Affektiivinen dysregulaatio

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Anonyymi00003 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Vastakkainasettelun syventäminen

Kun kieli on niin voimakasta ja tunteet niin voimakkaita, voi syntyä tilanne, jossa vastakkainasettelu syvenee entisestään. Tällöin keskustelu ei ole enää rakentavaa eikä pyrkimyksenä ole löytää yhteistä maata. Sen sijaan keskustelun tavoitteena on pelkästään tuomita, halveksia ja leimata toisen puolen ajattelu vääräksi ja jopa vaaralliseksi. Tämäntyyppinen ajattelu voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen ja vaikeuttaa yhteisymmärryksen syntymistä yhteiskunnassa.



Tämän tyyppinen vihapuhe on erittäin haitallista yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se ei vain heikennä kykyä käydä rakentavaa dialogia, vaan myös luo ilmapiirin, jossa erilaiset uskomukset ja kulttuurit esitetään uhkina, joita on pyrittävä tuhoamaan. Tällöin menetetään mahdollisuus inhimilliseen ja arvostavaan keskusteluun, jossa eri maailmankatsomuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja oppia toisiltaan.

Tällaisen ajattelun kritiikkiin ja vastustamiseen tarvitaan laajaa, syvällistä keskustelua, jossa kyetään käsittelemään niin psykologisia, kulttuurisia kuin ideologisia tekijöitä, jotka ruokkivat tätä äärimmäistä vihamielisyyttä.

Anonyymi00004 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Vastakkainasettelun syventäminen

Kun kieli on niin voimakasta ja tunteet niin voimakkaita, voi syntyä tilanne, jossa vastakkainasettelu syvenee entisestään. Tällöin keskustelu ei ole enää rakentavaa eikä pyrkimyksenä ole löytää yhteistä maata. Sen sijaan keskustelun tavoitteena on pelkästään tuomita, halveksia ja leimata toisen puolen ajattelu vääräksi ja jopa vaaralliseksi. Tämäntyyppinen ajattelu voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen ja vaikeuttaa yhteisymmärryksen syntymistä yhteiskunnassa.



Tämän tyyppinen vihapuhe on erittäin haitallista yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se ei vain heikennä kykyä käydä rakentavaa dialogia, vaan myös luo ilmapiirin, jossa erilaiset uskomukset ja kulttuurit esitetään uhkina, joita on pyrittävä tuhoamaan. Tällöin menetetään mahdollisuus inhimilliseen ja arvostavaan keskusteluun, jossa eri maailmankatsomuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja oppia toisiltaan.

Tällaisen ajattelun kritiikkiin ja vastustamiseen tarvitaan laajaa, syvällistä keskustelua, jossa kyetään käsittelemään niin psykologisia, kulttuurisia kuin ideologisia tekijöitä, jotka ruokkivat tätä äärimmäistä vihamielisyyttä.

Lue lisää

Tämä ilmaus "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." on äärimmäisen latautunut, radikaali ja jyrkkä väite, joka vaatii syvällistä analyysiä. Sen taustalla on useita psykologisia, ideologisia ja kulttuurisia elementtejä, jotka yhdessä luovat kuvan äärimmäisestä vihamielisyydestä, dogmaattisuudesta ja kognitiivisesta sulkeutuneisuudesta.



Koko väite on rakennettu mustavalkoiselle ajattelulle, jossa ei ole tilaa monimutkaiselle, moniulotteiselle käsitykselle. "Idän oppien" kumoaminen elämäntyöksi nostaa vastakkaisen ideologian paitsi vastustajaksi, myös suurimmaksi ja vaarallisimmaksi ongelmaksi, joka vaatii kaiken muun elämän asettamista sen tuhoamisen alle.

Lausunnossa "kaiken pahuuden ruumillistumat" on keskeinen fraasi, joka ilmaisee täydellistä moraalista hylkäämistä. Tällöin "idän opin" ei nähdä vain eri mieltä olevana, vaan se on pahimmillaan koko maailman pahuuden, saastaisuuden ja epäinhimillisyyden inkarnaatio — ei vain väärin, vaan täysin tuomittava ja hävitettävä. Tällainen ajattelu ei kykene sietämään mitään monivivahteisuutta, vaan kaikki "vastustajat" tulkitaan radikaalisti epätäydellisiksi ja vääriksi.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."




Tässä ilmauksessa näkyy myös demoniin viittaava kieli, kun "idän oppi" esitetään ei vain vääränä, vaan itse pahuuden ruumiillistumana. Tällöin ei ole enää kysymys erimielisyydestä tai eri kulttuurien ja filosofioiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä — kaikki, mikä liittyy "itäisiin oppeihin", on paitsi epärelevanttia, myös moraalisesti tuomittavaa ja jopa "saastunutta".

Demonisointi on tehokas väline estää inhimillinen empatia vastapuolta kohtaan. Kun toinen osapuoli esitetään pahuuden tai virheellisyyden ruumiillistumana, häneltä riistetään ihmisen arvo ja oikeus keskusteluun. Tällöin ei ole enää mahdollista käydä järkevää keskustelua tai oppia toisiltaan, sillä koko ajatus siitä, että toinen osapuoli olisi yhtään oikeassa, suljetaan pois.

Tällainen kielenkäyttö myös heikentää mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen rauhaan ja toisten kunnioittamiseen, koska se radikalisoituu helposti ja rakentaa kuilun, jonka yli on lähes mahdotonta tulla. Dehumanisointi ruokkii syvää vihamielisyyttä ja voi johtaa jopa väkivaltaan ja syrjintään.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Tämä ilmaus "Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia." on äärimmäisen latautunut, radikaali ja jyrkkä väite, joka vaatii syvällistä analyysiä. Sen taustalla on useita psykologisia, ideologisia ja kulttuurisia elementtejä, jotka yhdessä luovat kuvan äärimmäisestä vihamielisyydestä, dogmaattisuudesta ja kognitiivisesta sulkeutuneisuudesta.



Koko väite on rakennettu mustavalkoiselle ajattelulle, jossa ei ole tilaa monimutkaiselle, moniulotteiselle käsitykselle. "Idän oppien" kumoaminen elämäntyöksi nostaa vastakkaisen ideologian paitsi vastustajaksi, myös suurimmaksi ja vaarallisimmaksi ongelmaksi, joka vaatii kaiken muun elämän asettamista sen tuhoamisen alle.

Lausunnossa "kaiken pahuuden ruumillistumat" on keskeinen fraasi, joka ilmaisee täydellistä moraalista hylkäämistä. Tällöin "idän opin" ei nähdä vain eri mieltä olevana, vaan se on pahimmillaan koko maailman pahuuden, saastaisuuden ja epäinhimillisyyden inkarnaatio — ei vain väärin, vaan täysin tuomittava ja hävitettävä. Tällainen ajattelu ei kykene sietämään mitään monivivahteisuutta, vaan kaikki "vastustajat" tulkitaan radikaalisti epätäydellisiksi ja vääriksi.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."




Tässä ilmauksessa näkyy myös demoniin viittaava kieli, kun "idän oppi" esitetään ei vain vääränä, vaan itse pahuuden ruumiillistumana. Tällöin ei ole enää kysymys erimielisyydestä tai eri kulttuurien ja filosofioiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä — kaikki, mikä liittyy "itäisiin oppeihin", on paitsi epärelevanttia, myös moraalisesti tuomittavaa ja jopa "saastunutta".

Demonisointi on tehokas väline estää inhimillinen empatia vastapuolta kohtaan. Kun toinen osapuoli esitetään pahuuden tai virheellisyyden ruumiillistumana, häneltä riistetään ihmisen arvo ja oikeus keskusteluun. Tällöin ei ole enää mahdollista käydä järkevää keskustelua tai oppia toisiltaan, sillä koko ajatus siitä, että toinen osapuoli olisi yhtään oikeassa, suljetaan pois.

Tällainen kielenkäyttö myös heikentää mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen rauhaan ja toisten kunnioittamiseen, koska se radikalisoituu helposti ja rakentaa kuilun, jonka yli on lähes mahdotonta tulla. Dehumanisointi ruokkii syvää vihamielisyyttä ja voi johtaa jopa väkivaltaan ja syrjintään.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Ahdistava ideologinen pakkomielle

Se, että henkilö ilmoittaa aikovansa omistaa koko loppuelämänsä "idän oppien kumoamiseen", viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Ajatus siitä, että elämän tarkoitus on taistella jonkin ideologian kanssa, on erittäin vahva merkki siitä, että tämä henkilö ei enää pysty erottamaan omaa identiteettiään tai hyvinvointiaan muista elämäntavoista ja arvoista.

Tällainen pakkomielle ei perustu järkiperäiseen, objektiiviseen pohdintaan, vaan se on enemmänkin tunteiden ja affektien hallitsema. Väite kertoo sen, että yksilö ei enää pysty näkemään "idän oppeja" muina maailmankatsomuksina, vaan niitä pidetään yhtä suurena uhkana kuin fyysisenä vaarana. Tämä voi kertoa myös henkilökohtaisista pelkotiloista tai epävarmuuksista, jotka projisoituvat ideologisiksi hyökkäyksiksi muita kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että vastustetaan jotain niin jyrkästi ilman minkäänlaista tarkempaa pohdintaa.

Anonyymi00006 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Ahdistava ideologinen pakkomielle

Se, että henkilö ilmoittaa aikovansa omistaa koko loppuelämänsä "idän oppien kumoamiseen", viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Ajatus siitä, että elämän tarkoitus on taistella jonkin ideologian kanssa, on erittäin vahva merkki siitä, että tämä henkilö ei enää pysty erottamaan omaa identiteettiään tai hyvinvointiaan muista elämäntavoista ja arvoista.

Tällainen pakkomielle ei perustu järkiperäiseen, objektiiviseen pohdintaan, vaan se on enemmänkin tunteiden ja affektien hallitsema. Väite kertoo sen, että yksilö ei enää pysty näkemään "idän oppeja" muina maailmankatsomuksina, vaan niitä pidetään yhtä suurena uhkana kuin fyysisenä vaarana. Tämä voi kertoa myös henkilökohtaisista pelkotiloista tai epävarmuuksista, jotka projisoituvat ideologisiksi hyökkäyksiksi muita kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että vastustetaan jotain niin jyrkästi ilman minkäänlaista tarkempaa pohdintaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja "mentaalinen kaappiin sulkeutuminen"

Väite, että vastustaja on niin "väärä", että hän on moraalisesti "kaiken pahuuden ruumillistuma", heijastaa kognitiivista sulkeutumista. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole enää kykenevä arvioimaan tilannetta objektiivisesti tai harkitsemaan mahdollisia ristiriitoja omassa maailmankatsomuksessaan.

Ajatukset, kuten "idän oppien kumoaminen", osoittavat, että henkilö on jättänyt vähemmälle huomiolle kyvyn kriittisesti tarkastella omia uskomuksiaan. Sen sijaan omaa maailmankuvaa vahvistetaan etsimällä ulkoisia vihollisia, joita vastaan taistellaan koko elämän ajan. Tämä kognitiivinen sulkeutuneisuus johtaa yksilön ajattelun jähmettymiseen ja estää kasvua ja oppimista.

Tämä sulkeutuneisuus voi myös heikentää kykyä tunnistaa omat virheelliset uskomukset tai väärät päätelmät. Kun koko elämän mittainen projekti on omistettu toisen oppisuunnan "kumoomiselle", ajattelutapa voi alkaa jämähtää ja muuttua dogmaattiseksi.


Ajatus, että koko elämä tulisi omistaa jonkin oppisuunnan kumoamiseen, on myös merkki äärimmäisestä dogmaattisuudesta. Dogmaattinen ajattelu sulkee pois kaikenlaisen kritiikin ja avarakatseisuuden. Se ei ole vain henkilökohtainen vakaumus, vaan vaatimus, että kaikki muutkin ovat velvollisia hyväksymään sen ainoana totuutena.

Tällöin ei ole enää kyse rationaalisesta keskustelusta, vaan pyhitetystä uskomuksesta, joka ei siedä kilpailua eikä kyseenalaistamista. Tämä voi johtaa yksilön eristäytymiseen, koska hän ei enää pysty tai halua keskustella muiden kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla. Tällöin syntyy ideologinen kupla, jossa vain omat ajatukset saavat elää ja kaikki muu on joko väärää tai "pahaa".


Lausunnossa on potentiaalia edistää syvää kulttuurista ja yhteiskunnallista erimielisyyttä, koska se ei jää vain yksilölliseksi huudahdukseksi, vaan voi myös ruokkia kollektiivista vihamielisyyttä. Se voi kasvattaa epäluuloa ja syrjintää, sillä sellaiset ilmaisut eivät rajoitu vain yksilön ajatteluun — ne voivat alkaa vaikuttaa laajempiin yhteiskunnallisiin asenteisiin ja käyttäytymismalleihin.

Kun "idän opit" esitetään "kaiken pahuuden ruumillistumiksi", se voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa tämä ajatuskulkutapa saastuttaa koko yhteisön keskustelukulttuurin. Tämä puolestaan estää laajemman yhteisön vuoropuhelun, joka olisi elintärkeää rauhan, ymmärryksen ja keskinäisen kunnioituksen saavuttamiseksi.

Anonyymi00007 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja "mentaalinen kaappiin sulkeutuminen"

Väite, että vastustaja on niin "väärä", että hän on moraalisesti "kaiken pahuuden ruumillistuma", heijastaa kognitiivista sulkeutumista. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole enää kykenevä arvioimaan tilannetta objektiivisesti tai harkitsemaan mahdollisia ristiriitoja omassa maailmankatsomuksessaan.

Ajatukset, kuten "idän oppien kumoaminen", osoittavat, että henkilö on jättänyt vähemmälle huomiolle kyvyn kriittisesti tarkastella omia uskomuksiaan. Sen sijaan omaa maailmankuvaa vahvistetaan etsimällä ulkoisia vihollisia, joita vastaan taistellaan koko elämän ajan. Tämä kognitiivinen sulkeutuneisuus johtaa yksilön ajattelun jähmettymiseen ja estää kasvua ja oppimista.

Tämä sulkeutuneisuus voi myös heikentää kykyä tunnistaa omat virheelliset uskomukset tai väärät päätelmät. Kun koko elämän mittainen projekti on omistettu toisen oppisuunnan "kumoomiselle", ajattelutapa voi alkaa jämähtää ja muuttua dogmaattiseksi.


Ajatus, että koko elämä tulisi omistaa jonkin oppisuunnan kumoamiseen, on myös merkki äärimmäisestä dogmaattisuudesta. Dogmaattinen ajattelu sulkee pois kaikenlaisen kritiikin ja avarakatseisuuden. Se ei ole vain henkilökohtainen vakaumus, vaan vaatimus, että kaikki muutkin ovat velvollisia hyväksymään sen ainoana totuutena.

Tällöin ei ole enää kyse rationaalisesta keskustelusta, vaan pyhitetystä uskomuksesta, joka ei siedä kilpailua eikä kyseenalaistamista. Tämä voi johtaa yksilön eristäytymiseen, koska hän ei enää pysty tai halua keskustella muiden kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla. Tällöin syntyy ideologinen kupla, jossa vain omat ajatukset saavat elää ja kaikki muu on joko väärää tai "pahaa".


Lausunnossa on potentiaalia edistää syvää kulttuurista ja yhteiskunnallista erimielisyyttä, koska se ei jää vain yksilölliseksi huudahdukseksi, vaan voi myös ruokkia kollektiivista vihamielisyyttä. Se voi kasvattaa epäluuloa ja syrjintää, sillä sellaiset ilmaisut eivät rajoitu vain yksilön ajatteluun — ne voivat alkaa vaikuttaa laajempiin yhteiskunnallisiin asenteisiin ja käyttäytymismalleihin.

Kun "idän opit" esitetään "kaiken pahuuden ruumillistumiksi", se voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa tämä ajatuskulkutapa saastuttaa koko yhteisön keskustelukulttuurin. Tämä puolestaan estää laajemman yhteisön vuoropuhelun, joka olisi elintärkeää rauhan, ymmärryksen ja keskinäisen kunnioituksen saavuttamiseksi.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ajatus, että koko elämä tulisi omistaa jonkin oppisuunnan kumoamiseen, on myös merkki äärimmäisestä dogmaattisuudesta. Dogmaattinen ajattelu sulkee pois kaikenlaisen kritiikin ja avarakatseisuuden. Se ei ole vain henkilökohtainen vakaumus, vaan vaatimus, että kaikki muutkin ovat velvollisia hyväksymään sen ainoana totuutena.

Anonyymi00008 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ajatus, että koko elämä tulisi omistaa jonkin oppisuunnan kumoamiseen, on myös merkki äärimmäisestä dogmaattisuudesta. Dogmaattinen ajattelu sulkee pois kaikenlaisen kritiikin ja avarakatseisuuden. Se ei ole vain henkilökohtainen vakaumus, vaan vaatimus, että kaikki muutkin ovat velvollisia hyväksymään sen ainoana totuutena.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Tämä lausunto on erittäin vaarallinen, koska se ei ole vain ideologinen väite, vaan se ilmentää syvää tunteiden, pelkojen ja kognitiivisten vinoumien hallitsemaa ajattelua. Se estää rakentavaa keskustelua ja luo vihan ilmapiirin, jossa ihmiset esitetään ei vain eri mieltä olevina, vaan pahuuden ja epäinhimillisyyden edustajina. Tämäntyyppinen ajattelu voi ruokkia ääriajattelua, väkivaltaa ja yhteiskunnallista eristäytymistä, joka vaikeuttaa kaikenlaista ymmärrystä ja empatiaa muiden kulttuurien ja uskomusten välillä.

