki ja söin siitä lusikalla suoraan
ja join vähän vettä päälle
joskus vessareisulla, kun alkoi silmissä hämärtää.
Joka ilta luulin ja toivoinkin, etten aamulla enää heräisi.
Mensisköhän liemiruoka paremmi pillillä alas suoraann kurkkuun ?
Niitä on olemassa paksumpiakin pillejä.
Auttaako sinua kukaan ? Saatko vaikka kaurapuuroa tehtyä mikrossa ja syötyä ?
Tein ison vadillisen löysää pikakaurapuuroa tänään mikrossa, 10 minuuttia kypsensin sitä.
Se on nyt valmista ja otan siitä annoksen ja laitan mikroon lämpiämään.
Se riittää kahdeksi päiväksi, aamuin illoin. Ei tarvitse joka kerran valmistaa.
Yritä muutakin helppoa syödä niin paljon kuin alas saan menemään,
ettei voimat tyystin loppuisi.
Ystävä hyvä, jos meillä aamulla henki pihisee niin kirjoitellaan !
Nukkukaamme mahdollisimman hyvin ! Hyvää yötä !
Onko sulla ollut korona ja influenssa.rokotulset kunnossa ,kun niin huonoon kuntoon menit?
Kannattaa ottaa molemmat rokotukset
Olen aina ottanut molemmat rokotukset.
Olen kai vanhuuttani jo heikossa kunnossa.
Vastustuskyky on mennyt heikoksi ja tautien kestäminen.
Kun minulle tulee kuume se nousee aina lähelle 40 astetta
ja kestää monta päivää. Jo nuoruudessa.
Sekin vie voimat ja kestää kauan palautua jonkin kuntoon
sairastamisen jälkeen.
Mulla taas ihan olematon 37,5 tai vastaava vie voimat, mut onkin tosi harvoin mitään kuumetta, ehkä kerran 10 vuodessa.
Mä pelkään vanhuutta, vanhan ihmisen elämää paljon enemmän kuin kuolemaa,
kuolema on aina heloptus
pitkän kärsimyksen jälkeen
ja vanhan ihmisen elämä on pelkkää kasimystä,.
maanpäällinen helvetti toisella nimellä sanottuna !
Tämä vanhuus on pelottava. Ei kuolema pelota, vaan kuoleminen vanhuuteen.
pitkä ja kitulias matka siihen. Voi se olla lyhytkin, mutta kun näinkin
vanhaksi elää se kitulias ja kivulias vaihe on monella jo aika pitkä.
Onnellisia saavat olla ne, jotka välttyvät vaikeimmilta vanhuuden
tuomilta sairauksilta. Emme voi itse vaikuttaa niihin, vaikka joku niin luulee.
Hautausmaat on täynnä eri ikäisiä ns. "terveellisesti eläneitä".
Onneksi pistit sanat sitaatteihin, vaikka "ns." taitaa ne kumotakin. Aivan yleisesti ihmiset eivät tiedä, mitä tarkoittaa terveellisesti eläminen. Siksi hautuumaat ovat täynnään kaikenikäisiä.
mua ei nyt vanhanakaan kuolema pelota , kuolema ON NORMAALIA kuuluu normaaliin elämän kiertokulkuun, siis kuoleminen ei pelota,
mua pelottaa vain tämä vanhuus ja avuttomuus, kun kaikki voimat katoaa ,/ on kadonnu, kuka hoitaa mua, kun itse en enään jaksa yhtikäs mitään, se pelottaa,
ei kuolema edes vanhanan pelota,
No ei vanhuuteen kuoleminen mitenkään erityisen kivuliasta ole.
Joitain paikallisia kolotuksia, mutta kaikkeen on lääkkeet. Ja itseään pitää suojella, niin, että valikoi mitä tekee.
Vanhuuteen kuoleminen tarkoittaa yleensä vanhuuden sairauksiin kuolemista.
Se voi olla pitkä ja hidas kuolema ja kivuliaskin. Valitettavasti.
Lääkkeitä kyllä on olemassa, mutta ei ne kaikkeen ja kaikille auta riittävästi.
