Olen aina opettanut, että autoon pitää laittaa hyvää öljyä ja jäähdytinnestettä, huoltaa ajoissa ja ajaa fiksusti, niin se kestää ikuisuuden. Ei mitään huttua renkaissa eikä jarruissa, ja renkaat vaihdetaan ennen kuin kulutuspinta on nollassa. Talvella varsinkin, kun loska lentää ja tiet on liukkaita, ja kesällä pitkillä matkoilla, kun moottori saa tehdä töitä.Itse olen ajanut vuosikymmenet Toyotalla, ja tämä vuoden -92 Corolla on ollut luottokaveri. Ei se syö öljyä ainakaan liikaa – tikussa sama viiva keväästä syksyyn, vaikka ajaisi tuhat kilometriä viikossa. Moottori käy tasaisesti, vaihteet menee sisään kuin voi veitsellä, ja penkit on muotoiltu niin, että selkä ei kipeydy vaikka ajaisi Helsinkiin ja takaisin yhdellä istuimella.No, nyt viime aikoina on ollut sellaista ihmettä, että tapaan vanhoja tuttuja huoltoasemalla ja he valittaa omista autoistaan: öljyä kuluu litra tuhannella, turbo vinkuu, elektroniikka temppuilee ja korjaamolasku on tuhansia. Minä vain hymyilen ja sanon, että ostakaa pojat Corolla, tämä -92 malli vielä. Ei siinä ole mitään turhaa elektroniikkaa, joka hajoaa kun akku on hetken tyhjä. Avaimella vaan ovi auki, avaimella käyntiin, ja radio soi jos haluaa.Eräänä päivänä pojan poika oli kyydissä, kun ajettiin mummolaan. Hän ihmetteli, miksi en valita autostani mitään, kun hänen omassa uudessa autossaan vilkkuu valoja ja huutaa piippauksia koko ajan. Minä sanoin, että tämä Corolla on paras ja mukavin auto, mitä tie on nähnyt. Hiljainen, luotettava, tilava tavaratila, ja kulutus sellainen, että yhdellä tankillisella pääsee melkein Naantaliin asti. Pojan poika nauroi, että pappa, eihän tässä ole edes automaattivaihteita tai vakionopeudensäädintä. Minä sanoin, että juuri siksi se on hyvä – kuski saa itse päättää, milloin vaihtaa ja kuinka kovaa ajaa.Kävimme kolmella eri autotapahtumassa saman kesänä, ja kaikkialla sama juttu: nuoret kyselee Corollan perään, ihailee kuinka siisti ja alkuperäinen vielä on. Minä sanon, että pirunmoinen vehje nyt nämä uudet autot on. Akut loppuu, laturit hajoaa, ja ruostesuojaus on paperia. Meidän suvussa on ollut Toyotia -80-luvulta asti, ja tämä -92 Corolla on niistä paras. Millä niitä uusia nyt korjataan, kun varaosia ei saa ja tietokone diagnosoi aina jotain uutta?Minulla on onneksi autotalli, jossa voin huoltaa itse ja säilyttää varaosia, mutta millä kummalla kerrostalossa asuva sen tekee? Ei millään, joutuu viemään merkkiliikkeeseen ja maksamaan tuhat euroa öljynvaihdosta.Älkää ihmiset hyvät ostako enää näitä uusia elektroniikkapömpeleitä – ne on nyt kalliita ja hermostuneita vehkeitä. Ostakaa -92 Corolla, tai joku muu vanha Toyota, ja pitäkää se kunnossa. Tämä oli tässä, kaikilla pitäisi olla sellainen. Nyt se on vain paras auto, mitä olen ikinä omistanut, ja ajan sillä niin kauan kuin rattia jaksan pyörittää.Vanha kunnon tapa: huolla kun kuuluu kolinaa, älä odota että hajoaa kokonaan.
Olen aina opettanut, että autoon pitää laittaa hyvää öljyä ja jäähdytinnestettä, huoltaa ajoissa ja
Anonyymi-ap
4158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Montako kertaa ole aikonut kerrata tuolla vanhalla jutulla muka hauskuuttasi?
Aloittaja unohti takakontin tuuletuksen. Sillä varmistaa auton kunnossapysymisen.
Niin ja peräpään pesun autolta ja kuskilta huokoisella järvivedellä.
Jokainen autoilija himoitsee tuota -92 Corollaa ja on valmis myymään vaikka munuaisensa, että sellaisen saisi. Ei ole koskaan tehty parempaa, eikä tehdä, ei edes Toyota.