Nyt kun meille tulee vauva, olemme ukkoni kanssa kuulleet jo ainakin neljän ihmisen suusta, että koirat tulisi hävittää!
Seuraavan sanojan annan kyllä kuulla kunniansa. Joillain ihmisillä tuntuu olevan jotain "vikaa päässä" kun kuvittelevat koiriemme olleen joitain korvikkeita lapselle ja joutavat nyt lähtemään. Ai että suututtaa...
Viehän lapsi aikaa, mutta ainakin meillä riittää tilaa ja rakkautta kaikille kuten ennenkin, eikä yksikään koira lähde =(
Oletteko muut huomanneet ulkopuolelta tulevan painostuksen koirien hävittämiseen lapsen tieltä? Miten olette suhtautuneet itse ja oletteko ehkä laittaneetkin koiran / koiria pois?
Mukavaa viikonloppua kuitenkin kaikille!
Ps. Älkää jaksako tapellä koko aikaa aiheesta pentutehtailu, pliiz!
Seuraavan sanojan annan kyllä kuulla kunniansa. Joillain ihmisillä tuntuu olevan jotain "vikaa päässä" kun kuvittelevat koiriemme olleen joitain korvikkeita lapselle ja joutavat nyt lähtemään. Ai että suututtaa...
Viehän lapsi aikaa, mutta ainakin meillä riittää tilaa ja rakkautta kaikille kuten ennenkin, eikä yksikään koira lähde =(
Oletteko muut huomanneet ulkopuolelta tulevan painostuksen koirien hävittämiseen lapsen tieltä? Miten olette suhtautuneet itse ja oletteko ehkä laittaneetkin koiran / koiria pois?
Mukavaa viikonloppua kuitenkin kaikille!
Ps. Älkää jaksako tapellä koko aikaa aiheesta pentutehtailu, pliiz!
Vastaukset 43
Vanhimmat
saattavat syyllistyä tähän. Minun äitini ja appiukkoni jauhoivat jatkuvasti ennen esikoisemme syntymää, että koira täytyy lopettaa. Meillä oli silloin ensimmäinen sakumme. Minä siihen, että painukaa tiehenne, koira on ja pysyy.
Oppiessaan kävelemään, lapsi sitten päätti osoittaa itse, ettei se koira ollutkaan pahasta, vaan kaikkea muuta. Ollessamme mökillä jokirannassa ja kaikkien ollessa omissa askareissaan pihalla, alkoi äkkiä kuulua kauhea haukunta. Me kiireesti rantaan jossa koira seisoi joen ja pojan välissä ja haukkui niin vietävästi. Epähuomiossa me olimme unohtaneet lapsen. Niin kaikki, paitsi koira.
Tämän tapauksen jälkeen kukaan ei enää kehottanut luopumaan siitä.
Myös meille tuli samoja kommentteja, lähinna tutuilta ja naapureilta, ei suvulta. Tosin meillä on perheessä aina ollut koiria, joten suku ja perhe ei pitänyt asiaa mitenkään ihmeellisenä. Mutta naapurit ja tuttavat yms., monetkin kysyivät, että mihin sä koiran sitten laitat kun vauva syntyy! Ihan kun olisi itsestäänselvyys että vauva ja koira ei sovi yhteen. Meillä ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia, itse vain tarkkana kun on iso koira, ettei vauva jää alle. Mutta koirattomilla etenkin tuntuu olevan käsitys, että koira ja lapsi ei mahdu samaan perheeseen, kummallista. Koira ja lapsi voivat oppia toisiltaan niin paljon, pidän sitä vain hyvänä puolena, lapsikin oppii kunnioittamaan/hoitamaan eläimiä.
noita "Hävitä koirat" komentteja tulut tännekkin päin.
Kun eka penska syntyi niin neuvolan tädit olivat pahimpia koirien hävitystä vaativia.
Penskalla oli naamassa ihottuman alkua ja messu alkoi neuvolassa.Sanoin vaan joo joo,menin kotiin ja hävitin äitiyspakkauksessa siihen aikaan olleen huovan.Ihottuma katosi heti.
Eiköhän sulla jo oo sen verran paljon tietoa koirankoulutuksesta että pärjäät takuuvarmasti ihan hyvin koko pesueen kanssa.
