Tietääkö kukaan, mistä saa loukkuja villikissojen loukuttamiseen ja maksaako kissojen lopetus eläinlääkärissä mitään, jos kissat eivät ole omia, vaan jonkun vieraan kissan aikuisiksi kasvaneita pentuja, jotka aserttunut pihaamme "taloksi"?
Villikissoja
muu4
8678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eläinsuojeluyhdistykseltä, löytöeläinkodilta, metästysseuralta, kunnaneläinlääkäriltä.. Riippuu paikkakunnastasi.
Villikissat viedään löytöeläinkotiin joka huolehtii niiden jatkosta. Mikäli kuntasi sopimuslöytis on jossakin sadan kilsan päässä, neuvottele kunnanell:n tai metsästysseuran kanssa. Jos ne ovat todella umpivillejä, ne on syytä ampua loukkuun, eläinlääkärille kuljetus stressaa niitä aivan turhaan. Sitäpaitsi villikissaa et saa loukusta siirrettyä lopetushäkkiin millään! Kun villikissa on loukussa, sitä ei enää avata. Jos on epävarmaa villeydestä, kissa toimitetaan löytikselle tarkkailuun.
Paikallinen ESY lainaa loukkuja, ja ottaa sen kissankin, ettei tarvitse tappaa, vaan etsivät sille kodin.
Villikissoja ei todellakaan sijoiteta koteihin. Oletko edes koskaan tavannut tällaista?
Kyllä villikissoja sijoitetaan koteihin, mikäli ko. ihmiset ovat kykeneväisiä ja kärsivällisiä ja omistavat suht suuren asunnon, jossa on ainakin yksi huone, missä villikissaa voi pitää ja kesyttää. Aika korvessa täytyisi kissan olla elänyt, etteikö jossain ihmisiä olisi nähnyt, tai edes haistanut. Ainakin nuoret kissat voidaan kärsivällisyydellä kesyttää, ei välttämättä ihan sylikissaksi asti (yleensä siihenkin), mutta hyvin kesyiksi kuitenkin. Tietysti lopettaminen on parempi (eli helpompi) keino, kuin kesytys. Itse olemme jo parikin meille eksynyttä villikissaa (todella arkaa) kesyttäneet ja ESY:n vieneet, kesyinä ja hyvillään olivat, ettei itse tarvitse.
...kun villikissoja Suomessa ei ole (Afrikassa kylläkin).
Sen sijaan olen kesyttänyt kolme ikänsä metsässä elänyttä ja sinne syntynyttä kissaa. Tulivat meille asumaan n. puolentoista vuoden ikäisinä.
Ilmestyivät yksi päivä pihapiiriin, olivat arkoja ja säikkyjä, ruokin niitä ja istuskelin pihalla katselemassa. Pikkuhiljaa ja hitaasti luottamus kasvoi ja päästivät lähemmäs ja lähemmäs. Lopputulos: tuolla makoilevat yksi sohvalla, yksi keittiönpöydällä kolmas tuossa monitorin päällä, yksikään ei itke ulos entiseen elämäänsä, täysin sisäkissoja.
...ulkona elänyt kissa ei varmasti sopeudu täysin/osittainkaan sisätiloihin, korkeintaan käy sisällä syömässä ja joakus väsyneenä ehkä lepäämässä.
Minkäsnäköiset silmät näillä "kesyttämilläsi villikoilla" oli?
Olivatkohan jonkun "kesäkissoja"...?
Meilläkin on 2 kissaa jotka oli alunperin otettu loukusta kiinni. Metsässä olivat asuneet semmoisiksi 4-kuisiksi asti, ja minun tietääkseni olivat kiinniotettaessa aivan villejä. Sitä en sitten tiedä missä olivat alunperin syntyneet. Tai mitä kokeneet.
Ensikoti piti näitä kuukauden, mutta meilläkin vielä sähisivät ja juoksivat karkuun. Sitten parin kk päästä toinen alkoi kesyyntyä ja on nykyään ihan normaalin oloinen, mutta syliin ei tule ominpäin. Pysyy joskus sylissä kun ottaa sen itse syliin. Toinen on jäänyt kovin araksi, ja lähinnä vaan loitompaa seurailee ihmisten touhuja. Silitettyä sitä saa kun se on pötköllään. On sen verran hömeli että tulee mieleen että olisiko sitä joku seinään heittänyt, jos kumminkin olisivat ihmisten tykö syntyneet.
Mutta kuten tuolla joku väitti että ulkokissat eivät muka sopeudu sisälle lainkaan, niin ainakin nämä ovat ihan tyytyväisiä 70 neliön asunnossamme. Eipä näytä kärsivän edes tuo arempi. Ja kyllä sen tietäisi jos kissa kärsisi: kiipeilisi seinille ja mouruaisi.
Jokaisella kunnalla tulee olla sopimus, jonkin tahon kanssa löytöeläimistä eli sinne ehteys. Olipa tapaus millainen tahansa,tehtävä on heidän eli loukkukäyttäytymisestä ei voi päätellä onko kissa villi vai ei.Kissaa ei sinne loukkuun ammuta, vaan toimitetaan sovitusti löytöeläintaloon ja siellä he säilyttävät kissaa kaksi viikkoa, jonka jälkeen on talon toimintatavoista kiinni mitä tehdään. Suomessa on monia löytöeläintaloja, jotka pitävät nuo arat/villitkin kissat. Kokemuksella he tietävät, että niistäkin saa usein loistavan kaverin!