Laajeneva avaruus, tieteellinen käsite vai moderni myytti?

Laajeneva avaruus – tieteellinen käsite vai moderni myytti?

Tiivistelmä

Laajeneva avaruus on yksi modernin kosmologian keskeisimmistä käsitteistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan kriittisesti, onko kyseessä aidosti tieteellinen käsite vai abstrakti selitysmalli, joka muistuttaa rakenteeltaan antiikin ajan jumalia: näkymättömiä toimijoita, joihin vedotaan silloin, kun havaintoja ei muuten osata selittää. Artikkelissa esitetään vaihtoehtoinen näkökulma, jossa punasiirtymä ja kosmologiset havainnot selitetään aineen ja valon ominaisuuksilla ilman oletusta laajenevasta avaruudesta.


1. Lähtökohta: mitä tarkoittaa “tieteellinen”?

Tieteellisen käsitteen keskeisiä piirteitä ovat:

suora tai epäsuora havaittavuus

testattavuus ja falsifioitavuus

mahdollisuus manipulaatioon tai kokeelliseen asetelmaan

selkeä fyysinen merkitys, joka voidaan kuvata käsitteellisesti ja mielellään myös visuaalisesti


Keskeinen kysymys kuuluu:

Täyttääkö laajeneva avaruus nämä ehdot, vai onko se käsitteellinen apurakenne ilman omaa fysikaalista sisältöä?


2. Keskeinen ongelma: avaruus ei säteile valoa

Kaikki kokeellinen tiede perustuu informaatioon.
Informaatio saadaan vuorovaikutuksesta – käytännössä säteilystä, hiukkasista tai kentistä.

Avaruus itsessään:

ei säteile valoa

ei tuota hiukkasia

ei anna suoraa informaatiota olemassaolostaan tai ominaisuuksistaan


Tästä seuraa ratkaiseva havainto:

Laajenevaa avaruutta ei ole koskaan havaittu.
On havaittu vain aineita ja valoa.

Kun väitetään, että “avaruuden laajeneminen on mitattu”, tarkoitetaan todellisuudessa sitä, että valon punasiirtymä on tulkittu avaruuden laajenemisena. Tämä on tulkinta, ei havainto.


3. Punasiirtymä ei ole todiste avaruuden laajenemisesta

Punasiirtymä on kiistaton havainto: vanha valo on venynyttä.

Kysymys ei ole havaintojen olemassaolosta, vaan tulkinnasta:

Standardimalli:
→ valo venyy, koska avaruus venyy

Vaihtoehtoinen tulkinta:
→ valo venyy, koska valo itse muuttuu, laajenee ja vuorovaikuttaa matkansa aikana muiden laajenevien valojen kanssa


Koska punasiirtymälle on olemassa toinen fysikaalinen selitys ja vieläpä tieteellisesti tutkitavissa oleva näkemys, voimme hyvällä syyllä kyseenalaistaa laajenevan avaruuden olemasa olon!

Varsinkin kun Hubble-tensio jo todistaa tieteellisesti sen ettei laajenevan avaruuden avulla edes voida selittää havaintoja.

Sitä itseään ei voida selittää tieteellisesti ja nyt tämä hatusta tempaistu käsite ei enää edes pysty selittämään havaintoja!

Tieteessä käsite, jota ei tarvita selittämään havaintoja, putoaa pois – aivan kuten flogistoni, eetteri tai kristallipallot putosivat.


4. Testattavuuden ongelma

Ratkaiseva ero laajenevan avaruuden ja laajenevien aineiden / valojen välillä:

Aineet ja valot

Voidaan tutkia
Voidaan manipuloida
Voidaan eristää kokeisiin
Säteilevät informaatiota

Laajeneva avaruus

Ei voida tutkia
Ei voida manipuloida
Ei voida eristää
Ei säteile mitään


Emme voi:

yrittää saada avaruutta laajenemaan nopeammin

hidastaa sen laajenemista

eristää palaa avaruutta laboratorioon

altistaa sitä kokeille

Emme voi edes kuvailla sanoin tai visuaalisesti mitä laajenevalle avaruudelle tapahtuu silloin kun sen metrinen koordinaatisto kasvaa.


Tämä muistuttaa rakenteellisesti antiikin jumalia:

Zeus “selitti” salamat

laajeneva avaruus “selittää” punasiirtymän


Kummassakaan tapauksessa itse selittäjää ei voida tutkia.


5. Matematiikka ei tee käsitteestä fyysistä

Laajenevaa avaruutta puolustetaan usein matematiikalla:

metriikan kasvu

skaalaustekijät

Friedmannin yhtälöt


Mutta:

Matemaattinen kaava ei ole fyysinen selitys.

Matematiikka kertoo:

miten paljon jokin muuttuu mallissa
mutta ei:

mitä se jokin on

mihin sen laajeneminen perustuu

mikä sen ylipäätään voisi mahdollistaa


Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa matemaattisella kaavalla – eikä myöskään avaruuden laajenemista, koska itse avaruus ei ole havaittava, eikä tieteellisesti tutkittavissa oleva. Eikä edes sanoin tai visuaalisesti selitettävissä oleva!


6. Vaihtoehtoinen lähestymistapa: aineet ja valot laajenevat

Artikkelissa esitetty vaihtoehtoinen näkemys:

Atomeitten ytimissä on räjähtävää energiaa kierrättäviä räjähtävän energian ruuhka-alueita jotka kierrättäessään tätä räjähtävää työntävää voimaa keskenään, työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.

Kyllä, galaksien keskusten laajenevat supermassiiviset kohteet syntyivät omissa kolmen tilaulottuvuuden alkuräjähdyksissään ja nämä kolmiulotteiset alkuräjähdykset ovat edelleen käynnissä.

Laajenevat supermassiiviset kohteet säteilevät ziljoonittain erillisiä pimeän aineen laajenevia tihentymiä joista syntyi nopeasti uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä.

Tarvittiin kahden laajenevan supermassiivisen kohteen lähiohitus ja silloin syntyi nopeasti uusia laajenevia tähtiä ikäänkuin tyhjästä, mutta ei tietysti oikeasti tyhjästä koska nämä ziljoonat erilliset pimeän aineen laajenevat tihentymät joita nämä laaje