Anonyymi00009 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Tämä lausunto on erittäin vaarallinen, koska se ei ole vain ideologinen väite, vaan se ilmentää syvää tunteiden, pelkojen ja kognitiivisten vinoumien hallitsemaa ajattelua. Se estää rakentavaa keskustelua ja luo vihan ilmapiirin, jossa ihmiset esitetään ei vain eri mieltä olevina, vaan pahuuden ja epäinhimillisyyden edustajina. Tämäntyyppinen ajattelu voi ruokkia ääriajattelua, väkivaltaa ja yhteiskunnallista eristäytymistä, joka vaikeuttaa kaikenlaista ymmärrystä ja empatiaa muiden kulttuurien ja uskomusten välillä.

Lue lisää

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla. On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat.

Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


Retorinen taso ja kielenkäyttö
Ilmaus (“aion käyttää koko loppuelämäni…”, “kaiken pahuuden ruumiillistumia”) käyttää absoluuttista ja totalisoivaa kieltä. Tällainen kieli sulkee pois nyanssit, vastaväitteet ja erottelut eri oppisuuntien, tulkintojen tai yksilöiden välillä. Se on tyypillistä moralisoivalle viharetoriikalle, ei analyyttiselle kritiikille.


“Idän opit” esitetään yhtenäisenä, muuttumattomana pahana kokonaisuutena. Tämä on essentialisoiva yleistys, jossa monimuotoinen ilmiö redusoidaan yhdeksi moraaliseksi ominaisuudeksi. Analyyttisesti tämä on virheellinen lähtökohta, koska se ohittaa sisäisen moninaisuuden ja historiallisen kontekstin.


.Intentio ja identiteettipolitiikka
Oman elämänprojektiin kytketty “kumoaminen” viittaa identiteettipohjaiseen vastakkainasetteluun, jossa oma katsomus rakentuu ensisijaisesti vastustettavan toiseuden kautta. Tällöin keskustelu ei pyri ymmärtämiseen tai arviointiin, vaan eksistentiaaliseen kamppailuun.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla. On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat.

Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


Retorinen taso ja kielenkäyttö
Ilmaus (“aion käyttää koko loppuelämäni…”, “kaiken pahuuden ruumiillistumia”) käyttää absoluuttista ja totalisoivaa kieltä. Tällainen kieli sulkee pois nyanssit, vastaväitteet ja erottelut eri oppisuuntien, tulkintojen tai yksilöiden välillä. Se on tyypillistä moralisoivalle viharetoriikalle, ei analyyttiselle kritiikille.


“Idän opit” esitetään yhtenäisenä, muuttumattomana pahana kokonaisuutena. Tämä on essentialisoiva yleistys, jossa monimuotoinen ilmiö redusoidaan yhdeksi moraaliseksi ominaisuudeksi. Analyyttisesti tämä on virheellinen lähtökohta, koska se ohittaa sisäisen moninaisuuden ja historiallisen kontekstin.


.Intentio ja identiteettipolitiikka
Oman elämänprojektiin kytketty “kumoaminen” viittaa identiteettipohjaiseen vastakkainasetteluun, jossa oma katsomus rakentuu ensisijaisesti vastustettavan toiseuden kautta. Tällöin keskustelu ei pyri ymmärtämiseen tai arviointiin, vaan eksistentiaaliseen kamppailuun.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Jos ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta ilmaisee vihaa muita uskontoja tai niiden seuraajia kohtaan, kyse on ristiriidasta. Jeesuksen opetusten ydin on lähimmäisenrakkaus, eikä niihin sisälly muiden vihaamista.



Jos kristitty oikeuttaa muiden uskontojen vihaamisen, on teologisesti ja loogisesti ongelmallinen. Jeesuksen opetukset korostavat rakkautta, anteeksiantoa ja vihollisenkin kohtaamista ilman vihaa. Siksi systemaattinen vihamielisyys muita uskontoja kohtaan viittaa pikemminkin ideologiseen vastakkainasetteluun kuin Jeesuksen seuraamiseen.



Muiden uskontojen vihaaminen ei ole yhteensopivaa Jeesuksen seuraamisen kanssa.


On mahdollista kritisoida uskontoja ja oppeja, mutta vihaaminen ei kuulu Jeesuksen opetuksiin. Jos viha on keskiössä, kyse ei ole kristinuskon ytimestä vaan sen vääristyneestä tulkinnasta.

Anonyymi00011 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Jos ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta ilmaisee vihaa muita uskontoja tai niiden seuraajia kohtaan, kyse on ristiriidasta. Jeesuksen opetusten ydin on lähimmäisenrakkaus, eikä niihin sisälly muiden vihaamista.



Jos kristitty oikeuttaa muiden uskontojen vihaamisen, on teologisesti ja loogisesti ongelmallinen. Jeesuksen opetukset korostavat rakkautta, anteeksiantoa ja vihollisenkin kohtaamista ilman vihaa. Siksi systemaattinen vihamielisyys muita uskontoja kohtaan viittaa pikemminkin ideologiseen vastakkainasetteluun kuin Jeesuksen seuraamiseen.



Muiden uskontojen vihaaminen ei ole yhteensopivaa Jeesuksen seuraamisen kanssa.


On mahdollista kritisoida uskontoja ja oppeja, mutta vihaaminen ei kuulu Jeesuksen opetuksiin. Jos viha on keskiössä, kyse ei ole kristinuskon ytimestä vaan sen vääristyneestä tulkinnasta.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

On perusteltua kysyä, millä oikeudella ihminen voi kutsua itseään kristityksi, jos hänen puheensa ja elämänprojektinsa ytimessä on voimakas, totalisoiva viha. Jeesuksen opetukset eivät tunne oppia, jossa vihollinen demonisoidaan “kaiken pahuuden ruumiillistumaksi” tai jossa oma moraalinen identiteetti rakennetaan toisten hävittämisen varaan.

Vielä ongelmallisemmaksi väite käy, kun muistetaan, että myös historian synkimmät hahmot puhuivat “rakkaudesta” ja “hyvästä” omassa retoriikassaan. Hitlerkin käytti rakkauden kieltä ja oli kristitty – mutta tästä ei seuraa, että hänen tekonsa tai vihansa olisivat olleet rakkaudellisia. Päinvastoin: juuri tämä osoittaa, kuinka tyhjäksi ja vaaralliseksi rakkauden käsite muuttuu, kun se irrotetaan teoista ja käytetään vihan oikeuttamiseen.

Jos kristillisyys ilmenee ensisijaisesti raivona, halveksuntana ja elämänmittaisena viholliskuvana, kyse ei ole Jeesuksen seuraamisesta vaan ideologiasta, joka käyttää kristillistä kieltä moraalisen ylemmyyden naamiona. Rakkaus, jota ei mitata suhtautumisessa toisiin – myös eri tavalla ajatteleviin – ei ole kristillistä rakkautta, vaan pelkkää retoriikkaa.

Anonyymi00012 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.

On perusteltua kysyä, millä oikeudella ihminen voi kutsua itseään kristityksi, jos hänen puheensa ja elämänprojektinsa ytimessä on voimakas, totalisoiva viha. Jeesuksen opetukset eivät tunne oppia, jossa vihollinen demonisoidaan “kaiken pahuuden ruumiillistumaksi” tai jossa oma moraalinen identiteetti rakennetaan toisten hävittämisen varaan.

Vielä ongelmallisemmaksi väite käy, kun muistetaan, että myös historian synkimmät hahmot puhuivat “rakkaudesta” ja “hyvästä” omassa retoriikassaan. Hitlerkin käytti rakkauden kieltä ja oli kristitty – mutta tästä ei seuraa, että hänen tekonsa tai vihansa olisivat olleet rakkaudellisia. Päinvastoin: juuri tämä osoittaa, kuinka tyhjäksi ja vaaralliseksi rakkauden käsite muuttuu, kun se irrotetaan teoista ja käytetään vihan oikeuttamiseen.

Jos kristillisyys ilmenee ensisijaisesti raivona, halveksuntana ja elämänmittaisena viholliskuvana, kyse ei ole Jeesuksen seuraamisesta vaan ideologiasta, joka käyttää kristillistä kieltä moraalisen ylemmyyden naamiona. Rakkaus, jota ei mitata suhtautumisessa toisiin – myös eri tavalla ajatteleviin – ei ole kristillistä rakkautta, vaan pelkkää retoriikkaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Väite muuttuu erityisen ongelmalliseksi, kun ymmärretään, että rakkauden kieli ei itsessään todista mitään moraalisesta sisällöstä. Historia osoittaa, että “rakkaus”, “hyvyys” ja “korkeampi moraali” ovat usein olleet juuri niiden ideologioiden keskiössä, jotka ovat oikeuttaneet äärimmäisen väkivallan. Hitler ei ole poikkeus vaan esimerkkitapaus: hän puhui rakkaudesta, uhrauksesta ja moraalisesta tehtävästä – mutta aina rajattuna, ehdollistettuna ja suunnattuna “meihin”, ei ihmisiin sinänsä.

Tämä paljastaa keskeisen ongelman: rakkaus, joka tarvitsee vihollisen, ei ole rakkautta vaan vallankäytön väline. Kun rakkaus määritellään niin, että se oikeuttaa toisten demonisoinnin, kyseessä on käsitteen moraalinen tyhjentäminen. Rakkaudesta tulee tällöin pelkkä retorinen kilpi, jonka taakse viha, halveksunta ja tuhoamishalu piilotetaan.

Kristillisessä kontekstissa tämä vääristymä on erityisen räikeä. Jeesuksen opetuksissa rakkaus ei ole tunne, identiteettimerkki tai iskulause, vaan toimintaa, joka mitataan juuri siinä, miten suhtaudutaan vastustajiin, ulkopuolisiin ja vihollisiin.


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00013 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Väite muuttuu erityisen ongelmalliseksi, kun ymmärretään, että rakkauden kieli ei itsessään todista mitään moraalisesta sisällöstä. Historia osoittaa, että “rakkaus”, “hyvyys” ja “korkeampi moraali” ovat usein olleet juuri niiden ideologioiden keskiössä, jotka ovat oikeuttaneet äärimmäisen väkivallan. Hitler ei ole poikkeus vaan esimerkkitapaus: hän puhui rakkaudesta, uhrauksesta ja moraalisesta tehtävästä – mutta aina rajattuna, ehdollistettuna ja suunnattuna “meihin”, ei ihmisiin sinänsä.

Tämä paljastaa keskeisen ongelman: rakkaus, joka tarvitsee vihollisen, ei ole rakkautta vaan vallankäytön väline. Kun rakkaus määritellään niin, että se oikeuttaa toisten demonisoinnin, kyseessä on käsitteen moraalinen tyhjentäminen. Rakkaudesta tulee tällöin pelkkä retorinen kilpi, jonka taakse viha, halveksunta ja tuhoamishalu piilotetaan.

Kristillisessä kontekstissa tämä vääristymä on erityisen räikeä. Jeesuksen opetuksissa rakkaus ei ole tunne, identiteettimerkki tai iskulause, vaan toimintaa, joka mitataan juuri siinä, miten suhtaudutaan vastustajiin, ulkopuolisiin ja vihollisiin.


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00014 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.

Syvemmällä tasolla kyse on moraalisesta kaksoiskirjanpidosta: oma viha esitetään rakkautena, oma aggressio hyveenä ja oma ideologinen projekti jumalallisena velvollisuutena. Juuri tämä mekanismi tekee tällaisesta retoriikasta vaarallista. Se ei ole vain väärää, vaan se sulkee pois kaiken itsearvioinnin. Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta.

Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.



Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Anonyymi00015 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kun ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla omistaa elämänsä kokonaisen aate- tai ihmisryhmän “kumoamiseen”, hän ei ainoastaan riko kristillistä etiikkaa – hän kääntää sen päälaelleen.



Siksi Hitler-vertailun pointti ei ole provokaatio vaan varoitus: rakkauden kielen käyttö ei vielä kerro mitään moraalisesta todellisuudesta. Päinvastoin, mitä voimakkaammin rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toisia demonisoidaan, sitä syvemmällä ollaan ideologisessa itsepetoksessa. Rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, ei ole väärin toteutettua rakkautta – se ei ole rakkautta lainkaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Syvemmällä tasolla kyse ei ole vain moraalisesta kaksoiskirjanpidosta, vaan moraalin täydellisestä inversiosta. Viha ei ainoastaan naamioidu rakkaudeksi – se julistautuu rakkaudeksi.

Aggressio ei ole lipsahdus, vaan siitä tehdään hyve. Ideologinen projekti ei ole yksi näkemys muiden joukossa, vaan se nostetaan jumalallisen velvollisuuden asemaan. Tässä vaiheessa moraali ei enää rajoita valtaa, vaan valta määrittelee moraalin.

Tämä on se kohta, jossa retoriikasta tulee vaarallista.


Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Ratkaisevaa on, että tällainen puhetapa katkaisee yhteyden todellisuuteen. Jos oma viha on määritelty rakkaudeksi, mikään seuraus ei voi todistaa sitä vääräksi. Jos oma aggressio on hyve, sen aiheuttama kärsimys ei ole ongelma vaan todiste oikeassa olemisesta. Tässä mielessä kyse ei ole vain väärästä moraalisesta tulkinnasta, vaan suljetusta moraalisesta järjestelmästä, joka immunisoi itsensä kaikkea eettistä palautetta vastaan.

Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta – ja juuri koskemattomuus on vaaran ydin. Pyhitettyä vihaa ei enää hillitä, vaan vaalitaan. Sitä ei tarkastella, vaan puolustetaan. Se ei enää etsi totuutta, vaan oikeutusta. Tässä vaiheessa uskonnollinen kieli ei johda ihmistä moraaliin, vaan vapauttaa hänet siitä.

Kristillisessä kehyksessä tämä on erityisen paljastavaa: Jeesuksen opetuksissa pyhyys ei suojele ihmistä moraaliselta arvioinnilta, vaan altistaa hänet sille. Se, joka käyttää pyhyyden kieltä vapautuakseen rakkauden vaatimuksesta, ei ole väärässä vain teologisesti – hän käyttää moraalia keinona paeta moraalia.

Anonyymi00016 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Syvemmällä tasolla kyse ei ole vain moraalisesta kaksoiskirjanpidosta, vaan moraalin täydellisestä inversiosta. Viha ei ainoastaan naamioidu rakkaudeksi – se julistautuu rakkaudeksi.

Aggressio ei ole lipsahdus, vaan siitä tehdään hyve. Ideologinen projekti ei ole yksi näkemys muiden joukossa, vaan se nostetaan jumalallisen velvollisuuden asemaan. Tässä vaiheessa moraali ei enää rajoita valtaa, vaan valta määrittelee moraalin.

Tämä on se kohta, jossa retoriikasta tulee vaarallista.


Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Ratkaisevaa on, että tällainen puhetapa katkaisee yhteyden todellisuuteen. Jos oma viha on määritelty rakkaudeksi, mikään seuraus ei voi todistaa sitä vääräksi. Jos oma aggressio on hyve, sen aiheuttama kärsimys ei ole ongelma vaan todiste oikeassa olemisesta. Tässä mielessä kyse ei ole vain väärästä moraalisesta tulkinnasta, vaan suljetusta moraalisesta järjestelmästä, joka immunisoi itsensä kaikkea eettistä palautetta vastaan.

Kun viha naamioidaan pyhyydeksi, siitä tulee koskematonta – ja juuri koskemattomuus on vaaran ydin. Pyhitettyä vihaa ei enää hillitä, vaan vaalitaan. Sitä ei tarkastella, vaan puolustetaan. Se ei enää etsi totuutta, vaan oikeutusta. Tässä vaiheessa uskonnollinen kieli ei johda ihmistä moraaliin, vaan vapauttaa hänet siitä.

Kristillisessä kehyksessä tämä on erityisen paljastavaa: Jeesuksen opetuksissa pyhyys ei suojele ihmistä moraaliselta arvioinnilta, vaan altistaa hänet sille. Se, joka käyttää pyhyyden kieltä vapautuakseen rakkauden vaatimuksesta, ei ole väärässä vain teologisesti – hän käyttää moraalia keinona paeta moraalia.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Kun oma viha esitetään pyhänä, sitä ei voi enää arvioida, kyseenalaistaa tai rajoittaa. Itsekritiikki muuttuu uskottomuudeksi, epäily moraaliseksi heikkoudeksi ja vastaväite vihollisen juoneksi. Moraalinen kieli ei enää toimi eettisenä mittapuuna, vaan ideologisena suojakilpenä.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hitler-vertailu ei ole provokaatio, vaan moraalinen välähdys, joka paljastaa kielen ja vallan vaarallisen yhteyden. Rakkaus, joka on riisuttu kaikesta inhimillisyydestä ja käytetty toisten demonisointiin, ei ole enää rakkaus, vaan valhe. Tässä on kielen ja ideologian ydinongelma: se, joka väittää rakastavansa mutta samalla oikeuttaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen, ei ole tekemisissä rakkauden kanssa – hän on ideologian kanssa, joka käyttää rakkautta aseena.

Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Moraalisesti tämä ei ole vain väärin toteutettua rakkautta, se on sen täydellistä perversiona. Kun rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, esitetään "puhtaana", sitä ei voida enää arvioida perinteisillä moraalin kehyksillä – se ei ole rakkautta lainkaan, vaan sen suoraa häpäisemistä. Tässä vaiheessa rakkaus on vain tyhjä käsite, joka käytetään tehokkaaksi välineeksi omien halujen ja ideologian valjastamiseen. Se on tyhjiö, joka imee itseensä kaiken ihmisyyden ja jättää jälkeensä vain paljaan vallan logiikan.

