Koirien ulkoilutus

Asun pienessä maaseutukaupungissa. Matkaa asunnoltani keskustaan on noin 2 km. Kuljen tämän matkan pari-kolme kertaa viikossa edestakaisin, kesällä pyöräillen, muuten kävellen. Kohtaan usein koiria kävellessäni. Olen pahasti koirapelkoinen useista traumaattisista kokemuksista johtuen. Kun (iso) koira tai useampi tulee vastaan, yleensä pysähdyn hetkeksi, arvioin tilanteen ja vaihdan siihen tienlaitaan, joka on kauimpana ulkoiluttajasta ja hänen koirastaan/koiristaan. Tämän käyttäytymisen pitäisi jo osoittaa ulkoiluttajalle, ettei kohtaaminen ole minulle mieleinen! Mutta kun ei! Vastaantuleva jatkaa aina huolettomasti minua kohti ja koirien hihnat ovat pitkällä, niitä ei lyhennetä, vaan koirat pääsevät aivan lähelle minua, nuuskimaan, koskemaan, ellen minä peräänny hankeen tai ojaan, pois tieltä! Yleensä tällöin huudan jo kauhusta. Taluttaja sanoo AINA: EI NÄMÄ MITÄÄN TEE! Mutta kun kyse ei ole siitä! Koskaan eläimeen ei voi täysin luottaa. Se pitäisi jokaisen koiranomistajankin tajuta! Mutta ennen kaikkea pitäisi tajuta, käyttäytymisestäni ja väistämisestäni, etten todellakaan halua mitään kontaktia hänen koiriinsa! Miten koiranomistajat voivat olla näin äärettömän tyhmiä ja piittaamattomia?! Kuvittelevat kai olevansa maailmanomistajia! Pian en uskalla kävellä keskustaan asioille, ei ole autoa eikä varaa taksiin, eikä taallä ole esim. ruuan kotiinkuljetusta, niin kai minun on jäätävä kotiin nälkää näkemään! En myöskään kehota KETÄÄN menemään silittelemään tuntematonta vastaantulevaa koiraa, vaikka se olisikin hihnassa. Tätä kai ne taluttajat käytöksellään haluavat? Pliis, koiranomistaja, joka luet tämän, pidä koirasi hihna lyhyellä, kun ohitat vastaantulijan!! Tai vielä parempi, KOULUTA koirasi, niin ettei se hihnassakaan ryntäile vastaantulevia kohti! Tällaista täällä, pienessä kutistuvassa kaupungissa Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa.