Mitä mieltä olet vanhenemisestasi ? Ottaako kaaliin ? Jos ottaa niin mikä ?

Ottaa pataan. Ei ole hurraamiseen syytä, mutta minkäs teet ?
Terveys rapistuu ja naama vielä pahemmin.
Peljästyy aamulla, kun peiliin katsoo onko tuo haamu minä ?!

Ainakaan minua ei vanheneminen harmita millään tavalla, ainakaan niin kauan kun se ei menoa haittaa. Sitten voi olla toinen juttu jos ja kun tulee kaikenlaista kremppaa ja vaikeuksia liikkua tai muistaa. Täytyy toivoa ettei kuitenkaan vielä pitkään aikaan tai ollenkaan.

Ei ota kaaliin ei. Olen iloinnut ,kun ei koskaan satu mihinkään. Noh, nyt on selkä kipeä-jännitystä ,stressiä varmaan. Kuvittelen jopa tietäväni syyn. Jumala varmaanparantaa. Kerron sitten.

69 v on vielä nuori,
voi sanoa
elämää on vielä edessä noin reilusti yli 20 vuotta,

sitten vasta hän voi sanoa olevansa vanha ,

oijoi olisimpa vielä 69 silloin vielä pystyi mekein kaikeen elämässä, ei ollu fyysisiä rajotteita joita nyt vanhuksena on,

Olen tosin vielä "alaikäinen" tälle palstalle, kun vasta tulevana keväänä tulee 70 täyteen, mutta kyllä ottaa kaaliin, kun olen liian vanha.

Takana on 36 vuoden avioliitto, joka sitten päättyi vaimoni sairastuttua hänen omaishoitajuuteensa ja sitten hänen kuolemaansa. Sittemmin elämä saattoi minut yhteen erään ihanan kohtalotoverin kanssa ja olemme molemmat toisillemme tunnustaneet ihmeen, että nyt vasta on se oikea löytynyt.

Se vaan ottaa kaaliin, kun hän on vasta 63. Olisinpa itsekin vasta 63, että edessä olisi mahdollisimman paljon yhteisiä vuosia.

Ei tää nyt niin kaaliin ota, mutta on tietynlainen oivallus, että tää on nyt sit menoa. Ikää 0n 72 v. Ihmisiä (julkkiksia) kuolee nyt paljon alle 8-kymppisinä.

Vanheneminen on perseestä.

Näinkin todenneet monet.

Totta on, takana alkaa olemaan enenpi, kuin edessä. Fysiikka alkaa pikkuhiljaa, tai nopeesti ravistumaan. Ehkä polttimokin alkaa happanemaan. Kovin hankala löytää hyviä puolia siitä, että vuodet vierii.

Hyvähän se, jotkut koittaa pitää positiivisuutts yllä ja selittelevät, kuin mageeta on tulla iäkkääksi. Enenpi ehkä tosin todellisuuspakoa, tai sitten vanhuudenhöperyyttä.

Faktat on mitä on. Vuodet tekee tehtävänsä ja loppuelämästä ei selviä hengissä. Ihan ymmärrettävää tollanen yltiöpositiivinen suhtautuminen asioihin. Pitäähän sitä jotenkin koittaa jaksaa elämänsä loppuun asti.

Ite aattelen, kaikki suht. Ok nin kauan kun ei ole isoja kipuja ja jotenkiten ite pystyy toimimaan. Mutta jos menee kehnosti, toive ei toteudu ja vanhuus tulee olemaan täyttä helevettiä. Ja se tässä niinkuin pelottaa. Eli vanheneminen on perseestä, pelossa elämistä. Tai sitten utopioihin uppoamista.

Kumpi lie parempi, en tiedä. Noh, pessimisti ei pety, miten suhtautunee ultiöoptimisti realitettehin, se voikin olla sellaselle melkoinen järkytys.

=DW=

En pidä vanhuksista. En ole koskaan pitänyt. Alle kymmenvuotiaana piti vaaria ja muoria olla vahtimassa, kun kleinbussia odottelivat päivähoitoon menoa varten. Vaaria piti takinliepeestä kiinni pitää ja välillä kiskasta, ettei karkuun lähtenyt, vanhuudenhöperö kun oli. Sinne menivät bussin kyytiin ja minä katselin tyyppejä bussissa ja ajattelin; että kuka noitakin jaksaa hoitaa.
Nyt on täysi työ selvitä omasta vanhuudesta.

Eipä se kivaa ole, mutta kun on pakollista, niin pakkohan tuo on hyväksyä.

