3-6megapikseliä riittää

Se mikä riittää näytöllä, riittää aivan samoin myös tulosteena.

Olen teettänyt 20x30cm valokuvatulosteita 3MP ja 6MP fileillä jotka on tehty samasta alkuperäisestä fileestä, tulosteista ei näe eroa.

Suurikokoisia tulosteita, jotka ovat korkealaatuisia mustesuihkutulosteina (canvas/kuvajuliste) saa nykyään halvalla, esimerkiksi: 40x60cm @ 17e, 70x100cm @ 27e: https://www.ifolor.fi/canvas-ja-sisustustaulut/kuvajuliste
Kokoa 20x30cm ei kannata ostaa mustesuihkutulosteina koska se on paljon edullisempi aitona valokuvana @ 4,5e per 1 kpl ja isommissa määrissä halvemmalla: https://www.ifolor.fi/kuvat/valokuvat/

Anonyymi00005 kirjoitti:

Se mikä riittää näytöllä, riittää aivan samoin myös tulosteena.

Olen teettänyt 20x30cm valokuvatulosteita 3MP ja 6MP fileillä jotka on tehty samasta alkuperäisestä fileestä, tulosteista ei näe eroa.

Suurikokoisia tulosteita, jotka ovat korkealaatuisia mustesuihkutulosteina (canvas/kuvajuliste) saa nykyään halvalla, esimerkiksi: 40x60cm @ 17e, 70x100cm @ 27e: https://www.ifolor.fi/canvas-ja-sisustustaulut/kuvajuliste
Kokoa 20x30cm ei kannata ostaa mustesuihkutulosteina koska se on paljon edullisempi aitona valokuvana @ 4,5e per 1 kpl ja isommissa määrissä halvemmalla: https://www.ifolor.fi/kuvat/valokuvat/

Lue lisää

Koitappa ottaa tuosta 20x30cm kuvasta 1,5cm x 1,5cm alueesta suurennos samaan kokoon. Vieläkö riittää tarkkuus?

Jep, pikselien määrä ei ole kynnyskysymys.
Kittilinssi ei välttämättä ole sellaisenaan optisesti huono, mutta usein niiden tarjoama suurin aukko jättää toivomisen varaa ja materiaaleissa ja toiminnallisuudessa on oikaistu.
Toisaalta monet filmikameroille suunnitellut linssit eivät kykene piirtämään riittävän tarkasti nykykameroiden kanssa.

Pikselimäärät on tavallaan "huijausta" siinä mielessä, että kuvaa katsotaan kuitenkin usein käytännössä pienennettynä. Kun 100 MP kuvaa katsotaan esim. parin megapikselin kokoon pienennettynä, niin aika turhiahan ne hirmuiset pikselimäärät on siinä mielessä.

Toisaalta jos kuva on riittävän hyvälaatuinen, niin ne ylimääräiset pikselit sallivat tehdä vapaammin rajausta, esim. poistaa turhia osia reunoista niin että saa kohteen paremmin esiin, tai sitten kuvaa voi zoomailla niin että sieltä löytyy tarkempia yksityiskohtia eikä vaan pelkkää suttua ja kohinaa.

Objektiivin laatu on tärkeä asia, olipa kyseessä järkkäri tai muu kamera. Mitä pienempi kenno, sitä tarkemmin objektiivin pitäisi piirtää jotta kuvaan saisi hyvän tarkkuuden.

Puhelinkameroiden valtavat pixelimääärät (yli 12,5MP)) ovat epätosia, niissä on käytössä menettely nimeltään pixel binning. Toki niistä saa mainostetun pixelireson kuvia mutta ne ovat erittäin huonolaatuisia.

Järkkäreissä ei ole pixel binning huijausta käytössä.

Kun kamerassa on X pixeliä sisältävä mustavalkokuvaa tuottava kenno, on rehellistä sanoa että sen tuottamassa kuvassa on X pixeliä.

Kun kamerassa on X pixeliä sisältävä värikuvaa tuottava kenno, on rehellistä sanoa että sen tuottamassa kuvassa on X/3 pixeliä. Mutta tätä rehellisyyttä valmistajat eivät noudata. Värikuva yleensä muodostetaan värimatriisisuodattimen avulla joka on kennon päällä, yleensä RGB suodatin, niin että kullakin kolmella värisuotimella suodatetaan kolmasosa pixelistä, monia muita keinoja on - esim. kenno voi olla monikerroksinen, mutta valon pitää päästä kullekin kerrokselle joten näytteistys on harva sitä kautta.

Pikselien lukumäärä on yksi kuvan laatua määrittävä tekijä, toinen on tekniikka jolla värikuva muodostetaan, ja kolmas, mutta ylivoimaisesti kaikkein tärkein, on kuvasensorin valonherkän pinta-alan koko.

Pikselimäärä voi pitää paikkansakin, mutta kennon koko on niin pieni, että vaatii n. 0,5s valotusajan päivällä ja yöllä jopa 5s. Tavallinen järkkäri pystyy 1600 ASA:n valotukseen ja pystyy ottamaan videota vielä illan suussakin.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Jep, pikselien määrä ei ole kynnyskysymys.
Kittilinssi ei välttämättä ole sellaisenaan optisesti huono, mutta usein niiden tarjoama suurin aukko jättää toivomisen varaa ja materiaaleissa ja toiminnallisuudessa on oikaistu.
Toisaalta monet filmikameroille suunnitellut linssit eivät kykene piirtämään riittävän tarkasti nykykameroiden kanssa.