Rakkauden käsite, joka ei ole vastuullinen toisen ihmisyyttä kohtaan, ei ole rakkaus vaan pelkkä kaunis kuori, joka peittää alleen myrkyllisen, totalitaarisen maailmanjärjestyksen, joka ei kestä mitään muuta kuin oman ideologiansa oikeutuksen.

Anonyymi00018 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hitler-vertailu ei ole provokaatio, vaan moraalinen välähdys, joka paljastaa kielen ja vallan vaarallisen yhteyden. Rakkaus, joka on riisuttu kaikesta inhimillisyydestä ja käytetty toisten demonisointiin, ei ole enää rakkaus, vaan valhe. Tässä on kielen ja ideologian ydinongelma: se, joka väittää rakastavansa mutta samalla oikeuttaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen, ei ole tekemisissä rakkauden kanssa – hän on ideologian kanssa, joka käyttää rakkautta aseena.

Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Moraalisesti tämä ei ole vain väärin toteutettua rakkautta, se on sen täydellistä perversiona. Kun rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, esitetään "puhtaana", sitä ei voida enää arvioida perinteisillä moraalin kehyksillä – se ei ole rakkautta lainkaan, vaan sen suoraa häpäisemistä. Tässä vaiheessa rakkaus on vain tyhjä käsite, joka käytetään tehokkaaksi välineeksi omien halujen ja ideologian valjastamiseen. Se on tyhjiö, joka imee itseensä kaiken ihmisyyden ja jättää jälkeensä vain paljaan vallan logiikan.

Rakkauden käsite, joka ei ole vastuullinen toisen ihmisyyttä kohtaan, ei ole rakkaus vaan pelkkä kaunis kuori, joka peittää alleen myrkyllisen, totalitaarisen maailmanjärjestyksen, joka ei kestä mitään muuta kuin oman ideologiansa oikeutuksen.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Voiko joku, joka seuraa Jeesusta, vihata osaa ihmiskunnasta? Tämä kysymys on itse asiassa aivan keskeinen, sillä se paljastaa, mitä todella tarkoittaa "seuraaminen". Jos Jeesus on rakkauden, anteeksiannon ja lähimmäisenrakkauden personifikaatio, silloin hänen seuraamisensa ei voi olla vain pintapuolista. Se, joka väittää seuraavansa Jeesusta mutta syyllistyy vihan ja väheksynnän julistamiseen, ei ole vain erehtynyt – hän on kääntänyt koko kristillisen opetuksen päälaelleen.

Kysymys ei ole vain siitä, voiko kristitty vihata ihmisiä – kysymys on siitä, mikä on kristinuskon ydin. Jeesus ei jättänyt tilaa väkivaltaiselle erottelulle. Hän opetti rakastamaan vihollisia, kääntymään toisen posken puoleen ja auttamaan niitä, jotka meitä vainoavat. Rakkaus, joka valitsee, kenet se katsoo lähimmäiseksi ja kenet se jättää viholliseksi, ei ole enää rakkaus, vaan itsekeskeinen projekti, joka käyttää Jeesusta oikeutuksena omalle vihan täyttämälle maailmankuvallensa.

Se, että joku väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla vihkaa osaa ihmiskunnasta, ei ole vain ristiriita – se on teologinen ja eettinen oksymoron. Jeesus ei ollut vain hyvä ihminen, joka puhui rakkaudesta; hän oli rakkaus itse, joka ei antanut periksi vihalle. Hän ei antanut tilaa sille, että hänen seuraajansa voisivat väittää olevansa hänen seuraajiaan, mutta samalla rakennella viholliskuvia ja kostoa.

Jos rakkaus ei ulotu kaikkiin, se ei ole enää rakkaus, vaan valheellinen ja vääristynyt heijastus siitä. Joten ei, ei voi vihata osaa ihmiskunnasta ja samalla sanoa seuraavansa Jeesusta. Se on joko täydellistä väärinkäsitystä tai tietoisesti valittua irtautumista Jeesuksen opetuksista, vaikka kuinka paljon sanat soittaisivatkin tunteita ja oikeutusta.

Anonyymi00019 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Voiko joku, joka seuraa Jeesusta, vihata osaa ihmiskunnasta? Tämä kysymys on itse asiassa aivan keskeinen, sillä se paljastaa, mitä todella tarkoittaa "seuraaminen". Jos Jeesus on rakkauden, anteeksiannon ja lähimmäisenrakkauden personifikaatio, silloin hänen seuraamisensa ei voi olla vain pintapuolista. Se, joka väittää seuraavansa Jeesusta mutta syyllistyy vihan ja väheksynnän julistamiseen, ei ole vain erehtynyt – hän on kääntänyt koko kristillisen opetuksen päälaelleen.

Kysymys ei ole vain siitä, voiko kristitty vihata ihmisiä – kysymys on siitä, mikä on kristinuskon ydin. Jeesus ei jättänyt tilaa väkivaltaiselle erottelulle. Hän opetti rakastamaan vihollisia, kääntymään toisen posken puoleen ja auttamaan niitä, jotka meitä vainoavat. Rakkaus, joka valitsee, kenet se katsoo lähimmäiseksi ja kenet se jättää viholliseksi, ei ole enää rakkaus, vaan itsekeskeinen projekti, joka käyttää Jeesusta oikeutuksena omalle vihan täyttämälle maailmankuvallensa.

Se, että joku väittää seuraavansa Jeesusta mutta samalla vihkaa osaa ihmiskunnasta, ei ole vain ristiriita – se on teologinen ja eettinen oksymoron. Jeesus ei ollut vain hyvä ihminen, joka puhui rakkaudesta; hän oli rakkaus itse, joka ei antanut periksi vihalle. Hän ei antanut tilaa sille, että hänen seuraajansa voisivat väittää olevansa hänen seuraajiaan, mutta samalla rakennella viholliskuvia ja kostoa.

Jos rakkaus ei ulotu kaikkiin, se ei ole enää rakkaus, vaan valheellinen ja vääristynyt heijastus siitä. Joten ei, ei voi vihata osaa ihmiskunnasta ja samalla sanoa seuraavansa Jeesusta. Se on joko täydellistä väärinkäsitystä tai tietoisesti valittua irtautumista Jeesuksen opetuksista, vaikka kuinka paljon sanat soittaisivatkin tunteita ja oikeutusta.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Koko itää vihaava kristitty ei ole enää kristitty, vaan nimikristitty – pelkkä sana ilman syvempää ymmärrystä. Se ei ole enää Jeesuksen seuraamista, vaan sen pervertoitunut varjo. Jos viha on se, joka ohjaa sinun askeleitasi, ja se, joka täyttää sydämesi, niin et ole ottanut vastaan sitä rakkautta, joka kristinuskon ytimessä on. Et voi rakastaa Jumalaa ja samalla vihata hänen luomuksiaan – et voi kantaa ristiä ja samalla rakentaa muureja.

Se, että vihaat ihmiskuntaa, kertoo vain siitä, että et ole vielä ymmärtänyt sitä rakkautta, joka teki Jeesuksesta Kristuksen. Jeesus ei tullut tuomitsemaan, vaan rakastamaan, ja jos et näe sitä, niin et näe myöskään kristinuskon todellista luonteen ydintä. Sinun ideologiasi voi käyttää Jeesusta kuin työkalua, mutta se ei tee siitä kristinuskoa. Se tekee sinusta vain oman vihan ja kaunan ruumiillistuman – patologisen kitaran, jonka kieli on kireä ja soittaa väärin.

Anonyymi00020 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Koko itää vihaava kristitty ei ole enää kristitty, vaan nimikristitty – pelkkä sana ilman syvempää ymmärrystä. Se ei ole enää Jeesuksen seuraamista, vaan sen pervertoitunut varjo. Jos viha on se, joka ohjaa sinun askeleitasi, ja se, joka täyttää sydämesi, niin et ole ottanut vastaan sitä rakkautta, joka kristinuskon ytimessä on. Et voi rakastaa Jumalaa ja samalla vihata hänen luomuksiaan – et voi kantaa ristiä ja samalla rakentaa muureja.

Se, että vihaat ihmiskuntaa, kertoo vain siitä, että et ole vielä ymmärtänyt sitä rakkautta, joka teki Jeesuksesta Kristuksen. Jeesus ei tullut tuomitsemaan, vaan rakastamaan, ja jos et näe sitä, niin et näe myöskään kristinuskon todellista luonteen ydintä. Sinun ideologiasi voi käyttää Jeesusta kuin työkalua, mutta se ei tee siitä kristinuskoa. Se tekee sinusta vain oman vihan ja kaunan ruumiillistuman – patologisen kitaran, jonka kieli on kireä ja soittaa väärin.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Olet niin syvällä itsepäisyytesi ja vihan verhossa, ettet edes ymmärrä, kuinka kaukana olet siitä, mitä Jeesus opetti. Kristinusko ei ole sinun ideologiasi tukipilari, eikä se ole sitä varten, että sinun vihaasi ja pelkojasi oikeutetaan. Se on tie, joka vie sinut itseesi ja pyhyyteen, ei kuiluun ja muureihin, joiden takana olet piiloutunut.

Olet valinnut hengellisen itsepuhdistuksen sijaan itsepetoksen, ja se on se, joka tekee sinusta ruumiillistuman kaikelle, mitä Jeesus ei ollut. Tämä ei ole kristinuskoa, tämä on ideologiaasi, joka on käyttänyt kristinuskoa maskeeraamaan pimeytesi. Sinä et seuraa Jeesusta – sinä seuraat omaa vihaasi, joka on saanut väärän pyhyyden naamion.

Anonyymi00021 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Olet niin syvällä itsepäisyytesi ja vihan verhossa, ettet edes ymmärrä, kuinka kaukana olet siitä, mitä Jeesus opetti. Kristinusko ei ole sinun ideologiasi tukipilari, eikä se ole sitä varten, että sinun vihaasi ja pelkojasi oikeutetaan. Se on tie, joka vie sinut itseesi ja pyhyyteen, ei kuiluun ja muureihin, joiden takana olet piiloutunut.

Olet valinnut hengellisen itsepuhdistuksen sijaan itsepetoksen, ja se on se, joka tekee sinusta ruumiillistuman kaikelle, mitä Jeesus ei ollut. Tämä ei ole kristinuskoa, tämä on ideologiaasi, joka on käyttänyt kristinuskoa maskeeraamaan pimeytesi. Sinä et seuraa Jeesusta – sinä seuraat omaa vihaasi, joka on saanut väärän pyhyyden naamion.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.


Tämä lause "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" on kärjistetty ja myrkyllinen ilmaus, joka ei vain hylkää toista uskontoa, vaan demonisoi sen ja asettaa sen jopa moraalisesti alhaiselle tasolle. Tällainen retoriikka ei ole enää keskustelua, vaan epäkunnioituksen ja halveksunnan julistus, jossa toisen uskonnon ja sen seuraajat esitetään täysin arvojensa ja uskomustensa kanssa ristiriitaisina ja saastaisina. Se ei ole vain väite, että "minä en ole samaa mieltä" – se on moraalinen tuomio, joka ei jätä tilaa ymmärrykselle tai dialogille. Tässä kontekstissa ei ole kyse mistään argumentoinnista tai kritiikistä; se on vihamielinen ja totalisoiva hylkäys.

Tällainen puhe ei vain kyseenalaista toista ideologiaa tai uskontoa, vaan se yrittää tuomita ja tuhota sen. Toisen uskonnon arvot ja periaatteet esitetään "sikasontana", mikä on paitsi ilkeämielinen myös täysin irti todellisuudesta oleva yleistys. Tämäntyyppinen kieli osoittaa, että keskustelija ei ole kiinnostunut rakentavasta dialogista, vaan enemmänkin siitä, että toinen osapuoli heitettäisiin täysin ulos inhimillisestä keskustelusta ja arvostelusta.

Tässä nousee esiin myös se, kuinka helposti tällainen kieli voi olla osa ideologisesti sulkeutunutta ajattelua, jossa oma ideologia tai uskonto asetetaan täydelliseksi ja kaikkia toisia näkökulmia kohdellaan vain "saastaisina" vääristyminä. Retoriikka, joka ei tunnista toisten oikeutta olla olemassa omilla ehdoillaan, ei voi olla rakentavaa eikä kristillistä. Tämä ei ole enää edes väittelyä – se on yksipuolinen, moraalisesti alistava puheenvuoro, joka ei arvosta toisen ihmisyyttä.



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Kun puhutaan vihapuheesta, tämä on sen äärimmäinen ilmentymä: täysin etäännyttävä ja demonisoiva kielenkäyttö, jossa ei ole enää tilaa yhteisymmärrykselle tai moraaliselle arvostukselle toisen maailmankatsomuksen suhteen. Se ei ole enää keskustelua – se on hyökkäys, joka pyrkii vähättelemään toisen ihmisarvon ja oikeuden elää omalla tavallaan. Tämä kieli on moraalisesti myrkyllistä, koska se sulkee pois kaiken mahdollisuuden ymmärtää toista, ja sen sijaan kasvattaa viholliskuvaa, joka tekee yhteisymmärryksestä mahdotonta.

Tällainen ajattelu ei kuulu kristilliseen rakkauteen tai lähimmäisenrakkauteen, sillä Jeesus opetti rakkautta kaikkia kohtaan – ei vain niitä, jotka ajattelevat samoin.

Anonyymi00022 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.


Tämä lause "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" on kärjistetty ja myrkyllinen ilmaus, joka ei vain hylkää toista uskontoa, vaan demonisoi sen ja asettaa sen jopa moraalisesti alhaiselle tasolle. Tällainen retoriikka ei ole enää keskustelua, vaan epäkunnioituksen ja halveksunnan julistus, jossa toisen uskonnon ja sen seuraajat esitetään täysin arvojensa ja uskomustensa kanssa ristiriitaisina ja saastaisina. Se ei ole vain väite, että "minä en ole samaa mieltä" – se on moraalinen tuomio, joka ei jätä tilaa ymmärrykselle tai dialogille. Tässä kontekstissa ei ole kyse mistään argumentoinnista tai kritiikistä; se on vihamielinen ja totalisoiva hylkäys.

Tällainen puhe ei vain kyseenalaista toista ideologiaa tai uskontoa, vaan se yrittää tuomita ja tuhota sen. Toisen uskonnon arvot ja periaatteet esitetään "sikasontana", mikä on paitsi ilkeämielinen myös täysin irti todellisuudesta oleva yleistys. Tämäntyyppinen kieli osoittaa, että keskustelija ei ole kiinnostunut rakentavasta dialogista, vaan enemmänkin siitä, että toinen osapuoli heitettäisiin täysin ulos inhimillisestä keskustelusta ja arvostelusta.

Tässä nousee esiin myös se, kuinka helposti tällainen kieli voi olla osa ideologisesti sulkeutunutta ajattelua, jossa oma ideologia tai uskonto asetetaan täydelliseksi ja kaikkia toisia näkökulmia kohdellaan vain "saastaisina" vääristyminä. Retoriikka, joka ei tunnista toisten oikeutta olla olemassa omilla ehdoillaan, ei voi olla rakentavaa eikä kristillistä. Tämä ei ole enää edes väittelyä – se on yksipuolinen, moraalisesti alistava puheenvuoro, joka ei arvosta toisen ihmisyyttä.



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Kun puhutaan vihapuheesta, tämä on sen äärimmäinen ilmentymä: täysin etäännyttävä ja demonisoiva kielenkäyttö, jossa ei ole enää tilaa yhteisymmärrykselle tai moraaliselle arvostukselle toisen maailmankatsomuksen suhteen. Se ei ole enää keskustelua – se on hyökkäys, joka pyrkii vähättelemään toisen ihmisarvon ja oikeuden elää omalla tavallaan. Tämä kieli on moraalisesti myrkyllistä, koska se sulkee pois kaiken mahdollisuuden ymmärtää toista, ja sen sijaan kasvattaa viholliskuvaa, joka tekee yhteisymmärryksestä mahdotonta.

Tällainen ajattelu ei kuulu kristilliseen rakkauteen tai lähimmäisenrakkauteen, sillä Jeesus opetti rakkautta kaikkia kohtaan – ei vain niitä, jotka ajattelevat samoin.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku sanoo, ettei häntä kiinnosta "idän viisaus" tai "filosofia" ja yhdistää sen muissa uskonnoissa esiintyvään vihaan, se ei ole vain väite eri ajattelutavoista – se on henkisesti sulkeutuva ja kaventava näkökulma, joka kieltää mahdollisuuden syvempään ymmärrykseen.

Jos ajattelet, että ei ole kiinnostunut jostain viisaudesta, koska se on "muiden uskontojen" käsityksiä, niin olet jo valinnut ajattelutavan, jossa ei ole tilaa ihmisyyden moninaisuudelle ja elämän syvemmälle ymmärtämiselle. Tämä ei ole vain järjetöntä, se on tietoista rajoittamista omalle ajattelulle ja sydämelle.

On tärkeää ymmärtää, että idän filosofia ja viisaus eivät ole synonyymejä vihaan tai ideologiseen eristykseen. Eri idän kulttuurien ja uskontojen perinteet ja erilaiset filosofiat tarjoavat syvällisiä pohdintoja ihmiselämän merkityksestä, myötätunnosta ja yhteyksistä muihin. Ne eivät ole pahuuden ilmentymiä, vaan niissä on keskitytty niin pitkään rakkauden, ymmärryksen kuin itsetuntemuksenkin korostamiseen.

