Näyttelijä Riitta Havukainen jäi eläkkeelle Helsingin kaupunginteatterista reilu pari vuotta sitten. 69-vuotias Havukainen kertoo ajatuksiaan mm. ikääntymisestä
ET-lehdessä.
Riitta Havukainen avaa haastattelussa, että on ylpeästi vanha nainen. Jutussa hän paljastaa, ettei halua kiertää ikäänsä kauniimmilla ilmauksilla, vaan uskoo, että vanhana olemisessa on paljon hyvää.
-Vanha on paras ja osuvin sana ja kaikki muut ilmaukset sen kiertelyä, hän toteaa.
Haastattelussa palkittu näyttelijä kertoo kyllästyneensä siihen, miten vanhenemisesta puhutaan kuin se olisi tappiota.
-Vanheneminen ei ole sitä, että jotain menee pois. Vanheneminen on sitä, että jotain tulee lisää.
Havukainen vaikuttaa olevan rauhassa itsensä kanssa.
-Vanhan naisen ei tarvitse enää pinnistellä. Ei treenata enää ihan helvetisti työtään varten, hän toteaa ET:n haastattelussa.
https://www.suomi24.fi/viihde/et-riitta-havukainen-lataa-suorat-sanat-vanhenemisesta-on-sita-etta
ET-lehdessä.
Riitta Havukainen avaa haastattelussa, että on ylpeästi vanha nainen. Jutussa hän paljastaa, ettei halua kiertää ikäänsä kauniimmilla ilmauksilla, vaan uskoo, että vanhana olemisessa on paljon hyvää.
-Vanha on paras ja osuvin sana ja kaikki muut ilmaukset sen kiertelyä, hän toteaa.
Haastattelussa palkittu näyttelijä kertoo kyllästyneensä siihen, miten vanhenemisesta puhutaan kuin se olisi tappiota.
-Vanheneminen ei ole sitä, että jotain menee pois. Vanheneminen on sitä, että jotain tulee lisää.
Havukainen vaikuttaa olevan rauhassa itsensä kanssa.
-Vanhan naisen ei tarvitse enää pinnistellä. Ei treenata enää ihan helvetisti työtään varten, hän toteaa ET:n haastattelussa.
https://www.suomi24.fi/viihde/et-riitta-havukainen-lataa-suorat-sanat-vanhenemisesta-on-sita-etta
Vastaukset 69
Vanhimmat
Ottaa pataan. Ei ole hurraamiseen syytä, mutta minkäs teet ?
Terveys rapistuu ja naama vielä pahemmin.
Peljästyy aamulla, kun peiliin katsoo onko tuo haamu minä ?!
Älä muuta viserrä, hahhah....
Ainakaan minua ei vanheneminen harmita millään tavalla, ainakaan niin kauan kun se ei menoa haittaa. Sitten voi olla toinen juttu jos ja kun tulee kaikenlaista kremppaa ja vaikeuksia liikkua tai muistaa. Täytyy toivoa ettei kuitenkaan vielä pitkään aikaan tai ollenkaan.
Hyvä asenne, näillä mennään.
Ei ota kaaliin ei. Olen iloinnut ,kun ei koskaan satu mihinkään. Noh, nyt on selkä kipeä-jännitystä ,stressiä varmaan. Kuvittelen jopa tietäväni syyn. Jumala varmaanparantaa. Kerron sitten.
Armahdus odottaa kaikkia.
69 v on vielä nuori,
voi sanoa
elämää on vielä edessä noin reilusti yli 20 vuotta,
sitten vasta hän voi sanoa olevansa vanha ,
oijoi olisimpa vielä 69 silloin vielä pystyi mekein kaikeen elämässä, ei ollu fyysisiä rajotteita joita nyt vanhuksena on,
Olen tosin vielä "alaikäinen" tälle palstalle, kun vasta tulevana keväänä tulee 70 täyteen, mutta kyllä ottaa kaaliin, kun olen liian vanha.
