Miten kauan teidän mielestänne menee aikaa, ennenkuin nuori voi oikeasti, tosissaan rakastua vastakkaiseen (tai samaan) sukupuoleen? Vai voiko nuori rakastua tosissaan? En tarkoita sellaisia hetkenkestäviä ihastumisia, jotka sillä hetkellä saattaisivat tuntua rakkaudelta. Vaan sitä ns. tosirakkautta.
Onko teidän mielestänne mahdollista, että ensimmäinen seurustelusuhde olisi koko elämänmittainen? Jos siis aloittaa seurustelemaan jo nuorena.
Entä mitä te pojat ajattelisitte, jos (mahdollinen) tyttöystävänne kertoisi tosissaan rakastavansa sinua? Pelästyisittekö? Hämmentyisittekö?
Onko teidän mielestänne mahdollista, että ensimmäinen seurustelusuhde olisi koko elämänmittainen? Jos siis aloittaa seurustelemaan jo nuorena.
Entä mitä te pojat ajattelisitte, jos (mahdollinen) tyttöystävänne kertoisi tosissaan rakastavansa sinua? Pelästyisittekö? Hämmentyisittekö?
Vastaukset 7
Vanhimmat
se on siis niin ärsyttävää, kun jotkut väittää ettei voi rakastaa nuorena. haloo kaikilla on tunteet, eikä rakkaudessa ole olemassa ikärajaa. itse rakastuin ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. ja rakastan samaa ihmistä vieläkin. tosirakkaus ei kuole milloinkaan.
Kyllä mun mielest nuori voi RAKASTUA ihan tosissaan, miksi ei..?
En tiedä mikä siinä on, kun aikuiset eivät sitä voi ymmärtää, että kun tyttö tuodaan ensimmäisen kerran näytille, häntä ei rakastaisi? Tai jopa tämä olisi koko elämänmittainen Rakkaus.
Itse en ainakaan pelästynyt tai hämmentynyt, kun tyttöystäväni kertoi minulle RAKASTAVANSA minua. Tunsin itseni todella tärkeäksi silloin... ja vieläkin tietenkin..!
Rakkaus on siitä hassu ilmiö, että se ei katso aikaa, paikkaa eikä rakastumisen kohdetta. Kuka tahansa voi rakastua kehenkä tahansa missä tahansa milloin tahansa. Ja onhan rakkaus vielä suurin mahti maan päällä. Se rakentaa kuin myös tuhoaa...
tosi viisaasti kirjotettu
Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa. Rakastuminen on aivojen kemiallinen tila, jota keho voi ylläpitää keskimäärin enintään kaksi vuotta. Rakastuminen on perhosia vatsassa, kuumotusta poskissa... ja virhearvioitakin usein =)
Keho voi rakastua, eli siis muodostaa tuon aivojen kemiallisen tilan, vaikka et tapaisi sitä oikeaa. Tarvitaan vain, että kaksi ihmistä sattuu samaan paikkaan samaan aikaan, ja aivot ilmoittavat sinun rakastuneen. Kohteeksi kelpaa melkein kuka vain siedettävä. Siksi rakastuneena ei esimerkiksi kannata tehdä suuria päätöksiä loppu elämänsä suhteen.
Rakastua voi aivan varmasti nuorenakin. En usko, että tuolla on ikärajaa. Itse taisin tavallaan rakastua jo 6-vuotiaana, vaikka kyseessä oli tietysti aivan eri asia kuin nuorilla tai aikuisilla, "oireet" olivat samat.
Rakastaminen taas on jotain paljon syvempää ja kestävämpää. Rakastamaan voi vain oppia... en usko, että kukaan voi rakastaa toista ensitreffeistä lähtien, vaikka rakastunut olisikin. Rakastaminen tuskin koskaan loppuu, vaikka se voikin muuttua muistojen rakastamiseksi tai ystävästä välittämiseksi eron jälkeen. Rakastamista on myös ystävysten välinen rakkaus, äidin rakkaus, sisarrakkaus. Näissä tunteissa juuri huomaa rakastumisen ja rakastamisen eron.
Minä tapasin ukkoni 14-vuotiaana, hän siis oli ensimmäinen oikea seurustelukumppanini. Rakastuin aika pian. Samana kesänä mies kertoi rakastavansa minua, ja itse asiassa minä suutuin =) "Mie en kuule ole mikä tahansa tuollaisia löpinöitä kuunteleva tyttö, se on kuule niin, että tuollaisia ei puhuta ennen kuin ollaan tosissaan, minä sinä oikein minua pidät!!" Mutta miespä olikin tosissaan, vaikka ilmaisu "Minä rakastan sinua" tarkoittikin kai tässä tapauksessa, että hän oli rakastunut minuun.
En tiedä missä vaiheessa rakastumiseni muuttui rakastamiseksi, mutta yhteinen vuode jaetaan nyt yli viiden vuoden kuluttua ensitapaamisesta, ja tarkoitus olisi pitääkin asiat näin kunnes aika jättää.
Poikani...se silviää sillä tavalla....menet lähimpään alkoon ja ostat....vanhaa kunnon.....koskenkorvaa...poikani se on ainoa oikea....kahta en vaihtais...mikä lie se sitten se toinen on..........ja juot itsesi kunnon räkäkänniin...menet ja kolkutat sen akan ovelle ja oksennat kaiken sen niin arvokkaan koskenkorvan rakkaimpasi syliin.................jos hän ottaa sinut sisään hän on se oikea rakkaus.....jos ei ota...niin.....menet lähimpää alkoon ja ostat....vanhaa kunnon koskenkorvaa.....poikani se on ainoa oikea......viina tappaa....hyvää viikon alkua kaikille...kiitos
helvetin paha sanoa kun en koskaan ole rakastunut.enkä ole rakastanut(oli sitten kyse perheen sisäisestä tai ulkopuolisesta rakkaudesta),tai ollut rakastettu.en edes tiedä osaanko sellasta tunnetta kokea.mites sitä sanotaan että kotiympyröistä sitä oppia otetaan.
yleisellä tasolla kuitenkin uskon että ihminen voi rakastua ja rakastaa minkä ikäisenä tahansa,sammukoot se rakkaus sitten vuoden tai viidenkymmenen vuoden päästä.
kuka sanoi ettei ihastuminen ole jonkin sorttista rakkautta?tai ettei siitä voisi kehittyä enemmän?
olen naispuolinen ja kypsän kuudentoista vuoden iässäni olen kuullut aivan liian monen kundin suusta sanat "minä rakastan sinua".ei ole menettänyt arvoaan koska en ole koskaan niitä arvostanutkaan.skeptisesti itseni kohdalla uskon ettei niin lyhyessä ajassa voi rakastua,ja vaikka voisikin niin se ei olisi aitoa koska kukaan ei minua tunne.siis kukaan ei oikeasti tiedä minkälainen olen,kunhan vaan pitävät täydellisenä ja ihanana olentona mikä en todellakaan ole.vastaukseni on yleensä ollut hämmentynyt "jaa" tai "minä en kuule tollasia kovin herkästi heittele ja toivon ettet sinäkään".en ihastu helposti tai ylipäänsä ole seurustelusta kiinnostunut,harkitsisin jo nunnaluostaria jos olisin uskossa.