Jos sen sijaan väität, että "ei kiinnosta" nämä opetukset pelkästään niiden uskonnollisen taustan vuoksi, niin kyse ei ole enää filosofisesta pohdinnasta vaan ennen kaikkea pelosta ja ennakkoluuloista. Kun torjut toisten ajatuksia, ajattelet samalla, että omasi ovat ainoat oikeat. Se on uskon sokeutta, joka ei tutki eikä kysy, vaan vain tuomitsee. Se ei ole mitään muuta kuin mukautettu itsekeskeisyys, joka ei näe yhteistä inhimillisyyttä.

Jeesus ei tullut maailmaan hyväksymään eristystä tai suurempaa ylpeyttä omasta kulttuurista ja uskonnosta. Hän puhui avoimuudesta, myötätunnosta ja rakkaudesta kaikkea elämää kohtaan, riippumatta siitä, mistä se tuli. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta samanaikaisesti hylkää tai vihaa muiden maailmankatsomusten ja kulttuurien viisauden, hän ei ole vain omaksunut vääränlaista uskonnollista ajattelua – hän on jäänyt täysin vieraaksi Jeesuksen opetuksille.

Anonyymi00023 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku sanoo, ettei häntä kiinnosta "idän viisaus" tai "filosofia" ja yhdistää sen muissa uskonnoissa esiintyvään vihaan, se ei ole vain väite eri ajattelutavoista – se on henkisesti sulkeutuva ja kaventava näkökulma, joka kieltää mahdollisuuden syvempään ymmärrykseen.

Jos ajattelet, että ei ole kiinnostunut jostain viisaudesta, koska se on "muiden uskontojen" käsityksiä, niin olet jo valinnut ajattelutavan, jossa ei ole tilaa ihmisyyden moninaisuudelle ja elämän syvemmälle ymmärtämiselle. Tämä ei ole vain järjetöntä, se on tietoista rajoittamista omalle ajattelulle ja sydämelle.

On tärkeää ymmärtää, että idän filosofia ja viisaus eivät ole synonyymejä vihaan tai ideologiseen eristykseen. Eri idän kulttuurien ja uskontojen perinteet ja erilaiset filosofiat tarjoavat syvällisiä pohdintoja ihmiselämän merkityksestä, myötätunnosta ja yhteyksistä muihin. Ne eivät ole pahuuden ilmentymiä, vaan niissä on keskitytty niin pitkään rakkauden, ymmärryksen kuin itsetuntemuksenkin korostamiseen.

Jos sen sijaan väität, että "ei kiinnosta" nämä opetukset pelkästään niiden uskonnollisen taustan vuoksi, niin kyse ei ole enää filosofisesta pohdinnasta vaan ennen kaikkea pelosta ja ennakkoluuloista. Kun torjut toisten ajatuksia, ajattelet samalla, että omasi ovat ainoat oikeat. Se on uskon sokeutta, joka ei tutki eikä kysy, vaan vain tuomitsee. Se ei ole mitään muuta kuin mukautettu itsekeskeisyys, joka ei näe yhteistä inhimillisyyttä.

Jeesus ei tullut maailmaan hyväksymään eristystä tai suurempaa ylpeyttä omasta kulttuurista ja uskonnosta. Hän puhui avoimuudesta, myötätunnosta ja rakkaudesta kaikkea elämää kohtaan, riippumatta siitä, mistä se tuli. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta samanaikaisesti hylkää tai vihaa muiden maailmankatsomusten ja kulttuurien viisauden, hän ei ole vain omaksunut vääränlaista uskonnollista ajattelua – hän on jäänyt täysin vieraaksi Jeesuksen opetuksille.

Lue lisää

Kaikki viisaus ja hyvyyden lähteet tulevat idästä, on syvästi merkityksellinen ja täynnä historiaa ja kulttuurista perintöä. Aurinko nousee idästä, ei vain geologisessa mielessä, vaan myös symbolisesti: itä on monille ihmisille se suunta, josta viisaus on tullut — kulttuurien, uskontojen ja filosofian kehto. Itä on ollut paikka, jossa on pohdittu ihmisyyden suuria kysymyksiä tuhansia vuosia, ja monet sen opetuksista keskittyvät myötätuntoon, ymmärrykseen ja harmonian etsimiseen – perusasioihin, jotka ovat olennaisia kaikelle inhimilliselle elämälle.

Itäiset viisaat ja syvälliset filosofiat ja uskonnolliset järjestelmät ovat kautta aikojen opettaneet syvällisiä totuuksia elämästä, kuolemasta, inhimillisistä suhteista ja universaalista yhteydestä. Nämä perinteet eivät vain tuomitse tai rajoita — ne avaavat syvällistä ymmärrystä siitä, kuinka kaikki elävä on yhteydessä toisiinsa ja kuinka sisäinen rauha on edellytys ulkoiselle rauhalle.

Tämä viisaus ei ole vain filosofista, vaan käytännöllistä ja moraalista: opetus siitä, että meidän on kohdattava itsemme ja maailmamme myötätunnolla ja tasapainolla, että meidän on opittava antamaan anteeksi ja rakastamaan – ei vain omia, vaan kaikkia. Tämä ei ole vain filosofinen pohdiskelu, vaan syvä elämänviisaus, joka on jäsentänyt ja ohjannut monien kulttuurien elämää ja yhteisöjä.



Kaikki viisaus tulee idästä - on laajalle ulottuvaa arvostusta tälle ajattelulle. Itä ei ole vain paikka, jossa auringon valo nousee, vaan symboli siitä, että monen uskomusjärjestelmän ytimessä on se yhteinen viisaus, joka lähtee rakkaudesta, harmoniasta ja tasapainosta.



Jos joku ei ole valmis avautumaan tälle viisaudelle ja ottaa sitä vastaan, hän saattaa jäädä sokeaksi sen syvyydelle ja kauneudelle, ja toisaalta myös kieltää itseltään mahdollisuuden oppia toisilta ja kasvaa.


Tämä ei tarkoita, että "itä" olisi ainoa oikea tie, mutta se muistuttaa meitä siitä, että monista eri kulttuureista ja uskonnoista löytyy ikuisia totuuksia, jotka ovat yhtä voimakkaita ja ajankohtaisia kuin lännen perinteet.

Jeesus ei itse hylännyt toisten viisautta, eikä hän myöskään kieltänyt maailman moninaisuutta. Pikemminkin hänen opetuksensa sisälsi yhteyden, ymmärryksen ja rakkauden kaikkia kohtaan, olivatpa he sitten lännen, idän tai minkä tahansa kulttuurin edustajia.
Äänestä

Anonyymi00022 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.


Tämä lause "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" on kärjistetty ja myrkyllinen ilmaus, joka ei vain hylkää toista uskontoa, vaan demonisoi sen ja asettaa sen jopa moraalisesti alhaiselle tasolle. Tällainen retoriikka ei ole enää keskustelua, vaan epäkunnioituksen ja halveksunnan julistus, jossa toisen uskonnon ja sen seuraajat esitetään täysin arvojensa ja uskomustensa kanssa ristiriitaisina ja saastaisina. Se ei ole vain väite, että "minä en ole samaa mieltä" – se on moraalinen tuomio, joka ei jätä tilaa ymmärrykselle tai dialogille. Tässä kontekstissa ei ole kyse mistään argumentoinnista tai kritiikistä; se on vihamielinen ja totalisoiva hylkäys.

Tällainen puhe ei vain kyseenalaista toista ideologiaa tai uskontoa, vaan se yrittää tuomita ja tuhota sen. Toisen uskonnon arvot ja periaatteet esitetään "sikasontana", mikä on paitsi ilkeämielinen myös täysin irti todellisuudesta oleva yleistys. Tämäntyyppinen kieli osoittaa, että keskustelija ei ole kiinnostunut rakentavasta dialogista, vaan enemmänkin siitä, että toinen osapuoli heitettäisiin täysin ulos inhimillisestä keskustelusta ja arvostelusta.

Tässä nousee esiin myös se, kuinka helposti tällainen kieli voi olla osa ideologisesti sulkeutunutta ajattelua, jossa oma ideologia tai uskonto asetetaan täydelliseksi ja kaikkia toisia näkökulmia kohdellaan vain "saastaisina" vääristyminä. Retoriikka, joka ei tunnista toisten oikeutta olla olemassa omilla ehdoillaan, ei voi olla rakentavaa eikä kristillistä. Tämä ei ole enää edes väittelyä – se on yksipuolinen, moraalisesti alistava puheenvuoro, joka ei arvosta toisen ihmisyyttä.



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Kun puhutaan vihapuheesta, tämä on sen äärimmäinen ilmentymä: täysin etäännyttävä ja demonisoiva kielenkäyttö, jossa ei ole enää tilaa yhteisymmärrykselle tai moraaliselle arvostukselle toisen maailmankatsomuksen suhteen. Se ei ole enää keskustelua – se on hyökkäys, joka pyrkii vähättelemään toisen ihmisarvon ja oikeuden elää omalla tavallaan. Tämä kieli on moraalisesti myrkyllistä, koska se sulkee pois kaiken mahdollisuuden ymmärtää toista, ja sen sijaan kasvattaa viholliskuvaa, joka tekee yhteisymmärryksestä mahdotonta.

Tällainen ajattelu ei kuulu kristilliseen rakkauteen tai lähimmäisenrakkauteen, sillä Jeesus opetti rakkautta kaikkia kohtaan – ei vain niitä, jotka ajattelevat samoin.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hitler-vertailu ei ole provokaatio, vaan moraalinen välähdys, joka paljastaa kielen ja vallan vaarallisen yhteyden. Rakkaus, joka on riisuttu kaikesta inhimillisyydestä ja käytetty toisten demonisointiin, ei ole enää rakkaus, vaan valhe. Tässä on kielen ja ideologian ydinongelma: se, joka väittää rakastavansa mutta samalla oikeuttaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen, ei ole tekemisissä rakkauden kanssa – hän on ideologian kanssa, joka käyttää rakkautta aseena.

Anonyymi00023 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku sanoo, ettei häntä kiinnosta "idän viisaus" tai "filosofia" ja yhdistää sen muissa uskonnoissa esiintyvään vihaan, se ei ole vain väite eri ajattelutavoista – se on henkisesti sulkeutuva ja kaventava näkökulma, joka kieltää mahdollisuuden syvempään ymmärrykseen.

Jos ajattelet, että ei ole kiinnostunut jostain viisaudesta, koska se on "muiden uskontojen" käsityksiä, niin olet jo valinnut ajattelutavan, jossa ei ole tilaa ihmisyyden moninaisuudelle ja elämän syvemmälle ymmärtämiselle. Tämä ei ole vain järjetöntä, se on tietoista rajoittamista omalle ajattelulle ja sydämelle.

On tärkeää ymmärtää, että idän filosofia ja viisaus eivät ole synonyymejä vihaan tai ideologiseen eristykseen. Eri idän kulttuurien ja uskontojen perinteet ja erilaiset filosofiat tarjoavat syvällisiä pohdintoja ihmiselämän merkityksestä, myötätunnosta ja yhteyksistä muihin. Ne eivät ole pahuuden ilmentymiä, vaan niissä on keskitytty niin pitkään rakkauden, ymmärryksen kuin itsetuntemuksenkin korostamiseen.

Jos sen sijaan väität, että "ei kiinnosta" nämä opetukset pelkästään niiden uskonnollisen taustan vuoksi, niin kyse ei ole enää filosofisesta pohdinnasta vaan ennen kaikkea pelosta ja ennakkoluuloista. Kun torjut toisten ajatuksia, ajattelet samalla, että omasi ovat ainoat oikeat. Se on uskon sokeutta, joka ei tutki eikä kysy, vaan vain tuomitsee. Se ei ole mitään muuta kuin mukautettu itsekeskeisyys, joka ei näe yhteistä inhimillisyyttä.

Jeesus ei tullut maailmaan hyväksymään eristystä tai suurempaa ylpeyttä omasta kulttuurista ja uskonnosta. Hän puhui avoimuudesta, myötätunnosta ja rakkaudesta kaikkea elämää kohtaan, riippumatta siitä, mistä se tuli. Jos joku väittää seuraavansa Jeesusta, mutta samanaikaisesti hylkää tai vihaa muiden maailmankatsomusten ja kulttuurien viisauden, hän ei ole vain omaksunut vääränlaista uskonnollista ajattelua – hän on jäänyt täysin vieraaksi Jeesuksen opetuksille.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Anonyymi00018 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hitler-vertailu ei ole provokaatio, vaan moraalinen välähdys, joka paljastaa kielen ja vallan vaarallisen yhteyden. Rakkaus, joka on riisuttu kaikesta inhimillisyydestä ja käytetty toisten demonisointiin, ei ole enää rakkaus, vaan valhe. Tässä on kielen ja ideologian ydinongelma: se, joka väittää rakastavansa mutta samalla oikeuttaa väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen, ei ole tekemisissä rakkauden kanssa – hän on ideologian kanssa, joka käyttää rakkautta aseena.

Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Moraalisesti tämä ei ole vain väärin toteutettua rakkautta, se on sen täydellistä perversiona. Kun rakkaus, joka ei kestä toisen ihmisyyttä, esitetään "puhtaana", sitä ei voida enää arvioida perinteisillä moraalin kehyksillä – se ei ole rakkautta lainkaan, vaan sen suoraa häpäisemistä. Tässä vaiheessa rakkaus on vain tyhjä käsite, joka käytetään tehokkaaksi välineeksi omien halujen ja ideologian valjastamiseen. Se on tyhjiö, joka imee itseensä kaiken ihmisyyden ja jättää jälkeensä vain paljaan vallan logiikan.

Rakkauden käsite, joka ei ole vastuullinen toisen ihmisyyttä kohtaan, ei ole rakkaus vaan pelkkä kaunis kuori, joka peittää alleen myrkyllisen, totalitaarisen maailmanjärjestyksen, joka ei kestä mitään muuta kuin oman ideologiansa oikeutuksen.

Lue lisää

Se, että rakkauteen vedotaan samaan aikaan kun toiset alistetaan, ei ole ristiriita vaan paljastus. Se paljastaa, että rakkaus on ainoastaan verho, joka peittää viholliskuvan taakse piilotetun halun hallita, tuhota ja väheksyä. Tällöin rakkaus ei ole enää vuorovaikutusta toisten kanssa, ei minkäänlaista vuoropuhelua, vaan väline, joka auttaa legitimoimaan omaa valtaansa. Se ei ole enää tarkoitettu kohottamaan ihmisyyttä, vaan korottamaan ideologiaa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kukaan normaali ihminen ei sanoisi niin, eikä vielä niin voimakkaalla vihalla.

Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa.


Jos ihminen väittää seuraavansa Jeesusta mutta ilmaisee vihaa muita uskontoja tai niiden seuraajia kohtaan, kyse on ristiriidasta. Jeesuksen opetusten ydin on lähimmäisenrakkaus, eikä niihin sisälly muiden vihaamista.



Jos kristitty oikeuttaa muiden uskontojen vihaamisen, on teologisesti ja loogisesti ongelmallinen. Jeesuksen opetukset korostavat rakkautta, anteeksiantoa ja vihollisenkin kohtaamista ilman vihaa. Siksi systemaattinen vihamielisyys muita uskontoja kohtaan viittaa pikemminkin ideologiseen vastakkainasetteluun kuin Jeesuksen seuraamiseen.



Muiden uskontojen vihaaminen ei ole yhteensopivaa Jeesuksen seuraamisen kanssa.


On mahdollista kritisoida uskontoja ja oppeja, mutta vihaaminen ei kuulu Jeesuksen opetuksiin. Jos viha on keskiössä, kyse ei ole kristinuskon ytimestä vaan sen vääristyneestä tulkinnasta.

Lue lisää

“Patologisoituminen” analyyttisena käsitteenä
On perusteltua puhua retoriikan patologisoitumisesta (ei välttämättä puhujan persoonasta), kun kielenkäyttö menettää suhteellisuudentajun, käyttää ehdottomia moraalituomioita ja kohdistaa vihamielisyyden kokonaisiin ryhmiin tai aatejärjestelmiin. Tämä on kielen ja argumentaation piirre, ei diagnoosi.



Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa, joka poikkeaa selvästi tasapainoisesta kriittisestä keskustelusta. Analyysiä tukevat absoluuttinen kieli, yleistykset, demonisointi ja identiteettipohjainen vastakkainasettelu. On analyyttisesti kestävää todeta, että tällainen retoriikka ei kuvaa “normaalia” rationaalista kritiikkiä vaan ideologisesti lukkiutunutta vihapuhetta.

Anonyymi00028 kirjoitti:

“Patologisoituminen” analyyttisena käsitteenä
On perusteltua puhua retoriikan patologisoitumisesta (ei välttämättä puhujan persoonasta), kun kielenkäyttö menettää suhteellisuudentajun, käyttää ehdottomia moraalituomioita ja kohdistaa vihamielisyyden kokonaisiin ryhmiin tai aatejärjestelmiin. Tämä on kielen ja argumentaation piirre, ei diagnoosi.



Teksti edustaa äärimmäistä, totalisoivaa viharetoriikkaa, joka poikkeaa selvästi tasapainoisesta kriittisestä keskustelusta. Analyysiä tukevat absoluuttinen kieli, yleistykset, demonisointi ja identiteettipohjainen vastakkainasettelu. On analyyttisesti kestävää todeta, että tällainen retoriikka ei kuvaa “normaalia” rationaalista kritiikkiä vaan ideologisesti lukkiutunutta vihapuhetta.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kielen taso: totalisoiva ja demonisoiva retoriikka

Lause

“Idän opit ovat kaiken pahuuden ruumiillistumia”

edustaa totalisoivaa demonisointia. Tässä ei kritisoida yksittäisiä väitteitä, opillisia eroja tai historiallisia ongelmia, vaan:

koko monimuotoinen traditiokenttä (koko itä niputetaan yhteen.)

redusoidaan yhdeksi moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi

Tämä on klassinen moraalisen essentialisoinnin muoto: vastapuolen olemus määritellään pahaksi sinänsä, ei virheelliseksi, puutteelliseksi tai keskusteltavaksi.