Saatat tulla tietämään.
VANHUUS ja AVUTTOMUUS
on pahin pelko
mitä omassa elämässäni ikinä olen kokenut,
kuolema on armahdus ,
kuolema on hyvä tapahtuma ihmisen elämässä !
Tietenkin, ei hätiä mitiä.
Eilen oli kahden tunnin kova sydänkipuilu ja oireilu, repi niin pirusti.
ei tullut noutaja, vaikka uskoin ja toivoin
Ompa harmi että joudut kärsimään kivuista,
niin minäki, mun pahin vaiva on uupumus, kun mitään ei jaksa puuhastella heti tulee intakehään puistus kipuineen,
johtuu sdy:n vajaa toiminnasta, siihen ei kai ole mitään apua enään olemassa ,
vain lepo ja nitrot
auttaa toistaiseksi.
Otitko nitrosuihketta siihen sydänkipuun tai soititko ambulanssin?
Yleensä otan nitroja ja suihkeen jonkinajan kuluttua,
toistaiseksi selviän kotioloissa,
Kova pelko vasemmistolla etteivät voitakaan seur. vaaleja, siksi hurja mollaus menossa hallitusta kohtaan....!
Lässyn lässyyn, persu. Ette te mikään maailmannapa ole kuin sen aikaa,
kun aasialaiset ihmettelevät kuinka törppöjä ja rasistisia te olette.
Bravo !
Pölhöpääpersuilla on suuret luulot itsestään :D
Vanhuuden ja avuttomuuden pelko on aiheellinen,
tänää uutisissa oli huonoja uutisia vanhus hoivaan,
yhteisasumisesta, kotihoidosta ja vammaisten ympärivuorokautisesta hoidoista kaikista leikataan miljaardeja euroja
suomen valtio erittäin pahoissa talous vaikeuksissa,
nyt pitää keskittyä omaisten mahdolliseen apuun monissa asioissa, avuttomien vanhusten,
-- meille sota-ajan ihmisille köyhyys EI ole outo asia,
silloin me emme saaneet mistään mitään varsinkaan taloudellista apua kaikki piti omien perheitten auttaa omaisiaa,
silloin köyhyys oli konkreettista,
maalla oli siinä mielessä paremmin asiat kuin kaupungeissa,
maalla viljeltiin ja kasvatettiin i t s e omin voimin ruokaa pelloilla ja navetoissa liha ruokaa, ym.
kaupunkilaiset kävi maalta hakemassa ruokaa kaupunkiin, tavallan vaihtokaupan muodossa,
olihan se aikaa,
siitä huolimatta meikäläinen vanhus kaipaa niitä aikoja,
vaikka oli millä nuorilla perheelisilläki 1960 luvulla tiukkaa,
oli pienet palkat eikä mistään saatu siihen aikaan sossun apua, omilla pienillä palkoilaan piti tulla toimeen lapsiperheenki,
kaikkein hulluinta on jääny mieleen siitä ajasta, kun meilläki oli monta lasta vuoden välein syntyny, ja siihen aikaan vaikka me molemmat puolisot olimme töissä, niin lapsia EI saatu päivä tarhaan sanottiin kylmästi jotensakki näin,
" te olette naimissa oleva pariskunta te ette ole oikeuttu saamaan lapsia tarhaan "
vain kuulemma eronneet ja yksinhuoltajat sai lapsensa tarhaan,
se on jääny mieleen outona suhtautumisena siihen aikaan lapsiperheeseen,
nooh kaikki lapset kävi koulut ja tuli ylioppilaiksi ym.
siitä on kauan heillä on omat jälkeläiset jälkeläisineen nyt,
niin ne ajat muuttuu,
nyt taas suomessa on kurjaa köyhyyttä,
mutta suomi silviää näistäki vaikeuksista siitä olen aivan varma, nyt ollaan vaan tiukkana ja eletää yhteiskunnassa SUU SÄKKIÄ MYÖTEN
kuten muinaisiana aikoinaki tehtiin,
me selviämme, !
