Joulukirkkomatka 1946

Niitä peitteitä oli monenlaisia. Oli kangaspuissa kudottuja ryijyjä,
johon oli ommeltu lampaannahka lämmikkeeksi. Meillä oli parkattu
lampaannahka ja toiselle puolelle oli ommeltu vahva kangas. Sitä
sanottiin vällyksi, muistaakseni meillä sanottiin sitä nahkaseksi (ei
nahkiaiseksi).

Mijuakin lapsena ihmetytti tuo "ryijyn alla", kuulin sen: "on rinnalla lämmin..."

Ennen oli kaikilla hevonen, harvemmalla auto. Nyt on kaikilla ainakin yksi
auto, mutta harvemmalla hevonen.
Niin se tietysti oli että ravihevosella pääsi paremmin kuin tavallisella työ-
hevosella. Ja Porschella pääsee sukkelampaan kuin kuin pikku-Fiatilla.
Olihan meillä työhevosiakin, mutta kilpailussa olevien isäntien taktiikka
oli "vuotanut" isän korviin, niin hän valitsi varman päälle hevosensa.
Että niin se vaan oli. Eikä sitten muuta.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Ennen oli kaikilla hevonen, harvemmalla auto. Nyt on kaikilla ainakin yksi
auto, mutta harvemmalla hevonen.
Niin se tietysti oli että ravihevosella pääsi paremmin kuin tavallisella työ-
hevosella. Ja Porschella pääsee sukkelampaan kuin kuin pikku-Fiatilla.
Olihan meillä työhevosiakin, mutta kilpailussa olevien isäntien taktiikka
oli "vuotanut" isän korviin, niin hän valitsi varman päälle hevosensa.
Että niin se vaan oli. Eikä sitten muuta.

Lue lisää

Ei todellakaan kaikilla ollut hevosta.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ei todellakaan kaikilla ollut hevosta.

Eikä nyt läheskään kaikilla ole yhtäkään autoa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ei todellakaan kaikilla ollut hevosta.

Manneillakin oli hevoset, nykyään Mersut. Kölli-Olli ajeli polkupyörällä,
koska hänellä oli hevoskauhu.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Eikä nyt läheskään kaikilla ole yhtäkään autoa.

Ei minullakaan ole enää autoa, käytännön syistä.

Minäpä kuitenkin kirjoitan toisesta kirkkomatkasta mummuni kanssa.
Mummu oli körttiläinen, kulki mustissa vaatteissa ja oli ahkera kirkko-
vieras. Yleensä isosisko oli hänen mukanaan, mutta nyt hän taisi olla
tätilässä, koska mummo pyysi minua seurakseen. Mummo valjasti hevo-
sen (huom. tavallisen työruunan) kiesien eteen ja niin me lähdimme kir-
konkylälle. Mummo kiinnitti tottuneesti hevosen puomiin (se oli pitkä
hevosten p-paikka) ja menimme kirkkoon, missä mummolla oli oma paik-
kansa saarnastuolista hieman oikealle. Hänen koulukaverinsa oli ollut
itse piispa ja hän tunsi koko papiston, joten hän halusi varmaankin näyt-
tää, että on paikalla.
Minä olin enemmän kiinnostunut uruista ja kysyin mummulta lupaa mennä
urkulehterille. Sain mennä jos lupasin että pysyn kiltisti paikoillani.
Minä kipaisin ylös urkulehterille ja menin istumaan kaiteen tuntumaan,
niin että voin nähdä seurakuntalaiset alhaalla ja näkisin myös kun urkuri soit-
taa. Erikoisen kiinnostavaa oli hänen jalkatyönsä, kun hän soitti vikkelästi
jaloillaankin!

Mutta kuuntelin myös pastorin saarnaamista. Hän oli laiha, nuoleskeli
huuliaan ja luki rukouksen: "Älä rikkautta, älä köyhyyttä minulle anna, Herra,
vaan anna minulle määräosani leipää". Sitten hän saarnasi, että Jumala rakastaa
kaikkia, sinuakin, kaikista syntisintä ihmistä ja ottaa sinut taivaan valtakuntaan!