Lue lisää

Mistä se johtuu ettei filmikaneroille suunnitellut linssit piirrä hyvin nykykameroissa vaikka vanhat objektiivit voivat olla huippulaatuisia.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Mistä se johtuu ettei filmikaneroille suunnitellut linssit piirrä hyvin nykykameroissa vaikka vanhat objektiivit voivat olla huippulaatuisia.

Objektiivin piirtokyky joka mitataan filmiruudulta, ainakin puolittuu kuvailmaisimen digitalisaation vuoksi. Siis filmille tallentuva juova pari (musta ja valkoinen viiva) tarvitsee neljä pixeliä erottuakseen yhtä hyvin hyvin filmillä.

Objektiivi on siis yhtä hyvä niin filmijärkkärissä kuin digijärkkärissä.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Objektiivin piirtokyky joka mitataan filmiruudulta, ainakin puolittuu kuvailmaisimen digitalisaation vuoksi. Siis filmille tallentuva juova pari (musta ja valkoinen viiva) tarvitsee neljä pixeliä erottuakseen yhtä hyvin hyvin filmillä.

Objektiivi on siis yhtä hyvä niin filmijärkkärissä kuin digijärkkärissä.

Lue lisää

vaikuttaisiko infrapuna-valon vuotaminen linssille? Vanhoissa objektiiveissa ei ole infrapuna-suodatusta, joten se pääsee häiritsemään kennolla. Kenno on kyllä pinnoitettu ir-suodattavalla maalilla, mutta vuotaa sitä silti linssille asti.

Anonyymi00020 kirjoitti:

vaikuttaisiko infrapuna-valon vuotaminen linssille? Vanhoissa objektiiveissa ei ole infrapuna-suodatusta, joten se pääsee häiritsemään kennolla. Kenno on kyllä pinnoitettu ir-suodattavalla maalilla, mutta vuotaa sitä silti linssille asti.

Lue lisää

Veitsenterävää jälkeä tulee digijärkkärillä ikivanhoilla objektiiveillakin.

IR on lämpösäteilyä (infrared radiation). Jos arvelet että sinun kamerasi/objektiivisi on viallinen siten että IR haittaa kuvaamista, ota kuva vaikka metallipintaisesta vedenkeittimestä tai kattilasta kun vesi kiehuu, se on 100 C astetta pinnaltaan, niin epäilys varmistuu.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Objektiivin piirtokyky joka mitataan filmiruudulta, ainakin puolittuu kuvailmaisimen digitalisaation vuoksi. Siis filmille tallentuva juova pari (musta ja valkoinen viiva) tarvitsee neljä pixeliä erottuakseen yhtä hyvin hyvin filmillä.

Objektiivi on siis yhtä hyvä niin filmijärkkärissä kuin digijärkkärissä.

Lue lisää

Ei se "puolittuminen" johdu "digitaalisaatiosta", vaan värimatriisista.

Kas kun useimmissa digikameroissa käytetään RGBG matriisia, jossa vaikkapa 6 megapikselin kennossa on siis, 1,5 miljoonaa punaista, 1,5 miljoonaa sinistä ja 3 miljoonaa vihreää väriä mittaavaa pikseliä.

Vihreitä on enemmän, koska
- vihreä väri osuu lähimmäksi ihmisnäön herkkyysmaksimia
- virhreä väri korreloi parhaiten kuvan "valoisuuden" (luminanssi) kanssa

Eli tavallaan kamera mittaa kuvan valoisuutta / yksityiskohtien määrää 3 megapikselin tarkkuudella, mutta väriresoluutio on vain 1, 5 megapikseliä. Vastaanlainen systeemi, missä sävyerot tallennetaan huonommalla resoluutiolla kuin luminanssi, on käytetty iät ajat esim. televisiolähetyksissä (myös analogiaikaan). Ihan siitä syystä, että näköaistillakaan ei niitä pieniä sävyeroja havaita yhtä herkästi kuin suuria kontrastieroja (mustia viivoja valkoisella paperilla tms).

Em. syystä digikameroilla se viivojenkin erottelukyky on vähän parempi kuin 1/4 osa kennon vaaka/pystysuuntaisesta pikselmäärästä. Huom reaalimaailmassa on kyllä monta muutakin sekoittavaa tekijää, kuten mahd. antialisointisuodattimet kennon päällä yms.

Tämän suhteen on myös helppo suorittaa omia puolitieteellisiä kokeiluita. Ei digikuvasta juuri yksityiskohtia katoa, jos kuvan pikselimäärän puolittaa eli tekee 3000x2000 pikselin kuvasta 71 prosenttiin skaalatun version. 50 % skaalaus (pikselimäärä neljäsosaan) on jo tuhoisampi.

Taannoin oli myös kamera/kenno, missä eri värikanavat "pinoittuina", jolloin kuvia ei tarvinnut interpoloida. Tämä interpolointihan keksii puuttuvien kahden värikanavan arvot joka pikselille eli tavallaan "pumppaa ilmaa" kuviin.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Veitsenterävää jälkeä tulee digijärkkärillä ikivanhoilla objektiiveillakin.

IR on lämpösäteilyä (infrared radiation). Jos arvelet että sinun kamerasi/objektiivisi on viallinen siten että IR haittaa kuvaamista, ota kuva vaikka metallipintaisesta vedenkeittimestä tai kattilasta kun vesi kiehuu, se on 100 C astetta pinnaltaan, niin epäilys varmistuu.

Lue lisää

Nyt ei puhuta termisestä (pitkäaaltoinen) vaan ns. lähi-infrapunasta. Helppo testata, esim kaukosäätimet tuottaa tätä lähi-inrapunaa. Ja sitä on runsaasti myös suorassa auringonvalossa.