Takana on 36 vuoden avioliitto, joka sitten päättyi vaimoni sairastuttua hänen omaishoitajuuteensa ja sitten hänen kuolemaansa. Sittemmin elämä saattoi minut yhteen erään ihanan kohtalotoverin kanssa ja olemme molemmat toisillemme tunnustaneet ihmeen, että nyt vasta on se oikea löytynyt.
Se vaan ottaa kaaliin, kun hän on vasta 63. Olisinpa itsekin vasta 63, että edessä olisi mahdollisimman paljon yhteisiä vuosia.
Ikäpalstoilla - eikä muillakaan - ole minkäänlaisia rajoitteita, joten täällä ei kysytä ala- tai yläikää eikä mitään muutakaan rajaa.
Vapaata on.
Ei tää nyt niin kaaliin ota, mutta on tietynlainen oivallus, että tää on nyt sit menoa. Ikää 0n 72 v. Ihmisiä (julkkiksia) kuolee nyt paljon alle 8-kymppisinä.
72 ei tarkoita menoa, jäljellä voi olla paljonkin vuosia, jos ei mitään vakavia sairauksia ole. Paljon riippuu siihenastisesta elämästä, eikä vähiten elintavoista, mitä on syönyt ym.
Helpåosti sitä alkaa varomaan kaikkea.
kaaliin ottaa joskus vaan...
Kaalia nautin joskus.
Vanheneminen on perseestä.
Näinkin todenneet monet.
Totta on, takana alkaa olemaan enenpi, kuin edessä. Fysiikka alkaa pikkuhiljaa, tai nopeesti ravistumaan. Ehkä polttimokin alkaa happanemaan. Kovin hankala löytää hyviä puolia siitä, että vuodet vierii.
Hyvähän se, jotkut koittaa pitää positiivisuutts yllä ja selittelevät, kuin mageeta on tulla iäkkääksi. Enenpi ehkä tosin todellisuuspakoa, tai sitten vanhuudenhöperyyttä.
Faktat on mitä on. Vuodet tekee tehtävänsä ja loppuelämästä ei selviä hengissä. Ihan ymmärrettävää tollanen yltiöpositiivinen suhtautuminen asioihin. Pitäähän sitä jotenkin koittaa jaksaa elämänsä loppuun asti.
Ite aattelen, kaikki suht. Ok nin kauan kun ei ole isoja kipuja ja jotenkiten ite pystyy toimimaan. Mutta jos menee kehnosti, toive ei toteudu ja vanhuus tulee olemaan täyttä helevettiä. Ja se tässä niinkuin pelottaa. Eli vanheneminen on perseestä, pelossa elämistä. Tai sitten utopioihin uppoamista.
Kumpi lie parempi, en tiedä. Noh, pessimisti ei pety, miten suhtautunee ultiöoptimisti realitettehin, se voikin olla sellaselle melkoinen järkytys.
=DW=
Yltiöoptimisti katsoo asioita kyllä aivan samalla asenteella koko ikänsä. Siis myös vanhana eli iäkkäänä. Eivät asenne ja ajattelumaailma mihinkään häviä, jos ne ovat kunnolla opittu ja / tai perusominaisuuksia.
En pidä vanhuksista. En ole koskaan pitänyt. Alle kymmenvuotiaana piti vaaria ja muoria olla vahtimassa, kun kleinbussia odottelivat päivähoitoon menoa varten. Vaaria piti takinliepeestä kiinni pitää ja välillä kiskasta, ettei karkuun lähtenyt, vanhuudenhöperö kun oli. Sinne menivät bussin kyytiin ja minä katselin tyyppejä bussissa ja ajattelin; että kuka noitakin jaksaa hoitaa.
Nyt on täysi työ selvitä omasta vanhuudesta.
Mukavaa.
Eipä se kivaa ole, mutta kun on pakollista, niin pakkohan tuo on hyväksyä.
näillä eväillä eteenpäin...
Sepä se kun kokee että mieli on vielä nuori mutta maallinen maja alkaa rappeutua ja kaivata entistä enemmän hoitoa ja huoltoa. Huoli tulevasta, saako tarvitessaan hoitoa ja inhimillistä hoivaa. Asiallista ja arvostavaakin kohtelua. Hyvää ja tehokasta loppuvaiheen hoitoa. Toive siitä ettei olisi yhteiskunnalle vain rahanreikä jonka palveluista tulee kaikin mahdollisin keinoin leikata ja säästää.