Siinäpä oli pari asiaa, jotka laitoin korvan taakse ja mummo saikin kotimatkalla
kuulla mitä mieleeni oli jäänyt. Mummo kun oli pelotellut meitä lapsia, kun
olimme olleet vähän villejä että palaisimme helvetin tulessa, emmekä pääsisi
taivaaseen. Ja minä yritin saunassa treenata, että kestäisin kuumia paikkoja
siellä helvetissä ja nyt olinkin saanut tämän vapauttavan uutisen!
Sanoin, että kuulitko mummo, mitä pappi sanoi, että kaikki pääsevät taivaaseen! -
Mummo käänsi päätään poispäin ja näin että hänen poskensa levisivät mustan
huivin reunojen yli. Mutta kehui, että olin ollut kiltisti ja kuunnellut saarnan ja
kaikki.

Se toinen papin sanomasta tuli esille mummon hautajaisissa. kun hautajaisten
jälkeen oli meillä muistoseurat ja niissä oli puhujana tämä samainen pappi.
Hänellä oli suuri perhe, eikä papin palkat tainneet olla kovin suuria silloin
sodan jälkeen. - Äiti olikin tekemässä ruokapakettia papille kotiinviemisiksi.
Minä tulin siihen parahiksi ja kysyin äidiltä: - Saako pappi nyt määräosansa
leipää? - No saa, saa, sanoi äiti ja huomasin että häntäkin vähän hymyilytti.
- Menehän sinne toisten luo leikkimään.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Minäpä kuitenkin kirjoitan toisesta kirkkomatkasta mummuni kanssa.
Mummu oli körttiläinen, kulki mustissa vaatteissa ja oli ahkera kirkko-
vieras. Yleensä isosisko oli hänen mukanaan, mutta nyt hän taisi olla
tätilässä, koska mummo pyysi minua seurakseen. Mummo valjasti hevo-
sen (huom. tavallisen työruunan) kiesien eteen ja niin me lähdimme kir-
konkylälle. Mummo kiinnitti tottuneesti hevosen puomiin (se oli pitkä
hevosten p-paikka) ja menimme kirkkoon, missä mummolla oli oma paik-
kansa saarnastuolista hieman oikealle. Hänen koulukaverinsa oli ollut
itse piispa ja hän tunsi koko papiston, joten hän halusi varmaankin näyt-
tää, että on paikalla.
Minä olin enemmän kiinnostunut uruista ja kysyin mummulta lupaa mennä
urkulehterille. Sain mennä jos lupasin että pysyn kiltisti paikoillani.
Minä kipaisin ylös urkulehterille ja menin istumaan kaiteen tuntumaan,
niin että voin nähdä seurakuntalaiset alhaalla ja näkisin myös kun urkuri soit-
taa. Erikoisen kiinnostavaa oli hänen jalkatyönsä, kun hän soitti vikkelästi
jaloillaankin!

Mutta kuuntelin myös pastorin saarnaamista. Hän oli laiha, nuoleskeli
huuliaan ja luki rukouksen: "Älä rikkautta, älä köyhyyttä minulle anna, Herra,
vaan anna minulle määräosani leipää". Sitten hän saarnasi, että Jumala rakastaa
kaikkia, sinuakin, kaikista syntisintä ihmistä ja ottaa sinut taivaan valtakuntaan!

Siinäpä oli pari asiaa, jotka laitoin korvan taakse ja mummo saikin kotimatkalla
kuulla mitä mieleeni oli jäänyt. Mummo kun oli pelotellut meitä lapsia, kun
olimme olleet vähän villejä että palaisimme helvetin tulessa, emmekä pääsisi
taivaaseen. Ja minä yritin saunassa treenata, että kestäisin kuumia paikkoja
siellä helvetissä ja nyt olinkin saanut tämän vapauttavan uutisen!
Sanoin, että kuulitko mummo, mitä pappi sanoi, että kaikki pääsevät taivaaseen! -
Mummo käänsi päätään poispäin ja näin että hänen poskensa levisivät mustan
huivin reunojen yli. Mutta kehui, että olin ollut kiltisti ja kuunnellut saarnan ja
kaikki.