Nykykameroissa lie eika tuhti suodatus, mutta 2000 alkuvuosina ei välttämättä -> kamerat saattoivat olla varsin herkkiä lähi-infrapunalle. Jopa niin, että suorassa auringonpaahteessa tummat vaatteet saivat sen ansiosta punertavaa sävyä.

Em. kameroilla sai myös aika villejä valokuvia, kun nenille ruuvattiin näkyvän valon blokkaava suodatin. Puiden lehdet yms. infrapunaa hyvin heijastavat kohteet hohti lumivalkoisina.

Tuo riippuu siitä kuinka suurikokoinen FHD näyttö on. Joissakin puhelimissa on FHD näyttö, ja joissakin 65" näytöissä myös.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tuo riippuu siitä kuinka suurikokoinen FHD näyttö on. Joissakin puhelimissa on FHD näyttö, ja joissakin 65" näytöissä myös.

Tuollainen 2,3 mpix on tyypillisesti aika tasan FHD kuvan kokoinen zoomaamatta. Siinä ei oikeastaan ole näytön koolla paljon merkitystä, mikäli kaikki pikselit ovat käytössä. Mutta zoomaamista se ei kestä, eikä tietenkään olla täydessä tarkkuudessa, mikäli "FHD-monitorina" käytetään 4K monitoria ja siinä FHD tarkkuutta. Silloin ruutukoolla on merkitystä, mutta natiivi FHD ei pysty tarkempaa kuvaa esittämään. FHD kuva joka tapauksessa alkaa näyttää isopikseliseltä jossain aika pian 50" jälkeen.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Tuollainen 2,3 mpix on tyypillisesti aika tasan FHD kuvan kokoinen zoomaamatta. Siinä ei oikeastaan ole näytön koolla paljon merkitystä, mikäli kaikki pikselit ovat käytössä. Mutta zoomaamista se ei kestä, eikä tietenkään olla täydessä tarkkuudessa, mikäli "FHD-monitorina" käytetään 4K monitoria ja siinä FHD tarkkuutta. Silloin ruutukoolla on merkitystä, mutta natiivi FHD ei pysty tarkempaa kuvaa esittämään. FHD kuva joka tapauksessa alkaa näyttää isopikseliseltä jossain aika pian 50" jälkeen.

Lue lisää

Tietty noissa juuri ja juuri FHD-kuvissa yksi ongelma on jpeg-pakkaus jonka jäljet alkavat näkyä ainakin kun ruutukoko kasvaa. Mutta jos tallennusmuodoksi sai väännettyä TIFF:in niin ei mitään muuta ongelmaa, muuta kuin kuvan koko, joka on silloin luokkaa 6,5 mt ja tietysti historik-sarjan kameroiden aikaan muistikorttikulut alkoivat jo tulla aika isoiksi.
IBM:n microdrive 1 GB = 150 kuvaa = 400€, euroon siirtymisen vuonna. Flash-muistina tuo olisi ollut melkein tonnin.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Tietty noissa juuri ja juuri FHD-kuvissa yksi ongelma on jpeg-pakkaus jonka jäljet alkavat näkyä ainakin kun ruutukoko kasvaa. Mutta jos tallennusmuodoksi sai väännettyä TIFF:in niin ei mitään muuta ongelmaa, muuta kuin kuvan koko, joka on silloin luokkaa 6,5 mt ja tietysti historik-sarjan kameroiden aikaan muistikorttikulut alkoivat jo tulla aika isoiksi.
IBM:n microdrive 1 GB = 150 kuvaa = 400€, euroon siirtymisen vuonna. Flash-muistina tuo olisi ollut melkein tonnin.

Lue lisää

Hehe, minulla on jokunen noita 1G ja 2G Mikrodriveinä että flashina, pölyä keräämässä laatikonpohjalla. Äskettäin ostin muutaman 512G microSDXC:n hintaan 56e/kpl.

"Tietty noissa juuri ja juuri FHD-kuvissa yksi ongelma on jpeg-pakkaus jonka jäljet alkavat näkyä ainakin kun ruutukoko kasvaa."

En ole koskaan nähnyt tuollaista, mutta kuvaa ylös-skaalatessa JPEG näyttää kehnommalta kuin alkuperäinen pakkaamaton kuva samoin skaalattuna.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Hehe, minulla on jokunen noita 1G ja 2G Mikrodriveinä että flashina, pölyä keräämässä laatikonpohjalla. Äskettäin ostin muutaman 512G microSDXC:n hintaan 56e/kpl.

"Tietty noissa juuri ja juuri FHD-kuvissa yksi ongelma on jpeg-pakkaus jonka jäljet alkavat näkyä ainakin kun ruutukoko kasvaa."

En ole koskaan nähnyt tuollaista, mutta kuvaa ylös-skaalatessa JPEG näyttää kehnommalta kuin alkuperäinen pakkaamaton kuva samoin skaalattuna.

Lue lisää

Omassa ensimmäisessä digikamerassa oli yllättävän hyvä kuvanlaatu, ihan tänä päivänäkin kuvia katsellessa, mutta jos käytti "filminsäästöasetusta" niin kyllä siinä alkaa nähdä jpeg:n jälkeä ihan skaalaamattakin ja tietty sitä paremmin mitä isommalta ruudulta kuvaa katsoo.

Kamerassa oli valittavissa nämä asetukset:
1792 by 1200
(with medium
compression)
ja
1792 by 1200
(with low
compression)

Nuo kuvat sopivat kivasti WUXGA-monitorilla katsottavaksi.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Hehe, minulla on jokunen noita 1G ja 2G Mikrodriveinä että flashina, pölyä keräämässä laatikonpohjalla. Äskettäin ostin muutaman 512G microSDXC:n hintaan 56e/kpl.

