Vahingossa hoksaamisen merkitys.

Miten kyrvånsyylån harjoittelut?? Aika vähän on fotoa kyrvånsyylån harjoituspeleistä.

Jaksat jauhaa samaa vuodesta toiseen, mutta ihan mielelläni hieman valistan sinua, kun sinulta tuntuu jääneen nuoruuskin väliin kuten niin monet muutkin asiat, jotka elämä yleensä opettaa.

Vaikka Suomessa oli tuolloin viisi kertaa vähemmän autoja ja 10 kertaa vähemmän moottoripyöriä, niin Suomen tieliikenteessä vuonna 1975 auto-onnettomuuksissa kuoli Suomessa 479 ihmistä ja MP-onnettomuuksissa 55 ihmistä.

Vaikka tuo 55 kuulostaa pieneltä luvulta, se on moottoripyörien määrään suhteutettuna noin 25 x enemmän kuin tänä päivänä. On siis opittu ajamaan, vaikka superpyörät on aivan toisesta maailmasta verrattuna vuoteen 1975.

Moottoripyöräilyyn tuli kypäräpakko 1977 jolloin kuolleisuus putosi välittömästi viidesosaan. Kypärän puuttuminen oli siis Suomessakin suurin syyllinen kuolemiin.

Omassa lapsuudessani prätkäjätkät oli kaikkein ihailluimpia nuoria miehiä. Mitä nopeampi pyörä, sitä enemmän respectiä. Myös heidän rohkeuttaan ja hurjapäisyyttään ihailtiin.

Kun naapurikylän hyvissä tienesteissä oleva viikinki osti uuden tonnisatasen Suzuki Katanan ja lasketti sillä menemään 200kmh viidenkympin rajoituksella punamustassa nahkapuvussaan viriputket ulvoen niin meillä 12 kesäisillä naskaleilla polvet notkahteli ihailusta ja vedet tuli silmiin kun ajatteli että mulla on joskus vielä tollanen...

Se oli nimittäin päätetty jo vuosia aiemmin. Olin sanonut porukoille että haluan nahkatakin, moottoripyörän ja takatukan. Sain ne kaikki, mutta tukka lähti sittemmin.

Kun kaikilla oli tiedossa se mitä hulluutta se prätkäily oli 70- luvulla, niin se heijastui myös 80- luvun loppuun saakka. Sitä pidettiin kaistapäiden touhuna, eikä mitään kursseja ollut olemassa, eikä mitään opetusvideoitakaan ollut edes silloin kun VHS:t tuli.

Ei myöskään ollut mitään harjoitusratoja, kuin lähin ehkä jossakin sadan tai kahdensadan kilsan päässä. Se oli anarkian aikaa muutenkin, jossa kaikkia auktoriteetteja ja opettajia kyseenalaistettiin.

Kukaan ei voi sanoa mopokuumeiselle nuorelle miehelle että sinä et tarvitse mopoa. Jos kylällä oli mopokulttuuri valloillaan, kuten meilläpäin, niin se mopo oli pakko saada.
Sen takia tehtiin kesätyöt ja kotityöt että sai rahat siihen.

Etäisyydet on Suomessa suuria ja nuoret haluaa tehdä ja mennä, eikä nöhjöttää kotona. Lisäksi se olisi ollut äärimmäisen köyhyyden merkki, jos ei ole mopoa. Muistan ne kerrat kun oma mopo oli rikki ja horisontista kuuluu kun kaverit lähtee sorkille revittelemään.
Kyyneleet siinä tuli silmään.

Siellä sorakuopalla ne treenit suoritettiin. Oli vaikka minkälaista rataa hyppyreineen päivineen, 45 asteen mäkiä ja alamäkiä, siellä taidot punnittiin.

Jo mopoiässä osasin vastaohjauksen. En muista millä nimellä sitä kutsuttiin, todennäköisesti ei millään nimellä, mutta se tiedettiin ihan yleisesti. Tiedettiin myös se että mopojen vauhdeissa ja väljällä keulalla sillä ei ole suurta merkitystä, koska mopo kääntyy vaikka väkisin.

Se oli varmaankin vuosi 1989, kun allani oli kuusi vuotta vanha Suzuki 1100 GSX-E, jossa oli sama moottori kuin Katanassa. 124 hevosta vakiona ja tehoputken kanssa jonkin matkaa yli 130.

Runko pehmeä kuin voi, vääntyi kurveissa ja etujarru todella surkea. Varsinkin helteessä jarruletkut vaan pullistui mutta vauhti ei paljoa hidastunut. Piti opetella kolme asiaa. Ennakoiva ajotapa, moottorijarrutus ja takajarrun yhteiskäyttö.

Mutkaan jos ajoi vastaohjaten vähänkin liian kovaa, runko vääntyi ja alkoi woblaaminen. Selvisin niistä säkähdyksillä ja opin sen miten kovaa voi mutkaan mennä.

Ensimmäisellä Euroopan- matkalla oli tarkoitus kiertää kaikki korkeimmat vuorenhuiput Alpeilla mahdollisimman läheltä. Iso kartta mukaan ja reittisuunnitelma. Se onnistui täydellisesti ja löydettiin kaikki kuuluisat solatiet, joista myöhemmissa kirjoituksissa puhuttiin alan lehdissä.

Alpit on niin henkeäsalpaavan upeat, ettei sitä oikein järki tahdo uskoa. Maan vetovoima on laaksossa ja solassa erilainen kuin tasamaalla. Suuntavaisto menee aivan sekaisin serpentiineillä ajellessa.

En muista olinko lukenut vai kuullut termistä vastaohjaus, osasin sen jo vuosia aiemmin mutta se oli Etelä-Ranskassa kun löysin ihanteellisen rytmin ja ajolinjat serpentiineillä siten, että matkanteko on mukavaa kyytiläisellekin.

Pystyi ajamaan mutkat senttien tarkkuudella helposti ja rennosti. Muistan kun tien pientareelle oli istutettu jotakin vahvaa pensasaitaa joka oli tarkasti leikattu, niin ajoin sisäkurvit siten että pensaan lehdet hipoi kättä ja sarven päätä.

Silloin "hoksasin" että hei tää on se mitä kutsutaan vastaohjaukseksi.

Se on sama homma noissa moottorihulluissa maissa kuin 70- luvun Suomessa. Et voi mennä sanomaan etäisessä kylässä asuvalle nuorukaiselle että sinä et saa moottoripyörää, koska se on vaarallista.

Tarinassa on opetus. Jos olet oppinut jonkun asian hyvin jo aiemmin, sillä ei ole mitään väliä millä nimellä kukakin sitä kutsuu.

2010