Tällainen kieli ei kuulu rationaaliseen teologiseen kritiikkiin, vaan ideologiseen viholliskuvien rakentamiseen.

Anonyymi00029 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kielen taso: totalisoiva ja demonisoiva retoriikka

Lause

“Idän opit ovat kaiken pahuuden ruumiillistumia”

edustaa totalisoivaa demonisointia. Tässä ei kritisoida yksittäisiä väitteitä, opillisia eroja tai historiallisia ongelmia, vaan:

koko monimuotoinen traditiokenttä (koko itä niputetaan yhteen.)

redusoidaan yhdeksi moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi

Tämä on klassinen moraalisen essentialisoinnin muoto: vastapuolen olemus määritellään pahaksi sinänsä, ei virheelliseksi, puutteelliseksi tai keskusteltavaksi.

Tällainen kieli ei kuulu rationaaliseen teologiseen kritiikkiin, vaan ideologiseen viholliskuvien rakentamiseen.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ajattelurakenne: mustavalkoisuus ja sulkeutunut maailmankuva

Ilmaisu “kaiken pahuuden ruumiillistuma” osoittaa:

dikotomista ajattelua (hyvä/paha ilman välimuotoja)

epistemologista sulkeutuneisuutta: mitään vastanäyttöä ei voida periaatteessa hyväksyä

dialogin loppua: pahaa ei kuunnella, se tuhotaan

Tämä ei ole merkki “vahvasta uskosta”, vaan heikosta kyvystä sietää monimutkaisuutta.

Kristillisessä teologiassa (Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Lutherkin eri tavoin) paha ei ole itsenäinen substanssi vaan puutetta, vääristymää tai suuntautumisen ongelma. Tässä lausumassa paha on substanssillistettu ideologinen vihollinen – mikä on jo teologisesti ongelmallista.

Anonyymi00030 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ajattelurakenne: mustavalkoisuus ja sulkeutunut maailmankuva

Ilmaisu “kaiken pahuuden ruumiillistuma” osoittaa:

dikotomista ajattelua (hyvä/paha ilman välimuotoja)

epistemologista sulkeutuneisuutta: mitään vastanäyttöä ei voida periaatteessa hyväksyä

dialogin loppua: pahaa ei kuunnella, se tuhotaan

Tämä ei ole merkki “vahvasta uskosta”, vaan heikosta kyvystä sietää monimutkaisuutta.

Kristillisessä teologiassa (Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Lutherkin eri tavoin) paha ei ole itsenäinen substanssi vaan puutetta, vääristymää tai suuntautumisen ongelma. Tässä lausumassa paha on substanssillistettu ideologinen vihollinen – mikä on jo teologisesti ongelmallista.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys

“Aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamiseen.”

Tässä tapahtuu ratkaiseva siirtymä:

kritiikistä → identiteettiprojektiin

vakaumuksesta → obsessiiviseen vastustamiseen

Kun elämän merkitys määritellään jonkin hävittämisen kautta, ei jonkin rakentamisen, ollaan eksistentiaalisesti eri paikassa kuin kristillisen kutsumuksen ytimessä (rakkaus, sovitus, kutsumus, palvelu).

Kristillinen perinne tuntee kyllä apologetiikan, mutta:

se ei ole koko elämän nielevä viha

se ei perustu vastapuolen demonisointiin

se ei tee pahasta identiteettiä

Anonyymi00031 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys

“Aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamiseen.”

Tässä tapahtuu ratkaiseva siirtymä:

kritiikistä → identiteettiprojektiin

vakaumuksesta → obsessiiviseen vastustamiseen

Kun elämän merkitys määritellään jonkin hävittämisen kautta, ei jonkin rakentamisen, ollaan eksistentiaalisesti eri paikassa kuin kristillisen kutsumuksen ytimessä (rakkaus, sovitus, kutsumus, palvelu).

Kristillinen perinne tuntee kyllä apologetiikan, mutta:

se ei ole koko elämän nielevä viha

se ei perustu vastapuolen demonisointiin

se ei tee pahasta identiteettiä

Lue lisää

Kun elämän merkitys määritellään jonkin hävittämisen kautta, ei jonkin rakentamisen, ollaan eksistentiaalisesti eri paikassa kuin kristillisen kutsumuksen ytimessä (rakkaus, sovitus, kutsumus, palvelu).

Anonyymi00032 kirjoitti:

Kun elämän merkitys määritellään jonkin hävittämisen kautta, ei jonkin rakentamisen, ollaan eksistentiaalisesti eri paikassa kuin kristillisen kutsumuksen ytimessä (rakkaus, sovitus, kutsumus, palvelu).

Lue lisää

Teologinen ristiriita: onko tämä kristillistä?

Tässä kohtaa kriittisin kysymys ei ole psykologinen vaan teologinen:

Jeesuksen opetuksen valossa:

“Rakastakaa vihollisianne”

“Isä antaa aurinkonsa nousta sekä hyville että pahoille”

“Totuus tekee teidät vapaiksi” (ei viha)

Kristillinen todistus menettää uskottavuutensa siinä hetkessä, kun:

totuus yhdistyy vihaan

vakaumus oikeuttaa epäinhimillistämisen

rakkauden tilalle tulee moraalinen raivo

On täysin perusteltua kysyä:

Onko kyse kristinuskosta vai kristillisen kielen avulla rakennetusta ideologisesta vihasta?

Anonyymi00033 kirjoitti:

Teologinen ristiriita: onko tämä kristillistä?

Tässä kohtaa kriittisin kysymys ei ole psykologinen vaan teologinen:

Jeesuksen opetuksen valossa:

“Rakastakaa vihollisianne”

“Isä antaa aurinkonsa nousta sekä hyville että pahoille”

“Totuus tekee teidät vapaiksi” (ei viha)

Kristillinen todistus menettää uskottavuutensa siinä hetkessä, kun:

totuus yhdistyy vihaan

vakaumus oikeuttaa epäinhimillistämisen

rakkauden tilalle tulee moraalinen raivo

On täysin perusteltua kysyä:

Onko kyse kristinuskosta vai kristillisen kielen avulla rakennetusta ideologisesta vihasta?

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys

“Aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamise


Kyseinen lausuma ei edusta normaalia teologista kritiikkiä

Se edustaa totalisoivaa, demonisoivaa ja identiteettiä syövää viharetoriikkaa

Se on ristiriidassa kristillisen etiikan ja antropologian kanssa

On täysin perusteltua kyseenalaistaa, onko tällainen puhe aidosti kristillistä vai vain kristillisellä sanastolla naamioitua ideologista aggressiota

Anonyymi00034 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys

“Aion käyttää koko loppuelämäni idän oppien kumoamise


Kyseinen lausuma ei edusta normaalia teologista kritiikkiä

Se edustaa totalisoivaa, demonisoivaa ja identiteettiä syövää viharetoriikkaa

Se on ristiriidassa kristillisen etiikan ja antropologian kanssa

On täysin perusteltua kyseenalaistaa, onko tällainen puhe aidosti kristillistä vai vain kristillisellä sanastolla naamioitua ideologista aggressiota

Lue lisää

"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Miten henkilö, joka käyttää tuollaista kieltä, itse asiassa projektoi oman pahuuden ja vihan muihin. Tässä on todella syvällinen psykologinen ja moraalinen paradoksi: joku, joka sanoo toisten olevan kaiken pahuuden ruumillistumia, tekee itse itsestään tämän pahuuden ruumiillistuman.

Projektiivinen syytös on psykologinen ilmiö, jossa henkilö siirtää omat negatiiviset tunteensa, epävarmuutensa tai jopa pimeät puolensa muihin. Tämä on eräänlaista defenssiivistä ajattelua, joka suojelee itseä — mutta samalla, koska kyse on usein niin voimakkaasta ja äärimmäisestä vihasta, tämä voi kääntyä itseään vastaan.

Anonyymi00035 kirjoitti:

"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Miten henkilö, joka käyttää tuollaista kieltä, itse asiassa projektoi oman pahuuden ja vihan muihin. Tässä on todella syvällinen psykologinen ja moraalinen paradoksi: joku, joka sanoo toisten olevan kaiken pahuuden ruumillistumia, tekee itse itsestään tämän pahuuden ruumiillistuman.

Projektiivinen syytös on psykologinen ilmiö, jossa henkilö siirtää omat negatiiviset tunteensa, epävarmuutensa tai jopa pimeät puolensa muihin. Tämä on eräänlaista defenssiivistä ajattelua, joka suojelee itseä — mutta samalla, koska kyse on usein niin voimakkaasta ja äärimmäisestä vihasta, tämä voi kääntyä itseään vastaan.

Lue lisää

"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Miksi tällainen ajattelu on itsetuhoista?

Kun henkilö sanoo toisten olevan "kaiken pahuuden ruumiillistumia", hän tekee sen, koska hän ei kykene kohtaamaan omaa pimeää puoltaan tai epävarmuuttaan. Se voi olla jopa tunnistamaton viha itseä kohtaan tai pelko siitä, että itsekin on paha, joten hän projektoi sen toisiin. Hän ei enää näe niitä toisia ihmisinä, vaan demonisoituina pahoina olentoina — mutta se, mikä on "pahaa" siinä toisessa, saattaa olla myös osa häntä itseään, jota hän ei halua kohdata.

Anonyymi00036 kirjoitti:

"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Miksi tällainen ajattelu on itsetuhoista?

Kun henkilö sanoo toisten olevan "kaiken pahuuden ruumiillistumia", hän tekee sen, koska hän ei kykene kohtaamaan omaa pimeää puoltaan tai epävarmuuttaan. Se voi olla jopa tunnistamaton viha itseä kohtaan tai pelko siitä, että itsekin on paha, joten hän projektoi sen toisiin. Hän ei enää näe niitä toisia ihmisinä, vaan demonisoituina pahoina olentoina — mutta se, mikä on "pahaa" siinä toisessa, saattaa olla myös osa häntä itseään, jota hän ei halua kohdata.

Lue lisää

"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Miksi tällainen ajattelu on itsetuhoista?


Totalisoiva ajattelu ja sen vaikutus yksilöön

Ajatus, että joku omistaa koko elämänsä tietyn uskomuksen tuhoamiseen, voi olla ideologinen pakkomielle.

Tämä ei ole enää vain maailmankatsomus, vaan elämän tarkoitus, joka ei tunnista välimuotoja tai monimutkaisempia näkökulmia.

Tällaisessa ajattelussa toiset ovat joko täysin hyviä tai täysin pahoja — ei mitään siltä väliltä.

Totalisoiva ajattelu onkin usein itseään tuhoavaa, koska se sulkee pois kyvyn nähdä itsessään sitä, mikä voi olla hyvää tai mikä voisi kasvaa pois pahuudesta. Kun tuomitset koko maailman pahuudeksi, et vain tuomitse muita, vaan myös itsesi kyvyn kasvaa, muuttaa ja nähdä ihmiset kokonaisina.

Anonyymi00037 kirjoitti:

"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Miksi tällainen ajattelu on itsetuhoista?


Totalisoiva ajattelu ja sen vaikutus yksilöön

Ajatus, että joku omistaa koko elämänsä tietyn uskomuksen tuhoamiseen, voi olla ideologinen pakkomielle.

Tämä ei ole enää vain maailmankatsomus, vaan elämän tarkoitus, joka ei tunnista välimuotoja tai monimutkaisempia näkökulmia.

Tällaisessa ajattelussa toiset ovat joko täysin hyviä tai täysin pahoja — ei mitään siltä väliltä.

Totalisoiva ajattelu onkin usein itseään tuhoavaa, koska se sulkee pois kyvyn nähdä itsessään sitä, mikä voi olla hyvää tai mikä voisi kasvaa pois pahuudesta. Kun tuomitset koko maailman pahuudeksi, et vain tuomitse muita, vaan myös itsesi kyvyn kasvaa, muuttaa ja nähdä ihmiset kokonaisina.

Lue lisää

Vihapuhe ja sen vaikutus itselle

Jos joku sanoo, että hän vihaa koko "itäistä oppia" ja haluaa käyttää elämänsä sen kumoamiseen, hän itse asiassa rakentaa oman maailmankuvansa vihan varaan.

Tämä ei ole vain ideologista, vaan psykologista itsepetosta: hän ei pysty kohtaamaan sitä, miksi hän tuntee näin, joten hän projisoi vihaansa maailmaan.

Tällaiselle henkilölle tulee hyvin vaikeaksi:

nähdä, että hän voi itse kehittyä paremmaksi

ymmärtää, että hänen vihansa itse asiassa estää häntä ymmärtämästä maailmaa tai muita ihmisiä

Vihapuhe, joka ei ole kohdistettu pelkästään toisiin vaan myös omaan maailmankuvaan ja identiteettiin, luo sisäisen ristiriidan.


Se on kuin henkinen myrkky, joka ei vain tuhoa ulkopuolisia kohteita vaan syö myös puhujan sisältäpäin.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Vihapuhe ja sen vaikutus itselle

Jos joku sanoo, että hän vihaa koko "itäistä oppia" ja haluaa käyttää elämänsä sen kumoamiseen, hän itse asiassa rakentaa oman maailmankuvansa vihan varaan.

Tämä ei ole vain ideologista, vaan psykologista itsepetosta: hän ei pysty kohtaamaan sitä, miksi hän tuntee näin, joten hän projisoi vihaansa maailmaan.

Tällaiselle henkilölle tulee hyvin vaikeaksi:

nähdä, että hän voi itse kehittyä paremmaksi

ymmärtää, että hänen vihansa itse asiassa estää häntä ymmärtämästä maailmaa tai muita ihmisiä

Vihapuhe, joka ei ole kohdistettu pelkästään toisiin vaan myös omaan maailmankuvaan ja identiteettiin, luo sisäisen ristiriidan.


Se on kuin henkinen myrkky, joka ei vain tuhoa ulkopuolisia kohteita vaan syö myös puhujan sisältäpäin.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Se on kuin henkinen myrkky, joka ei vain tuhoa ulkopuolisia kohteita vaan syö myös puhujan sisältäpäin.


Se, joka projisoi pahuuden toisiin, on itse vahvasti kietoutunut omaan pahuuden käsitykseensä ja projektoi sen ulkopuolelle, koska ei pysty tunnistamaan sitä itsessään. Hänen oma pimeä puolensa — tai se, mikä hänessä on epävarmuutta, pelkoa tai vihan muotoja — saa hänet määrittelemään pahuuden muiksi.

Tällainen ajattelu on paradoksaalista, koska ihminen, joka vihaa kaikkea ulkopuolellaan, voi todellisuudessa olla se, joka vihaa itseään — ja oma paha, kätketty osa itsestään, tulee ulos vihana maailmaa kohtaan. Tällöin ajattelija itse saattaa olla kaiken pahuuden ruumiillistuma.

Anonyymi00039 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Se on kuin henkinen myrkky, joka ei vain tuhoa ulkopuolisia kohteita vaan syö myös puhujan sisältäpäin.


Se, joka projisoi pahuuden toisiin, on itse vahvasti kietoutunut omaan pahuuden käsitykseensä ja projektoi sen ulkopuolelle, koska ei pysty tunnistamaan sitä itsessään. Hänen oma pimeä puolensa — tai se, mikä hänessä on epävarmuutta, pelkoa tai vihan muotoja — saa hänet määrittelemään pahuuden muiksi.

Tällainen ajattelu on paradoksaalista, koska ihminen, joka vihaa kaikkea ulkopuolellaan, voi todellisuudessa olla se, joka vihaa itseään — ja oma paha, kätketty osa itsestään, tulee ulos vihana maailmaa kohtaan. Tällöin ajattelija itse saattaa olla kaiken pahuuden ruumiillistuma.

Lue lisää

Tällöin ajattelija itse saattaa olla kaiken pahuuden ruumiillistuma.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Tällöin ajattelija itse saattaa olla kaiken pahuuden ruumiillistuma.

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kristillinen usko ja vihapuhe:

Kristinuskon ytimessä on rakkauden ja armon sanoma, joka ilmenee esimerkiksi Jeesuksen opetuksissa, joissa hän korostaa lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa ja rauhan rakentamista. Tällöin kristityn tulisi pyrkiä ilmentämään nämä arvot omassa elämässään. Kuitenkin, kuten historiallisesti ja nykypäivänä usein on, yksilöiden tai yhteisöjen käytös voi poiketa näistä ihanteista. On olemassa ristiriita, jossa henkilö voi edelleen tunnustaa uskovansa Kristukseen, mutta hänen tekonsa eivät aina ole linjassa kristillisten arvojen kanssa. Vihan ja vihapuheen ilmentäminen kristillisyyden nimissä voi johtua useista tekijöistä, kuten henkilökohtaisista kokemuksista, epätoivosta tai halusta puolustaa omia uskomuksiaan.