"Tietty noissa juuri ja juuri FHD-kuvissa yksi ongelma on jpeg-pakkaus jonka jäljet alkavat näkyä ainakin kun ruutukoko kasvaa."

En ole koskaan nähnyt tuollaista, mutta kuvaa ylös-skaalatessa JPEG näyttää kehnommalta kuin alkuperäinen pakkaamaton kuva samoin skaalattuna.

Lue lisää

Taisi mennä jepgin piikkiin myös kameran interpoloinnin, TERÄVÖINNIN ja kohinanpoiston tuottamat artefaktit.

Pahinten JPEG pakkauksen tuottamat jäljet näkyvät, kun yritetän korjata alivalottunutta kuvaa.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Taisi mennä jepgin piikkiin myös kameran interpoloinnin, TERÄVÖINNIN ja kohinanpoiston tuottamat artefaktit.

Pahinten JPEG pakkauksen tuottamat jäljet näkyvät, kun yritetän korjata alivalottunutta kuvaa.

Lue lisää

Saattaa olla, että varsinkin noissa varhaisemmissa digikuvissa on monenmoista kameran aiheuttamaa kuvavääristymää ja signaalikohinaa, mutta kyllä siellä ihan JPEG-sormenjäljetkin näkyvät.

Siis kyse nimen omaan kuvista, jotka ovat niitä noin 2,3 mpix kokoisia noin FHD kuvia.
Voimakas pakkaaminen näkyy erityisesti niillä pinnoilla joissa liikutaan valosta varjoon, siirtymä on kaikkea muuta kuin tasainen kun pakkausta lisätään.
Toinen kohta jossa voimakas pakkaaminen näkyy on kaarevat pinnat. Esimerkiksi pyöreä esine tasavärisellä alustalla, saa ympärilleen JPEG-koronan ja se näkyy ihan hyvin jo 100% kuvakoossa.

Nämä efektit olivat alkuaikojen digikameroissa niiden ominaisuus. Kuvia pakattiin aika rajulla tavalla, ainakin mikäli muistin säästämiseksi sen ominaisuuden otti käyttöön. Mutta voi asiaa demota ihan tänäkin päivänä, kroppaamalla nykyaikaisella kameralla otetusta kuvasta FHD-kokoisen kuvan ja tallentamalla sen Photoshopissa JPEG-muodossa "quality 0"...ja juuri palasit noin 25 vuotta menneisyyteen.

Valoa tarvitaan kuvatessa aivan samalla tavalla kuin katsoessakin pimeässä kun ei näe oikeastaan mitään muuta kuin mustaa. Kuva taas syntyy siitä mitä eri materiaalit heijastaa valoa mustalta näyttävä materiaali ei heijasta valoa takaisin kun valkoinen taas heijastaa kaikki värit, vihreän värinen kappale heijastaa sinisen ja keltaisen valon spektristä jne. Valon puuttuessa kappaleita ei näe eikä erota toisistaan ja valkoisen erottamiseen tarvitaan vähiten valoa.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Valoa tarvitaan kuvatessa aivan samalla tavalla kuin katsoessakin pimeässä kun ei näe oikeastaan mitään muuta kuin mustaa. Kuva taas syntyy siitä mitä eri materiaalit heijastaa valoa mustalta näyttävä materiaali ei heijasta valoa takaisin kun valkoinen taas heijastaa kaikki värit, vihreän värinen kappale heijastaa sinisen ja keltaisen valon spektristä jne. Valon puuttuessa kappaleita ei näe eikä erota toisistaan ja valkoisen erottamiseen tarvitaan vähiten valoa.

Lue lisää

Lisäisi edelliseen vielä pikselit kuvaavat erottelukykyä eivätkä ole siten valosta riippuvaisia tietenkään näitä pikseleitä ei pysty näkemään jos ei ole valoa, eikä ihmisen silmän erottelukyky riitä näitä pikseleitä erottamaan vaikka valoakin olisi, siihen tarvitaan mikroskooppi tai niin iso suurennos, että pikselit erottuvat.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Valoa tarvitaan kuvatessa aivan samalla tavalla kuin katsoessakin pimeässä kun ei näe oikeastaan mitään muuta kuin mustaa. Kuva taas syntyy siitä mitä eri materiaalit heijastaa valoa mustalta näyttävä materiaali ei heijasta valoa takaisin kun valkoinen taas heijastaa kaikki värit, vihreän värinen kappale heijastaa sinisen ja keltaisen valon spektristä jne. Valon puuttuessa kappaleita ei näe eikä erota toisistaan ja valkoisen erottamiseen tarvitaan vähiten valoa.

Lue lisää

Vihreä väri heijastaa vihreän ja imee sinisen ja punaisen...

Anonyymi00022 kirjoitti:

Lisäisi edelliseen vielä pikselit kuvaavat erottelukykyä eivätkä ole siten valosta riippuvaisia tietenkään näitä pikseleitä ei pysty näkemään jos ei ole valoa, eikä ihmisen silmän erottelukyky riitä näitä pikseleitä erottamaan vaikka valoakin olisi, siihen tarvitaan mikroskooppi tai niin iso suurennos, että pikselit erottuvat.