En palaa -60 luvulle enempää, sanon vain, se oli aikaa jolloin sain kasvattaa lapsia ja nautti kuitenkin työelämästä, kun palkkasin lapsille kotiin hoitajan hoitajan.
Pelkäsin silloin vakavasti sairaan lapseni kuolemaa.
Nyt minulla ei ole pelkotiloja.
En pelkää pimeää, enkä yksin oloa.
Mieluummin olen yksin, kuin kestän toisen rasittavaa valitusta vieressä, koska puolisoa ei ole ollut 30 vuoteen, yksin olo on perin tuttua ja turvallista.
Mitä se auttaa, jos pelkää jotain, silloin pitää heti tarttua ja selvittää asiat, huoli kasvattaa sydämelle turhaa rasitusta.
Hyvää Joulua kirjoittajille.
Pelko ei aina ole jotain konkreettistaa, johon voi "heti tarttua ja selvittää asiat".
Kaikki tilanteet ihminen voi sanoittaa. eli puhua ulos!
Pirun ei tartte olla näkyvä.!
Voi puhua jos on joku jolle puhuu.
Niin "voi", tai oikestaan; v o i s i . On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät osaa. Sanat eivät riitä kuvaamaan sisäisiä tuntoja, jotka ovat joskus aika abstrakteja.
En halusihaisi yhteisasumiseen listapönttöjen kanssa. Eikai ole pakko? Pelottaa
hallitus aikoo yhteisasumisenki purkaa,
vanhusten hoiva kä tosi vaikeeksi kun kaikki palvelut kasitaan minimiin,
Älä vaan tule meidän yhteisasuntoon !!!
Aamu uutisissa väläläytettiin sotesotkun aiheuttamista suurista toteuttamisvaikeuksista,
on jo kuultu mielipiteitä
mahdollisesta koko soten sotkun PURKAMISESTA ,
koko sote sotku vie miljaardeja joho suomella EI ole nykyisillä taludelisilla vaikeuksista johtuen varaa,
sivusta katsottuna
vanhushoivan ja terveyspalvelujen osalta
on tullu ajatus
koko sote pitää suunitella uusiksi,
YKSINKERTAISTAA kaikki palvelut,
kuten aikoinaa terveyspalvelut suomessa oliki
helposti saatavilla nopeesti ja yksinkertaisin toimin,
nyt sodemien sote sotkussa
vanhuspalvelut ja
vanhusten hoivaki jää lapsipuolen asemaan
kuten karmeat uutiset ovat jo moneen kertaan uutisoitu,
vanhusten palveluista karsitaan miljaardeja viimesen uutisen mukaan,
aivan turhaa työtä on hallitus tehny sotesotkun kimpussa,
kun siitä ei saada toimivaa yhteisöä yhteiskuntaamme näillä näkymin,
eipä ole ihme kun vanhuus yhteiskunnassa on pelottava asia,
suorastaan kauha aiheuttavaa monelle yksin jääneille avuttomille vanhuksille.
olisi aivanoikein purkaa koko HIMMELI SOTKU ja suunitella selkeä toiminta uusiksi
on käytössä tekoäly
jos siitä olisi hyötyä
yksinkertaisempaan toimivaa tervyspalveluitten suunnittelussa
varsinki rahoituksen suhteen nyt
kun suomi on suurissa talousvaikeuksissa, suorastaan konkurssissa !
Sotesotku on Orpon hallituksen aikaansaama. Se sabotoitiin uuden soten tarkoituksella
pilalle, ettei vaan yksityiseltä lähde potilaita julkiselle puolelle ja se piti leikata
toimimattomaksi, että voidaan antaa isotuloisille kolme miljardia veroalea.
Kuka vanhus uskaltaa vielä käydä lääkäin tutkittavana ?
mä en oikein uskalla,
ei lääkäritkää voi vanhuutta parantaa,
ja kun
vanhukset ovat monisairaista,
siis monella eritavoin sairaita,
kuinka lääkäri voi silloin vanhusta hoitaa asiallisesti,
ihmetellä voi vaan,
kertokaa vieläkö uskallette käydä lääkärissä ?
