Asun ns.uusperheessä. Vaimollani on 2 lasta ja minulla myös 2 entisestä liitosta. yhteisiä lapsia meillä ei vielä ole.mun lapset eivät asu meillä vaan käyvät epäsäännöllisin välein. varsinainen ongelma on se etteivät halua tulla meille. tulevat kyllä jos kutsun ehkä yhdeksi yöksi tai käymään muutamaksi tunniksi. syynä on kuullemma se etteivät tule toimeen (eivät voi sietää vaimon lapsia) mun vaimon ja lasten kanssa. paljon riitelivätkin alkuun mutta puhuttelun jälkeen yrittävät olla nätisti. isän vaistolla huomaan kuitenkin etteivät viihdy ja se rassaa minua tosi pahasti. vaimoni ei hyväksy myöskään mun lapsia mikä pahentaa asioita. en haluaisi tapella asiasta aina ja nykyisin tunnen välillä voimakastakin vihaa vaimoani ja hänen lapsia kohtaan koska näen yhä harvemmin omiani. usein on vierailut niin ahdistavia kaikille että olen yhä harvemmin valmis ottamaan omia lapsia meille. exäni tuntuu olevan tästä välillä tyytyväinen (saa ja haluaa aina olla lasten kanssa ilman minua)ja välillä ilmaisee surunsa siitä etten ole lasteni kanssa. Minulla on usein masentunut olo ja ikävöin lapsiani. Syyllisyyttäkin tunnen kun en ole heidän kanssa vaan "kasvatan" toisten lapsia tuhannesti enemmän.
lähinnä pelottaa tämä mun ärtyneisyys ja vihantunteet...en saa oikein tolkkua tähän asiaan.
lähinnä pelottaa tämä mun ärtyneisyys ja vihantunteet...en saa oikein tolkkua tähän asiaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä sinun pitäisi saada ensinnäkin vaimosi ymmärtämään tilanne. Oletko valmis "menetämään" lapsesi uuden vaimosi ja hänen lastensa takia? Kerran sinä 24h vuorokaudessa kuitenkin elät vaimosi lasten kanssa, niin kyllä vaimosi pitäisi yrittää kestää ne muutamat päivät jona lapsesi teillä viettävät.
Jos lapsesi ovat kuitenkin sinulle tärkeitä(minkä kuvan sain), niin tuolla menolla ennen pitkään suhteenne kyllä kariutuu. Kuka tietää haluaako lapsesi silloin enään sinua tavata. Minusta ensinnäkin vaimosi pitäisi tämä asia ymmärtää. Eli hän tai lapset.
Hankalia asioita, kenties olettekin jo puhuneet ongelmasta. Muiden pitäisi kuitenkin nähdä asia sinunkin kannaltasi. En sitten muuta keksi kun, että tapaat lapsiasi jossain mualla, mutta kai aika epärealistinen ajatus tämäkin.
aikoinaan ei saatu sovittua tapaamisia kuntoon,jätti hakematta tylysti.(juopottelija-tissuttelija, jätti tulematta, oli päissään tapaamisissa jne)
Nyt kun lapsi on jo iso, tapaavat milloin tapaavat, ja missä vaan. Mutta ei sen miehen kotona, ei, sinne ei ole menemistä, ei.
Mummolassa käyvät, uimassa, kirjastossa,kalassa, kaupoilla, ajelemassa muuten vaan ja tämmöstä. Tapaamiset on miten sille äijälle sattuu sopimaan, tai miten lapsen menot on. Hyvä näinkin, on edes jotakin miehen mallia, kun muita ei ole.
Todellinen syyhän ongelmiin on se, että entinen vaimosi haluaa tehdä elämästäsi vähän vaikeamman ja pitää sinut langan päässä.
Toinen ongelma on nykyinen vaimosi, joka laskeskelee saavansa sinut kokonaan jos ei hyväksy sinun lapsiasi.
Valitettavasti exäsi kanssa tekemäsi lapset ovat aivan loistavat pelinappulat "vaimoille".
Itse tekisin näin:
Antaisin nykyisen vaimoni ymmärtää, että joudun ottamaan hänestä eron että lapset eivät joudu kärsimaan tekemiesi valintojen vuoksi. Nykyinen malli kun on kaikille kärsimystä. Hän (nykyinen vaimo) joutuu kärsimään lasten vierailujen takia ja lapsesi pakkovierailujen takia. Kallistut hyvänä isänä lastesi edun puolelle.
Exälle sanoisin, että sinua isänä harmittaa että lapset eivät viihdy nykyisen vaimosi takia ja on kaikkien etu ettet enää tapaisi lapsia - vaikka kirpaiseekin kovin syvältä. Exällesi lapset ovat ainoa linkki sinuun, joten hänestä se ei varmaan ole hyvä idea ;-) - mutta, samalla hän tajuaa että olette eronneet eikä paluuta vanhaan enää ole.
Lopputuloksena tietenkin on toive, että lapset voisivat vierailla paljon suvaitsevammassa ympäristössä.
pelaaminen se aina auttaa... Lue vaikka toi ketjun viimeisin vastaus, samaa mieltä niistä tapaamisehdotuksista. Mutta mihinkään pelien pelailuun en kehota lähtemään.