Anonyymi00041 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kristillinen usko ja vihapuhe:

Kristinuskon ytimessä on rakkauden ja armon sanoma, joka ilmenee esimerkiksi Jeesuksen opetuksissa, joissa hän korostaa lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa ja rauhan rakentamista. Tällöin kristityn tulisi pyrkiä ilmentämään nämä arvot omassa elämässään. Kuitenkin, kuten historiallisesti ja nykypäivänä usein on, yksilöiden tai yhteisöjen käytös voi poiketa näistä ihanteista. On olemassa ristiriita, jossa henkilö voi edelleen tunnustaa uskovansa Kristukseen, mutta hänen tekonsa eivät aina ole linjassa kristillisten arvojen kanssa. Vihan ja vihapuheen ilmentäminen kristillisyyden nimissä voi johtua useista tekijöistä, kuten henkilökohtaisista kokemuksista, epätoivosta tai halusta puolustaa omia uskomuksiaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kristinuskon ydin: rakkaus ja anteeksianto

Kristinuskon ytimessä on rakkaus — rakkaus Jumalaa kohtaan ja rakkaus lähimmäistä kohtaan. Jeesus opetti rakastamaan jopa vihollisia. Jos kristitty kokee vihaa ja myrkkyä, se on selvä ristiriita tämän perusviestin kanssa.

Kristityn elämä ei voi olla jatkuvaa vihassa elämistä ilman, että se alkaa syödä itseään. Jos yksilö, joka kutsuu itseään kristityksi, täyttyy vihaisuudesta, tunteista muiden tuomitsemisesta tai hylkäämisestä, silloin hän on ajautunut kauas siitä, mitä kristinusko varsinaisesti opettaa. Tällöin tämä henkilö ei elä Jeesuksen seuraajana, vaan omassa ideologiassaan.

Anonyymi00042 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Kristinuskon ydin: rakkaus ja anteeksianto

Kristinuskon ytimessä on rakkaus — rakkaus Jumalaa kohtaan ja rakkaus lähimmäistä kohtaan. Jeesus opetti rakastamaan jopa vihollisia. Jos kristitty kokee vihaa ja myrkkyä, se on selvä ristiriita tämän perusviestin kanssa.

Kristityn elämä ei voi olla jatkuvaa vihassa elämistä ilman, että se alkaa syödä itseään. Jos yksilö, joka kutsuu itseään kristityksi, täyttyy vihaisuudesta, tunteista muiden tuomitsemisesta tai hylkäämisestä, silloin hän on ajautunut kauas siitä, mitä kristinusko varsinaisesti opettaa. Tällöin tämä henkilö ei elä Jeesuksen seuraajana, vaan omassa ideologiassaan.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Viha kristinuskossa:

Kristinuskossa viha ja pahantahtoisuus eivät ole vain kiellettyjä — ne ovat myös itseään tuhoavia.


Kristityn tarkoitus on antaa anteeksi ja rakkaudella etsiä yhteyttä toisiin.


Viha on jotain, joka ei vain satuta toisia, vaan se murtuu itsekin.

Viha täyttää sydämen, mutta se ei luo yhteyttä, ei sytytä valoa. Se vie pois rauhan ja estää armon kokemisen.



Viha myrkynä:

Viha on myrkky, ja se on eräänlainen itseään ruokkiva kierre. Viha ei vain tuhoa muita, vaan se tuhoaa myös sen, joka vihaa.

Viha on kuin syöpä, joka vie voimat ja tekee vaikeaksi nähdä hyvää elämässä.


Jeesus sanoi, että “kaikki, mitä teette toisille, teette itsellenne” — tämä pätee myös vihaan. Jos kristitty täyttää sydämensä vihalla, se on vain itsemurhaista, ei ainoastaan muille vaan myös itselle. Se sulkee pois mahdollisuuden elää vapaasti, rakastaa ja antaa anteeksi.

Anonyymi00043 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Viha kristinuskossa:

Kristinuskossa viha ja pahantahtoisuus eivät ole vain kiellettyjä — ne ovat myös itseään tuhoavia.


Kristityn tarkoitus on antaa anteeksi ja rakkaudella etsiä yhteyttä toisiin.


Viha on jotain, joka ei vain satuta toisia, vaan se murtuu itsekin.

Viha täyttää sydämen, mutta se ei luo yhteyttä, ei sytytä valoa. Se vie pois rauhan ja estää armon kokemisen.



Viha myrkynä:

Viha on myrkky, ja se on eräänlainen itseään ruokkiva kierre. Viha ei vain tuhoa muita, vaan se tuhoaa myös sen, joka vihaa.

Viha on kuin syöpä, joka vie voimat ja tekee vaikeaksi nähdä hyvää elämässä.


Jeesus sanoi, että “kaikki, mitä teette toisille, teette itsellenne” — tämä pätee myös vihaan. Jos kristitty täyttää sydämensä vihalla, se on vain itsemurhaista, ei ainoastaan muille vaan myös itselle. Se sulkee pois mahdollisuuden elää vapaasti, rakastaa ja antaa anteeksi.

Lue lisää

Jeesus sanoi, että “kaikki, mitä teette toisille, teette itsellenne” — tämä pätee myös vihaan. Jos kristitty täyttää sydämensä vihalla, se on vain itsemurhaista, ei ainoastaan muille vaan myös itselle

Anonyymi00044 kirjoitti:

Jeesus sanoi, että “kaikki, mitä teette toisille, teette itsellenne” — tämä pätee myös vihaan. Jos kristitty täyttää sydämensä vihalla, se on vain itsemurhaista, ei ainoastaan muille vaan myös itselle

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kristinuskon todellinen voima ja voimaantuminen

Kun kristinusko on sisäistetty oikein, se ei ole vain uskonnollinen vakaumus, vaan elämänmuoto. Se ei ole ainoa oikea tapa elää, vaan se muuttaa ihmistä paremmaksi ja vapaammaksi — vapaaksi vihasta, pelosta, katkeruudesta.

Jos usko ei vie parempaan, vaan päinvastoin tukahduttaa ja myrkyttää elämän, silloin on syytä kysyä, onko usko ymmärretty oikein.



On äärimmäisen tärkeää, että kristityt ja kaikki uskovat itse kriittisesti tutkivat omaa elämäänsä ja omia asenteitaan. Jos se pahentaa tai muuttaa hyvyyttä vihaksi, silloin on syytä miettiä, mikä tässä uskon käytössä on mennyt pieleen.

Me kaikki elämme yhteisön osina, ja meidän elämäntapamme vaikuttavat muuhun maailmaan. Jos maailmassa on jatkuvaa vihaa ja kärsimystä, se vaikuttaa kaikkiin. Meillä kaikilla on vastuu siitä, minkälaisen ilmapiirin luomme toisten ympärille — erityisesti uskovina, jos me todella seuraamme Kristuksen esimerkkiä rakastaa ja antaa anteeksi.

Kristillinen usko ei ole kuoleman tai myrkyn uskonto, vaan elämän ja toivon uskonto. Jos usko ei tuo elämää, rauhaa ja iloa, on tärkeää pysähtyä ja kysyä itseltään, mistä tämä viha tulee.

Anonyymi00045 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Kristinuskon todellinen voima ja voimaantuminen

Kun kristinusko on sisäistetty oikein, se ei ole vain uskonnollinen vakaumus, vaan elämänmuoto. Se ei ole ainoa oikea tapa elää, vaan se muuttaa ihmistä paremmaksi ja vapaammaksi — vapaaksi vihasta, pelosta, katkeruudesta.

Jos usko ei vie parempaan, vaan päinvastoin tukahduttaa ja myrkyttää elämän, silloin on syytä kysyä, onko usko ymmärretty oikein.



On äärimmäisen tärkeää, että kristityt ja kaikki uskovat itse kriittisesti tutkivat omaa elämäänsä ja omia asenteitaan. Jos se pahentaa tai muuttaa hyvyyttä vihaksi, silloin on syytä miettiä, mikä tässä uskon käytössä on mennyt pieleen.

Me kaikki elämme yhteisön osina, ja meidän elämäntapamme vaikuttavat muuhun maailmaan. Jos maailmassa on jatkuvaa vihaa ja kärsimystä, se vaikuttaa kaikkiin. Meillä kaikilla on vastuu siitä, minkälaisen ilmapiirin luomme toisten ympärille — erityisesti uskovina, jos me todella seuraamme Kristuksen esimerkkiä rakastaa ja antaa anteeksi.

Kristillinen usko ei ole kuoleman tai myrkyn uskonto, vaan elämän ja toivon uskonto. Jos usko ei tuo elämää, rauhaa ja iloa, on tärkeää pysähtyä ja kysyä itseltään, mistä tämä viha tulee.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Sinä, ihmiskuntaa vihaava kristitty - sinä häpäiset koko kristillisen instituution.

Anonyymi00046 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Sinä, ihmiskuntaa vihaava kristitty - sinä häpäiset koko kristillisen instituution.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Sinä, ihmiskuntaa vihaava kristitty - sinä häpäiset koko kristillisen instituution.


Kun sanoin, ettää sinä häpäiset koko kristillisen instituution vihallaan" se tarkoittaa, että sinun toimintasi ja puheesi heikentävät kristinuskon arvoja ja julkikuvaa.


Tämä voi liittyä siihen, miten uskonnollinen yhteisö, joka on tarkoitettu tukemaan ihmisiä ja edistämään rauhaa ja rakkautta, voi näyttäytyä ristiriitaiselta, jos sen jäsenet käyttäytyvät vihamielisesti. Tällaisella toiminnalla voi olla laajoja seurauksia paitsi uskonnollisten yhteisöjen uskottavuudelle, myös sen maineelle yhteiskunnassa.

Viha tuhoaa sinut, myrkyllinen kristitty.


Tieteellisestä näkökulmasta viha ja vihapuhe voivat olla vahingollisia niin yksilölle kuin yhteisölle. Joskus kristillisen uskon nimissä tuotettu viha voi estää kristillisten arvojen toteutumista ja hajottaa yhteisöjä. Tällöin on tärkeää palata kristinuskon keskeisiin periaatteisiin, kuten rakkauden ja armon harjoittamiseen, ja pyrkiä ratkaisemaan ristiriidat rauhanomaisesti.

Anonyymi00047 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Sinä, ihmiskuntaa vihaava kristitty - sinä häpäiset koko kristillisen instituution.


Kun sanoin, ettää sinä häpäiset koko kristillisen instituution vihallaan" se tarkoittaa, että sinun toimintasi ja puheesi heikentävät kristinuskon arvoja ja julkikuvaa.


Tämä voi liittyä siihen, miten uskonnollinen yhteisö, joka on tarkoitettu tukemaan ihmisiä ja edistämään rauhaa ja rakkautta, voi näyttäytyä ristiriitaiselta, jos sen jäsenet käyttäytyvät vihamielisesti. Tällaisella toiminnalla voi olla laajoja seurauksia paitsi uskonnollisten yhteisöjen uskottavuudelle, myös sen maineelle yhteiskunnassa.

Viha tuhoaa sinut, myrkyllinen kristitty.


Tieteellisestä näkökulmasta viha ja vihapuhe voivat olla vahingollisia niin yksilölle kuin yhteisölle. Joskus kristillisen uskon nimissä tuotettu viha voi estää kristillisten arvojen toteutumista ja hajottaa yhteisöjä. Tällöin on tärkeää palata kristinuskon keskeisiin periaatteisiin, kuten rakkauden ja armon harjoittamiseen, ja pyrkiä ratkaisemaan ristiriidat rauhanomaisesti.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Sinä, ihmiskuntaa vihaava kristitty - sinä häpäiset koko kristillisen instituution.


Kun sanoin, ettää sinä häpäiset koko kristillisen instituution vihallaan" se tarkoittaa, että sinun toimintasi ja puheesi heikentävät kristinuskon arvoja ja julkikuvaa.

Anonyymi00048 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Sinä, ihmiskuntaa vihaava kristitty - sinä häpäiset koko kristillisen instituution.


Kun sanoin, ettää sinä häpäiset koko kristillisen instituution vihallaan" se tarkoittaa, että sinun toimintasi ja puheesi heikentävät kristinuskon arvoja ja julkikuvaa.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Sinä, ihmiskuntaa vihaava kristitty - sinä häpäiset koko kristillisen instituution.


Kun sanoin, ettää sinä häpäiset koko kristillisen instituution vihallaan" se tarkoittaa, että sinun toimintasi ja puheesi heikentävät kristinuskon arvoja ja julkikuvaa.


Viha vääristää uskon

myrkyllinen kristillisyys häpäisee kristinuskon

viha ei todista totuudesta, vaan pelosta

Tämä on perusteltua ja jopa tarpeellista sanoa ääneen.



Tämä vihan tie tie tuhoaa sinut.



Sinä olet tuho, ja maailma pärjää ilman sinua.


Kaikki, jotka kutsuu itseään kristityiksi, ei ole kristillistä.

viha, demonisointi ja ihmisarvon kieltäminen ovat ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa

uskonto voi muuttua vallan, pelon ja aggression välineeksi

Tämä ei ole kristinuskon vihaamista, vaan sen puolustamista väärinkäyttöä vastaan.

Anonyymi00049 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Sinä, ihmiskuntaa vihaava kristitty - sinä häpäiset koko kristillisen instituution.


Kun sanoin, ettää sinä häpäiset koko kristillisen instituution vihallaan" se tarkoittaa, että sinun toimintasi ja puheesi heikentävät kristinuskon arvoja ja julkikuvaa.


Viha vääristää uskon

myrkyllinen kristillisyys häpäisee kristinuskon

viha ei todista totuudesta, vaan pelosta

Tämä on perusteltua ja jopa tarpeellista sanoa ääneen.



Tämä vihan tie tie tuhoaa sinut.



Sinä olet tuho, ja maailma pärjää ilman sinua.


Kaikki, jotka kutsuu itseään kristityiksi, ei ole kristillistä.

viha, demonisointi ja ihmisarvon kieltäminen ovat ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa

uskonto voi muuttua vallan, pelon ja aggression välineeksi

Tämä ei ole kristinuskon vihaamista, vaan sen puolustamista väärinkäyttöä vastaan.

Lue lisää

Jeesus sanoi, että “kaikki, mitä teette toisille, teette itsellenne” — tämä pätee myös vihaan. Jos kristitty täyttää sydämensä vihalla, se on vain itsemurhaista, ei ainoastaan muille vaan myös itselle.


Jeesus opetti, että se, miten kohtelemme toisia, heijastuu lopulta myös meihin itseemme. Tämä pätee myös vihaan. Jos kristitty täyttää sydämensä vihalla, se ei vahingoita ainoastaan muita, vaan on myös hengellisesti itsetuhoista.

Vaikka Jeesus ei sanonut sanatarkasti, että ”kaikki, mitä teette toisille, teette itsellenne”, hän opetti saman periaatteen niin sanotussa kultaisessa säännössä: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12; Luuk. 6:31).

Anonyymi00051 kirjoitti:

Jeesus sanoi, että “kaikki, mitä teette toisille, teette itsellenne” — tämä pätee myös vihaan. Jos kristitty täyttää sydämensä vihalla, se on vain itsemurhaista, ei ainoastaan muille vaan myös itselle.


Jeesus opetti, että se, miten kohtelemme toisia, heijastuu lopulta myös meihin itseemme. Tämä pätee myös vihaan. Jos kristitty täyttää sydämensä vihalla, se ei vahingoita ainoastaan muita, vaan on myös hengellisesti itsetuhoista.

Vaikka Jeesus ei sanonut sanatarkasti, että ”kaikki, mitä teette toisille, teette itsellenne”, hän opetti saman periaatteen niin sanotussa kultaisessa säännössä: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12; Luuk. 6:31).

Lue lisää

Kaikki, jotka kutsuu itseään kristityiksi, ei ole kristillistä.

viha, demonisointi ja ihmisarvon kieltäminen ovat ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa

Anonyymi00051 kirjoitti:

Jeesus sanoi, että “kaikki, mitä teette toisille, teette itsellenne” — tämä pätee myös vihaan. Jos kristitty täyttää sydämensä vihalla, se on vain itsemurhaista, ei ainoastaan muille vaan myös itselle.


Jeesus opetti, että se, miten kohtelemme toisia, heijastuu lopulta myös meihin itseemme. Tämä pätee myös vihaan. Jos kristitty täyttää sydämensä vihalla, se ei vahingoita ainoastaan muita, vaan on myös hengellisesti itsetuhoista.

Vaikka Jeesus ei sanonut sanatarkasti, että ”kaikki, mitä teette toisille, teette itsellenne”, hän opetti saman periaatteen niin sanotussa kultaisessa säännössä: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (Matt. 7:12; Luuk. 6:31).

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tarkastellaan, miten "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" -lauseen kaltaiset ilmaisut edustavat vaarallista ja tuhoavaa vihapuhetta. Tässä muutama keskeinen näkökulma, joita voimme käsitellä tarkemmin:


Demonisointi ja Yleistys

Lauseessa käytetty termi "idän sikasontaoppi" on hyvin kärjistetty ja arkaainen ilmaus, joka ei vain hylkää toista uskoa, vaan myös halventaa ja demonisoi sen. Tällainen retoriikka vähättelee kokonaisia kulttuureja ja filosofioita, jotka voivat olla syvällisiä ja monimutkaisia. Toisen uskonnon tai filosofian esittäminen "sikasontana" ei ole vain erimielisyyksien ilmaisemista, vaan se edustaa välinpitämättömyyttä, jopa halveksuntaa. Tässä ei puhuta vain eri näkemyksistä – puhutaan siitä, että koko kulttuuri ja sen arvot on esitetty jollain tavalla alhaisina ja epäarvostettavina. Tällainen yleistys voi johtaa epäluuloon ja syrjintään, joka tuhoaa mahdollisuuden rakentavaan vuoropuheluun.