Kyllä. Niin kauan kun kykenee itse asioihinsa vaikuttamaan ja puoliaan pitämään asia vielä kunnossa mutta kun HRO iskee oikeasti alkaa pelottaa millaista hoitoa ja kohtelua on saatavilla.
" HRO " ?
Gerastenia tai hauraus-raihnausoireyhtymä (HRO) on oireyhtymä, johon liittyy ruokahalun heikentyminen, lihaskato (sarkopenia), luukato (osteoporoosi), tahaton painon lasku, väsymysherkkyys, uupumus, lihasheikkous, hitaus ja kaatuilu. Gerastenian vallitsevuus on yli 80-vuotiailla noin 25-40 %.
No hyvä ja kiva. Sivistys- ja vierasperäsanat sekä kirjainyhdistelmät tekstissä kuuluukin selvittää.
Luonnollinen asia, paremmin pärjää kun hyväksyy.
Ei sitä riemulla kuolemaansa odota.
Niin kauan ei haitannut, kun meitä oli kaksi.
Nyt ei ole enää mieltä elämässä, kun ei voi
jakaa ajatuksia ja tunteitaan kenenkään kanssa.
Aivan järjetöntä palloilla enää yksin maailmassa.
On kai se noinkin.
Entäs jos yrittäisit olla itsenäinen ja selvitä yksin?
Päättää yksin asioista.
Ei ole monella ketään, jonka kanssa jakaa tunteita, ei ole ollut moneen vuoteen.
Mutta sitä oppii ja onkin aika jännä juttu. Kehittyy.
Voisi etsiä mielekkyyttä vaikka vapaaehtoistyöstä ja auttaa muita. Kunauttaa muita, niin itselle tulee hyvä mieli ja tuntee itsensä tarpeelliseksi ja elämän mielekkääksi.
Onnea matkaan!
Katkeraa esimakua tuosta. Yli 50:n vuoden aikaisen kumppanin halvauksen ja puhekyvyttömyyden vuoksi olen osittain kuin erakko. Seuraan ( valvon ) vaimoni huoltotoimia ja osallistun niihin.
Suuri harmi on se, että vaimoni tajuaa tilanteen aiheuttaa harmia muille pystymättä telkemään sille mitään.
Vaimoni vuosien takainen ennuste kohdatessamme uhkan leskeytymisestäni.
Hänen mielestään minä en ole pitkäikäinen. Treenaan tai ryyppään itseni hengiltä.
"Entäs jos yrittäisit olla itsenäinen ja selvitä yksin?
Päättää yksin asioista."
Pakkohan se on enkä ketään etsikään.
Lähtisin mielelläni vapaaehtoistyöhön, mutta terveys ei salli.
Hyvä, kun itsestäni vielä pystyn jotenkuten huolehtimaan.
Joskus +70v alueella vaimoni sanoi ilkeämielisesti minun lahoavan yläpäästä nopeammin kuin alapäästä. Lienee viitannut lähimuistini heikkenemiseen?
Nyt, seuravan kymmenluvun alkuvaiheissa on fyysiselläkin puolella havaittavissa huolestuttavia oireita.
Tarkoitan tietenkin sitä, että huomenna menen keskussairaalaan näyttelemään virtsaamistani ja eturauhastani. Jotain palojakin ottavat.
Onnekseni ehdin olemaan eläkkeellä hieman yli 20v pystyen tyydyttämään kohtuullisia mielitekojani
Muista pyytää erektiopilleriresepti.
Lääkinnällisistä syistä net on kelakorvattavia. Kun sairastelin eturauhassyöpää, yksikään hoitsu, ei naislekurikaan niitä ottanut puheeksi. Yks kandi, kundi kertoi hirmoonien olevan jarrua, muttei sekään pillereitä ehdottanut. Jossain kontrollissa sitten kysyin asiasta, pyytäessä naislääkäri sitten kertoi asiasta ja ois kirjoittanut reseptin.