Lue lisää

Samassa ajassa, pinta-alaltaan suurikokoinen pixeli kerää enemmän valoa (fotoneja) kuin pinta-alaltaan pienikokoinen pixeli. Tämä ero määrittää pixelin tarjoaman dynaamisen alueen, eli skaalan vaaleasta tummaan, sekä kuvan yleisen kohinatason.
X MP kamera, jonka kenno (kuvailmaisin) on suurikokoinen, tarkoittaa että siinä on suurikokoiset pixelit, se tarkoittaa että kamera tuottaa kuvia joissa on suuri dynamiikka ja vähäinen kohina, verrattuna X MP kameraan jossa on pienempikokoinen kenno.

Pikselit ovat yhtenä tekijänä kameran erotuskyvyssä, ne eivät määritä sitä.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Vihreä väri heijastaa vihreän ja imee sinisen ja punaisen...

No kuinka neliväripainatus selittyy, vihreältä näyttää ruohon pinta, kuvassa joka on painettu CMY(K) väreillä eli syaani, purppura, keltainen ja musta?

Anonyymi00025 kirjoitti:

No kuinka neliväripainatus selittyy, vihreältä näyttää ruohon pinta, kuvassa joka on painettu CMY(K) väreillä eli syaani, purppura, keltainen ja musta?

On siinä taas asiantuntija. Nooh... Vinkki: additiivinen ja subtraktiivinen on käsitteitä, jotka voi auttaa ymmärtämään asiaa....

Anonyymi00024 kirjoitti:

Samassa ajassa, pinta-alaltaan suurikokoinen pixeli kerää enemmän valoa (fotoneja) kuin pinta-alaltaan pienikokoinen pixeli. Tämä ero määrittää pixelin tarjoaman dynaamisen alueen, eli skaalan vaaleasta tummaan, sekä kuvan yleisen kohinatason.
X MP kamera, jonka kenno (kuvailmaisin) on suurikokoinen, tarkoittaa että siinä on suurikokoiset pixelit, se tarkoittaa että kamera tuottaa kuvia joissa on suuri dynamiikka ja vähäinen kohina, verrattuna X MP kameraan jossa on pienempikokoinen kenno.

Pikselit ovat yhtenä tekijänä kameran erotuskyvyssä, ne eivät määritä sitä.

Lue lisää

Periaatteessa näin. Käytännössä kuitenkin kennossa käytetty teknologia määrittää kuvan laadun eikä pelkkä pikselin koko.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Periaatteessa näin. Käytännössä kuitenkin kennossa käytetty teknologia määrittää kuvan laadun eikä pelkkä pikselin koko.

Kennojen tekniikoissa on eroa vain luokaa 10% huonoimman ja parhaimman väillä, mutta pixelin koko vaihtelee isosti, siinä 12:1, full-framen ja "ison" puhelinkameran kennon välillä.

Anonyymi00025 kirjoitti:

No kuinka neliväripainatus selittyy, vihreältä näyttää ruohon pinta, kuvassa joka on painettu CMY(K) väreillä eli syaani, purppura, keltainen ja musta?

Tarkoitatko että herra Anonyymi00023 narrasi?

Anonyymi00036 kirjoitti:

Tarkoitatko että herra Anonyymi00023 narrasi?

Ei se sitä tarkoita, tyyppi on vaan pihalla väriopista, vaikka täällä asiantuntijana esiintyy. T. herra Anonyymi00023

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kennojen tekniikoissa on eroa vain luokaa 10% huonoimman ja parhaimman väillä, mutta pixelin koko vaihtelee isosti, siinä 12:1, full-framen ja "ison" puhelinkameran kennon välillä.

Lue lisää

> Kennojen tekniikoissa on eroa vain luokaa 10% huonoimman ja parhaimman

...kun puhutaan saman aikakauden tuotteista!

Valmistustekniikka on kehittynyt. Varhaisissa kennoissa se valoa kerävä pinta oli murto-osa kennon pinta-alasta, joka kului valtaosin johdotuksiin yms

15+ vuotta sitten nettiviisaana esiintyneet vaahtosi, ettei digijärkkäreihin ikinä kannata laittaa 24 megapikseliä, vaan järkevä maksimi on vaikkapa 12.....

Tulostetuille kotialbumin valokuville on sellainen yksi totuus että niitä katsotaan pidellen albumia käsissä, joten 300 ppi (pixel per inch) tuloste olisi oikein hyvälaatuinen eli normaalin näkökyvyn omaavan henkilön resoluution rajalla (60 PPI, https://en.wikipedia.org/wiki/Visual_acuity ).

Mutta 150 ppi on lähes yhtä hyvä, ja on siksikin hyvä että sitä paremman todellisen tulostuslaadun omaavat tulostimet ovat erittäin hintavia. Edes aitoja valokuvia tekevät laser-valottimet eivät yllä 300 ppi toteutuneeseen tulostusresolutioon.

Näyttöruutuja katsotaan tavallisesti luokka 2x etäämpää, joten niille riittää puolet eli 150 tai 75 ppi.

Nyrkkisääntösi ilmeisesti tarkoittaa että 100 pixeliä per senttimetri, eli 254 ppi. Se on oikein hyvä jos sen saa tulostettua.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Tulostetuille kotialbumin valokuville on sellainen yksi totuus että niitä katsotaan pidellen albumia käsissä, joten 300 ppi (pixel per inch) tuloste olisi oikein hyvälaatuinen eli normaalin näkökyvyn omaavan henkilön resoluution rajalla (60 PPI, https://en.wikipedia.org/wiki/Visual_acuity ).

Mutta 150 ppi on lähes yhtä hyvä, ja on siksikin hyvä että sitä paremman todellisen tulostuslaadun omaavat tulostimet ovat erittäin hintavia. Edes aitoja valokuvia tekevät laser-valottimet eivät yllä 300 ppi toteutuneeseen tulostusresolutioon.