Käyn lääkärissä jos on viimeinen pakko, mutta eipä siitä juuri hyötyä ole ollut.
Marinin hallituksen sote oli ihan hyvä, sitä piti kehittää
tarpeen mukaan, mutta ei se päässyt alkuunkaan,
kun persuhallitus leikkasi sen heti 2023 torsoksi.
Ei ole enää Marinin hallituksen sotea, turha puhuakaan siitä.
Nyt on persuhallituksen TORSO-SOTE, josta vastaa persu ministeri
Juuso.
Älä viitsi höpistä, Marinin sote oli susi, keskeneräisenä ja toimimattomana rampana ankkana, ja nyt sitä on mahdotonta saada ehjättyä.
just noin,
mariini päissään teki äkkipikaisia
keskeneräisiä sekavia päätöksiä,
miljaardeja velkarahaa hävisi tielle tietämättömille,
ja kansalaiset hurrasi,
nyt suomi on täydellisessä konkurssissa vain sdp politiikan takia,
edes velkojen korkoon ei enään raha riitä
siihenki pitää ottaa uutta velkaa
että korot edes saadaan maksettua,
turha kehua mariinin sekoiluja .
Sanna on tulossa takaisin, ilmeisesti.
Ei tule ainakaan Suomen päivänpiolitiikkaan. Valitettavasti.
Tästä verorahojen riistäjähallituksesta on kuitenkin päästävä eroon !!!
Kyllä minä luulen että kaikki leikkaukset on Kokoomuksen määräyksiä.
Persut on vain mukana jotta saavat sitten myöhemmin hyvän ministeri eläkkeen.
Aivan samoin kuin edellisessä hallituksessa, jossa oli persut. Yhtään ministeriä ei päässyt enää eduskuntaan , käyköhän nyt samoin.
Jo hoitopaikkojen ja sairaaloiden tarkoitus on Kokoomuksen juoni,
pakotetaan ihmiset yksityiselle puolelle. Yksityiset sairaalat ja lääkärit perustaa aina uusia toimipaikkoja. Nyt viimevuoden syksyllä meidänkin pikkupaikkakunnalle tuli toinen yksityinen lääkäriasema.
Pelkään että saan "samanlaisen kohtauksen" kun äitini, kaatui (87v) ja vaimoni sai kohtauksen (82v). Pelkään että en pysty liikkumaan ja soittamaan apua.
Äitini kyllä huomasi vetää puhelimen jatkojohdosta , pudottaa puhelimen ja vetää edelleen johdosta luokseen ja soitti apua.
Itse soitin vaimolleni. Molemmilta meni jalat , siihen asti olivat aivan terveitä ja reippaita. Hetkeä ennen oli vaimollani vain hieman outo tunne muutaman minuutin. Verenpaine mitattiin ja mietittiin, kun nousi tuolilta, romahti vetelänä lattialle.
Pelkään myös jos joutuu hoitokotiin useiksi vuosiksi ja lapset joutuvat käymään katsomassa yli 100 km päästä.
Hoidossa saa vain ruoan ja kuivaksi vaihdetaan. Pikkuasioita ei huomata. Ei miellyttävää asentoa, ym. Juuri katselen paria, istuu pyörätuolissa koko päivän, jalat lähes 10 cm irti lattiasta. Ei ole jalkatukia johon voisi laittaa ajoittain jalat. hihnalla kiinni ettei valu pyörästä pois. Katselevat vaan seinää, ei viedä sinne jossa näkisivät muita. Heillä muistisairaus. Selkä sinnepäin jossa hoitajat ja muut kulkevat.
Kun äitini oli, silloin huomioitiin asiakkaan mukavuus monin eri tavoin. Aina oli yksi hoitaja tv aulassa ja kaikki pyörätuolit lähellä.
Nyt kaikki hoitajat samassa taukotuvassa katsomassa kännykkää.
Kiitos kirjoituksestasi ! Minulla on samoja pelkoja ja olen yksinäinen.