Vihapuheen Vaarat

Tämä lause on äärimmäinen ilmentymä vihapuheesta. Vihapuhe ei ole vain erimielisyyksien ilmaisemista, vaan se pyrkii luomaan "vihollisen", joka on vähemmän inhimillinen tai jopa moraalisesti alhaisempi kuin puhuja itse. Se ei ole enää keskustelua – se on hyökkäys, joka esittää toisen arvot ja uskomukset täysin vääriksi ja saastaisiksi. Tämä voi johtaa siihen, että koko yhteisöjä tai uskontokuntia ei nähdä enää "vastakkainasettelussa" toisten kanssa, vaan "epäinhimillisinä" ja "arvottomina".


Kristillisen Rakkauden ja Lähimmäisenrakkauden Väärinkäyttö

Tässä analyysissä tuo kristillinen lähimmäisenrakkaus asettuu keskiöön. Jeesus opetti rakastamaan kaikkia ihmisiä, ei vain niitä, jotka ajattelevat tai elävät samalla tavalla kuin me. Tällaisessa vihapuheessa ei ole jälkeäkään lähimmäisenrakkaudesta, koska sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään tai edes kunnioittamaan toisen ihmisen uskomuksia, pyritään tuomitsemaan ne. Tämä on ristiriidassa sen kristillisen opetuksen kanssa, joka korostaa myötätuntoa ja ymmärrystä kaikille ihmisille riippumatta heidän uskonnollisista tai filosofisista näkemyksistään.

Anonyymi00055 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tarkastellaan, miten "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" -lauseen kaltaiset ilmaisut edustavat vaarallista ja tuhoavaa vihapuhetta. Tässä muutama keskeinen näkökulma, joita voimme käsitellä tarkemmin:


Demonisointi ja Yleistys

Lauseessa käytetty termi "idän sikasontaoppi" on hyvin kärjistetty ja arkaainen ilmaus, joka ei vain hylkää toista uskoa, vaan myös halventaa ja demonisoi sen. Tällainen retoriikka vähättelee kokonaisia kulttuureja ja filosofioita, jotka voivat olla syvällisiä ja monimutkaisia. Toisen uskonnon tai filosofian esittäminen "sikasontana" ei ole vain erimielisyyksien ilmaisemista, vaan se edustaa välinpitämättömyyttä, jopa halveksuntaa. Tässä ei puhuta vain eri näkemyksistä – puhutaan siitä, että koko kulttuuri ja sen arvot on esitetty jollain tavalla alhaisina ja epäarvostettavina. Tällainen yleistys voi johtaa epäluuloon ja syrjintään, joka tuhoaa mahdollisuuden rakentavaan vuoropuheluun.



Vihapuheen Vaarat

Tämä lause on äärimmäinen ilmentymä vihapuheesta. Vihapuhe ei ole vain erimielisyyksien ilmaisemista, vaan se pyrkii luomaan "vihollisen", joka on vähemmän inhimillinen tai jopa moraalisesti alhaisempi kuin puhuja itse. Se ei ole enää keskustelua – se on hyökkäys, joka esittää toisen arvot ja uskomukset täysin vääriksi ja saastaisiksi. Tämä voi johtaa siihen, että koko yhteisöjä tai uskontokuntia ei nähdä enää "vastakkainasettelussa" toisten kanssa, vaan "epäinhimillisinä" ja "arvottomina".


Kristillisen Rakkauden ja Lähimmäisenrakkauden Väärinkäyttö

Tässä analyysissä tuo kristillinen lähimmäisenrakkaus asettuu keskiöön. Jeesus opetti rakastamaan kaikkia ihmisiä, ei vain niitä, jotka ajattelevat tai elävät samalla tavalla kuin me. Tällaisessa vihapuheessa ei ole jälkeäkään lähimmäisenrakkaudesta, koska sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään tai edes kunnioittamaan toisen ihmisen uskomuksia, pyritään tuomitsemaan ne. Tämä on ristiriidassa sen kristillisen opetuksen kanssa, joka korostaa myötätuntoa ja ymmärrystä kaikille ihmisille riippumatta heidän uskonnollisista tai filosofisista näkemyksistään.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku tuomitsee toisten uskontojen ja filosofioiden opit "sontaksi" tai "saastaksi", tämä tuomio on itse asiassa todella itsetuomio. Se, joka väittää muiden uskomusten olevan saastaisia tai vääristyneitä, ei näe omaa sokeuttaan – he itse elävät ideologisessa "sonnassa", eivätkä ymmärrä sitä. He sulkeutuvat niin vahvasti omaan maailmankuvaansa, että eivät näe oman ajattelunsa ja uskonsa rajoja ja virheitä.

Kristinuskon tai minkä tahansa uskon pitäminen ylhäisenä ja muiden "saastaisina" ei ole vain väärin, se on myös itsetuhoista. Jos uskoo, että oma usko on absoluuttinen totuus, eikä ole valmis kyseenalaistamaan sen mahdollisia vääristymiä, se johtaa itsetyytyväisyyteen ja uskomusten sulkeutumiseen. Tällöin ei ole enää tilaa oppia, kasvaa tai ymmärtää toisten ihmisyyttä ja kokemuksia.

Käytännössä, se joka katsoo toisia uskomuksia "sontaksi", on itse "sonnassa" omassa kapeassa ajattelussaan, koska hän ei ole valmis näkemään maailmaa laajemmin. Tällainen asenne ei edistä yhteisymmärrystä eikä kunnioitusta toisia kohtaan – se ainoastaan vahvistaa eroja ja luo muureja, jotka estävät rakentavan vuoropuhelun.

Anonyymi00056 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku tuomitsee toisten uskontojen ja filosofioiden opit "sontaksi" tai "saastaksi", tämä tuomio on itse asiassa todella itsetuomio. Se, joka väittää muiden uskomusten olevan saastaisia tai vääristyneitä, ei näe omaa sokeuttaan – he itse elävät ideologisessa "sonnassa", eivätkä ymmärrä sitä. He sulkeutuvat niin vahvasti omaan maailmankuvaansa, että eivät näe oman ajattelunsa ja uskonsa rajoja ja virheitä.

Kristinuskon tai minkä tahansa uskon pitäminen ylhäisenä ja muiden "saastaisina" ei ole vain väärin, se on myös itsetuhoista. Jos uskoo, että oma usko on absoluuttinen totuus, eikä ole valmis kyseenalaistamaan sen mahdollisia vääristymiä, se johtaa itsetyytyväisyyteen ja uskomusten sulkeutumiseen. Tällöin ei ole enää tilaa oppia, kasvaa tai ymmärtää toisten ihmisyyttä ja kokemuksia.

Käytännössä, se joka katsoo toisia uskomuksia "sontaksi", on itse "sonnassa" omassa kapeassa ajattelussaan, koska hän ei ole valmis näkemään maailmaa laajemmin. Tällainen asenne ei edistä yhteisymmärrystä eikä kunnioitusta toisia kohtaan – se ainoastaan vahvistaa eroja ja luo muureja, jotka estävät rakentavan vuoropuhelun.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku tuomitsee toisten uskontojen ja filosofioiden opit "sontaksi" tai "saastaksi", tämä tuomio on itse asiassa todella itsetuomio. Se, joka väittää muiden uskomusten olevan saastaisia tai vääristyneitä, ei näe omaa sokeuttaan – he itse elävät ideologisessa "sonnassa", eivätkä ymmärrä sitä. He sulkeutuvat niin vahvasti omaan maailmankuvaansa, että eivät näe oman ajattelunsa ja uskonsa rajoja ja virheitä.

Anonyymi00057 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku tuomitsee toisten uskontojen ja filosofioiden opit "sontaksi" tai "saastaksi", tämä tuomio on itse asiassa todella itsetuomio. Se, joka väittää muiden uskomusten olevan saastaisia tai vääristyneitä, ei näe omaa sokeuttaan – he itse elävät ideologisessa "sonnassa", eivätkä ymmärrä sitä. He sulkeutuvat niin vahvasti omaan maailmankuvaansa, että eivät näe oman ajattelunsa ja uskonsa rajoja ja virheitä.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kun joku tuomitsee toisten uskontojen ja filosofioiden opit "sontaksi" tai "saastaksi", tämä tuomio on itse asiassa todella itsetuomio


Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Kun kristitty tuomitsee tai vihaa ihmiskuntaa, hän ei ole uskollinen Jeesuksen opetuksille, jotka korostavat rakkautta, lähimmäisenrakkautta ja anteeksiantoa. Tässä piilee ristiriita: uskovat saattavat ajatella, että oma usko on "totuus", mutta he eivät näe, kuinka heidän viha ja tuomitseminen ovat itse asiassa saastuttaneet heidän sydämensä ja estävät heitä elämään oman uskonsa mukaan.

Anonyymi00060 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Kun kristitty tuomitsee tai vihaa ihmiskuntaa, hän ei ole uskollinen Jeesuksen opetuksille, jotka korostavat rakkautta, lähimmäisenrakkautta ja anteeksiantoa. Tässä piilee ristiriita: uskovat saattavat ajatella, että oma usko on "totuus", mutta he eivät näe, kuinka heidän viha ja tuomitseminen ovat itse asiassa saastuttaneet heidän sydämensä ja estävät heitä elämään oman uskonsa mukaan.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Kristitty, joka tuomitsee toisia ja vihaa heitä, on itse jäänyt kiinni omiin saastuneisiin ajatuksiinsa.


Hän on niin syvällä omassa epäaitoudessaan, liassaan, ettei pysty enää näkemään omaa saastumistaan.

Anonyymi00061 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Kristitty, joka tuomitsee toisia ja vihaa heitä, on itse jäänyt kiinni omiin saastuneisiin ajatuksiinsa.


Hän on niin syvällä omassa epäaitoudessaan, liassaan, ettei pysty enää näkemään omaa saastumistaan.

Lue lisää

Kristitty, joka vihaa ihmiskuntaa, ei ole valmis tunnustamaan omaa sokeuttaan, koska hänen oma maailmankuvansa on niin kiinni tuomitsemisessa ja erottamisessa, että hän ei enää pysty näkemään itseään "sonnassa". Hän ei voi kasvaa eikä parantua, koska hän ei näe sitä, että oma ajattelutapa on se, joka on saastuttanut hänen sydämensä ja sielunsa.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Kristitty, joka vihaa ihmiskuntaa, ei ole valmis tunnustamaan omaa sokeuttaan, koska hänen oma maailmankuvansa on niin kiinni tuomitsemisessa ja erottamisessa, että hän ei enää pysty näkemään itseään "sonnassa". Hän ei voi kasvaa eikä parantua, koska hän ei näe sitä, että oma ajattelutapa on se, joka on saastuttanut hänen sydämensä ja sielunsa.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Kristitty, joka tuomitsee toisia ja vihaa heitä, on itse jäänyt kiinni omiin saastuneisiin ajatuksiinsa.


Hän on niin syvällä omassa epäaitoudessaan, liassaan, ettei pysty enää näkemään omaa saastumistaan.

Tämä on karkeasti sanottu kuvaus siitä, kuinka henkilö on saastunut omilla ajatuksillaan, vihallaan ja tuomitsemisellaan.


Hän ei enää kykene erottamaan sitä, mikä on todellista ja puhdasta hänen omassa ajattelussaan, koska hän on niin syvällä tässä liassa, että se on hänelle normaalia.


Tämä kuvaa myös sitä, kuinka negatiiviset ja tuhoavat ajattelutavat voivat kasvaa ja juurtua niin syvälle, että ne muokkaavat henkilön maailmankuvan täysin.

Anonyymi00063 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Kristitty, joka tuomitsee toisia ja vihaa heitä, on itse jäänyt kiinni omiin saastuneisiin ajatuksiinsa.


Hän on niin syvällä omassa epäaitoudessaan, liassaan, ettei pysty enää näkemään omaa saastumistaan.

Tämä on karkeasti sanottu kuvaus siitä, kuinka henkilö on saastunut omilla ajatuksillaan, vihallaan ja tuomitsemisellaan.


Hän ei enää kykene erottamaan sitä, mikä on todellista ja puhdasta hänen omassa ajattelussaan, koska hän on niin syvällä tässä liassa, että se on hänelle normaalia.


Tämä kuvaa myös sitä, kuinka negatiiviset ja tuhoavat ajattelutavat voivat kasvaa ja juurtua niin syvälle, että ne muokkaavat henkilön maailmankuvan täysin.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Kristitty, joka tuomitsee toisia ja vihaa heitä, on itse jäänyt kiinni omiin saastuneisiin ajatuksiinsa.


Hän ei enää kykene erottamaan sitä, mikä on todellista ja puhdasta hänen omassa ajattelussaan, koska hän on niin syvällä tässä liassa, että se on hänelle normaalia.


Tämä kuvaa myös sitä, kuinka negatiiviset ja tuhoavat ajattelutavat voivat kasvaa ja juurtua niin syvälle, että ne muokkaavat henkilön maailmankuvan täysin.

Kyvyttömyys nähdä omaa saastumistaan

Tämä on kriittinen kohta: henkilö ei enää pysty näkemään omaa saastumistaan, koska hän on niin tottunut siihen. Hän ei ole enää riittävän itsekriittinen eikä halukas muuttamaan asenteitaan, vaikka ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä hänen pitäisi todella edustaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun joku on niin syvästi vangittuna omaan maailmankuvaansa, että kaikki muu näyttäytyy väärältä ja epäpuhtaalta, mutta oma ajattelu ei ole enää objektiivista.

Anonyymi00064 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Kristitty, joka tuomitsee toisia ja vihaa heitä, on itse jäänyt kiinni omiin saastuneisiin ajatuksiinsa.


Hän ei enää kykene erottamaan sitä, mikä on todellista ja puhdasta hänen omassa ajattelussaan, koska hän on niin syvällä tässä liassa, että se on hänelle normaalia.


Tämä kuvaa myös sitä, kuinka negatiiviset ja tuhoavat ajattelutavat voivat kasvaa ja juurtua niin syvälle, että ne muokkaavat henkilön maailmankuvan täysin.

Kyvyttömyys nähdä omaa saastumistaan

Tämä on kriittinen kohta: henkilö ei enää pysty näkemään omaa saastumistaan, koska hän on niin tottunut siihen. Hän ei ole enää riittävän itsekriittinen eikä halukas muuttamaan asenteitaan, vaikka ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä hänen pitäisi todella edustaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun joku on niin syvästi vangittuna omaan maailmankuvaansa, että kaikki muu näyttäytyy väärältä ja epäpuhtaalta, mutta oma ajattelu ei ole enää objektiivista.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Tämä on kriittinen kohta: henkilö ei enää pysty näkemään omaa saastumistaan, koska hän on niin tottunut siihen. Hän ei ole enää riittävän itsekriittinen eikä halukas muuttamaan asenteitaan, vaikka ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä hänen pitäisi todella edustaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun joku on niin syvästi vangittuna omaan maailmankuvaansa, että kaikki muu näyttäytyy väärältä ja epäpuhtaalta, mutta oma ajattelu ei ole enää objektiivista.

Anonyymi00065 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Tämä on kriittinen kohta: henkilö ei enää pysty näkemään omaa saastumistaan, koska hän on niin tottunut siihen. Hän ei ole enää riittävän itsekriittinen eikä halukas muuttamaan asenteitaan, vaikka ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä hänen pitäisi todella edustaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun joku on niin syvästi vangittuna omaan maailmankuvaansa, että kaikki muu näyttäytyy väärältä ja epäpuhtaalta, mutta oma ajattelu ei ole enää objektiivista.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Tämä on kriittinen kohta: henkilö ei enää pysty näkemään omaa saastumistaan, koska hän on niin tottunut siihen. Hän ei ole enää riittävän itsekriittinen eikä halukas muuttamaan asenteitaan, vaikka ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä hänen pitäisi todella edustaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun joku on niin syvästi vangittuna omaan maailmankuvaansa, että kaikki muu näyttäytyy väärältä ja epäpuhtaalta, mutta oma ajattelu ei ole enää objektiivista.



Tällaisessa ajattelussa ei ole enää tilaa kasvaa, oppia tai tunnistaa omia virheitään. Henkilö ei ole enää kykenevä tarkastelemaan itseään ulkopuolelta ja ymmärtämään, kuinka hänen oma ideologiansa on saastuttanut hänen mielensä. Hän on niin syvällä omassa epäaitoudessaan ja "liassaan", ettei voi enää havaita sitä, kuinka omat tuomitsevat ja välinpitämättömät asenteet ovat tehneet hänestä juuri sen, mitä hän tuomitsee muissa – epäaitoa ja saastunutta.

Anonyymi00066 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten


Tämä on kriittinen kohta: henkilö ei enää pysty näkemään omaa saastumistaan, koska hän on niin tottunut siihen. Hän ei ole enää riittävän itsekriittinen eikä halukas muuttamaan asenteitaan, vaikka ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä hänen pitäisi todella edustaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun joku on niin syvästi vangittuna omaan maailmankuvaansa, että kaikki muu näyttäytyy väärältä ja epäpuhtaalta, mutta oma ajattelu ei ole enää objektiivista.



Tällaisessa ajattelussa ei ole enää tilaa kasvaa, oppia tai tunnistaa omia virheitään. Henkilö ei ole enää kykenevä tarkastelemaan itseään ulkopuolelta ja ymmärtämään, kuinka hänen oma ideologiansa on saastuttanut hänen mielensä. Hän on niin syvällä omassa epäaitoudessaan ja "liassaan", ettei voi enää havaita sitä, kuinka omat tuomitsevat ja välinpitämättömät asenteet ovat tehneet hänestä juuri sen, mitä hän tuomitsee muissa – epäaitoa ja saastunutta.