Mulla on ollut aina koiria ja penskoja,kun kuopus syntyi oli vanhin 9 ja välissä kaksi muuta.Talossa oli silloinkin kaksi "tavallista" koiraa ja vähintään yksi pelastettu kanien ja kissan lisäksi.
Se on lapsille vain hyväksi oppia pitämään eläimistä huolta,ei saa kiusata,rääkätä ym.
Ei oo penskoja purtu eikä koiria härnätty.
Pidä sinä vaan rauhassa koirasi,mitä ihmettä se kellekkään kuuluu.
Alappa sanomaan että oot ajatellut hankkia vielä pari kissaa niin saat metelin aikaan.
Hyvää viikonloppua sulle ja ota rennosti!
Koirat ei tosiaan ole lähdössä mistään hinnasta =), rotat kuitenkin annan pois toksoplasmoosin (?) uhan takia.
sulle papukaijamerkin kun rotat laitat pois,mutta se taas johtuu siitä että mulla ja rotilla on hyvin negatiivinen käsitys toisistamme.Mulla nousee niskakarvat pystyyn sen hiivatin siimahännän takia mikä rotalla on.
En siis itse suostuisi rottaa ottamaan vaikka kaikki muu hämähäkkejä lukuunottamatta käy.
Onhan noi yrittäneet todistella ja esitellä mulle kuinka fiksuja ja ihania mutta jokin siinä on miksi en saata tykätä.
Ethän nyt mua kovin hauku kun oon niin niuho että en tykkää ainoasta eläimestä joka selviäis jopa täydellisestä ydinsodasta.
Olet samanlainen kuin suurin osa tutuistani. :)
Meillä oli ensimmäisen lapsen aikoihin vielä rotat, mutten kyllä suostunut niistä luopumaan. Varovaisuutta vain peliin.
Mikäköhän siinä hännässä sitten oikein on..
Eihän jokainen voi tykätä kaikesta, itselläni nousee niskakarvat pystyyn hämähäkkien takia enkä suurin surminkaan ottaisi niitä tähän taloon.
Eräs avomiehen sukulainen on kovasti koiria vastaan, muistaa aina mainita kuinka meidän koirat syö tulevat lapset, huijui! Neuvolassa ei onneksi ollut koiravastaisia ihmisiä, tirpat kyllä (omasta päätöksestä!) myytiin juuri tuon toksoplasmoosivaaran takia pois mutta oli siinä mukana monia muitakin seikkoja kun ne ei sopeutuneet tähän uuteen asuntoon (muutettiin vuodenvaihteen jälkeen).
Ajattelin että parempi käydä sitten vastasyntyneen kanssa neuvolassa (kun ekat käynnithän ne tekee kotona), on se paljon helpompi niin meille ja ehkä neuvolantädillekkin kun asutaan melko kaukana ;) Koirista ei kyllä luovuta tuosta noin vaan, ne ovat tämän mamman harrastus ja toivoisin jälkikasvustakin tulevaisuuden harrastajaa ;)
ajatellut ruokkia ne koirat ettei tarvi vauvelia syödä??
Ei vaiskaan ei noista ääliöistä tarvi välittää.
Me laitettiin aikoinaan undulaatit pois kun kuopukselle tuli jatkuva nuha n.vuoden ikäisenä ja nuhasta päästiin sillä.
Onnistuukohan se nykyään että vie sen vauvelin sinne neuvolaan ettei se täti tuu kotiin?
Ennen ei onnistunut.Eihän toi mitään haittaisi vaikka se kotonakin teillä kävisi,sehän on teidän oma asia missä ja kuinka ja millaisten eläinten keskellä asutte.
Kyllä ne näkee monenlaista,ei niitä hätkäytä vaikka sulla olis mitä siellä(paitsi tietysti joku hamppuviljelmä,ei vais,älä suutu,vitsi vitsi.)
Pidä vain sinäkin koirat rauhassa.Todennäköisesti kommentit pahenee kun lapsi kasvaa,mutta jos olisi vaarallista kasvattaa lapset ja koirat samassa niin ei meidän pojat olisi tollasia isoja korstoja vaan jotain sairaalloisia hippiäisiä.