Näyttöruutuja katsotaan tavallisesti luokka 2x etäämpää, joten niille riittää puolet eli 150 tai 75 ppi.

Nyrkkisääntösi ilmeisesti tarkoittaa että 100 pixeliä per senttimetri, eli 254 ppi. Se on oikein hyvä jos sen saa tulostettua.

Lue lisää

> 300 ppi (pixel per inch)

Puurot ja vellit, siis pikselit, pisteet ja viivaparit meni iloisesti sekaisin.

LCD näytöissä yms jokainen piste (pikseli) on täysivärinen, mutta paperille kun tulostetaan niin tulostin joko lätkaisee paperille mustepisaran (dot) tai ei lätkäise.

Jos halutaan tulostaa 256 harmaasävyä, tämän asteikon esittämiseen tarvitaan 16x16 kokoinen matriisi. Jolloin 300 DPI (300 pistettä/tuuma) tulostimen resoluutio onkin huikeat 18,75 ppi. Sanomalehtiinkin painetut kuvat ovat parempilaatuisia....

Värikuvissa sama jokaisen osavärin kohdalla.

Tosin kiinteän rasterikuvion sijaan nykytulostimet käyttävät edistyneempää error diffusion rasterointia ja mahd. haaleampia musteita, jolla pienten yksityiskohtien resoluutio saadaan paremmaksi. Mutta edelleen tulostetun kuvan resoluutio (PPI) on paljon heikompi kuin tarkkuus (DPI) millä tulostin pystyy kohdistamaan mustepisaroita paperille, koska yhden pikselin esittämiseen tarvitaan monta dottia. Joten tarvitaan ne 1200+ dpi -resoluutiot, mitä nykytulostimista irtoaa.

Ihmissilmän erottelukyky on parhaimmillaan 0,1 mm (100 pikseliä/cm tai 254 ppi) luokkaa, mutta tämä 25-30 cm katseluetäisyydellä. Tolkullisemmalla 0,5-0,6 m etäisyydellä 0,2 mm = 50 pikseliä/cm tai 127 ppi. Tähän ja hitusen parempaankin nykyiset tulostimet yltävät.

A3 kuvaan riittäisi periaatteessa 2100x1485 pikseliä = reilu 3 megapikseliä, jos katseluetäisyys väh. 0,5 m. Sitten muistamme, että kameroissa luminanssi korreloi eniten vihreän värikanavan kanssa ja vihreitä pikseleitä on vain 50 % pikselien kokonaismäärästä. Periaatteessa kameran tuottamassa kuvassa on siis 50 % interpoloinnin pumppaamaa "ilmaa" ja kuvat lievästi epätarkkoja, vaikka terävöinnillä pystytäänkin katselijoita huijaamaan. Teoriassa terävän 3 megapikselin kuvan tuottamiseen tarvittaisiin 6 megapikselin kamera (kun puhutaan normaaleista RGBG-matriisia käyttävistä vehkeistä).

Myös jos tarvetta vähääkään rajata kuvaa reunoilta (esim vinoon lipsahtaneen horisontin oikaisu, kuvasuhteen muutos tms.) niin siinä puuhassa helposti heitetään menemään useampi megapikseli. Eli oikeasti 3 megapikseliä on liian niukasti A4 tulosteisiin ja 6 turhan nafti A3 kokoon. Testattu myös käytännössä 20 vuotta sitten.

Ja jos kuvien katseluun käytetään 4K televisiota, niin siinäkin tarvitaan vähintään 10 megapikselin kamera (huom erilainen kuvasuhde), mutta rajausvaraa ei silloin ole yhtään -> otetaankin mieluummin 16 megapikseliä.

Toisaalta joskus voi olla tarve muuttaa rajaus, esim. tehdääkin vaakasuuntaisesta kuvasta rajaamalla potretti tai päinvastoin.... nyt tarvitaan vähintään 24 megapikseliä.

Ei se kameran vaaka/pystysuuntaisen pikselimäärän jako 100:lla huono ohje ole. Siinä on jätetty pelivaraa kuvan rajaamiseen, mikä helposti haukkaa 30-50 % pikseleistä.

Tulosteissa on ihan turha tähdätä 254 ppi, koska tulostimet ei tähän tarkkuuteen yllä.

Anonyymi00033 kirjoitti:

> 300 ppi (pixel per inch)

Puurot ja vellit, siis pikselit, pisteet ja viivaparit meni iloisesti sekaisin.

LCD näytöissä yms jokainen piste (pikseli) on täysivärinen, mutta paperille kun tulostetaan niin tulostin joko lätkaisee paperille mustepisaran (dot) tai ei lätkäise.

Jos halutaan tulostaa 256 harmaasävyä, tämän asteikon esittämiseen tarvitaan 16x16 kokoinen matriisi. Jolloin 300 DPI (300 pistettä/tuuma) tulostimen resoluutio onkin huikeat 18,75 ppi. Sanomalehtiinkin painetut kuvat ovat parempilaatuisia....

Värikuvissa sama jokaisen osavärin kohdalla.

Tosin kiinteän rasterikuvion sijaan nykytulostimet käyttävät edistyneempää error diffusion rasterointia ja mahd. haaleampia musteita, jolla pienten yksityiskohtien resoluutio saadaan paremmaksi. Mutta edelleen tulostetun kuvan resoluutio (PPI) on paljon heikompi kuin tarkkuus (DPI) millä tulostin pystyy kohdistamaan mustepisaroita paperille, koska yhden pikselin esittämiseen tarvitaan monta dottia. Joten tarvitaan ne 1200 dpi -resoluutiot, mitä nykytulostimista irtoaa.