Tällaisen pelin ehdottaja kannattaa jättää omaan arvoonsa. Epärehellisyydellä ei kukaan mitään hyvää saavuta. Lopputulos tuskin on sitä, mitä kirjoittaja arvailee. Ihmiset toimivat omilla tavoillaan.
Voimia alkuperäisen viestin kirjoittajalle.
uusi suhde vai omat lapset?
Jos lapset eivät tule uuden puolison ja hänen lastensa kanssa toimeen niin kannattaako sitä suhdetta jatkaa,sehän on täysin tuhoon tuomittu?
Vai luovutko mielummin omista lapsistasi?
lapsesi ovat?
sinua tässä asiassa ja todellakin joustaa omissa tunteissaan. Mutta jos sopua ei tunnu löytyvän, mutta muutoin haluat nykyisen vaimosi kanssa jatkaa, niin olisiko mahdollista järjestää tapaamiset ainakin ajoittain välillä muualla?
Esim. omalla tai vuokratulla mökillä / omien vanhempiesi luona / tehkää laivareissu tai menkää välillä bed&breakfastiin tai jopa hotelliin / kesällä telttaretket omien lastesi kanssa olisivat varmasti kivoja jne.? Jos lapsesi asuvat lähellä, voisitte tavata välillä arki-iltoina kahviloissa, leffassa, kirjastossa, uimahallissa jne. ja näin pitää yllä suhdettanne mutta samalla myös sopua...?
tämä taitaa olla vähän monessa uusperheessa vaiettu juttu, siis se tosiasia, että ne negatiiviset tunteet tulee matkaan mukaan, se suuri pettymys. Lapsethan vaistoaa ilman sanojakin jos joku ei jostain tykkää saati sitten jos se sanotaan suoraan, eli exä ei siedä nyxää ja toisinpäin. Voiko noille asioille edes mitään?
Tässäpä tuli taas todistettua, että ei ne isin uudet naiset ole aina niitä jotka haluavat estää lasten ja isän tapaamiset(ja yleensä se on vaan exien keksintöä tuo puhe)..on sulla melkoinen akka, anteeks vaan! Mun miehen exä meni avioon miehen kanssa, jolla ei oo omia lapsia ja oli kuulemma sanonu ettei aio hankkia lisää, melko itsekäs ämmä! Joku vuosi menee niin saattaa tämä mies haluta lapsia...kuinkas sitte...ei oo enää nykylapset etusijalla. Täytyy sanoa, että on ämmät kyllä per...stä: heidän lapset pitäis nurisematta hyväksyä, itse ei hyväksytä toisten lapsia! Mitä vi...a yleensäkään aloitetaan parisuhde?? Oliko teillä suhteen alussa puhetta tästä? Olisko kannattanu ottaa puheeksi? Mäkeen tollanen akka - jos se rakastais sua niin se hyväksyis sunkin lapses!
Kaikenlaiset tunteet ovat tosiaan sallittuja tässä maailmassa.
Ns.uusperheessä ei ole välttämättä aina helppo elää vaikka molemmilla olisikin entuudestaan lapsi tai lapsia.
En osaa sinua muuten neuvoa kuin että tee mikä on sinulle itsellesi helpottavin ja mahdollisesti paras ratkaisu. Elä tässä päivässä, älä menneisyydessä. Mieti mikä on sinulle tärkeintä tänä päivänä, ja ennen kaikkea kuka tai ketkä? Ja sitten yrität toimia sen mukaisesti.
Niin perhe-elämässä kuin myös muussakin elämässä tulee tehdä valintoja. Aina ne eivät ole kaikille hyväksi mutta kuitenkin omaa sen verran itsekkyyttä että elät ensisijaisesti elämää itsellesi. Kun sinä voit hyvin myös muut lähellä olevat ihmiset voivat vaikka heille ratkaisusi ei olisi se paras. Lapset kasvavat ja lähtevät pois mutta mitä sinulle sitten jää, joko rakastava vaimo tai ei mitään.
Kirjoitin aika suppealla näkökulmalla mutta se oli nyt tarkoituksenikin. Elämä ei tosin ole yhtä helppoa kuin tämänkin tekstin kirjoittaminen, mutta yritettävä meidän kaikkien on täällä suhteellisen onnellisena elää..
Aurinkoista kesää kaikille ja nauttikaa toisistanne!!
Näkökulmasi oli todella suppea. Vaimoja tulee ja menee, mutta lapsilla on vain yhdet vanhemmat. Kai aikuisen luulisi tämän ymmärtävän. Luuletko, että lasten kasvaessa vanhemmat jotenkin häipyvät heidän elämästään. Suhdehan vain muuttuu.
Kun lapsia on tehnyt, heistä on kannettava vastuu, ei heitä voi kohdella ylijäämätavarana.
On pakko sanoa,etten osaa asettua naisen asemaan, joka ei anna miehen pitää yhteyttä lapsiinsa. Minusta tällaista naista voi hyvällä syyllä luonnehtia persoonallisuushäiriöiseksi.