Kyllä se onnistuu nykyään sopia niinkin päin siis että käy neuvolassa vauvan kanssa. Eihän siinä mitään jos tännekkin tulis mutta veikkaisin että täällä on kaaos sen jälkeen kun kotiudutaan sairaalasta, kämppä sekaisin ja koirat vielä ihmeissään uudesta tulokkaasta niin silleen olis sitten ehkä helpompi kaikille ettei ensimmäisenä tarttis heilua imurin ja mopin kanssa ;) Kasveja meillä kyllä on runsaasti (niin ja uv-lamppukin) mutta epäilyttävimpiä liekkö vain chilit jotka kukkii ja pukkaa hedelmää ympäri vuoden ;)
ymmärrän hyvin että mieluummin meet sinne neuvolaan käymään.
Jos itse on tullut synnäriltä ja tuonut alienin tullessaan niin siinä on jo koirilla ihmettä saati sitten jos paikalle ampaisee vielä vieras ihminen lääppimään sitä tulokasta,ja tuon siivouspointin ymmärrän TODELLA HYVIN!!!!
Tuttua on!!
Vai kasveja hmmmm!!!
Noita riitti silloinkin, kun pikkuveljeni syntyi (äitini iltatähti, pari vuotta aikaisemmin olivat ottaneet koiran). Onneksi äitini ei kuunnellut. veljeni oppi kävelemään koiraan tukien, ne kaksi ovat aina ollet kuin paita ja peppu. Ovat muuten edelleen, vaikka koira on jo vanhus ja velikin kohta yläasteella. Mitään ongelmia ei ole ollut, tervepäinen koira kyllä tajuaa, että lasta pitää varoa eikä ole vauvasta asti tuntemalleen tenavalle aggressiivinen.
Muuten, koiraperheessä kasvaminen on monien tutkimusten mukaan paras tapa välttyä allergioilta, eli allergiariskinkään takia ei koirasta kannata luopua!
Tsemppiä teille ja onnea perheenlisäyksen johdosta! Jätä mölisijät omaan arvoonsa, eräillä kun ei ole muuta tekemistä kuin tietää sinua paremmin, kuinka perheenne tulisi elämäänsä elää.
kaipa sitä "ennen vanhaa" piti koira lopettaa kun tuli lapsi. Tuo nyt on aivan typerä asenne nykypäivänä, tosin toki jokainen saa olla mitä mieltä haluaa.
Pidä vain oma pääsi, ja koirat!! Kyllä te kaikki samaan tupaa mahdutte.
Onnellista odotuksen aikaa koko teidän porukalle :o))
kauhistelleet ensin koiraa ja nyt, kun on tulossa kaksi kissaa taloon oli kommentti "Ai kauhee, siitähän tulee niin paljon karvojakin." Kuittasin, että kyllä koirastakin niin paljon karvoja ja likaa tulee, että jos haluaa, saa imuroida kaksi kertaa päivässä ja vielä pestä lattiat päälle, jos meinaa tiptop-asunnossa elää.
Karvoja ja kuraa, mutta kovasti iloa on karvaisista ystävistä. Ja lapsille on vain hyväksi oppia elämään eläinten kanssa. Kunnioittavat ja rakastavat niitä ihan eri tavalla kuin lapset joilla ei ole kontaktia mihinkään nelijalkaiseen.
eläimillä on terapeuttinen vaikutus lapseen...tai jotenkin niin.
Meillä minun pikkuveljelläni oli vaikeasta synnytyksestä johtuva joku juttu ja se ei aina pienenä ymmärtänyt kaikkea ja sai hirveitä raivokohtauksia...
Sitten äiti vei "nappulan" ratsastusterapiaan ja meille tuli saku narttu ja veljeni oireet helpottuivat heti.
Mulla kans elukat on ja pysyy!
Ovessa on ohjeet eläimettömille ihmisille jotka haluavat valittaa lemmikeistäni ;)
haluaisin ne nimittäin omalle ovelleni! Olen nähnyt ne pari kertaa printattuina ja en hölmö tajunnut pyytää kopiota itselleni. Osaisitko auttaa?