Kukaan ei pidä puoliani.
Vanhuus ja avuttomuus pelottaa
sille ny ei voi mitään,
nyt vaan on yhteiskunta menny niin kurjaan kuntoon
vatiolta rahat loppu,
ja kaikein karmeinta
vanhukset ensimmäisenä jätetään huonompaan asemaan,
kuhan eivät jättäis ihan yksikseen
joku kuitenki joka päivä kävis kattomassa onko hengissä vielä
ja auttais kaikein tarpeellisimmissa asioissa,
Lähetän joulun enkelin turvaksesi!
Ei rahat loppu ole, mutta hallitus jakaa niitä vain isotuloisille.
Kiitos ,
nyt itkeskelen yksikseni,
puolison kuoleman jälkeen olen menettäny monta muuta hyvin läheistäni
en ole pystyny itkemään, en puhumaan kenenkään hautajaisissa,
en edes puolisoni hautajaisissa,
-- nyt on jokin pato murtunu,
itken kaikkia menetettyjä rakkaitani yksin, yksin , yksin, ykisin, yksin,
kaikki minulta viety pois,
kyyneltulvalla ei loppua ole,
------ aijon tästä vielä selvitä
ja nähdä ensi kevään,
--- kiitos vielä,,, olet itse enkeli, kiitos siitä,
selviän ,,,,, vaikka vanhuus pelottaa ja sen tuoma avuttomuus,,,,
Itkut on itketty,
elämä jatkuu,
nyt on katsottava huomiseen
mitä se tuo tuleessaan,
oma koti on kai paras paikka
vanhalle ihmiselle,
hoito-laitokset on liian vieraita paikkoja , oletan,
hoitajatki vieraita outoja ihmisiä,
jälkeläiset pitäköön huolta
luojalle kiitso heistä,
Huomenna Joulu - aatto,
tänään on pirteämpi päivä,
vaikka ulkona on täys pimeys kuin yöllä,
pyykin pistin koneeseen
vaihdoin puhtaat vuodevaatteet sänkyyn ja tyynyihin,
paljon ajattelin tehtäviä tälle päivälle
mutta
tuo pimeys ulkona hirvittää,
siellä on nyt tungos liikenteessä,
ajatuksena olisi ollu mennä auto- peseulaan,
viime aikojen rapakko kelit sotkivat auton
olishan mukavampi ajella puhtaalla autolla jouluna,
ehkä huomenna lähden " rapakkoisella " likasella autolla kauas yli sadan kilometrin päähän onhan joulu -aatto,
" vien itseni kynttilöineen jolulahjaksi " tyttäreni perheeseen ,
tarkotuksena käydä vanhempieni haudalla viemässä kynttilät
pois nukkuneille rakkaitteni haudalle,
---- jos luoja suo ja keli on suotuisa lähden liikenteeseen,
se on minun näköiseni joulu se,
mun oma joulu-juhla
kuunnella autoradista kaunista musiikkia ym,
samalla olen muitten ihmisten matkassa liikenteessä ,
siinä tuntee olevansa vielä ihminen ihmisten joukossa,
--- onhan se minun moni kymmen vuotinen rituaali elämässäni,
yksin hiljaisessa kerostalossa olisi samaa arkista pientä puuhastelua
ja ajan viettettä kuin muinaki arkipäivinä,
Ihanaa JOULUA kaikille
kirjoitelaan kuulumisia !
Ole varovainen siellä ajaessa ja pidä silmällä, ettei joku hullu kaahari vaaranna myös sinun henkeäsi.
Hyvää joulua teille, koko perheelle sinne ja vanhempiesi haudalle.
