Joka aamu muistelen ja harmittelen sopimatonta ja ei-asisnmukaista toinintaani eri yhteyksissä alle 30-vuotiaana.
Väliin huudan yksikseni.
Onko tällainen tuttua
Miten voisi päästä irti noista valveillolon valveillaolon painajaisista?
Väliin huudan yksikseni.
Onko tällainen tuttua
Miten voisi päästä irti noista valveillolon valveillaolon painajaisista?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Googlaile "anteeksianto", jospa löytyisi apua sieltä.
Voisit mennä myös jutteleen papin kanssa, tulisi varmaan kotiisikin, kun oot vanha.
Jeesus antaa anteeksi, pyydä.
Anteeksipyyntö ja anteeksianto ovat kaksi eri asiaa.
Itse tuossa alla kirjoitin, että "haluaisin esittää pahoitteluni", käytin tuota sanaa, koska mielestäni anteeksipyytelyt vain syyllistäisivät pahanteon uhrit. Miksi vaatisin heiltä antaa anteeksi? Anteeksianto on heidän asiansa.
Jeesuskaan ei opettanut vain kevyesti "pyytämään anteeksi" vaan "sopimaan riitapuolesi kanssa". Vain Jumalalta rukoillaan anteeksiantoa.
Tämä on tilanne, jossa pahantekijä todella ei yritä päästä ilmaiseksi anteeksiannon siivellä vaan ottaa vastuuta omasta teostaan, selvittää sen ja ehkä korvaakin aiheuttamansa vahingon.
Jos emme voi enää vaikuttaa tilanteeseen, jossa loukkasimme jotakuta, on parasta vain olla hiljaa ja kantaa syyllisyytemme. Tiedostaa, että emme mekään mitään pyhimyksiä ole. Korkeintaan ehkä ilmaista uhrillemme että olemme pahoillamme. Muutahan me emme voi.
No, ihan noin vaikeata ei itselläni ole kuin aloittajalla, mutta jostain syystä monet nuoruuden möhläykset ovat alkaneet tulla mieleen ja vaivaamaan.
Niitä voi myös kutsua valveillaolon painajaisiksi. Nolottavat. Jotkut lapsuusajan ilkeydetkin harmittavat. On niinku katumusta.
Ehkä tämä on jonkinlaista kuolemaa edeltävää tilintekoa itselle ja Jumalalle.
Vaikka olin mielestäni kiltti lapsi, niin kyllä minäkin joihinkin pahantekoihin kykenin. Haluaisin esittää pahoitteluni (= anteeksipyyntöni) joillekin loukkaamilleni ihmisille.
"Me too" olen kopeloinut nuoria, jopa alaikäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia nuoruudessani. Toivottavasti eivät muistele pahalla, ainakaa julkisesti nimen kanssa.
Ei suinkaan, jos minua kopeloit, niin löin, kyllä sinä osasi sait - tai ainakin mustelman.
Miten sinä saatoit ?
Joskus myös vatvon menneitä, ja kun sen huomaan, tokaisen itsekseni 'älä vatvo', ja jätän menneen. Kaikki murehtii välillä, luultavasti.
Jos alan vatvoa vanhoja asioita, joille ei mitään voi enää sanon itselleni:
Anna olla.
Anna olla.
Anna olla !
Niin monta kertaa, että uskon.
Miksi kiusata itseään ?
Nykyelämässä on ihan tarpeeksi kestämistä.
Naapurini kysyi: "Mitä teet päivisin ?"
Vastasin: "Hoidan vanhusta. Itseäni."
Tämäkin on hyvä. Jos ei enää voi kyseiselle asialle mitään, niin "antaa olla".
Aloittajaa lohduttakoon se, ettei hän häpeilyineen ole yksin. Ja on hyvä asia, että ihmisellä on omatunto! 🙂
On siis hyvä, että häpeämme! Mutta ei anneta joidenkin neurooseiksi muuttuvien muistojen pilata elämäämme. Yritetään tänään elää viisaammin!
Odotan jo innolla Taivaaseen pääsyä. Siellä aion elää paremman ja viisaamman ikuisuuden. Tämä maanpäällinen elämä on opettanut mitkä asiat ovat tärkeitä elää ja tehdä ja mitä kannattaa karttaa ja jättää tekemättä.
Turha hävetä mitään ihmisten takia, joita ei enää ehkä ole edes olemassa
tai he ovat aikaa päiviä unohtaneet sinut. Heilläkin voi sitä paitsi
olla jotain hävettävää. He saattavat painiskella oman häpeänsä kanssa.
Kaikilla meillä on historiamme, eikä kukaan ole "pulmunen".
Anna itsellesi anteeksi !
Tuttua. Näin kuin aloittajalla, on myös kohdallani, enkä edes sitä pahoittele.
Kestän sen, hetken vatvon ikäviä tekemisiäni ja ihan vastaavasti niitä ikäviä tekoja, joita joku toinen on tehnyt minua kohtaan, poikkeuksetta ne ovat huijaamisia, että olinpa typerä kun menin lankaan.
Märehdin jonkin aikaa yön pimeinä tunteina. Olen hyväksynyt nuo ajatukset, vatvomiset, häpeät ja katumiset osaksi elämääni.