En pyytänyt reseptiä, ilman pillereitä pääsee helpommalla.
Ikää on vaikka muille jakaa, mutta vanha en ole. Enkä silti, vaikka muut sanovat niin. Ma oon mikä oon, muut ovat muuta.
Elän aika mukavaa aikaa reilu 70senä. Ei pelota vanhuus kun kaikki vielä pelaa. Vaikka itse sanon, käyn 60sestä, kun olen huolehtinut kunnostani. Rypyille ja veltostuneelle iholle en ole tehnyt mitään, joten niitä on muttei haittaa menoa. Tiedostan selkeästi ettei tätä voi kestää pitkään ja siksi kiitän joka päivä voimastani ja elämästäni.
Nuoruus on seikkailu, vanheneminen on taidetta,, Eihä tää just 70 ole mikhään poka, metsähakkuuta ,kuntoilua ,soittoporukka hienoja piisejä ,vaimo laittaa hyvää safkaa ja ok talon normi touhut .lumityöt uuniin valakiat puitten hommuu,niitä onkin . Soon niin ,et jos ei missään tunnu pientä kipua jäykkyyttä ,niin eihä sitä olisi eloskaan varmaan silloin ,kuuluu tähän jo 50 v. alkaa nää asiat tuntua jollainlailla,, joka päivä on hienoa , herätä kafeel,kun ei mihkään kiire ,hyvä ystävä /kaver pieni koira pisulle ,katella, mitähä tuusilis,vai tekisikö mitään ,tulet hellaan vain ja pikhiljaa jotain , pitää olla tosi tyytyväinen ja kiitollinen ,kun saa olla joltsiikin terve ,se ei ole itsestään selvyy kellekään etes nuoremmille nykyään, mikäs täs .SE pitää muistaa,et kaikilla ei ole samanlailla monista eri syistä,se ikävä asia on.
Vanhahan sitä on ja elinkaarensa lopussa, kun tilastojen valossa vain
joka toinen 70 vuotta täyttänyt näkee 80 vuotispäivänsä.
Vanhuuden tuntee kropassaan monella tavalla varsinkin, kun on
lähempänä 80 kuin 70 vuotta.
Kuolemanilmoituksissa joka kolmas on ikäiseni tai nuorempi.
Väki harvenee reippaasti.
Eilen terveennäköisenä tapaamani ihminen oli tänä aamuna siirtynyt
tuonpuoleisiin.
Muonavahvuudesta pois.
Yli 70 vuotias on vanha. Ei vanhus vielä.
Lääkäri totesi minulle, kun olin 68: Sinä olet jo aika vanha.
Ja niinhän se oli ja nyt olen vielä vanhempi
eikä tunnu kovin riemastuttavalta.
Mut murehtiminen ei auta.
Kaikilla on oikeus tunteisiinsa.
Itsestään selväähän se on.
Miksi sitten pitää sanoa "murehtiminen ei auta". Ei siihen ollut edes syytä.
Näillä mennää, repun eväillä.
Lujaa mennään loppua kohti. Tulkoon milloin vaan.
En ole ajatellut, ihminen on aina jonkunikäinen.
Niinhän se on, vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa. Nyt sitä on sen ikäinen jota menneisyydessä tuli joskus ajateltua, vauhdilla vuodet menivät.
Onhan noita vanhuuden ylistäjiä, mutta paljon riippuu mm. siitä, tuleeko pahoja vaivoja.
Onhan se ikävää.
Kaali on terveellistä murkinaa.
mikäkö vanhudessa ottaa kaaliin,,,, etkö tiedä,,,,,
se just se vanheneminen ja siinä se kun voimat hiipuu vaikka kuinka tekis ja mitä voimat hiipuu ja avuttomuus kummasti yllättää, alkaa tarvitsemaan kaikenalaista apua monneki rajen askareihin,
se vanhuus vanheneminen oottaa kaaliin
sitä ei voi hyväksyä,
vaikka se tulee vääjämättä vaikk ei hyväksykkää,
vanhuus on ihmiselämän vaikeinta hankalinta aikaa,
vanhuus kun sen lopulta huomaa omalla kohdallaan vanhuus on elämän suurin pettymys,
tähänkö se ihmis elämä nyt sitten loppuu
täydelliseen avuttomuuteen ,,,,,
Joo, välillä ottaa kaaliin niin että alkaa jo naurattaan....