Kiitos, samoin Hyvää joulua sinulle,
kuuntelin uutisia kovin oli huolestuttavat sää uutiset,
voi tulla likkaat kelit, ,
huomenna sen näkee , uskaltaako lähteä niin pitkälle matkalle ,
-- varrella olen monta kertaa kohdannu liikenteessä vaaratilanteita,
omalla kohdallani luoja on mua suojellu
ei toistaiseksi ole sattunu itselle mitään pahempaa ,
yksi hirviki sikähti mun autoa ja juoksi takasi metsään sinne mistä oli juoksemassa mun auton eteen, uskon, luoja sitä komenteli palaamaan taksi,
jos olis törmänny siinä olisi menny henki, vauhti kun oli sata ja hirvi ilmestyi yhtäkkiä tielle, vieläki tilanne puistattaa,
koska mun vieressä istui lapsenlapseni, olin viemässä häntä kotiin,
siinä tilanteessa oli luoja meitä suojelemassa,
ikinä en ole kuullut että hirvi palaisi taksi metsään kun on juoksemassa tielle,
joten se on suuri IHME,
liikenyeessä pitää a i n a varautua kaikeen mahdolliseen,
toivottavasti reissu onnistuu,
olemme kyllä ennakkon keskustelleet varauksella,
koska keli on se määräävä tekijä lähteäkkö vai ei,
mukavaa Joulun odotusta sinnekki,
Näyttelijä Bette Davis sanoi hyvin: Vanheneminen ei ole nössöille.
Myös Heikki (Hector) Harma sanoi hyvin; 'vanheneminen on v...umaista, joka muuta väittää, valehtelee.'
Minusta tämä on jännittävää. Odotan innolla kuolemaani.
Olen tietenkin työssäni "sivusta" nähnyt vanhuksia, joten en niin kovin kauhistu vaikka itsestänikin tulisi samanlainen höpö. (Rukoilisin portatiivilla kädet ristissä istuen, kroppaa kenossa keinutellen, kärsivällisen hoitajan tuijottaessa vierellä paperirulla käsissään: "Anna, Jeesus, kakin tulla! Anna, Jeesus, kakin tulla!") Vanhuuden tragediaa.
Hector oli näköjää mun kassa ihan samaa mieltä,
kaikkein ikävin ja hankalin elämän vaihe vanhuus,
vanhuus on pelottavin vaihe elämässä.
En usko tuota, koska kyseessä on fiksu kaveri. Minkähän ikäisenä hän on mahtanut noin sanoa. Se tuppaa vähän vaikuttamaan aiheeseen.
Lienee totta. "Vanheneminen" on taidetta, eivätkä kaikki nössöt ymmärrä taiteesta mitään.
Se oli jossain lehdessä, luin itse sen.
Hän on saattanut jopa sanoa niin, mutta sitten olisi pitänyt lukea kaikki muu teksti ympäriltä tosi tarkasti, jotta saisi selville kunnolla, missä mielessä hän tarkoitti. Asiayhteydestään irrotettuna voi tarkoittaa aivan jotain muuta kuin miltä kuulostaa.
Mua pelottaa liukas keli liinkenteessä,
jos joku auto likuu mun päälle,
se kun on mahdollista liukkaalla kelillä,
jos autossa on liian kova vauhti liukkaalla kelillä
silloin autoa ei voi hallita se vaan liukuu ihan omaan suuntaansa,
on kokemusta siitäki kelistä joskus kauan sitten,
Vanheneminen on kaukana taiteesta. Vanheneminen on sarja kärsimyksiä.
kyllä noin on suurta kärsinystä,
pelkoa aiheuttaa sairaudet ja avuttomaksi tuleminen,
kuka meitä autaa,
kun uutiset ovat huonoja
kaikenlaiset vanhus palvelut vähenee
kaikesta leikataan,
mikään ei ole niin kuin ennen oli
turvallista,
nyt on turvaton tulevaisuus jopa vanhuksilla,
Niinpä. Ennen pääsi halutessaan vanhainkotiin, kun oli täyttänyt 80 vuotta.
Muuta vaatimusta ei ollut.
Nyt kaikki on ihan hajalla ja epävarmaa.
Ei ole mitään tietoa pääseekö mihinkään tai saako mistään apua.
Nykyisin pelottaa jo lääkäriin menoki,
mieluummin ei mene, kärsii vaivansa ittekseen ja kuolee pois,
Pelkään tämän verotuspolitiikan jatkumista, vaikka se ei itseeni suuria vaikuta, eläkkeeni riittää, vaikka verojen osuus onkin noin 1/4 tuloista.
