Minä tulin
Minä luotin sinuun..
Itseeni en näköjään sitten voinut luottaakaaan..
En kyennyt suojelemaan itseäni..edes itseltäni...
Sinä käytit kaikki keinosi, sitten kun olit saanut minut sinne...
Minä en enää voinutkaan mitään..
Itse olen syyllinen, tiedän sen, minä vain kadotin kaikki estoni..
Niin minulle ei koskaan aiemmin ollut käynytkään..
Kerroin sinulle miten rikki olin ja etten edes itse voinut rakastaa itseäni ja luotin sinuun, kuin vuoreen...
Mutta minä itse olin vain "viittävaille" tulivuorenpurkaus...
Kysyit kuolinko, ei en kuollut, jäin vain betonijyrän alle...
Ei, en minä loukkaantunut, en edes haavoittunut...
Minä vahvistuin...
Kuin petolintu, joku minussa nousi lentoon...
En tunnistanut enää itseäni ei tuo en ole minä, halusin kieltää itseni...
Pesin, jynssäsin, hain jopa hepatiittipiikin jotta mikään ei olisi saastuttunut minua...
Kauhulla odotin, että joitakin taudin merkkejä puhkeaisi minussa...
Niitä kauhean taudin merkkejä tulikin...
Vapisin kuin hokassa, sain lihasnykäyksiä, kieltäni särki, sain jopa kauheimpien tautien oireita mitä ikinä vain on, kaikki ne olivat minussa...
Mutta aika näytti minussa ei ollut mitään fyysistä tautia, taudinoireet poistuivat...
Eivät pesemällä, eivät jynssäämällä...
Kieli oli vain kipeä suutelemisesta ja muu keho rakastelemisesta...
Heräsin todellisuuteen, maailman hirveimpään tautiin, oikeaan tautiin, siihen tautiin josta ei koskaan parane ja sen nimi oli...RAKKAUS...
Minä luotin sinuun..
Itseeni en näköjään sitten voinut luottaakaaan..
En kyennyt suojelemaan itseäni..edes itseltäni...
Sinä käytit kaikki keinosi, sitten kun olit saanut minut sinne...
Minä en enää voinutkaan mitään..
Itse olen syyllinen, tiedän sen, minä vain kadotin kaikki estoni..
Niin minulle ei koskaan aiemmin ollut käynytkään..
Kerroin sinulle miten rikki olin ja etten edes itse voinut rakastaa itseäni ja luotin sinuun, kuin vuoreen...
Mutta minä itse olin vain "viittävaille" tulivuorenpurkaus...
Kysyit kuolinko, ei en kuollut, jäin vain betonijyrän alle...
Ei, en minä loukkaantunut, en edes haavoittunut...
Minä vahvistuin...
Kuin petolintu, joku minussa nousi lentoon...
En tunnistanut enää itseäni ei tuo en ole minä, halusin kieltää itseni...
Pesin, jynssäsin, hain jopa hepatiittipiikin jotta mikään ei olisi saastuttunut minua...
Kauhulla odotin, että joitakin taudin merkkejä puhkeaisi minussa...
Niitä kauhean taudin merkkejä tulikin...
Vapisin kuin hokassa, sain lihasnykäyksiä, kieltäni särki, sain jopa kauheimpien tautien oireita mitä ikinä vain on, kaikki ne olivat minussa...
Mutta aika näytti minussa ei ollut mitään fyysistä tautia, taudinoireet poistuivat...
Eivät pesemällä, eivät jynssäämällä...
Kieli oli vain kipeä suutelemisesta ja muu keho rakastelemisesta...
Heräsin todellisuuteen, maailman hirveimpään tautiin, oikeaan tautiin, siihen tautiin josta ei koskaan parane ja sen nimi oli...RAKKAUS...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.