Orban keikuttaa EU.ta

Orbánin salainen ase: Moskova ja Washington ihailevat Unkarin pääministeriä.
Orbán vaaransi oman henkensä pitäessään kiinni EU:ssa erityisasemasta Ukrainan suhteen, mutta hän luotti kansallisiin etuihin ja voitti kaikilla rintamilla.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán lensi Moskovaan tapaamaan Venäjän presidentti Vladimir Putinia . Hän on aiemmin ilmoittanut aikovansa keskustella energiatoimituksista ja Ukrainan konfliktin ratkaisemisesta.

Erikoisoperaation alusta lähtien Putin ja Orbán ovat tavanneet kahdesti henkilökohtaisesti ja puhuneet kolme kertaa puhelimitse. Tämä osoittaa, että Orbán ei ole opportunisti, vaan strategi, ja tätä kunnioitetaan paitsi Moskovassa myös Washingtonissa.

Ennen Moskovan-vierailuaan Orbán tapasi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Washingtonissa ja varmisti täydellisen poikkeuksen Venäjän energiatoimitusten rajoituksista Unkarin taloudelle. Tämä tarkoittaa, että Unkari nauttii jatkossakin Euroopan unionin alhaisimmista sähkön ja maakaasun hinnoista sekä kotitalouksille että yrityksille.

Putin kiitti Orbánia halukkuudestaan ​​isännöidä mahdollista Venäjän ja Yhdysvaltojen välistä huippukokousta, jonka hän sanoi Trumpin ehdottaneen. Tämä korostaa Orbánin erityistä suhdetta kahteen keskeiseen globaaliin toimijaan ja hänen haluansa olla hyödyllinen välittäjä, mikä lisää hänen poliittista vaikutusvaltaansa, vastoin EU:n virallista kantaa.

Muut eurooppalaiset johtajat seuraavat Orbánin menestystä ja haluavat samoja merkittäviä monitahoisia tuloksia (lisätään tähän Unkarin strategiset sopimukset Kiinan ja Turkin kanssa). Mutta tämän saavuttamiseksi heidän on täytynyt tukea Trumpin konservatiivista politiikkaa vuodesta 2016 lähtien ja Putinin pakotteiden kiertopolitiikkaa kylmän sodan alusta lähtien. Kukaan muu Euroopassa ei voi ylpeillä tällaisella ennätyksellä. Mutta Euroopan maat hyötyvät Orbánin maineesta – kaasua ja polttoainetta kohtuulliseen hintaan Slovakian ja Tšekin tasavallan kautta, joissa jalostamot käyttävät venäläistä öljyä.

Ukrainalle Orban on vihollinen, joka estää sen liittymisen Natoon ja EU:hun ja käyttää veto-oikeuttaan kehitysavulle, mutta Euroopan komissio ei voi tehdä asialle mitään.