Se toinen papin sanomasta tuli esille mummon hautajaisissa. kun hautajaisten
jälkeen oli meillä muistoseurat ja niissä oli puhujana tämä samainen pappi.
Hänellä oli suuri perhe, eikä papin palkat tainneet olla kovin suuria silloin
sodan jälkeen. - Äiti olikin tekemässä ruokapakettia papille kotiinviemisiksi.
Minä tulin siihen parahiksi ja kysyin äidiltä: - Saako pappi nyt määräosansa
leipää? - No saa, saa, sanoi äiti ja huomasin että häntäkin vähän hymyilytti.
- Menehän sinne toisten luo leikkimään.

Lue lisää

Ylläolevan kirjoitti /MdK

Niin on. Mutta tuo lapsuuden aikainen kirkko on paikka, missä
on sattunut odottamattomiakin tapauksia, eli on kuultu totuuk-
sia lapsen suusta.

Pienemmät lapset eivät yleensä osaa istua paikoillaan koko
jumalanpalveluksen aikana vaan alkavat heti kohta liikehtiä
levottomasti, vaihtavat asentoa, kurkkivat eteen ja taakse.
Näin kävi kerran kyseissä kirkossa, että vanhempiensa kes-
kellä istunut poika rimpuili paikaltaan ja oli polvillaan penkis-
sä takaperin ja tarkkaili takana olevia ihmisiä.
Hän kallisteli päätään puolelta toiselle, sulki toisen silmänsä
ja sanoi sitten ääneen: "Ompa v----maisen näkönen äijä! Että
ossoohhii olla!"
Kaikki, jotka sen kuulivat kääntyivät katsomaan taakseen näh-
däkseen, ketä poika mahdollisesti tarkoitti. Ja useimmat tai-
sivat olla samaa mieltä, että poika oli oikeassa!

Anonyymi00014 kirjoitti:

Niin on. Mutta tuo lapsuuden aikainen kirkko on paikka, missä
on sattunut odottamattomiakin tapauksia, eli on kuultu totuuk-
sia lapsen suusta.

Pienemmät lapset eivät yleensä osaa istua paikoillaan koko
jumalanpalveluksen aikana vaan alkavat heti kohta liikehtiä
levottomasti, vaihtavat asentoa, kurkkivat eteen ja taakse.
Näin kävi kerran kyseissä kirkossa, että vanhempiensa kes-
kellä istunut poika rimpuili paikaltaan ja oli polvillaan penkis-
sä takaperin ja tarkkaili takana olevia ihmisiä.
Hän kallisteli päätään puolelta toiselle, sulki toisen silmänsä
ja sanoi sitten ääneen: "Ompa v----maisen näkönen äijä! Että
ossoohhii olla!"
Kaikki, jotka sen kuulivat kääntyivät katsomaan taakseen näh-
däkseen, ketä poika mahdollisesti tarkoitti. Ja useimmat tai-
sivat olla samaa mieltä, että poika oli oikeassa!

Lue lisää

Olikohan pojan vanhemmat ylpeitä vai häpeissään?

Anonyymi00015 kirjoitti:

Olikohan pojan vanhemmat ylpeitä vai häpeissään?

Sitä ei tarina kerro, mutta pysyivät penkissä paikoillaan ja
vetivät pojan alas .

Anonyymi00015 kirjoitti:

Olikohan pojan vanhemmat ylpeitä vai häpeissään?

Heidän oman kasvatuksensa hedelmä, kodin henki, siinä laukoi ääneen omia mielipiteitään. "Totuudesta" tuskin oli kyse.

Jo pojan yl. sopimaton käytös: kiemurtelu eli paha olo Jumalan Huoneessa ja sitten herjaava purkaus jotain mahd. rujon näköistä mutta harrasta ihmispoloista kohtaan, kertovat tietynlaista kieltään mistä todella oli kysymys.