Ajattelen lapsiperheitä, työttömyyttä ja pieniä palkkoja. Siell' verojen vaikutus on suurempi kuin miljoonatuloisilla.
Vanhuus ei pelota, se tässä ja nyt, elän sitä, tietämättä
mikä päivitys milloinkin on viimeiseni.
Tietääkö kukaan milloin kolmioni lattialla ei kukaan ole päiviin liikkunut?
Se ei pelota, se aika ja hetki voi tulla, mutta lähtö voi tulla toisinkin.
Me elämme vain kerran, kohtalon käsi kuulemma on aina yllämme.
Ei kukaan tiedä milloin PIENEN YKSIÖNI lattialla ei ole kukaan liikkunut.
meikäläistä rasitaa hiivatisti syd: vajaa toiminta,
se saa niin mielen matalaksi,
paako on mennä levähtämään ottaa nitrioa
ootella taas että jaksaa edes maata jotta kiristys puristus laukeaisi,
ja tulisi helpompi olo,
oliko suuri tyhmyys antaa tehdä syd:n ohitusleikkus
oliko vielä suuempi tyhmyys ottaa vastaan syd:n tahdistus,
kun loppu elämä on kuitenki helvettiä jaksamattomuuden kanssa,
miksi ihminen ei vaan kuole heti kun ensimmäiset syd:n oieet ilmestyy, tyhmyyttään menee lääkäriin jasitten alkaa suuret operaatiot ja elämä jatkuu kullaä ensin normaalina muutamia vuosia jopa kymmenen mutta sen jälkeen tuleeki maanpäällinen helvetti väsymysken ja jaksamattomuuden muodssa,
kertokaa onko viisasta syd:n sairaita hoitaa noin siin operaation muodossa, kun loppu elämä on pelkkää kitumista.
siinä vasta pulma nyky tevyspalveluita suunnittelijoille
ketä kannataa hoitaa
ketä ei surilla kalliilla operaatioilla ,
kun lopulta voi kuitenki käydä ettei ihminen enään jaksa ei kykene entisen veroseen tervettä elämää viettämään,,,,,
olen eutanasia kannalla monistaki eri syistä,
miettikää tarkkaan,
maailmalla eutanasia on lain mukaan sallittua ollu vuosikymmenet,
Omalla kohdallani en pelkää mitään.
Väistämättä edessä olevat epämiellyttävyydet eivät ole pelkoa vaan menettämisen murehtemista.
Kumpi tahansa meistä leskeytyy niin suren etukäteen molempien kohtaloa.
Poistuvan edellisiä vaiheita ja lesken menetyksen vaikutusta.
Nyt tuntuu, että "kaksin olisi kaunihimpaa" mutta ajatus sinänsä on mahdoton.
Nykytilanne on kummallekin epämiellyttävä.
Vuosikymmenten yhteiset, hyvät muistot auttavat mielen tasapainon säilyttämisessä.
Teillä on vielä onni siinä ihan käden ulottuvilla,
pitäkää hellää hyvää huolta toisistanne nyt kun vielä voitte.
meidän liittoki kesti yli viisikymmentä vuotta,
loppu vuodet oli toistenmme kyljessä viettämistä, ne loppu vuodet oli kaikkein ihanampia aikoja, oli aikaa toisillemme,
nän on nukkunu jo vuosia ijäistä untaan,
olen tottunu jo ihan yksin viettämään loppuelämääni,
muistoissa näen hänet nykyisin norena iloisen poikana silloin kun me nuorena aloimme olemaan yhdessä,
siitä kauan on yli kuusikymmentä vuotta, ,
elämä on lyhyt kuin lapsella paita,
elämä vilahtaa vaan silmissä kun yllättäin huomaa olevansa jo lähes ysikymppinen,
" teini " hehehheheee, uudeleen lapsi kai,
pakko myöntää, elämä on menneisyydessä, tulevaisuutta ei ole !