Ihmissilmän erottelukyky on parhaimmillaan 0,1 mm (100 pikseliä/cm tai 254 ppi) luokkaa, mutta tämä 25-30 cm katseluetäisyydellä. Tolkullisemmalla 0,5-0,6 m etäisyydellä 0,2 mm = 50 pikseliä/cm tai 127 ppi. Tähän ja hitusen parempaankin nykyiset tulostimet yltävät.

A3 kuvaan riittäisi periaatteessa 2100x1485 pikseliä = reilu 3 megapikseliä, jos katseluetäisyys väh. 0,5 m. Sitten muistamme, että kameroissa luminanssi korreloi eniten vihreän värikanavan kanssa ja vihreitä pikseleitä on vain 50 % pikselien kokonaismäärästä. Periaatteessa kameran tuottamassa kuvassa on siis 50 % interpoloinnin pumppaamaa "ilmaa" ja kuvat lievästi epätarkkoja, vaikka terävöinnillä pystytäänkin katselijoita huijaamaan. Teoriassa terävän 3 megapikselin kuvan tuottamiseen tarvittaisiin 6 megapikselin kamera (kun puhutaan normaaleista RGBG-matriisia käyttävistä vehkeistä).

Myös jos tarvetta vähääkään rajata kuvaa reunoilta (esim vinoon lipsahtaneen horisontin oikaisu, kuvasuhteen muutos tms.) niin siinä puuhassa helposti heitetään menemään useampi megapikseli. Eli oikeasti 3 megapikseliä on liian niukasti A4 tulosteisiin ja 6 turhan nafti A3 kokoon. Testattu myös käytännössä 20 vuotta sitten.

Ja jos kuvien katseluun käytetään 4K televisiota, niin siinäkin tarvitaan vähintään 10 megapikselin kamera (huom erilainen kuvasuhde), mutta rajausvaraa ei silloin ole yhtään -> otetaankin mieluummin 16 megapikseliä.

Toisaalta joskus voi olla tarve muuttaa rajaus, esim. tehdääkin vaakasuuntaisesta kuvasta rajaamalla potretti tai päinvastoin.... nyt tarvitaan vähintään 24 megapikseliä.

Ei se kameran vaaka/pystysuuntaisen pikselimäärän jako 100:lla huono ohje ole. Siinä on jätetty pelivaraa kuvan rajaamiseen, mikä helposti haukkaa 30-50 % pikseleistä.

Tulosteissa on ihan turha tähdätä 254 ppi, koska tulostimet ei tähän tarkkuuteen yllä.

Lue lisää

Riippuu siitä millainen kuva kenellekin kelpaa. Joillekin riittää kuva vaikka on epätarkka ja suttuinen. Toisille taas pitää olla huipputerävä.

Anonyymi00033 kirjoitti:

> 300 ppi (pixel per inch)

Puurot ja vellit, siis pikselit, pisteet ja viivaparit meni iloisesti sekaisin.

LCD näytöissä yms jokainen piste (pikseli) on täysivärinen, mutta paperille kun tulostetaan niin tulostin joko lätkaisee paperille mustepisaran (dot) tai ei lätkäise.

Jos halutaan tulostaa 256 harmaasävyä, tämän asteikon esittämiseen tarvitaan 16x16 kokoinen matriisi. Jolloin 300 DPI (300 pistettä/tuuma) tulostimen resoluutio onkin huikeat 18,75 ppi. Sanomalehtiinkin painetut kuvat ovat parempilaatuisia....

Värikuvissa sama jokaisen osavärin kohdalla.

Tosin kiinteän rasterikuvion sijaan nykytulostimet käyttävät edistyneempää error diffusion rasterointia ja mahd. haaleampia musteita, jolla pienten yksityiskohtien resoluutio saadaan paremmaksi. Mutta edelleen tulostetun kuvan resoluutio (PPI) on paljon heikompi kuin tarkkuus (DPI) millä tulostin pystyy kohdistamaan mustepisaroita paperille, koska yhden pikselin esittämiseen tarvitaan monta dottia. Joten tarvitaan ne 1200 dpi -resoluutiot, mitä nykytulostimista irtoaa.

Ihmissilmän erottelukyky on parhaimmillaan 0,1 mm (100 pikseliä/cm tai 254 ppi) luokkaa, mutta tämä 25-30 cm katseluetäisyydellä. Tolkullisemmalla 0,5-0,6 m etäisyydellä 0,2 mm = 50 pikseliä/cm tai 127 ppi. Tähän ja hitusen parempaankin nykyiset tulostimet yltävät.

A3 kuvaan riittäisi periaatteessa 2100x1485 pikseliä = reilu 3 megapikseliä, jos katseluetäisyys väh. 0,5 m. Sitten muistamme, että kameroissa luminanssi korreloi eniten vihreän värikanavan kanssa ja vihreitä pikseleitä on vain 50 % pikselien kokonaismäärästä. Periaatteessa kameran tuottamassa kuvassa on siis 50 % interpoloinnin pumppaamaa "ilmaa" ja kuvat lievästi epätarkkoja, vaikka terävöinnillä pystytäänkin katselijoita huijaamaan. Teoriassa terävän 3 megapikselin kuvan tuottamiseen tarvittaisiin 6 megapikselin kamera (kun puhutaan normaaleista RGBG-matriisia käyttävistä vehkeistä).

