Äitiysloma lähenee loppuaan ja kotiin ei olisi varaa jäädä. Muutimme ennen äitiyslomaa reilut 150 km (miehen työn perässä) ja työpaikka (minun) jäi sinne (silloin matkaa reilu 50 km per suunta ja tulis tuohon 150 km per suunta lisäks). Nyt ei siis työtä mihin palata ja tulot ei riitä ja sukulaisia jotka voisivat katsoa lasta ei oo alle 150 km:n. Miten hoitopaikan hakeminen menee? Kuinka pieniä otetaan kunnalliseen hoitoon? Onko jonot hoitoon pitkiä eli kuinka paljon aikaisemmin pitäisi työstä tietää jotta hoitopaikan saisi ennen työn alkua? Mitä hoitopaikka maksaa (noin)? Kuinka aikaisin olette taloudellisen tilanteen takia olleet valmiit viemään pienen lapsen hoitoon? Kiitos vastanneille.
Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Miisa
6675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
työelämään kannattaa kysyä perhepäivähoitopaikkaa. Pienempi riski saada kaikki virustaudit, mitä maailmalla jyllää. (lähinnä flunssat yms.) Kunnissa on yleensä perhepäivähoitotoimistot, mitä kautta hoitopaikkaa haetaan. Sieltä kannattaa kysyä jonoista ja hinnoista. On olemassa jokin maksukatto, jonka yli maksut eivät mene. Alin lienee maksuvapautus. Virallinen hakuaika on yleensä keväällä ja/tai syksyllä, mutta eihän työpaikkaakaan saada välttämättä näin.
Jos ei hae kunnallista hoitopaikkaa, on oikeutettu kotihoidontukeen, jonka voi käyttää yksityisen hoitajan palkkaamiseen.
Henkilökohtaisesti olen kerran tehnyt niin, että vauva oli 8kk, kun lähdin töihin. Ei hyvä ratkaisu miltään kannalta, paitsi työnantajan, joka halusi minut välttämättä töihin. Painosti vielä, että työpaikkaa ei ole, jos en tule töihin. Tänä päivänä olen viisaampi, enkä lähtisi. Kolmannen kanssa olin kotona yli 2v ja vaikka oli taloudellisesti tiukkaa, en kadu pätkääkään.
Itse menin heti äitiysloman loputtua töihin (lapsi oli 9 kk). Meillä hoitopaikkaa piti hakea 2 kk ennen hoidon tarvetta. Kaupungin tai kunnan toimistosta osaavat neuvoa oikeaan paikkaan. Käsittääkseni kaupungin on pakko järjestää hoitopaikka, kun äitiysloma loppuu (se on sit eri asia mistä).
Itselläni ei ollut varaa jäädä kokonaan kotiin, mutta en halunnut täysipäiväisesti töihinkään, joten minulle oli hyvä ratkaisu tämä osittainen hoitovapaa. Siinäkin on kyllä ongelmia joskus, eli työnantaja saattaa katsoa karsaasti. Mutta se on lakiin perustuva, eikä sitä työnantaja ilman painavaa syytä voi evätä.
Siinä itse päätät monta tuntia viikossa teet, mutta enintään saa olla 30 tuntia. Itse teen 27 h/vko eli n. 70 % (tarkoittaa, että sen verran maksetaan palkkaa). Lisäksi siihen saa (minimaalisen kyllä) kelalta tukea jotain 70 euroa/kk (-verot).
Yleensä siinä sovitaan työnantajan kanssa miten se järjestetään. Olen kuullut, että toiset tekevät lyhyempiä työpäiviä 5-6 h/pv.
Itse teen kolme 9 h päivää viikossa ja loput vietän vapaalla. Näin lapsi on tarhassa vain kolme päivää ja lisäksi, jos tekisin lyhyempää työpäivää, ei siitä olisi hyötyä, koska työmatkani vievät 1,5-2 h. Niinä pitkinä työpäivinä teemme niin, että minä vien lapsen tarhaan ja isä hakee lapsen tarhasta.
