Useimmat meistä vanhoista ovat lukeneet Peppi Pitkätossu-kirjan,
onhan se käännetty 80 eri kielelle, viimeksi nigerian pidginille tänä
vuonna. Peppi Pitkätossu on ensimmäinen kirja, jonka aivan omin
avuin luin läpi kun opin lukemaan 40-luvulla. Peppi oli omalla koh-
dallani hahmo, joka avasi kiinnostukseni kirjallisuuteen.
Peppi taitaa olla maailman tunnetuin satukirjahahmo.
Peppi Pitkätossusta on tehty erilaisia tutkimustöitä.
Kukapa uskoisi tänäpäivänä, että joku lastenkirja olisi kiellettyä
kamaa jossakin maassa, niinkuin se oli entisessä Itä-Saksassa.
Vasta 1975 kirja tuli markkinoille, 45 vuotta kirjan ilmestymisen
jälkeen ja sitä myytiin tiskin alta puolueuskollisille asiakkaille.
Astrid Lindgren sai paljon kirjeitä lapsilta, myös Saksasta. Tämä
oli riskialtista. Nyt tutkitaan ja etsitään Astridin vastauksia lasten
kirjeisiin.
Varsinkin Saksassa ja lähimaissa on ollut suurta kiinnostusta
kirjaa kohtaan. Pepin ulkonäkö saattaa olla erilainen alkuperäi-
seen versioon verrattuna. On arvosteltu lapsenkasvatusta tai
kasvatuksen puutetta, Peppihän asui yksin apinansa ja hevosen-
sa kanssa.
Astrid Lindgrenin mielikuva oli, että Pepillä on punainen tukka.
Ei mitään vaatimuksia että tukka olisi saparoilla suoraan sivuilla.
Se oli kuvittajien idea. Ei vaatimuksia erivärisistä sukista, mutta
kenkien oli oltava suuret ja lonksuvat.
Ranskassa oltiin vaativaisia, miltä tyttölapsi näyttää ja mihin
hänen voimansa riittävät. Siispä Pepillä on vaaleat hiukset, eikä
hän nosta hevosta, vaan ponia!
Astrid Lindgren, joka kirjoitti Pepistä, toimi sota-aikana kirjeitten
sensuroijana ja hän tiesi tarkalleen, mitä Saksassa tapahtui sota-
aikana, eikä saanut paljastaa tietojaan kenellekään.
Ehkä Peppi-kirjasta yritettiin löytää, varsinkin Saksassa, kätket-
tyjä viestejä omalaatuisen, huomiotaherättävän lapsen elämän
kuvaamisesta, merkkejä siitä että jotakin oli pielessä, kaikki ei
ollut kohdallaan. Pienilläkin ihmisillä oli ylivoimaista kestämistä.
Oli oltava vahva. Jos on oltava noin vahva kuin Peppi, niin jotakin
on todella pielessä.
Onko toisilla vanhuksilla Pepistä lukumuistoja? Minulla pulpahti
muistot mieleen kun kuuntelin aamulla uutisia, missä mainittiin
Peppi-tutkimuksia.
onhan se käännetty 80 eri kielelle, viimeksi nigerian pidginille tänä
vuonna. Peppi Pitkätossu on ensimmäinen kirja, jonka aivan omin
avuin luin läpi kun opin lukemaan 40-luvulla. Peppi oli omalla koh-
dallani hahmo, joka avasi kiinnostukseni kirjallisuuteen.
Peppi taitaa olla maailman tunnetuin satukirjahahmo.
Peppi Pitkätossusta on tehty erilaisia tutkimustöitä.
Kukapa uskoisi tänäpäivänä, että joku lastenkirja olisi kiellettyä
kamaa jossakin maassa, niinkuin se oli entisessä Itä-Saksassa.
Vasta 1975 kirja tuli markkinoille, 45 vuotta kirjan ilmestymisen
jälkeen ja sitä myytiin tiskin alta puolueuskollisille asiakkaille.
Astrid Lindgren sai paljon kirjeitä lapsilta, myös Saksasta. Tämä
oli riskialtista. Nyt tutkitaan ja etsitään Astridin vastauksia lasten
kirjeisiin.
Varsinkin Saksassa ja lähimaissa on ollut suurta kiinnostusta
kirjaa kohtaan. Pepin ulkonäkö saattaa olla erilainen alkuperäi-
seen versioon verrattuna. On arvosteltu lapsenkasvatusta tai
kasvatuksen puutetta, Peppihän asui yksin apinansa ja hevosen-
sa kanssa.
Astrid Lindgrenin mielikuva oli, että Pepillä on punainen tukka.
Ei mitään vaatimuksia että tukka olisi saparoilla suoraan sivuilla.
Se oli kuvittajien idea. Ei vaatimuksia erivärisistä sukista, mutta
kenkien oli oltava suuret ja lonksuvat.
Ranskassa oltiin vaativaisia, miltä tyttölapsi näyttää ja mihin
hänen voimansa riittävät. Siispä Pepillä on vaaleat hiukset, eikä
hän nosta hevosta, vaan ponia!
Astrid Lindgren, joka kirjoitti Pepistä, toimi sota-aikana kirjeitten
sensuroijana ja hän tiesi tarkalleen, mitä Saksassa tapahtui sota-
aikana, eikä saanut paljastaa tietojaan kenellekään.
Ehkä Peppi-kirjasta yritettiin löytää, varsinkin Saksassa, kätket-
tyjä viestejä omalaatuisen, huomiotaherättävän lapsen elämän
kuvaamisesta, merkkejä siitä että jotakin oli pielessä, kaikki ei
ollut kohdallaan. Pienilläkin ihmisillä oli ylivoimaista kestämistä.
Oli oltava vahva. Jos on oltava noin vahva kuin Peppi, niin jotakin
on todella pielessä.
Onko toisilla vanhuksilla Pepistä lukumuistoja? Minulla pulpahti
muistot mieleen kun kuuntelin aamulla uutisia, missä mainittiin
Peppi-tutkimuksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sain Peppi-kirjan lahjaksi eräältä pihamme tutöltä ja on edelleen kirjahyllyssäni!
Tammikuussa Peppiä näytellyt Inger Nilsson tulee Suomeen kertoilemaan ja lauleskelemaan myös.
Hän oli eräs Astrid Lindgrenin rakkaimista "lapsista". Inger on ikuisesti
samaistettu Peppi-roolihahmoonsa. Nuorempana ainakin hän sanoi
kärsivänsä Peppi-leimastaan, mutta ehkä nyt vanhempana on tullut
sinuksi roolihahmonsa kanssa. Hän oli kyllä kuin valettu osaansa.
Ei olisi voinut kuvitellakaan, että joku toinen olisi hoitanut tehtävän
paremmin!
Oli mainio lapsi, täydellinen Peppi!
Olipa hyvä kuvaus aloittajalta! Kiitti!
Katsoin yhden jakson, ja aattelin, että hyvä kun ottaa esille, että tarttee olla itsenäinen. Mutta oli aika törppöä silti, osittain mautonta, ainakin tää TV-versio.
Oli varmaan kuitenkin tervettä sen ajan ruotsalaisille.
Kiitos Astrid Lindgenille, on muitakin ihania kirjoja ja että muistetaan entise arvot.
Samoja arvoja on ollut Suomessakin.