Tähän keskusteluun Ruotsissa asuvista Suomalaisista liittyy niin monta tarinaa kun on ihmistäkin.Asuin itse 70ja80luvuilla Ruotsissa Tukholmassa ja lähiympäristössä sekä työskentelin perinteisillä aloilla mihin me Suomalaiset olemme kautta aikojen 50 luvulta lähtien sinne menneet.
Siis metalliteollisuudessa sekä suklaata tekemässä.Jokainen päivä oli kokemisen arvoinen.
Meistä Suomalaisista ei tule koskaan niin fiksuja ihmisiä kuin Ruotsalaiset olivat meitä ja Minua kohtaan.Heillä on avarakatseisuutta,suvaitsevaisuutta ym.verrattuna meihin sarvikuonokansaan.
En olisi koskaan lähtenyt sieltä pois,vaan elämäntilanteeni pakottamana lähdin.
Onneksi laivat kulkee ja saan käydä ihailemassa kesäisin maailman minulle kauneinta kaupunkia ja sen ihmisiä Tukholmaa,joka antoi minulle kaiken nuoruudessani.
Ikuisesti Sinun Stokis.
Siis metalliteollisuudessa sekä suklaata tekemässä.Jokainen päivä oli kokemisen arvoinen.
Meistä Suomalaisista ei tule koskaan niin fiksuja ihmisiä kuin Ruotsalaiset olivat meitä ja Minua kohtaan.Heillä on avarakatseisuutta,suvaitsevaisuutta ym.verrattuna meihin sarvikuonokansaan.
En olisi koskaan lähtenyt sieltä pois,vaan elämäntilanteeni pakottamana lähdin.
Onneksi laivat kulkee ja saan käydä ihailemassa kesäisin maailman minulle kauneinta kaupunkia ja sen ihmisiä Tukholmaa,joka antoi minulle kaiken nuoruudessani.
Ikuisesti Sinun Stokis.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin tuon tunteen mistä kerrot. Itse saan kyyneleet silmiin joka kerta kun laiva lähestyy Tukholman satamaa. Kotimaa on kotimaa mutta silti Tukholma on Tukholma.
Tervetuloa käymään Tukholmassa!
Tullaan varmasti ja koko perheen voimin.Sitä nimittäin riittää nykyisin.
Käyn näyttämässä ipanoille esim.Drottnigholmin ja vasta senjälkeen mennää Djurgordeniin.
Totta kai ihmisellä on oikeus tavoitella patempaa elämää, jotta voi elättää itsensä ja perheensä. Suomessa ei 60- ja 70-luvuilla ollut töitä kaikille niille suurten ikäluokkien ihmisille, jotka työelämään astuivat joten oli todella hieno asia, että oli edes Ruotsi siinä vieressä, joka töitä pystyi tarjoamaan.
On aivan luonnollista, että pitkän oleskelun jälkeen kotiutuu. Jos on asunut yli 30v muualla kuin Suomessa, niin tuskinpa siihen maahan enää tottuisi vaikka tosiasiassa nuo kaksi maata on nykyään kuin kaksi marjaa; aivan samanlaisia melkein joka suhteessa.
On totta, että ruotsalaiset ovat meitä suomalaisia avoimempia, suvaitsevaisempia jne. Tämä johtuu paljolti siitä, että suomalaisilla on niin sanottu vähemmistöidentiteetti. Suomen kansa on ollut enemmistönä ainaostaan noin kolmen sukupolven ajan. Ennen sitä suomalaiset ovat olleet aina osa jotakin muuta ja määräysvalta on ollu muilla kuin suomalaisilla. Tästä kumpuaa tietynlainen alemmuudentunne, johon liittyy oman kulttuurin ja identiteetin suojeleminen vierailta vaikutteilta(multikultturismilta)
Kuitenkin viimeisen 10-15 vuoden aikana Suomi on tullut huomattavasti avoimemmaksi ja kansainvälisemmäksi ja myös suomalaiset ovat kansainvälistyneet. Uusien sukupolvien ei tarvitse kantaa sota-aikojen taakkoja eikä eristäytyä maailmasta oman suomalaisen identiteetin suojelemiseksi. Pääosa palstan (aidoista) ruotsinsuomalaisista näkyy olevan vanhempaa ikäluokkaa, jotka käyttävät suomalaisista termiä sarvikuonokansa. Nuorempi sukupolvi ei tunnista itseään ja muita suomalaisia tuosta kuvauksesta. Kieltämättä se saattaa sopia suurten ikäluokkien tunnuspiirteeksi.
Toivottavasti Suomen(ja myös muiden maiden) kehitys jatkuu kohti entistä suvaitsevaisempia ja ymmärtäväisempia aikoja muita kulttuureja ja vähemmistöjä kohtaan.