Myös jos tarvetta vähääkään rajata kuvaa reunoilta (esim vinoon lipsahtaneen horisontin oikaisu, kuvasuhteen muutos tms.) niin siinä puuhassa helposti heitetään menemään useampi megapikseli. Eli oikeasti 3 megapikseliä on liian niukasti A4 tulosteisiin ja 6 turhan nafti A3 kokoon. Testattu myös käytännössä 20 vuotta sitten.

Ja jos kuvien katseluun käytetään 4K televisiota, niin siinäkin tarvitaan vähintään 10 megapikselin kamera (huom erilainen kuvasuhde), mutta rajausvaraa ei silloin ole yhtään -> otetaankin mieluummin 16 megapikseliä.

Toisaalta joskus voi olla tarve muuttaa rajaus, esim. tehdääkin vaakasuuntaisesta kuvasta rajaamalla potretti tai päinvastoin.... nyt tarvitaan vähintään 24 megapikseliä.

Ei se kameran vaaka/pystysuuntaisen pikselimäärän jako 100:lla huono ohje ole. Siinä on jätetty pelivaraa kuvan rajaamiseen, mikä helposti haukkaa 30-50 % pikseleistä.

Tulosteissa on ihan turha tähdätä 254 ppi, koska tulostimet ei tähän tarkkuuteen yllä.

Lue lisää

Väritulostimet, jotka valottavat laserilla aidolle valokuvauspaperille joka sitten kehitetään kemikaaleilla, (on-line digikuvat valmistetaan näin) valottavat lähes poikkeuksetta 300 ppi (pixel-per-inch) resoluutiolla. Jotta viivaparit erottuvat tarvitaan 2 pixeliä mustalle ja 2 pixeliä valkoiselle viivalle, ihan Nyquist–Shannon näytteistysteorian mukaisesti, joten voidaan odottaan että toteutuvaksi saadaan 150 PPI. Näissä tulostimissa yksi pixeli siis on yksi RGB pixeli, sävyinen, väreineen ja mustine "dot"teineen, mainosten mukaan ne toteuttavat ainakin 8-bit per väri, sitä heijastuvuusaluetta jota ko. valokuvauspaperi tarjoaa.

Koti/harrastelijatulostimissa on tuo sävy tuottamisongelma jota ansiokkasti kuvailet kattavasti.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Riippuu siitä millainen kuva kenellekin kelpaa. Joillekin riittää kuva vaikka on epätarkka ja suttuinen. Toisille taas pitää olla huipputerävä.

Pixel piiping jengi tosiaaan zoomailee kuvaa 200 % . Kiva nipottaa... siitähän ei sitten tarvi välittää, ettei nykyiset tulostimet eikä isokoiset näytöt yllä lähellekään tuota resoluutiota. Eikä tarvitsekaan, ellei ao. kuvaa tarkastella "nenä kiinni paperissa" / näytössä.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Väritulostimet, jotka valottavat laserilla aidolle valokuvauspaperille joka sitten kehitetään kemikaaleilla, (on-line digikuvat valmistetaan näin) valottavat lähes poikkeuksetta 300 ppi (pixel-per-inch) resoluutiolla. Jotta viivaparit erottuvat tarvitaan 2 pixeliä mustalle ja 2 pixeliä valkoiselle viivalle, ihan Nyquist–Shannon näytteistysteorian mukaisesti, joten voidaan odottaan että toteutuvaksi saadaan 150 PPI. Näissä tulostimissa yksi pixeli siis on yksi RGB pixeli, sävyinen, väreineen ja mustine "dot"teineen, mainosten mukaan ne toteuttavat ainakin 8-bit per väri, sitä heijastuvuusaluetta jota ko. valokuvauspaperi tarjoaa.

Koti/harrastelijatulostimissa on tuo sävy tuottamisongelma jota ansiokkasti kuvailet kattavasti.

Lue lisää

> Väritulostimet, jotka valottavat laserilla aidolle valokuvauspaperille joka sitten kehitetään kemikaaleilla, (on-line digikuvat valmistetaan näin) valottavat lähes poikkeuksetta 300 ppi (pixel-per-inch) resoluutiolla

Valokuvapaperin valottaminen tai sublimaatiotulostimet ihan eri juttu. Mutta kuvat tyypillisesti "kymppikuvia", mitkä on tarkoitettukin kädessä pidettäväksi ja läheltä tihrustettavaksi. Tekniikka tuppaa vaihtumaan musteruiskuun, kun kokoa kasvatetaan.

Anonyymi00039 kirjoitti:

> Väritulostimet, jotka valottavat laserilla aidolle valokuvauspaperille joka sitten kehitetään kemikaaleilla, (on-line digikuvat valmistetaan näin) valottavat lähes poikkeuksetta 300 ppi (pixel-per-inch) resoluutiolla

Valokuvapaperin valottaminen tai sublimaatiotulostimet ihan eri juttu. Mutta kuvat tyypillisesti "kymppikuvia", mitkä on tarkoitettukin kädessä pidettäväksi ja läheltä tihrustettavaksi. Tekniikka tuppaa vaihtumaan musteruiskuun, kun kokoa kasvatetaan.

Lue lisää

Täältä saa 20 x 30 cm aitoja Fujicolor Crystal Archive Supreme Paper valokuvia, 300 ppi laitteella valotettuna: https://www.ifolor.fi/kuvat/valokuvat/10-cm

Anonyymi00040 kirjoitti:

Täältä saa 20 x 30 cm aitoja Fujicolor Crystal Archive Supreme Paper valokuvia, 300 ppi laitteella valotettuna: https://www.ifolor.fi/kuvat/valokuvat/10-cm

Lue lisää

Kuka ne kuvat on ottanu?