Samoin näin Saksassa tänä kesänä loistavat ohjeet sisääntulosta, miten toimitaan. No, ne ostan seuraavalla fritsi reissulla!
Kun meillä oli vielä vanha koiramme elossa ja lapsi tuloillaan, alkoi lähisukulaiset vinkkailemaan, miten vanha koiramme pitäisi päästää sateenkaarisillalle.
Minä en kyllä sitä kestänyt, vaan päästin tuutin täydeltä heti ensimmäiseksi, ettei tarvia kenenkään tulla miulle sanomaan mitään noin kamalaa. Ei tulisi kyllä missään muotoa itselleni mieleen laittaa tätä uudempaa koiraakaan pois, kun nyt on ilmeisesti toinen lapsi tuloillaan täällä päässä.
Mukavaa viikonloppua sinne teillekin ja pidähän pintasi. :)
Mikä ihmeen vauvabuumi nyt on iskenyt teihin ihmisiin?
varhainen keskenmeno tänä kesänä. Suku lisääntyy silti ja minusta on tulossa mummo. Kai se tuo yläkerran kaveri tietää missä järjestyksessä tässä elellään...
ikävä kuulla että sulle kävi noin,ei siihen oikein voi mitään positiivista sanottavaa löytää.
Mutta onnea mummoksi tulosta sulle kumminkin,saat sitten hoivailla uutta tulokasta.
Meillä se buumi on ollut pari vuotta ja viimein tärppäsi. :)
Pitäähän sitä perhettä ihmisten kohdallakin kasvattaa. ;)
ja tämä eläintarhakin kasvaa ja mummoonnun... Nämä on näitä juttuja, mille ei mitään voi.
On osoittautunut pahimmaksi. =(
Meillä oli sakemanneja kaksin kappalein kun esikoinen syntyi ja kyllä oli kamala huoli sukulaisilla, että mitenkähän nyt pärjätään? Koirat varmasti vähintään syövät tulokkaan... =)
Ja tottahan toki kovasti halusivat lupsutella ja vahtivat kuin omaansa, mutta vihaisia eivät koskaan.
Nyt on kolmas lapsi tulossa ja... noh.. ei kukaan enää ole tullut sanomaan mitään ongelmista suurien koirien ja pienten lapsien olosta saman katon alla. Ehkäpä jos pyrre ja keskari hyväksyy vauvat ja leikki-ikäiset ym. niille aina uusikin tulokas kelpaa samalla tavalla. =)
JA ei edelleenkään ole pois suljettu sitä kolmatta karvaista vaavia. Meillä tuntuu nuo vauvat ja koiravauvat kulkevan aina ns. käsikädessä =D
Kyllä noilla ihmisillä riittää ennakkoluuloja, mutta kun ne osoittaa vääriksi, oppivat hyvinkin ymmärtämään ettei kannata tuomita ennekuin asioista tietää enemmän.
Ja meillä kyllä päästää koiruudet sen neuvolatätinkin sisälle vaavia katsomaan, jaksavat neuvolassa aina kehua miten isoja ja kilttejä koiria on talossa... =)
Ne asenteet, ne asenteet... =D
Meillä on vajaa 1,5 vuotias kahden kääpiörodun risteytysnarttu, ja ensimmäinen lapsi syntyy tammikuun 2006 alussa. Luultavasti koiran koon takia kukaan ei ole "painostanut" luopumaan koirasta. Mutta kaikki kyllä kertovat tietäväisinä, miten mustasukkainen koirasta tulee kun vauva tulee taloon..
En ymmärrä, miten jotkut olettavat heti, että luovutaan koirasta lapsen takia. Meille koiramme on niin rakas perheenjäsen, etten voisi kuvitellakaan luopuvani siitä! Täytyy vaan toivoa, ettei lapselle tule allergiaa. Meidän suvussa kun on aika paljon allergisia ja astmaatikkoja :/
on,että vauvan tulo muuttaa asioita ja paljon. Nyt on koirat ensin,mut kun vauva tulee niin ensin on vauva ja sit koirat ja se on suuri muutos.Koirista ei tartte luopua,mutta muuten ajatusmaailma muuttuu.Meille kun synty vauva niin sanoin,että ensimmäiset 3 kk on vain vauva ja sen jälkeen hoidan taas koiratkin,niitä oli sillon 3 sakemannia.
