Joulunviettoa 50-luvulla

Eihän Joulu tunnu enää miltään, kun sitä aletaan viettää jo kuukausi kaupalla ennen Joulua.
Joulujuhlaan koululla sai uudet sarkahousut, ja puseron..
Ennen Joulu oli lasten juhla, nyt se on enemmän aikuisten pikkujouluineen.
Mutta kyllä Veksi Salmen. Sydämeeni Joulun teen, taitaa olla paras joululaulu.

Joulukalenterit oli meillä lapsilla. Joulukuusi ostettiin aatonaattona ja koristeltiin aattoaamuna joululaulujen soidessa. Kuunneltiin joulurauhan julistus, eikä enää sen jälkeen tehty enää töitä. Jouluateria syötiin ja odotettiin joulupukkia. Odotellessa katselimme kadulle, kuinka monta pukkia näkisimme.
Joulupukki tuli, jakoi lahjat ja sitten olikin rauha maassa, kun keskityimme pakettien avaamiseen.
Joulukuusi vietiin pois loppiaisen jälkeen, mikä oli surullista.
Itse aloitan joulunvieton syyskuun lopussa ja jatkan helmikuun kynttilänpäivään asti. Ja on ihanaa!

Jouluruokia tehtiin vain jouluna kotona maaseudulla. Ostin pitkästä aikaa rosollia enkä pitänyt, oli vain raakaa punajuurta,porkkanaa ja hyvin vähän kurkkua. Olisi olla pitänyt kastike että olisi maistunut niimpä otin vain kurkun ja vähän muuta enkä välittänyt ja laiton roskiin. Tein viimeksi peruna laatikkoa ja kalkkunaa 1990 luvulla tai 200 alussa. En ole ostanut kaupastakaan mitään. Ei koristeita,ne on varastossa. Ikkunaan ei voi laittaa valoja kun johdot liian lyhyitä pistorasiasta. Parveke valot oli jo uutena rikki 2 v sitten. Ruuan riittävyys kun on K kotiin kuljetuksen varassa 1x viikossa ja nyt on vain 1 päivä kuljetus ja yli viikko väliä. Varastointi koko ajan ruokaa pakastin täynnä ja kaapit.

Työssä olin aina hieman ihmeessä, kun jotkut sanoivat ennen joulua aina, et pitääpä hakea jouluviinat. Viina ja joulu ei kuulu mielestäni yhteen tippaakaan.

Toki oli joulu erilainen 1950-luvulla kuin nyt, mutta niin oli aika muutenkin erilainen. 1950-luvulla elettiin sodan jälkeistä puutteen aikaa, vaikka en itse lapsena puutetta huomannut, se kun oli jokapäiväistä arkea ja kaikilla suht samanlaista. Nyt kaikilla on kaikkea ja jouluna yritetään vielä saada lisää kaikkea sen kaiken päälle, sillä "helvetti ei tule koskaan täysi" oli mummullani tapana sanoa, ja se pitää paikkansa vielä tänäänkin, eli ahneus on ihmisen ominaisuus joka ei ostamalla tokene.
Mutta jokainen voi viettää joulua tavallaan, ei kannata antaa toisten erilaisten tapojen haitata tai muuttaa omia joulutapoja.

""Viina ja joulu ei kuulu mielestäni yhteen tippaakaan""

Niin ymmärrän tuskasi ja perusteesi, en käytä alkoholia tällä vuosituhannella. Mutta kansainvälisesti on toisin

Paavi myy viinaa omassa kaupassaan ja erityisesti liköörit menevät Chartreuse ... jne hyvin, sieltä voi ostaa tuliaisviinat

https://www.vaticanstate.va/en/news/2860-opening-of-the-tigre-annona-supermarket.html

Muistan minäkin ja valokuvia on. Istun lattialla sateenvarjo auki: olin saanut sen joululahjaksi.

