Yksin asuvien osuus on Suomessa Euroopan kärkiluokkaa ja kasvaa entisestään

reilun 20 vuotta asunut yksin ja yksin käyn nykyään tapahtumissa, reissuilla ym kun ei ole kaveria mukaan kun se ainoa menokaveri muutti toiselle paikkakunnalle. Tansseissa käynnin lopetin kun sain istua seinäruusuna, käyn vain enää risteilyillä tanssimassa. En kuitenkaan tunne itseäni yksinäiseksi vaikka menee viikkokin etten puhu kenenkään kanssa. Harrastuksia on senverran ettei aika käy pitkäksi. Vieraita ei käy ja itsekään en käy kun lapseni perheen luona tarvittaessa. Lapsenlapsetkin jo senverran isoja että alkaa ne kaverit olla tärkeämpiä kuin 70v mummo :D

Varakkaat sijoittajat - USA tutkimuksissa mutta pätee muuallakin - ovat sinkkuja
tai enintään kerran naimisissa

keskimäärin

Yksin olen asunut nyt yli parikymmentä vuotta ja on aivan ihanaa. Viisikymmentä vuotta asuin kimppakämpissä erilaisissa kommuuneissa. Että olen kyllä saanut porukoistakin nauttia ihan tarpeeksi.
Sen verran on lapsia ja lapsenlapsia ja ystäviä ja kavereita, ettei yksinäiseksi tarvitse itseään tuntea. On vaan ihanaa asua yksin kodissa, joka on toiveiden täyttymys ja tehdä, mitä huvittaa ihan yksinkin.
Hyvää Joulua meille kaikille✨🎄🎅🏻🦌🛷✨

Tykkään kaydä tapahtumissa joko yksin tai jonkun kanssa. Tunnen aika miellyttäväksi olon: ihmisten joukossa yksin. Sen vastapainoksi yksinolo kotona on ihan jees. Jos tulee liian pitkä hiljaisuus, kilautan kaverille. Niitä on pari vanhoista työpaikoista, pari harrastuksista. Se riittää. Joitakin aikoja joko kotona tai lenkillä ihan yksi passaa vallan hyvin.

Asutko pakko suhteessa aj kadehdit yksin asuvia?

Ei ystävien määrä välttämättä vaikuta yksinäisyyden tuntemiseen. No, itselläni ei niitä ystäviä juuri ollut vaimoni kuoltua ja tunsinkin valtavaa yksinäisyyttä. Mutta sittemmin tapasin naisen ja siitä syntyi nyt jo vuosia kestänyt ja ikuisuuteen jatkuva rakkaustarina. Hänellä niitä ystäviä oli yllin kyllin, mutta yksinäisyyttä ne ei poistaneet, kuulemma. Vaikka olisi ollut miten kivaa aikaa ystävien seurassa, niin paluu tyhjään kotiin palautti aina samaan yksinäiseen todellisuuteen.

Vielä enempi on yksinäinen jos väkivaltainen pettävä puoliso.

Sopii suomalaisten luonteeseen, olen erittäin tyytyväinen.

Jotain jonninjoutavaa häärää ajankulukseen. Mitä tässä enää voisi toivoa ?

Minä asun yhdessä nuorimman lapseni kanssa. Olen elämäni aikana asunut yksin vain muutaman vuoden ajan, enkä tykkää asua yksin! Jos löytäisin ikäiseni ystävän, voisin asua hänen kanssaan, jos hän kokee olevansa yksinnäinen. Tukisimme toinen tosiamme.

Minä en haluaisi millään asua yksin, mutta kun ei ketään kaveriakaan enää elossa,
jonka kanssa voisi jakaa kämpän.

Ei ole kuin tiukkapipoja.