Mut jos asut omakotitalossa niin koirat voi heittää pihalle, toisin on kerrostalossa kun pitää lähtee erikseen pissalenkille.
Mut sit on ihana kun voi kävellä pitkiä lenkkejä koirien ja vaunujen kanssa päivällä,voi kun nautin niistä.
Älä kuuntele mitä naapurit ja sukulaist sanoo,sitäpaitsi lapset jotka asuvat koirien kanssa ovat terveempiä kun koirattomat lapset,ja tämä on ihan Suomessa tutkittu.
koskien koiria tule yleensä ihmisiltä, joilla ei koiraa?
Meillekkin on sanottu vaikka ja mitä koirista, yleensä juuri siltä taholta jolla ei ole koiria. No, joskua olen loukkaantunut ja joskus en sanoista, mutta tosiasiassa näitä ihmisiä ei kutsuta enää kylään. En minäkään mene heidän kotiinsa päivittelemään onpa likaista ja sotkuista... saati sitten neuvo lopettamaan perheenjäseniä vauvan takia. Jokaisen kotihan sellainen että siellä itse viihtyy. Ja eläimet sen mukaan. Mutta paljon onnea teille odottajille, se on ihanaa aikaa. Itse sain kokea sen kolme kertaa.
silloin kun ensimmäinen lapseni syntyi ja meillä oli silloin kotona collie/saksanpaimenkoira/rottweiler-sekoitus, että kyllä se koira vähintään syö koiran. Mieheni suku, joilla ei pahemmin ole koirista muita kuin huonoja kokemuksia, varoittelivat, varsinkin, kun kuulivat, minkärotuiset vanhemmat koirallani on (emä collie, isä saksanpaimenkoira/rottweiler-sekoitus =)). Mitään eivät tienneet koirani luonteesta. Eipä meillä mitään ongelmia sitten tullut, koira oli erittäin kärsivällinen ja lempeä lasta kohtaan =).
Kaksi lasta jo syntynyt ja aina kun olen odottanut näitä lapsia, niin jokaisen suusta tulee koirat pitäisi laittaa pois.
Tarpeeksi kun kuuntelin sanoin että omapa on asiani, koirat kuuluvat perheeseen eikä niitä heivata "allergian" takia pois, tai viedä piikille jos kotia ei löydy. Minulle nämä kaksi karvakuonoa on kuin lapsia, tottakai ei niitä pidetä lapsina sillälailla, mutta kuitenkin. :)
Toivottavasti joku ymmärsi pointtini :)
Ihan vissi juttu. Hullu on se, joka luopuu koirastaan LAPSEN takia! Jos itsellä olisi allerginen kersa niin hankkiutuisin siitä eroon ennemmin kuin yhdestäkään koirasta.
Ei tuokaan nyt oikein ole, eipä sinun kannata lapsia siis hankkia.
Aina ei kannattaisi sanoa ääneen sitä mitä ajattelee.
Saanen kysyä, että mitä pahaa maininnassani oli? Mielestäni se ei ollut loukkaava niin millään tavalla.
Kommentoinkin edellistä.
Se oli miulle kuitenkin osoitettu niin pitihän sitä varmistaa. :)
Jus tamalla lailla meilläkin.
Avomieheni täti 60v haluaa minun koirastani eroon. Se syö liikkaa jne. Giant rotua.
Olen jo ilmoittanu asiasta, että mun koira ja siitä johtuvat taloudelliset jutut eivät kuulu hänelle. Mitä seuraavaksi, jos yhdessä antaisin periksi?? Ei tule kesää, ja koria pysyy!!
Ärsyttää kun itse olen 30 vuotias nainen, ja tässä alkaa ulkopuoliset ihmiset puuttumaan mun asioihin. Ei ole lapsia meillä vielä, eikä ihan heti tulekaan, jos tuleekaan. Mut silti siellä tautsalla yritetään vaikuttaa. Pala hihat noista jutuista ihan kokonaan..