Joulu meillä 50-60 luvulla. Jouluviikolla leivottiin pullat ja tortut ,,pikkuleivät oli leivottu jo aikaisemmin. Omasta metsästä isä toi kuusen aatonaattona suureen pirttiin. Sitä ennen oli kaikki huoneet luututtu aikaisemmin samalla viikolla ja laitetttu punpulipallokoristeet ja pitkät kimallekoristeet ikkunoihin ( ilmavirran mukaan kauniisti hiljaa pyörivät ( sellaisia ei ole enää saatavana) ja tietysti laitettiin paperisia joulutauluja seinälle pirttiin keittiöön ja kamareihin. Minulla on vieläkin ihan samanlaisia uusia tauluja ( olen kopioliikkeessä tetättänyt).

Aatona syötiin tietty joulupuuro aamulla ,+ torttu, pullakahvit ja kinkku paistui isossa leiviuunissa, sylttyä oli aina ja tuoretta ruisleipää ja rieska ym kaikenlaista ruokaa.saunassa käytiin ja n seitsemän maissa illalla tuli joulupukki tuoden lahjoja kaikille. Erään joulun muista erittäin hyvin ,kun isot siskoni olivat tehneet punaisesta kreppipaperista tonttupuvut ja tulivat pirttiin leikkimään ,soihdutsammuu kaikki väki nukkuu ja kerran taas esittivät sen tiernapoikaesityksen. Olen hyvin hyvin pienestä kylästä kotoisin ,,4 taloa..
Ihania muistoja minulla on joulusta. Toiki kaikki joulut sen jälkeenkin ovat meillä lasten perheen kanssa olleet mukavia ja tunnelmallisia . Aina käy joulupukki!

Meille ostettiin sähkökynttilät -51 tai -52. Aloin niillä heti leikkimään ja muut sähköä pelkäävät kauhisteli. Oli tuttu sähköliike, oltiin kuulemma pikku kaupungin ensimmäiset ostajat. Ostettiin syyskuussa.

Koulun joulujuhlassa annettiin suuren kuusen oksan pään rauhassa palaa ennenkuin joku sammutti. -54 tai myöhemmin.

Rakas mollamaijani, jonka isosisko oli tehnyt emäntäkoulussa, hävisi riekaleeksi retuutettuna ennen joulua. Pukinkontista sitten läysin korjatun maijan. Voi mikä riemu. Saas nähdä unohtuuko edes mahdollisen dementian myötä.

Voi Luoja sentään. TOTTA KAI on erilaista kuin 70 vuotta sitten!!!

Kaikki asiat muuttuvat, onneksi. En missään nimessä haluaisi elävää tulta olevia kuusen kynttilöitä tai vanhoja savuttavia kynttilöitä kotiini. Saatikka jonkun vanhan rytkyn lahjaksi; ei kiitos.

Ennen kotona jynssättiin Joulua varten koko huusholli ja oltiin rättiväsyneitä vaikkei sitä tietenkään saanut näyttää, ainakaan äidit. Ei kiitos tällekin. Siivousta tärkeämpää on yhdessäolo.

Ja väitän vastaan siinäkin mielessä, että aika monelle on nykyaikanakin tärkeintä tunnelma ja yhdessäolo. Riippuu tietenkin millaisissa porukoissa liikkuu ja kenen ihmisten "joulun viettoa katselee". Minä keskityn omaani.

Silloin oli kuusessa oikeat kynttilät, kuusen jalkana peltiämpäri.

Muuten aika samanlaista, rosolli taisi olla salaattina.

Teurastamoilla on työntouhua näin aikoina.

50-luku on 60-luvun jälkeen paras vuosikymmen.

No joo.
On erilaista nyt.

Lahjoja ostellaan taas miljardeilla, ymmärtäisivät nyt suosia kotimaisia hieman myös.

En todellakaan keksi , mitä kotimaista voisin lahjaksi ostaa. Kyllä kaikki hyvät jutut on tehty kaukana Aasiassa.