Hyvää Joulua, jatkuu

Isä ilmestyy eteiseen eikä puhu mitään. Poika on äidin exxän sylissä ja nukahtaa siihen pitäen isäänsä kaulasta kiinni. Ohjaan koko porukan ovesta pihalle, isä hieman empii mutta puristaessani munista tietää mies taas missä mennään.
Menemme tilataxiin ja lähdemme tapanin ajelulle vaikka on joulu-aatto. Kukaan ei puhu mitään... kierrämme keskustan.. sammonlahden takapihat ja lapset alkavat kyselemään miksi tuolla sedällä ei ole kylmä vaikka ei ole paitaa? Miksi tuo tyttö itkee? Miksi poliisi laittaa tuon sedän kädet kiinni ja sen vaimo itkee ja siltä tulee verta? Miksi nuo pojat käärivät hihaa ylös vaikka on näin kylmä? Onko tuo setä lääkäri kun se rokottaa ton tytön kättä?
"Isä" itkee hiljaa ja äiti yrittää vastailla.. exxä lohduttaa isää ja pitää kaulasta. Lapset kyselevät ja alkavat itkemään... "Miksei me voida viedä meidän x-boxia niille että niillä olisi parempaa tekemistä? Isä anna meidän toinen mersuauto tuolle sedälle kun se auto on lämmin... jne jne.

Sitten alkaa tapahtua.. lapset vaativat isää menemään tappeluun väliin.. isä liukastelee Cat-kengillään ja saa kuin saakin tappelijat erilleen ja autoon.. Vanhempi poika hakee itkevän tytön kädestä taluttaen autoon.. Jokainen "valitsee yhden" ja kun auto on täynnä ajan koko porukan takaisin "perheen kotiin". Äidin exxä rakastuu *******, isä ja äiti pyytävät anteeksi toisiltaan ja kännyköiden "Liisoille" ja "Nicklaksille" soitetaan ja toivotetaan hyvää loppuelämää.. ja nimenomaan "kaiutinpuheluilla".
Menen tilataxiini ja soitan muutaman puhelun... "Joulupukin muorille" jolle kerron Rakastavani tätä, -ja kiitän että hän on tullut elämääni ja että rakastaa minua. Sitten otan puhelun "seuraavaan paikkaan" jossa jo pukkia odotellaankin... luon katsauksen perheen ikkunoihin joissa jouluvalot on sytytetty. Koko porukkaa vilkuttaa ikkunasta lähtiessäni pihasta... vilkutan takaisin.

Me syömme, juomme, naimme, ylpeilemme, ahnehdimme, varastamme ja hekumoimme yötä päivää. On olemassa laki jonka varsin hyvin tunnemme ja kuvittelemme sen sanelevan omantuntomme kautta sen mikä elämässä on oikein. Vitut! "Elämässä oikein" on aivan eri asia. Jokaisella on sisäinen, hiljainen, puhdas tieto siitä mikä on todella oikein ja sen jokainen joka osaa hiljentyä ja kuunnella itseään, varmasti tietää.

MINUN paras joululahjani olisi sellainen, että tämänkin paskan kirjoittamisen jälkeen, yksi ihminen löytäisi sen mitä tavoittelen, mitä yritin "välittää" tällä saarnallani. Jos itseoivalluksessani pystyisin itsekkin edes yhteen ainoaan tekoon, olisin takuulla onnellisempi..

Olen siis edelleenkin "prosessissa" ja tiedän olevan ihmisiä, joille se että se ei keskeydy, on jo itsessään lahjoista kallein

Hyvää joulua Rakkaat veljet ja siskot!