Ihmeellistä miten ulkopuliset muka tietävät miten meidän täytisi elää, ja miten olisi parempi elää..eivät tajua koirista yhtään mitään! Ehkä he ovat joskus antaneet vaikuttaa jonkun toisen ulkopuolsen ns. suvun ihmisen, ja nyt yrittävät vaikuttaa mehin. Ei onnistu, ainakaan muhun.
"tiesi" että dobermann varmasti syö lapsen ja vakuutti vielä, että "ikinä et voi olla varma, mitä tapahtuu".
Huvittavinta on, että kyseisellä henkilöllä oli koirista yleensäkään sen verran tietoa ja kokemusta, että lapsena ollessaan naapurissa oli pystykorva...
Vaan kyseinen lapsi on tällä hetkellä 27vee, eikä siis tullut syödyksi. Ei sinne päinkään: parasta mahdollista seuraa koira on lapselle.
Vaan tärkeätä on kunnioittaa koiraa, ja opettaa lapsille heti pienestä, mitä koiran kanssa saa tehdä ja mitä ei.
Sitä en hyväksy alkuunkaan, kun jotkut antavat lapsen terrorisoida koiraa, ja ylpeilevät sitten sillä, miten hyvähermoinen koira meillä on...
KAIKILLE MUILLEKIN ODOTTAVILLE! =)
Viikonloppu on mennyt kovaa vauhtia mökkeillessä ja koiralaumaa hoitaessa kun siskoni saku oli meillä hoidossa keskiviikosta tähän päivään. Koiramme eivät tule keskenään toimeen ja siksi olikin kova työ venkslata koirat niin, etteivät ne kohdanneet toisiaan.
Tuolla jokin, en muista nimeä, sanoi, että antaa ennemmin lapsen kuin koiran pois - minunkin äitini sanoi aina niin meidän ollessa pieniä ;) heh
meillä kun lapset syntyivät tai oikeastaan enemmän silloin kun ensimmäinen syntyi. koirat ovat kuulemma haitaksi lapsille ja plaa plaa. ei kannata kuunnella. kissat me onnettomat annoimme silloin pois kun ensimmäinen lapsi syntyi, kun kaikki niin kauheasti pelottelivat, että ne menevät automaattisesti lapsen naaman päälle nukkumaan ja tukehduttavat sen. no, kun lapsi oli isompi huomasimme hiiriongelman pihallamme joten haimme äidilleni viedyn toisen kissan takasin ja pysyvästi. kaduttaa niin pirusti, että piti edes siihen lankaan mennä, että ruvettiin liian varovaisiksi. toinen lapsi kun syntyi, meillä oli kolme kissaa, eikä yksikään niistä ole yrittänyt tukehduttaa meidän vauvaa, enkä saanut mitään helvatan tartuntoja kissanhiekkalaatikosta raskaana ollessani, kun pesin aina kädet(kuka sitä lapiota nyt imeskelisikään ) liikaa luodaan semmosta hysteriaa ja pelotellaan herkässä vaiheessa olevia vanhempia. kissat ja koirat oppivat äkkiä uusia tapoja esim rattaiden kanssa kävely, rappusissa odottaminen, että lapsi menee ensin tai kissoille voi opettaa ettei koko makuuhuoneeseen saa mennä, eikä vaunuihin ja niihin voi laittaa suojan jos pelottaa ja keinoja on niin monia.
Meillä oli 2 kissaa ja yksi koira juuri silloin, kun ensimmäinen lapsi oli tuloillaan. Kovasti juuri noista kissoista peloteltiin, mutta ei ei, ei niistä voi luopua ja meillä edelleen ovat: Perheenlisäystä on kyllä siltäkin saralta juuri vähän aikaa sitten tullut ja yksi uusi kissanpentu ostettiin. :)
Ihmeen hyvin kyllä tytär käsittelee eläimiä ja on aina käsitellyt, kun siitä hirvitellään miten lapset riepottelevat eläimiä.
juuri niin olemaan eläinten kanssa, että kotona niitten kanssa elää. on tietenkin vanhempia jotka eivät opeta lasta vaan antavat retuuttaa miten vain.
