Mä oon tyttö, seitsemäntoista ja rakastan toista tyttöä. Mun onni on se että myös se tyttö rakastaa muo. Me ollaan asuttu yhdessä jo vuosi ja seurusteltu kaksi vuotta. Viime jouluna me harrastimme ensi kerran seksiä ja siitä lähtien säännöllisesti. Jouluna menimme myös kihloihin, varvas kihloihin koska kukaan ei uudella paikkakunnalla tiennyt että olemme lesboja ja seurustelemme. Kunnes kerroimme sen. Suurin osa ystävistämme kaikkosi täydellisesti ja meille alettiin huudella jopa kaupunilla. Siit huolimatta ollaan kävelty käsikädessä ja suudeltu siinä missä muutkin parit. On meilläkin oikeus rakastaa toisiamme. Joskus oikein pahan päivän jälkeen itkemme yhdessä pahaa oloa pois. Onneksi edes vanhempamme ja kotipaikkakunnan pitkäaikaiset ystävät ovat meidät hyväksyneet. Siitäkin huolimatta että se on kovin pieni paikka. Mutta täällä, isossa kaupungissa tuntuu ettei maailma halua meitä.. että olemme hylkyläisiä vain siitä syystä että rakastamme toisiamme, niinkuin se olisi rikos..
Kysyn vain että miksi?
Kysyn vain että miksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luin tekstisi ja kerron oman mielipiteeni.
En ymmärrä et miks kaikki tutut sit kaikkoo. Ei se ainakaan mun mielest ni paha asia oo..
Mutta en välttämät haluis itekään nähdä yleisellä paikalla kahen tytön saati pojan suutelevan. Ja aattele esim lapsia.. voivat saada vähän outoja vaikutteita.. Koska onhan toi tavallaan "väärin" Älkää hommailko yleisellä paikalla. Ei oo paha rasti.. voihan muutkin parit niin tehdä..
Ite en teitä tuomitse. Itelläkin kerran lipsahti kännis vähän toisen miehen kans mut onneks kukaan nähnyt:)
ei se ole väärin.. minkäs luonnolleen voi!! sori sulle jos et tarkottanu mitään pahaa :) raivostuin varmaan turhasta!
Aika pahaa kaksnaamasuutta.. "Ite en teitä tuomitse, mutta älkää hommailko yleisellä paikalla" Saanen nauraa...
Voimakkaita ihmisiä, ja teillä on tosiaan oikeus rakastaa toisianne. Säilyttäkää rakkaus älkääkä välittäkö pinnallisista ihmisistä. :) Onnea teille!
ihminen on luotu mies naiselle ja nainen miehelle........!!
mä en oikee ymmärrä miten voi tykätä samasta sukupuolesta????hyi hyi hyi!!!
Arvostan todella sitä, että uskallatte olla mitä olette. Itse olen täysin'tavallinen' heterotyttö, mutta en katso homo/lesbosuhteita mitenkään halveksittaviksi...Teillä on oikeus täyteen rakkauteen, missä tahansa, milloin tahansa. Rakkaushan on kaunista.
Raukkamaiset 'ystävät' katoava vähemmästäkin, kuten olen itse joutunut erään itselleni rakkaan ihmisen kohdalla huomaamaan.
Pitääkö ystävän todellakin sietää aivan mitä vain? Entä jos ystävä osoittautuisi vaikkapa pedofiiliksi tai murhamieheksi, olisinko silloin huono ystävä jos en enää haluaisi ystävääni nähdä? (hieman liian kärjistetty esimerkki, myönnän)
En siis tarkoittanut mitenkään kettuiluksi, aloin vain itsekseni miettimään että missä menee "ystävyyden raja". Jos joku ystäväni tunnustaisi olevansa homo/lesbo, en tietenkään alkaisi hylkimään häntä sen takia. Oman aikansa se tietysti veisi kun totuttelisi ajatukseen, mutta mikään syy lopettaa ystävyyssuhdetta ei moinen ole.
Niin no.
Ei mun mielestäni ainakaan off-topicia...
Kai se on jokaisesta itsestään kiinni, mihin vetää sen ystävyyden rajan... Sinäänsä nuo esimerkit (pedofilia, murha) on hiukan radikaaleja, koska ne on molemmat rikoksia... Ja jos ystävä tekee jotain sellaista, niin pitääkin pelästyä, ja tehdä asialle jotain. Ja sellainen olisi mulle ainakin vähän liikaa. Vaikka kyseessä olisi kuinka rakas ystävä...
Tästä on melkein vuosi, mutta kuitenkin.Yksi hyvä ystävä joutui miehen pahoinpitelemäksi, kertoi siitä sitten muun muassa mulle ja nykyiselle poikaystävälleen ja sen kavereille. Nämä sitten olivat menossa (ja eivät onneksi loppujen lopuksi menneet) hakkaamaan sen naisia pahoinpitelevän/vainoavan miehen. Ja ystävä kysyi sitten multa, että onko sen nyt tavallaan toimeksiantaja... Hiukan paha kysymys. Koska niinhän se on. En mä tuohon olisi varmaan puuttunut kuitenkaan, vaikka tämä ystävä sanoi melko suoraan, että sen puolesta se kusipäämiekkonen saisi vaikka kuolla. Mä en tohon kommentoinut muuta, kun että "älä sano noin." Ja sain vastaukseksi, että "hyvähän sun on sanoa."
Mä tiedän, etten mä tohon juttuun olisi koskaan puuttunut...sen verran sympatiat kuitenkin oli tuon ystävän puolella. Ja hyvä ettei tarvinnutkaan. Ystävyyttä on hankala mitata. Ja sitäkin, millaisia tekoja ei enää pysty antamaan anteeksi.
Mutta tuohon alkuperäiseen aiheeseen vielä, homous/lesbous ei satuta ketään. Tai ainakaan mä en usko, että satuttaisi. Ja mä hyväksyn sen (aikaahan se tottakai vei, kun kuulin yhden kaverin suuntauksesta.) Mutta jokainen tekee omat valintansa ja punnitsee sen ystävyyden.
onnea teille että olette löytäneet toisenne...
mistähän mäkin löytäisin oman kullan?!vinkkejä?
kovin monin ei tiedä et oon lesbo... ja ne jotka tietää niin mielipiteet jakautuu... osaa hyväksyy, osa ei... en ymmärrä mitä pahaa siinä on...
ja mitä sit jos lapset näkee? se on normaalia ja kai ne nyt saa tyttöpareja nähdä jos kerran heteroparejaki?! vai oonko ymmärtäny jotenkin väärin?