Sotatantereen liepeiltä sotakirjeenvaihtajan raportti.

Helpompaa laittaa chilikastiketta juoksevan villikissan persereikään, kuin saada Posso viemään lahjoituksia buddhalaiseen temppeliin.

Sen takia Posso kiertää temppelit kaukaa ja antaa "akan" hoitaa omilla rahoillaan sen viiden bahtin lahjoituksen jonka aviomies on määrännyt kattosummaksi lahjuksille.

Tarttuu pian vielä vaarallinen "uskomus" vaimoon ja se tulee suitsukkeineen kalliiksi ja sitten Possolan herrasväki on vararikossa ja totaalikusessa, Posson lempisanontaa lainaten.

Nämä kylvöt ja kynnöt ja korjuut ja sadekausien huomioiminen seremonioissa liittyy riisiin, joka on tärkein viljelyskasvi Thaimaassa ja siitä viljelijät ovat kovin ylpeitä.

Voidaan siis pitää riisinviljelijöitä näiden tilaisuuksien alkuvoimana, sankareina ja päätähtinä, jotka ovat yhtä kuin Thaimaan elinvoima ja Äiti Maan voima.

Muut satokaudet on mikä milloinkin ja jokaiselle kasville ei voida pitää omaa juhlaansa, tai ei jää työpäiviä vuodesta jäljelle! 8)

Itse tykkään Suomessakin mennä kirkkoon eri tapahtumiin, joissa sukulaiset ja- tai ystävät ja muut läheiset on paikalla. Se on sosiaalinen lämminhenkinen tapahtuma, vaikka kyseessä olisi hautajaiset. Jo valmistautuminen on osa tapahtumaa.

Temppeliin jos viedään lahjoja munkeille, niin hyvin simppelisti se tapahtuu. Jokaisella on se oma hetkensä munkin edessä nöyrtyä ja saada siunauksensa ja sitten jatketaan matkaa aivan normaalisti.

Nöyrtyminen on juuri oikea sana, muita kuvaavia sanoja ovat kiitollisuus ja henkinen puhdistautuminen, on saatu hyvää karmaa ja hyvää energiaa ja taas jaksaa.

Viimeinen asia jolla thaimaalainen lähtisi "polleilemaan" tai kilvoittelemaan on se että kuka on kaikkein buddhalaisin tai kuka tietää eniten Buddhan opeista.

Kukaan tavis ei paasaa eikä saarnaa toisille, ellei ole syvästi buddhalaisuuteen perehtynyt ja sen sisäistänyt viisas opettaja kyseessä. Muutoin se on erittäin henkilökohtainen asia.

2010