Toivon vaan Riitalle hyvää joulua ja toivon että ylpeydestä ei seuraisi lankeemusta.
Kyllä jo kuusikymppisen pitäisi ymmärtää että terveydestä ja iästä ei olisi syytä ylpeillä
"Kyllä jo kuusikymppisen pitäisi ymmärtää, että terveydestä ja iästä" o l i s i "syytä ylpeillä". Siis jos on pysynyt terveenä 60 asti ja varsinkin, jos ylikin. Oikein muuta ylpeyden aihetta ei olekaan. Paitsi jälkeläiset, ihanat lapseni.
En hermoile.,
alottajalle :
vanhuus on maanpäällinen helvetti, vanhuus ottaa päähän siksi kun voimat loppuu, mitään ei enään jaksa tehdä kunnolla, väsyy heti kun yrittääki,
siis avuttomuus ja avun tarve vituutaa entistä ihmistä nykyistä vanhaa ihmis-raakkia, vaus ei ei ole enään ihminen on surkia avuton raakki , entinen ihminen, menneisyydestä, nykyinen raakkai surkimus yhteiskunnan turhake,
Koita rauhottaa itsesi, älä mieti liikoja.
Asenteesi lisäksi korjaa elämäntapasi. Jaksat paremmin.
Mitäs noista, elämä on....
Toistaiseksi vielä asiat hyvin, mutta koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Paras ottaa päivä kerrallaan.
Juuri niin, jatketaan.
Ei minua pahemmin kaaliin ota. Ehkä tuo lihaskato vähän harmittaa.
Ja hiuskato, kauan, kauan sitten minulla oli komea afro:)
Muuten on terveys säilynyt, ei flunssia, koronoita, syöpiä, lihavuutta.
Joskus vähän kolottaa joku venähdys siellä tai täällä.
Peiliinkin kehtaa vielä katsoa. Mies 73.
Eipä se harmita yhtään, vanheneminen, kun on ainut tapa elää pitkä elämä, jos sellainen kohdalle osuu. Toivomuslistalla on, että pystyy kävelemään loppuun asti ja siivoamaan kotinsa. Niin ja mieli pysyisi virkeänä, naama nyt ruttaantuu, mut se taitaa kuulua asiaan.
Ei ota kaaliin, ei kupoliinkaan.
Jos onkin kukkakaalikorvat, painijan tyyliset.
Ei sitä vastustamaankaan pysty.
Totta puhuen: kyllä pystyy. Jos huolehdit itsestäsi, terveydestäsi, kunnostasi ... niin et vanhene sitä vauhtia kuin tyyppi, joka elää rellestää mistään mitään välittämättä. Kannattaa panostaa elämäntapavalintoihinsa.
"Vanheneminen ei ole sitä, että jotain menee pois", sanottiin tuossa jutussa. Ei varmaan kaikilta mene, mutta monelta kuolee läheisiä, ystäviä ja sukua. Voimiakin menee pois,. Jos joku sanoo olevansa 70-kymppisenä yhtä voimakas ja pirteä kuin 20-vuotiaana, hän valehtelee. Eikä siinä mitään. Hyvillä elämäntavoilla voi ehkäistä sairauksia, mutta ei aina. Geenit vaikuttavat myös, eikä kaikista sairauksista edes tiedetä mistä ne tulee. Nuorikin voi sairastua, mutta vanhana ne on ehkä vaikeampi kestää muun luopumisen ohella. Vanhalla on sitten taas elämänkokemusta, ja ehkä joillekin viisauttakin karttunut matkan varrella, toivottavasti.
"Geenit vaikuttavat" neljäsosan. Muut vaikuttavat tekijät ovat elintavat, ympäristö ja sattuma.