meillä on kyllä myös niin, että lapset osaavat olla eläinten kanssa. olen huomannut semmoisen hassun jutun, että silloin jos tulee kohtaaminen pienen koiran kanssa, ei tyttömme oikeen tiedä miten sitä silitellä ja ujostelee sitä hiukan, kun meillä on nuo koirat keskimääräistä suurempia joten likka on tottunut isoihin koiriin. alku-ujouden jälkeen kyllä sitten sujuu kumminkin.
koirat ovat myös selvästi rakastuneita lapsiin. tarkkailevat niitä pihalla ja tuo isompi Tito on tyttäremme turvana yöllä nukkumassa hänen huoneessaan. tyttö itse pyysi silloin titon muuttaamaan hänen huoneeseensa, kun sai oman huoneen. tiedän että tarpeen vaatiessa tito puolustaisikin tuota tyttöä tosissaan.
yksi maailman suloisimmista asioista on katsoa kuinka pieni lapsi ja pieni koiranpentu kävelee peräkanaa pihalla ja leikkivät iloisesti keskenään.
koira on myös lapsen paras ystävä.
Joo, toi alko samalla hengenvedolla, kun kerrottiin mun olevan raskaana ja jatkuu edelleen, lapsella on ikää 1,5 v. Samoin aina löytyy ihmisiä (kuten anoppi) jotka jaksaa kertoa jokaisen koiranpurema-jutun ym. mitä lehdissä on ja viitsiipä vielä ostaakkin lehden ja aina kaksin kappalein, jotta saa toisen säilyyttää itse ja toisen tuoda meille...
"kyllä aikuisilla ihsillä tulee olla sen verran järkeä päässä, että luopuu tollaisista elukoista kun lapsikin on talossa, lasta ei mikään korvaa, mutta koiria saa aina uusia, aikuisen ihmisen tarvitsee ymmärtää mikä on tärkeää ja luopua lapsellisista hömpistä kuten koirista..."
"Ja vieläkö teillä on ne koirat vaikka lapsikin on???" Siispä sen tarvitsee joillekkin olla mahdoton yhtälö ja olenkin muutaman kerran vastannut, että lapsikin pysyy meillä vaikka tulisi kolmaskin koira:)
ikinä ihmetellyt noissa "aina saa uusia koiria" kommenteissa sitä että jos jo on koulutettu koira joka on oppinut lapsen kanssa olemaan,niin se pitäis laittaa pois ja ottaa tilalle myöhemmin uusi koulutettava joka veisi enemmän aikaa kuin se valmis koira.
Ei niillä "tietäjillä" aina järkikulta oikein pelaa.
Ja kun tosiaan miettii millainen "työ" on saada koirasta sellainen, että siihen voi luottaa, kun se lapsen kanssa touhuaa... Itse ainakin tykkään, että helpommalla päästiin, kun ensin tuli koirat ja sitten vasta lapsi, ei tarvitse pelätä millaisia traumoja tollanen pikkunen riiviö pennulle aiheuttaa! Eikä muuten tuntunut se "elämänmuutoskaan" niin rajulta lapsen tulon jälkeen, kun koirien kanssa jo oli tottunut miettimään menot ym. aika tarkkaan, eli tietty vapaudeksikin kutsuttu juttu oli menetetty jo aikoja sitten;)
Vaikkei noi kommentit koskaan lopu, niin koiraporukoissa niistä saa aikaan melko makeita nauruja:)
Ja pian sulla ei tosiaankaan oo aikaa murehtia ihmisten tyhmyyttä, kun se oma käärö siinä kainalossa vie kaiken ajan. Koirat oli ainakin mulle se mahtava "henkireikä", kun muksu välillä valvotti öisin. Oma mieliala paranee kummasti, kun pääsee siitä syöttö/vaipanvaihtokierteestä hetkeksi pois ja mitenkä se paremmin onnistus, ku koirien kanssa lenkkeilemällä! Itse käytin kaikki mahdolliset hetket menemällä koirien kanssa metsään ym, kun vaan sain jonkun kotiin ja noi koirien kanssa touhutut tunnit autto kummasti jaksamaan sitä kotona jatkuvaa touhua. Sulla on silloin hetki aikaa omille ajatuksille ja koti saa silloin vaikka hukkua koirankarvoihin jne. Tunti metsässä anto paljon enemmän voimia, kuin tunti peitto korviin asti kiskottuna sängyn pohjalla.