Hei sinulle, oletko yksinäinen vai onko sinulla läheisten seuraa ainakin joskus ?
Minulla ei ole kun yksi serkku enää, hänkin iäkäs ja pari tuttua naapuritaloissa,
joitten kanssa joskus harvoin juodaan kahvit ja jutellaan, mutta elämä on tuntunut
hirvittävän yksinäiseltä sen jälkeen kun jäin yksin. En ole tottunut tähän
vieläkään enkä koskaan totu, mutta tuskinpa tätä kauan enää kestääkään.
Pelkäätkö sinä yksinoloa ? Minulla on turvaton olo koko ajan, kun olen heikossa
kunnossa eikä tähän apua ole. Ei paremmaksi tule. Päinvastoin. Toivon,
että pääsisin pois ennenkuin joutuisin laitokseen.
Sinä vaikutat ajatuksiltasi reippaalta ja rohkealta. Olisinpa minäkin.
Kaikkea hyvää sinulle ! Sinun kirjoituksiasi on mukava lukea ja muittenkin.
Kiitos kaikille "seurasta" tällä palstalla !
Olen ihan yksin,
vain jälkeläiset puhelimen päässä, kaikki entiset kaverit kuolleet , myös oma puoliso nukkuu ijäistä untaan,
en pelää ykinäisyyttä tai yksin oloa, enkä pelkää kuolemaakaan,
mutta nykyisin on alkanu tympiin kun ei ole enään omaa / omia kaveria, jonka kanssa elämä sujuu vaikka aina ei olis puhumisen tarvettakaan,
olis vaan ja tuntis läheisyyttä,
yksinolo
johtuu siitä kun kunto on romahtanu
ei enään jaksa itse lähteä lenkille, eikä ihmisten ilmoille kuten ennen,
eikä soppailureisuilleen kuten vielä terveempänä jaksoi,
reissuilla saattoi viipyä monta tuntia melkein koko päivän saatoi olla menossa,
nyt se on ohi , ei jaksa, pakko olla kotosalla,
ei jälkeläiset korvaa omia kaveria,
vaikka ovatki elämän tärkeimpiä ihmisiä,
heillä on oma elämä elettävänään, se on eri asia,
Kuvaat hyvin minun omat lähitulevaisuudessa luultavasti toteutuvat pelkoni.
Harrastuskaverin koki tuota olotila parisen vuotta. Ilmeettömyys kertoi elämänilon katoamisesta. Ukko meni vaiteliaaksi ja näivettyi pois.
Jos tuo ennakoimani pelkotila toteutuu niin saatan ryypätä itseni hengiltä nopeahkosti.
Lähtö on valmisteltava, ettei jälkipolville jää turhia hankaluuksia.
Omalla kohdallani yhteisomistukset ovat riittävä hankaluus. Minulla on pankin juristin laatoma, ja todistajien vahvistama edunvaltuus valtakirja mutta se vaatimat rituaalit ovat vielä kesken. Viime viikolla kävi lekuri tässä palvelutalon loukossa toteamassa, ettei ihmeparantumista ole puhekyvyttömälle ja halvaantuneelle henkilölle tapahtunut ja lupasi todistuksen joskus ensi vuoden puolella. Asuntoamme myyvä välittäjä vaatii muodollisuudet selviksi.
juuuuu, perinnön jako ja perunkirjoitukset ovatki suuri yllätys vanhukselle kun puoliso kuolee, suorastaan järkytys,
olin ihan schkissa mutta
apu oli lähellä,
me perillisten kanssa otimme ammatti lakimiehen hoitamaan koko asiat, hän hoiti perillisten kanssa kaiken ,
mutta
se ensi reaktio schkki kun puoliso kuolee on aivan hirvee,
siinä meinaa kuolla ittekki,
yllätys oli niin suuri ja järkyttävä,
kun ei ollenkaanosannu kuvitellakkaa kuinka jämäkkää onkaan lakipykälät suomessa perinnönjako asioissa, silloin kun on perillisiäki,
ei ole ollenkaan yksinkertainen juttu.