Olen kokenut, että tämä on hyvä ratkaisu, koska rahallisesti siinä ei kärsi niin suurta tappio, sillä tarhamaksut pienenevät (meillä 120 euroa/kk). Vaikkakin palkka on pienempi menee siitä vähemmän veroa, sit tarhamaksu pienenee ja saa lapsilisän sekä kelan korvauksen, niin olen laskenut, että aika samoihin menisi, kun jos tekisin täyttä päivää (sillä kaikki muut maksut suurenisivat), eikä käteenjäävä osuus olisi sen suurempi. Toinen on, että lapseni saa niiden kolmen päivän aikana olla muiden lasten seurassa ja leikkiä heidän kanssaan (mikä tuntuu ainakin meidän lapselle olevan hyväksi, kun on ainokainen), itse saan aikaa olla itsekseni (vaikka ei suoranaista vapaa-aikaa olekaan) ja lisäksi silti meille jää 4 vapaapäivää olla ja tehdä mitä vaan lapsen kanssa.
Huh, tulipa pitkä teksti..toivottavasti löydät itsellesi ja perheellesi sopivan ratkaisun.
Meillä laitoin hakemukset sisään jo tosi hyvissä ajoin, aika pian vauvan synnyttyä. Sanoivat, että mahdollisimman aikaisin niin hoito on helpompi järjestää. Sitten (viikon liian myöhään) joutui kunta järjestämään hätävarapaikan (matkaa oli 8 km). Ensimmäisen puolen vuoden aikan olisi pienelle (8kk:n ikäiselle aloittaessaan)Tullut 4 eri hoitopaikkaa, jossakin olisi ollut vain viikon.
Hermostuin ja lapseni jatkoi aloittaneella hoitajalla yksityisesti. Yksityiseen hoitoon saa kunnalta täällä yksityisenhoidontuen kuntalisää, joka on suurempi kuin kotihoidontuenkuntalisä. Lisäksi kela maksaa yksityisenhoidontukea: perusosa kaikille, ja tuloista riippuvainen lisäosa. Kaikkien näiden tukien kanssa on ihan kilpailukykyiset kustannukset yksityisessä hoidossa. Kunnallisessa hoidossa maksut määräytyvät tulojen mukaan, maksimi on n. 200 e/kk luokkaa. Ero kaventuu siinä, että jos lapsi ei ole koko toimintavuotta hoidossa, joutuu myös lomakuulta jokatapauksessa maksamaan, toisin kuin yksityisellä...
halusin lisätä edellisen kirjoittajan kirjoitukseen sen, että osittaista hoitovapaata saa vain silloin jos on ollut työantajan palveluksessa enemmän kuin puoli vuotta joten, kaikilla ei ole virkaa/tointa johon palata ja näillä ihmisillä joilla esim. työsuhde on loppunut äitiys/vanhempain vapaalla ei ole mitään mahdollisuutta saada ainakaan heti osoittaista!
jos tuntuu siltä, että haluaisit jäädä lapsesi kanssa kotiin, niin laske vielä tarkaan, olisiko se kuitenkin mahdollista. asuntolainoista saa usein ainakin vuoden lainanlyhennysvapautuksen (maksat vaan korot) kun on perusteltu syy ja aina voi laskea, mistä voisi itse luopua lapsensa takia.
kun toinen puolisoista on työssä on täysin mahdollista tulla toimeen kotihoidontuella, kyse on vain siitä pystyykö/haluaako pystyä itse luopumaan elintasostaan edes hetkellisesti.
koska työmatkahan kuulostaa jo kohtuuttomalta. Hakeudut sitten paikalliseen työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi, jolloin saat liiton päivärahat. Jos paikkakunnalla missä nyt asutte on paljon työttömyyttä, eivät varmaan ole heti tarjoamasssa työtä joten voit ootella jonkin aikaa että lapsenne kasvaa isommaksi ja ruveta sitten hakemaan itsekin aktiivisemmin töitä. Niin minä tein:)