Sepä se kun kokee että mieli on vielä nuori mutta maallinen maja alkaa rappeutua ja kaivata entistä enemmän hoitoa ja huoltoa. Huoli tulevasta, saako tarvitessaan hoitoa ja inhimillistä hoivaa. Asiallista ja arvostavaakin kohtelua. Hyvää ja tehokasta loppuvaiheen hoitoa. Toive siitä ettei olisi yhteiskunnalle vain rahanreikä jonka palveluista tulee kaikin mahdollisin keinoin leikata ja säästää.

Kyllä. Niin kauan kun kykenee itse asioihinsa vaikuttamaan ja puoliaan pitämään asia vielä kunnossa mutta kun HRO iskee oikeasti alkaa pelottaa millaista hoitoa ja kohtelua on saatavilla.

Luonnollinen asia, paremmin pärjää kun hyväksyy.

Ei sitä riemulla kuolemaansa odota.

Niin kauan ei haitannut, kun meitä oli kaksi.
Nyt ei ole enää mieltä elämässä, kun ei voi
jakaa ajatuksia ja tunteitaan kenenkään kanssa.
Aivan järjetöntä palloilla enää yksin maailmassa.

Joskus +70v alueella vaimoni sanoi ilkeämielisesti minun lahoavan yläpäästä nopeammin kuin alapäästä. Lienee viitannut lähimuistini heikkenemiseen?
Nyt, seuravan kymmenluvun alkuvaiheissa on fyysiselläkin puolella havaittavissa huolestuttavia oireita.
Tarkoitan tietenkin sitä, että huomenna menen keskussairaalaan näyttelemään virtsaamistani ja eturauhastani. Jotain palojakin ottavat.
Onnekseni ehdin olemaan eläkkeellä hieman yli 20v pystyen tyydyttämään kohtuullisia mielitekojani

Ikää on vaikka muille jakaa, mutta vanha en ole. Enkä silti, vaikka muut sanovat niin. Ma oon mikä oon, muut ovat muuta.

Elän aika mukavaa aikaa reilu 70senä. Ei pelota vanhuus kun kaikki vielä pelaa. Vaikka itse sanon, käyn 60sestä, kun olen huolehtinut kunnostani. Rypyille ja veltostuneelle iholle en ole tehnyt mitään, joten niitä on muttei haittaa menoa. Tiedostan selkeästi ettei tätä voi kestää pitkään ja siksi kiitän joka päivä voimastani ja elämästäni.

Nuoruus on seikkailu, vanheneminen on taidetta,, Eihä tää just 70 ole mikhään poka, metsähakkuuta ,kuntoilua ,soittoporukka hienoja piisejä ,vaimo laittaa hyvää safkaa ja ok talon normi touhut .lumityöt uuniin valakiat puitten hommuu,niitä onkin . Soon niin ,et jos ei missään tunnu pientä kipua jäykkyyttä ,niin eihä sitä olisi eloskaan varmaan silloin ,kuuluu tähän jo 50 v. alkaa nää asiat tuntua jollainlailla,, joka päivä on hienoa , herätä kafeel,kun ei mihkään kiire ,hyvä ystävä /kaver pieni koira pisulle ,katella, mitähä tuusilis,vai tekisikö mitään ,tulet hellaan vain ja pikhiljaa jotain , pitää olla tosi tyytyväinen ja kiitollinen ,kun saa olla joltsiikin terve ,se ei ole itsestään selvyy kellekään etes nuoremmille nykyään, mikäs täs .SE pitää muistaa,et kaikilla ei ole samanlailla monista eri syistä,se ikävä asia on.

Vanhahan sitä on ja elinkaarensa lopussa, kun tilastojen valossa vain
joka toinen 70 vuotta täyttänyt näkee 80 vuotispäivänsä.
Vanhuuden tuntee kropassaan monella tavalla varsinkin, kun on
lähempänä 80 kuin 70 vuotta.
Kuolemanilmoituksissa joka kolmas on ikäiseni tai nuorempi.
Väki harvenee reippaasti.
Eilen terveennäköisenä tapaamani ihminen oli tänä aamuna siirtynyt
tuonpuoleisiin.

Yli 70 vuotias on vanha. Ei vanhus vielä.
Lääkäri totesi minulle, kun olin 68: Sinä olet jo aika vanha.
Ja niinhän se oli ja nyt olen vielä vanhempi
eikä tunnu kovin riemastuttavalta.

Kaikilla on oikeus tunteisiinsa.

Lujaa mennään loppua kohti. Tulkoon milloin vaan.

En ole ajatellut, ihminen on aina jonkunikäinen.

Niinhän se on, vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa. Nyt sitä on sen ikäinen jota menneisyydessä tuli joskus ajateltua, vauhdilla vuodet menivät.