Kirjojen kansien rakenne, mitä kertoo?

On selvää, että taiteellisestikin korkeatasoisen runokokoelman kannet ovat pehmeät (nidottu), sillä runoilija on joutunut kustantamaan sen itse ja valinnut luonnollisesti halvimman vaihtoehdon.
Mutta joskus myös suuret kustantajat julkaisevat kirjan ensipainoksen pehmeäkantisena. Se ehkä kertoo, että kirja on julkaistu kokeeksi: jos menekki on hyvä, kirjailijan uusiakin käsikirjoituksia julkaistaan, ehkä jopa kovakantisina. Tuollainen kirja on kuitenkin päässyt kustannusohjelmaan kuin armosta, tai kirjoittaja on kustannuspäällikön tuttu.
Seuraavaksi tulevat kovakantiset kirjat, joissa ei ole kansipaperia, vaan kuva on liimattu suoraan kanteen. Sellaisia julkaisevat erityisesti pienet kustantajat. Tuotantokustannukset ovat halvempia, mutta myyntihinta lähes sama. Myös kovempia riskejä voi ottaa.
Kolmantena ovat kansipaperilliset kirjat. Kaikkien myyvien ja kustantajan luottamien kirjailijoiden kirjat julkaistaan sellaisina isoissa kustantamoissa.
Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön. Erään julkisuudessa ja somessa paljon itseään mainostavan kirjailijan uudesta kirjasta puuttui kansipaperi. Voidaanko tästä päätellä, että hän on koeajalla kustantamossa, johon siirtyi äskettäin?
Näkyykö kustamtamojen luottamus kirjojen ulkoisessa laadussa?