olen aina sanonut poikaystävälleni, jonka kanssa asun nykyisin, että kihloihin en mene, enkä naimisiin...mutta nyt alkaa tuntua siltä, että olen muuttanut mielipiteeni...rakastan häntä syvästi, meillä menee hyvin jne... olen alkanut katsoa sormus sormessa kulkevia ihmisä kadehtien ....tai sanotaan haikaillen...raahannut koruesitteitä kotiin ja ollut liimautuneena koruliikkeenikkunaan..... mutta jotenkin tuntuu hassulta alkaa pyörtää omia vankkoja mielipiteitäni.. siks varmaan vähän ristiriitainen olo...
miten sanoa hienovaraisesti että mahdollisesti tälläinen vaihtoehto kiinnostaisi... vaikka aiemmin olen ilmaissut asian hyvin jyrkästi, heti alusta asti.. tyyliin: " kihlaus on viimeinen vaihtoehto, jonka jälkeen ei ole-tyyliin suhteessa mitään annettavaa" ja samaan hengenvetoon kauhistellut avioerojen määriä...
onko kenellekkään käynnyt näin ja mitä hittoa sitä nyt oikeen sitten...
miten sanoa hienovaraisesti että mahdollisesti tälläinen vaihtoehto kiinnostaisi... vaikka aiemmin olen ilmaissut asian hyvin jyrkästi, heti alusta asti.. tyyliin: " kihlaus on viimeinen vaihtoehto, jonka jälkeen ei ole-tyyliin suhteessa mitään annettavaa" ja samaan hengenvetoon kauhistellut avioerojen määriä...
onko kenellekkään käynnyt näin ja mitä hittoa sitä nyt oikeen sitten...
Vastaukset 5
Vanhimmat
juu,mulla ei ole ns.mielipidettä tähän,mutta jos tuntuu,että vois niin ANTAA MENNÄ VAAN...=)
muaki kosittiin vasta kihloihin,mutta en suostunut,koska olin vähän epävarma,mutta nyt voisinkin..mutta mutta...=)
Mul on tämmönen onegelma, et haluisin mennä kihloihin, mut mutsi ei varmaa tykkäis jos menisin tän ikäsenä..ja toisaalta ehtiihän sitä, mut mä haluisin myös sen ihanan rakkauden symbolin vasempaan nimettömään, muistuttamaan poikaystäväni rakkaudesta.. (siis mul on kultsi jonka kanssa oon ollu kaaauuaannn...) Okei, hywää kesää káikille!:)
onhan niitä mitakin 'rakkauden' symboleja... ei sen tarvitse olla se sormus siinä 'oikeassa' sormessa... olen tässä miettinyt asiaa ja päätynyt, luultavimmin siihen että joko annan asian olla, keksin ja ehdotan kullalleni jotakin muuta ratkaisua.. esim. sormusta, mutta ei siinä sormessa..mutta näin tiedämme kummatkin mitä se tarkoittaisi... ja heti ei tulisi kauheata kysely tulvaa; että: Oletteko te kihloissa jne... koska ei se välttämättä nyt oikeen muille kuulu..
taikka sitten vaan reippaasti kihloihin...
..onpas tässä ongelmaa kylliksi..ehkä pitäisi odottaa vaan vielä tovi, niin kaikki tulisi itsestään sitten...
Musta on jo jonkin aikaa tuntunut, että ois ihanaa mennä kihloihin. Me ollaan asuttu mun kullan kanssa nyt vuos yhdessä ja viime aikoina oon alkanut kattelemaan kaihoisasti (kuten yx edellisistäkin vastaajista :)) sormustettujen parien perään. Sitähän ei kumminkaan tiedä tullaanko me olemaan loppuelämämme yhdessä, mutta kihlautuminen tuntuis hyvältä seuraavlat vaiheelta tässä meidän suhteessa.
Pitäkää kanssa sisaret mulle peukkuja! Jooko :)
olet muuttanut mielesi tuosta asiasta, joka pidemmän päälle on hyvin kauaskantoinen, siis kihlathan tarkoittaa että mennään myös naimisiin. ( Useat vain ovat tämän merkityksenkin unohtaneet, et kihloihin mennään vain kuin leikkien..)
En usko, että poikaystäväsi kovasti järkyttyy, kun muutat mielesi, siis jos hän haluaa kanssa edetä suhteessanne.
Naisille pitää suoda etuoikeus tähän mielen ihme oikkuihin, eihän meitä ymmärrä miehet muutenkaan.... =)
Ja sanot asian niin, tai vihjailet useaan otteeseen asiasta, ettei hän oikein voi olla varma tarkoitatko mitä sanot, mutta kun huomaat hänen toivonsa asian suhteen heränneen, niin silloin on oikea aika vaikka sun kosia....
Onnea etukäteen, minkä ratkaisun teetkin.. =)
(itse en ole naimisiin asti päässyt vielä, toivoa riittää, vaikkei rahaa..)