Mua alkanu jo kärsivällisyys ja konstit loppua, nimittäin mieheni, tai no hänen päivittäisten vaivojensa suhteen.. Ollaan yritetty lasta jo vuodesta 2003, viime vuonna meinasi onnistua, eli ehdin olla raskaana ekakolmanneksella kunnes sain tosi kivuliaan keskenmenon sekä henkisesti että fyysisesti. Alettiin toiveikkaina yrittämään uudelleen loppuvuosi -04 ja nyt tän vuoden -05 alkupuoliskoa, tosin meidän "puuhastelu kerrat" harveni koko ajan mieheni tihentyneiden päänsärkykohtausten takia.. Kunnes nyt viimekuukausina ei olla sextailtu enää ollenkaan! Syynä mieheni kovat päänsäryt jotka ihan joka päivittäisiä jo, ja mieheni pelkää niiden "puuhastellessa" vain kovenevan sietämättömäksi. Nykyisin meillä sitten ollut jopa riitojakin sen vuoksi että minä alkanut epäillä etteikö mieheni halua minua, saati lasta kanssani mutta hän on vakuutellut epäilyni olevan aiheettomia ja hän haluaa minua ja lapsen kuulemma yhtä kovasti kuin minäkin(vaikkei sitä aina näytä) mutta minkäs tekee kun ei tunnu konstia päänsärkyyn löytyvän ja että me aloitetaan "puuhastelut" taas kunhan jokin konsti löytyy särkyyn. No, häntä on kyllä tutkittu mutta ei mielestäni tarpeeksi vaan hänelle on viimeisen vuoden aikana vain syötetty vaikka millaisia särky- ja migreeninestolääkkeitä annoksia suurentaen. Argg tämä nykylääketiede kun ei apua saa, minusta tuntuu jo niin pahalta yleensä seuratakin sivusta ja jatkuvasti vaan yrittää ymmärtää, kun mieheni kärsii säryistä, eikä kehotuksistani huolimatta viitti rampata niin kauaa lekurilla että jokin konsti löytyy! Mitä ihmettä voisin tehdä, kun tuntuu että kohta kärsivällisyyteni ja ymmärrykseni loppuu, vai pitääkö vain jaksaa vielä? Alkanut jo tuntua että olisi joku nainen jo saattanut minun asemassani saattanut lähteä kävelemään, mutta minä rakastan miestäni liikaa sitä tehdäksesni ja hän rakastaa minua. Tuntuu vain niin pahalta, kun ympärillä kaikille tutuille, sukulaisille, naapureille jne. tulee tai on jo tullut lapsia, mutta minä en enää voi edes joka kuukausi elätellä sitä toivetta, että jokos nyt olisi tärpännyt!
Mitä tehdä
-SatTuU-35
3515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hej, Tosiaan aika kinkkinen juttu, eikai se auta kuin antaa ajan kulua!? Kyl asiat järjestyy! Eipä siihen taida mitään "konstia" olla kuin katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ja miestä saa enää lekurille, ei kuulemma ala enää ruinaamaan apua. Arvatkaa olenko minä meinannut että minä menen lääkäreille puhumaan hänen puolestaan, mutta mieheni kokee että nolaisin sitten hänetkin!
Joo, ja migreeniksi ovat epäilleet ja senpä takia nyt kaikkien estolääkikeiden "koekaniinina" mieheni nyt on ollutkin. Aikoi vielä kattella "jonkun aikaa" etteikö se tosiaan hellitä kun itse muuttelee lääkkeiden annostuksia! Ja hän ajattelee kuulemma nyt sitten että ehkei meille vielä ole tarkoitettu lasta tulevaksi, kyllä se sitten joskus tärppää!
Mutta ei ymmärrä että minulla alkaa toi ikäki painaa esikoista ajatellen ja en ehkä enää sitten "joskus" välttämättä haluakkaa tai saa lasta, voihan minullakin mieli muuttua!? Voi että noi miehet on yksiä jääräpäitä:(
Toivotan Sinulle ihan ensimmäiseksi voimia jaksaa tilanteessa! Miehelläsi ei varmastikaan ole helppoa kovien kipujen kanssa. Tuttavallani oli pahoja päänsärkykohtauksia ja niiden jatkuessa muutuivat myös enemmän "kokoaikaiseksi" säryksi. Stressi ja monen monet tehtävät elämässä tuntuivat pahentavan kohtauksia ennestään. Hän kävi myös tutkimuksissa, eikä mitään muka löytynyt, laittoivat kaiken stressin ja "luulon" piikkiin. Lopulta hän meni yksityiselle lääkäriasemalle ja sanoi ettei lähde sieltä ennenkuin kaikki mahdolliset kokeet ja testit on tehty, että saadaan selvyys mistä kipu johtuu. Hänellä todettiin aivokasvain. Kasvain oli sellaisessa paikassa, että leikkaus onnistui hyvin ja tänä päivänä hän on takaisin työelämässä, ilman kipua! En todellakaan halua pelotella Sinua, mutta kannattaa vaatia palvelua terveydenhuoltosektorilla ja olla kovana tutkimusten kanssa. Liian monta kertaa vaivat sivuutetaan vain stressiin vetoamalla. Voimia siis sinulle ja miehellesi!