Oikeastaan olen jopa niistä kiitollinen. Ne ovat kasvattaneet minua. Opettaneet kohtelemaan toista ihmistä vastaavissa tilanteissa ja muutenkin niin että laskee siihen kymmeneen ennen kuin ryhtyy mihinkään. Olen sanonut, että jokaisessa työpaikassa on joku jolta pitäisi nirri irrottaa, niin ilkeitä ovat, mutta työt vain pitää tehdä ja sietää. Näin olen tehnyt ja olen varma että juuri nuo omien mokien märehtimiset ovat siihen kasvattaneet ja pitäneet minua fiksusti käyttäytyvänä ihmisenä kaikissa tilanteissa.
Joten sinä aloittaja, jos aina tästä kiusallisesta tunteesta selviät hyvin, niin että olet yhden painajaisen jälkeen taas oma itsesi, niin anna olla. Se kuuluu sinuun. Näin minä teen.
Aloittaja koskettaa tärkää asiaa
tärkeää on laskea kortisolihormonin tuo tantoa siksi
olen poisstanut ympäriltäni ikävät muistot
aina välillä valahtaa jotain jostain mutta sen jälkeen piilotan
hesarinvilttuiluja en ota vastaan, lopetin tilauksen 12 vuotta tulee tänä vuonna täyteen, tänä vuonna ole jyrkästi vähentänyt Ylen ajankohtaisseurantaa
ei noilla lässyillä mikään edisty
POISTA YMPÄRILTÄSI KIUSAATEKEVÄT SYMBOLIT
jos ajatus menee niihin ala tehdä jotain työtä jonka osaat täysin ja joka
ei aiheuta pelkoa saanko tämän tehtyä
ota jotain pyrkimyksiä kuten terveys liikunta ... johon tähtäät ...
Kiitos vinkistä. Poistin hyllyltä äitini valokuvan. Katsotaan, josko olo paranee.
Todella kauheaakin tapahtuu. Vahingossa.
Miltä tuntuu miehestä, joka ajoi vahingossa lapsen päälle
lunta auratessaan ja itkee nyt oikeudessa.
Miten voi elää sen asian kanssa, että on aiheuttanut lapsen kuoleman ?
Älkää turhaan vanhoja pieniä juttuja jauhako päässänne.
Jos kyseessä oli vahinko, ei syy mahd. ollut hänen.
- Tuliko lapsi itse arvaamatta hänen taakseen?
- Vai oliko hän itse huolimaton?
Syy ei olut hänen. Se on oikeudessa todettu. Piste.
OUTO ALOTUS,
sitä se teietää kun tekee rikoksia ja elää valheessa
eipä kannatais valehdella eikä varastaa koskaan mitään,
onko alotuksentekijä rikollinen kun pelkää kaikke valveilla ollessaanki ?
kanntaisi rakentaa elämänsä aina TOTUUDEN POHJALLE ,
eipä tarvis pelätä rikostensa paljastumista,
kannatais elää rehellistä elämää
nyky ihmisten suurin tyhmyys on kun eivät ole lukeneen 10 kaskyä selityksineen,
koko yhteiskuntamme voisi paremmin ja ihmisillä olisi kaikki paremmin kun olisivat peehtyneet raamatun sanaa ja 10 käskyn selityksiin, 10 käskyä on koko ihmiskunnan PARAS OPAS HYVÄN ELÄMÄ RAKENTAMISEEN !
Kannataa jokaisen nuoren ja vanhemmanki joka ei koskaan ole tienny 10 käskyn olemassa olosta mitään
niin kannattaa ehdottomasti opiskella se paremman tulevan hyvää elämäänsä varten
raamatun sana on totuus, ja siihen voi aina luottaa kaikessa.
Aloittaja ei puhu (pelkästään) rikoksista vaan asioista jotka nyt ovat alkaneet nolottaa ja kaduttaa. Tästä kirjoittavat monet muutkin tässä ketjussa.
Ja jos jollain olisi rikoksiakin tunnollaan, niin onhan se hyvä jos ne edes jo nyt kaduttavat. Hienoa asia, ei lainkaan huono ja paha! Miksi tällaisia syyttämään!
Eräskin mieshenkilö edellä tunnustaa mee too-rikoksensa, tosin sillä varauksella, että kunhan ei hänen nimensä pääse julkisuuteen. Useimmat mee too-rikosuhrit, kantaessaan uhrin aiheetonta, nk. häpeää, salaavat tekijöiden nimiä viimeseen asti, joten ei tunnustajalla kovin suurta vaaraa.
Minäkin olen mee too-uhri: lukuisten eri henkilöiden manipuloima, rankankin seksuaalisen väkivallan uhri jo pienestä lapsesta asti. Nyt tuo tuli sanottua.
Minulla ei ole koskaan elämän varrella tullut edes mieleeni mitään , että joku asia nolottaisi tai kaduttaisi. Se on varmaan luonnekysymys. En myöskään koskaan mieti tai murehdu sotia , ilmastonmuutoksia tai vastaavia.
Asiat ,joille et voi mitään, niitä on turha murehtia.
Nolottaminen ja kaduttaminen on terve ilmiö.
Sitä kutsutaan omaksitunnoksi.
Mutta sitten pitää antaa anteeksi itselleen ja jatkaa eteenpäin, - ja ei tehdä enää samaa juttua.
Ensimmäisen puolisoni virhevalinta on kaduttanut öitä myöten.
Vituttaahan se, mutta minkäs voit?
Pitää yrittää touhuta jotakin muuta, niin edes vähän painuu taustalle.