Tuntuu ihmeeltä miten nopeasti aika vierähtää lasten kanssa ja kuinka he kehittyvät nopeasti tosin yksilöllisesti. Kolmevuotiaan poikamme kanssa ollaan hänen omasta mielenkiinnosta kirjaimia kohtaan harjoiteltu kirjaimia ja tänään hän kirjoitti ihan itse eka kertaa oman nimensä. Täytyy sanoa että olin aika ylpeä pikkusesta miehestä.
3vuotias
bettiska
4468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sillon sitä vasta huomaa kuinka vuodet ovat vierineet. Ja tuntuu ettei ite oo vanhentunu päivääkään ;) Varros vaan sitte ku poikas alkaa lukeen. Sitte vasta ylpee oot. Varsinkin jos lukee ennen kouluu. Meillä esikoinen luki 5 vuotiaana (syksyllä täyttää 6). Jotenkin se tuntuu niin hassulta. Ja tarkkana saa olla mitä kirjallisuutta jättää keittiön pöydälle.....
2v9kk on kovin innokas kirjoittelemaan (pystysuoria viivoja peräkkäin) tässä eräänä päivänä hän sitten teki T:n muotoisen ja kerroin hänelle että hyvä nyt osasit tehdä T:n,sen jälkeen hän pyydettäessä tekee sen,hänellä on nelikirjaiminen t:llä alkava nimi,varmaan oppisi nopsaan....
Kyllä se on jälkikäteen ajatellen aika menee. Mutta kun sitä miettii vaik 10 vuotta eteenpäin, se tuntuu ikuisuudelta. Mun vanhin on nyt 21 ja sillon ajattelin et oon varmaan ikäloppu kun hän on parikymppinen. Mitä vielä! Tässä ollaan itekin kuin parikymppisiä.
Vaikka se vauva ja leikki ikä joskus rassaa, niin siitä on nautittava täysillä. Se on pian ohi, eikä huomaakkaan kun lapset ovat aikuisia. Siihen menneisyyteen kun ei voi palata.
=) =)