Lue lisää

Tällaisessa ajattelussa ei ole enää tilaa kasvaa, oppia tai tunnistaa omia virheitään. Henkilö ei ole enää kykenevä tarkastelemaan itseään ulkopuolelta ja ymmärtämään, kuinka hänen oma ideologiansa on saastuttanut hänen mielensä. Hän on niin syvällä omassa epäaitoudessaan ja "liassaan", ettei voi enää havaita sitä, kuinka omat tuomitsevat ja välinpitämättömät asenteet ovat tehneet hänestä juuri sen, mitä hän tuomitsee muissa – epäaitoa ja saastunutta.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Tällaisessa ajattelussa ei ole enää tilaa kasvaa, oppia tai tunnistaa omia virheitään. Henkilö ei ole enää kykenevä tarkastelemaan itseään ulkopuolelta ja ymmärtämään, kuinka hänen oma ideologiansa on saastuttanut hänen mielensä. Hän on niin syvällä omassa epäaitoudessaan ja "liassaan", ettei voi enää havaita sitä, kuinka omat tuomitsevat ja välinpitämättömät asenteet ovat tehneet hänestä juuri sen, mitä hän tuomitsee muissa – epäaitoa ja saastunutta.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten.



Viha itsessään: Rakentamaton ja tuhoava tunne

Kristityn myrkyllinen viha on usein sokeaa ja rakentamatonta. Se syntyy usein siitä, että ihminen ei ole valmis kohtaamaan omia pelkojaan, epävarmuuksiaan tai epäkohtia yhteiskunnassa ja kääntää ne vihaiseksi tuomitsemiseksi. Tällöin viha ei ole pelkästään tunteiden purkausta, vaan ajattelutapa, joka on rakentunut vahvasti ideologian ja maailmankuvan ympärille.

Kun viha nousee uskonnollisista syistä, se vie mukanaan kaiken kyvyn myötätuntoon. Se johtaa yksinkertaistettuihin "me vastaan he" -ajattelumalleihin, joissa kaikki "ulkopuoliset" nähdään väärinä, epäpuhtaina ja tuomittavina. Tällöin ei enää ole tilaa aidolle ymmärrykselle, syvälliselle pohdinnalle tai toisten uskomusten kunnioittamiselle.

Anonyymi00068 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten.



Viha itsessään: Rakentamaton ja tuhoava tunne

Kristityn myrkyllinen viha on usein sokeaa ja rakentamatonta. Se syntyy usein siitä, että ihminen ei ole valmis kohtaamaan omia pelkojaan, epävarmuuksiaan tai epäkohtia yhteiskunnassa ja kääntää ne vihaiseksi tuomitsemiseksi. Tällöin viha ei ole pelkästään tunteiden purkausta, vaan ajattelutapa, joka on rakentunut vahvasti ideologian ja maailmankuvan ympärille.

Kun viha nousee uskonnollisista syistä, se vie mukanaan kaiken kyvyn myötätuntoon. Se johtaa yksinkertaistettuihin "me vastaan he" -ajattelumalleihin, joissa kaikki "ulkopuoliset" nähdään väärinä, epäpuhtaina ja tuomittavina. Tällöin ei enää ole tilaa aidolle ymmärrykselle, syvälliselle pohdinnalle tai toisten uskomusten kunnioittamiselle.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten.



Myrkyllinen viha saa kristityn uskomaan, että heidän uskomuksensa ovat absoluuttisia totuuksia, jotka oikeuttavat muiden tuomitsemisen. Tämä moralistinen asenne saa aikaan sen, että omat arvot nähdään ainoina oikeina, ja toiset uskomukset tai elämäntavat, jotka poikkeavat omista, tuomitaan.

Kristityn, joka ei kykene näkemään tätä asennettaan, voi olla vaikea ymmärtää, kuinka myrkyllistä tämä on. Hän saattaa ajatella, että hän puolustaa totuutta ja oikeudenmukaisuutta, mutta todellisuudessa hän on tuhoamassa itseään ja yhteisöään.

Tässä viha ei perustu enää kristillisiin arvoihin, vaan itseoikeutettuun ajatteluun, jossa oma ideologia asetetaan kaiken yläpuolelle. Se ei ole enää rakkautta tai armoa – se on ylpeyttä ja tuomitsemista.

Anonyymi00069 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten.



Myrkyllinen viha saa kristityn uskomaan, että heidän uskomuksensa ovat absoluuttisia totuuksia, jotka oikeuttavat muiden tuomitsemisen. Tämä moralistinen asenne saa aikaan sen, että omat arvot nähdään ainoina oikeina, ja toiset uskomukset tai elämäntavat, jotka poikkeavat omista, tuomitaan.

Kristityn, joka ei kykene näkemään tätä asennettaan, voi olla vaikea ymmärtää, kuinka myrkyllistä tämä on. Hän saattaa ajatella, että hän puolustaa totuutta ja oikeudenmukaisuutta, mutta todellisuudessa hän on tuhoamassa itseään ja yhteisöään.

Tässä viha ei perustu enää kristillisiin arvoihin, vaan itseoikeutettuun ajatteluun, jossa oma ideologia asetetaan kaiken yläpuolelle. Se ei ole enää rakkautta tai armoa – se on ylpeyttä ja tuomitsemista.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten.


Kun uskonnollinen yhteisö alkaa vähätellä tai jopa tuomita muita uskomuksia, maailmankatsomuksia tai elämäntapoja, se luo "me vastaan he" -kulttuurin, joka on täynnä vihaa ja pelkoa toisia kohtaan. Tässä ympäristössä viha ei ole vain yksilön tunne, vaan kollektiivinen, ja sitä pidetään oikeutettuna.


Karmallinen silmukka: Viha itsessään estää rakkauden

Kristityn myrkyllinen viha voi olla niin syvälle juurtunutta, että se estää henkilöä näkemästä itseään ja muita kristillisten arvojen valossa. Viha ei anna tilaa myötätunnolle tai anteeksiannolle, jotka ovat keskeisiä kristinuskon perusperiaatteita. Jos kristitty ei kykene myöntämään omia virheitään, ei kyetä myöskään hyväksymään muita tai itseään. Tämä on myrkyllinen kehä, jossa vihalle ei ole loppua.

Kun viha on niin syvällä, ei ole enää tilaa itsekylläisyydelle tai itsensä tarkastelulle. Tällöin henkilö alkaa heijastaa omaa vihaansa toisiin ja tuomita heidät samalla tavalla, kuin hän itse on ehkä kokenut tulleensa tuomituksi. Näin pyhä opetus rakkaudesta ja armosta jää taka-alalle, ja sen tilalle tulee epäinhimillinen ja tuhoisa asenne.

Anonyymi00070 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et ymmärrä, ihmiskuntaa vihaava, että olet itse sonnassa kaulaan myöten.


Kun uskonnollinen yhteisö alkaa vähätellä tai jopa tuomita muita uskomuksia, maailmankatsomuksia tai elämäntapoja, se luo "me vastaan he" -kulttuurin, joka on täynnä vihaa ja pelkoa toisia kohtaan. Tässä ympäristössä viha ei ole vain yksilön tunne, vaan kollektiivinen, ja sitä pidetään oikeutettuna.


Karmallinen silmukka: Viha itsessään estää rakkauden

Kristityn myrkyllinen viha voi olla niin syvälle juurtunutta, että se estää henkilöä näkemästä itseään ja muita kristillisten arvojen valossa. Viha ei anna tilaa myötätunnolle tai anteeksiannolle, jotka ovat keskeisiä kristinuskon perusperiaatteita. Jos kristitty ei kykene myöntämään omia virheitään, ei kyetä myöskään hyväksymään muita tai itseään. Tämä on myrkyllinen kehä, jossa vihalle ei ole loppua.

Kun viha on niin syvällä, ei ole enää tilaa itsekylläisyydelle tai itsensä tarkastelulle. Tällöin henkilö alkaa heijastaa omaa vihaansa toisiin ja tuomita heidät samalla tavalla, kuin hän itse on ehkä kokenut tulleensa tuomituksi. Näin pyhä opetus rakkaudesta ja armosta jää taka-alalle, ja sen tilalle tulee epäinhimillinen ja tuhoisa asenne.

Lue lisää

Kristityn myrkyllinen viha voi olla niin syvälle juurtunutta, että se estää henkilöä näkemästä itseään ja muita kristillisten arvojen valossa. Viha ei anna tilaa myötätunnolle tai anteeksiannolle, jotka ovat keskeisiä kristinuskon perusperiaatteita. Jos kristitty ei kykene myöntämään omia virheitään, ei kyetä myöskään hyväksymään muita tai itseään. Tämä on myrkyllinen kehä, jossa vihalle ei ole loppua.

Kun viha on niin syvällä, ei ole enää tilaa itsekylläisyydelle tai itsensä tarkastelulle. Tällöin henkilö alkaa heijastaa omaa vihaansa toisiin ja tuomita heidät samalla tavalla, kuin hän itse on ehkä kokenut tulleensa tuomituksi. Näin pyhä opetus rakkaudesta ja armosta jää taka-alalle, ja sen tilalle tulee epäinhimillinen ja tuhoisa asenne.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Kristityn myrkyllinen viha voi olla niin syvälle juurtunutta, että se estää henkilöä näkemästä itseään ja muita kristillisten arvojen valossa. Viha ei anna tilaa myötätunnolle tai anteeksiannolle, jotka ovat keskeisiä kristinuskon perusperiaatteita. Jos kristitty ei kykene myöntämään omia virheitään, ei kyetä myöskään hyväksymään muita tai itseään. Tämä on myrkyllinen kehä, jossa vihalle ei ole loppua.

Kun viha on niin syvällä, ei ole enää tilaa itsekylläisyydelle tai itsensä tarkastelulle. Tällöin henkilö alkaa heijastaa omaa vihaansa toisiin ja tuomita heidät samalla tavalla, kuin hän itse on ehkä kokenut tulleensa tuomituksi. Näin pyhä opetus rakkaudesta ja armosta jää taka-alalle, ja sen tilalle tulee epäinhimillinen ja tuhoisa asenne.

Lue lisää

Tällöin henkilö alkaa heijastaa omaa vihaansa toisiin ja tuomita heidät samalla tavalla, kuin hän itse on ehkä kokenut tulleensa tuomituksi. Näin pyhä opetus rakkaudesta ja armosta jää taka-alalle, ja sen tilalle tulee epäinhimillinen ja tuhoisa asenne.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Tällöin henkilö alkaa heijastaa omaa vihaansa toisiin ja tuomita heidät samalla tavalla, kuin hän itse on ehkä kokenut tulleensa tuomituksi. Näin pyhä opetus rakkaudesta ja armosta jää taka-alalle, ja sen tilalle tulee epäinhimillinen ja tuhoisa asenne.

Lue lisää

Myrkyllinen viha ja sen vaikutus yhteiskuntaan

Kristityn myrkyllinen viha ei ole vain yksilön ongelma, vaan sillä voi olla laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vihamieliset asenteet voivat johtaa eriarvoisuuteen, syrjintään ja jopa väkivaltaan. Uskonnollisen vihaisuuden voimistuminen voi osaltaan ruokkia uskonnollisia konflikteja ja yhteiskunnallista jakautumista.

Esimerkiksi, kun kristityt pitävät omia uskomuksiaan "totuutena" ja tuomitsevat kaikkia muita "väärinä" tai "saastaisina", se voi helposti johtaa toisten oikeuksien polkemiseen ja vihamielisten toimien oikeuttamiseen. Uskonnollinen viha voi estää yhteiskunnan kehityksen ja rauhanomaisen rinnakkaiselon.


Viha ja sen tuhoava voima

Kristityn myrkyllinen viha on monimutkainen ja tuhoisa ilmiö, joka ei ole vain ristiriidassa uskonnon ydinopetusten kanssa, vaan se myös eristää ja polarisoituu yhteiskunnassa. Se on kehityksen este ja estää henkilöä ja yhteisöjä näkemästä toisia ihmisiä ihmisinä. Kristinuskon ydinarvot ovat rakkaus, armo ja lähimmäisenrakkaus, ja jos nämä arvot jäävät taka-alalle vihalle ja tuomitsemiselle, koko uskonnollinen kokemus vääristyy. Vihalla ei ole koskaan päämäärää, ja se vie aina meidät kauemmas kristinuskon todellisesta sanomasta.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Myrkyllinen viha ja sen vaikutus yhteiskuntaan

Kristityn myrkyllinen viha ei ole vain yksilön ongelma, vaan sillä voi olla laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vihamieliset asenteet voivat johtaa eriarvoisuuteen, syrjintään ja jopa väkivaltaan. Uskonnollisen vihaisuuden voimistuminen voi osaltaan ruokkia uskonnollisia konflikteja ja yhteiskunnallista jakautumista.

Esimerkiksi, kun kristityt pitävät omia uskomuksiaan "totuutena" ja tuomitsevat kaikkia muita "väärinä" tai "saastaisina", se voi helposti johtaa toisten oikeuksien polkemiseen ja vihamielisten toimien oikeuttamiseen. Uskonnollinen viha voi estää yhteiskunnan kehityksen ja rauhanomaisen rinnakkaiselon.


Viha ja sen tuhoava voima

Kristityn myrkyllinen viha on monimutkainen ja tuhoisa ilmiö, joka ei ole vain ristiriidassa uskonnon ydinopetusten kanssa, vaan se myös eristää ja polarisoituu yhteiskunnassa. Se on kehityksen este ja estää henkilöä ja yhteisöjä näkemästä toisia ihmisiä ihmisinä. Kristinuskon ydinarvot ovat rakkaus, armo ja lähimmäisenrakkaus, ja jos nämä arvot jäävät taka-alalle vihalle ja tuomitsemiselle, koko uskonnollinen kokemus vääristyy. Vihalla ei ole koskaan päämäärää, ja se vie aina meidät kauemmas kristinuskon todellisesta sanomasta.

Lue lisää

Vihalla ei ole koskaan päämäärää, ja se vie aina meidät kauemmas kristinuskon todellisesta sanomasta.

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et tajua, kuinka syvällä sameassa mudassa sinä itse rämpit, vaikka vihaat juuri sitä, mihin itsekin uponnut olet.

Anonyymi00076 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et tajua, kuinka syvällä sameassa mudassa sinä itse rämpit, vaikka vihaat juuri sitä, mihin itsekin uponnut olet.

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et ymmärrä, kuinka syvälle sameaan sontaan, mutaan olet uppoutunut, vaikka itse tuomitset juuri sen, mihin omat jalkasi uppoavat.

Saatat vihata sitä, mutta et ole sen parempi – olet vain hukkumassa samaan mutaan, jonka kauheutta julistat.

Anonyymi00077 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et ymmärrä, kuinka syvälle sameaan sontaan, mutaan olet uppoutunut, vaikka itse tuomitset juuri sen, mihin omat jalkasi uppoavat.

Saatat vihata sitä, mutta et ole sen parempi – olet vain hukkumassa samaan mutaan, jonka kauheutta julistat.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et edes tajua, kuinka syvälle siihen sameaan, haisevaan sontaan olet vajonnut, vaikka itse tuomitset juuri sen, mihin itsekin olet takertunut.


Kritisoit sitä, vihaat sitä, mutta et ymmärrä, että olet jo pitkään ollut yhtä likainen kuin se, mitä halveksit.


Sanoit mitä tahansa, et ole yhtään sen parempi – olet juurikin se, jota inhoat, ja hukut itse samaan mutaan, jonka kuolemaa huudat.

Anonyymi00078 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et edes tajua, kuinka syvälle siihen sameaan, haisevaan sontaan olet vajonnut, vaikka itse tuomitset juuri sen, mihin itsekin olet takertunut.


Kritisoit sitä, vihaat sitä, mutta et ymmärrä, että olet jo pitkään ollut yhtä likainen kuin se, mitä halveksit.


Sanoit mitä tahansa, et ole yhtään sen parempi – olet juurikin se, jota inhoat, ja hukut itse samaan mutaan, jonka kuolemaa huudat.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et edes ymmärrä, kuinka syvälle siihen sameaan, haisevaan sontaan olet vajonnut – siihen samaan, jota niin suurella itseoikeudella tuomitset ja vihaat.


Kritisoit hinduja, raivoat kaikelle, mutta et tajua, että olet jo itse upotettu siihen kaikkeen, mitä halveksit.


Vaalit niitä samoja ilkeitä asioita, jotka olet päättänyt hylätä.


Luulet olevasi parempi, mutta et ole; olet juurikin sama lika, jota yrität paeta.


Olet hukassa omassa mädässä mudassasi, ja vaikka kuinka huutaisit, et pääse pois – etkä huomaa, että syyllisyys on sinussa itsessäsi, siinä missä kaikessa, mitä vihaat.

Anonyymi00079 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Et edes ymmärrä, kuinka syvälle siihen sameaan, haisevaan sontaan olet vajonnut – siihen samaan, jota niin suurella itseoikeudella tuomitset ja vihaat.


Kritisoit hinduja, raivoat kaikelle, mutta et tajua, että olet jo itse upotettu siihen kaikkeen, mitä halveksit.


Vaalit niitä samoja ilkeitä asioita, jotka olet päättänyt hylätä.


Luulet olevasi parempi, mutta et ole; olet juurikin sama lika, jota yrität paeta.


Olet hukassa omassa mädässä mudassasi, ja vaikka kuinka huutaisit, et pääse pois – etkä huomaa, että syyllisyys on sinussa itsessäsi, siinä missä kaikessa, mitä vihaat.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Et kuitenkaan itse ymmärrä, kuinka syvälle olet jo vajonnut siihen samaan sameaan, löyhkäävään mutaan, jota raivoisasti tuomitset. Et ole sen yläpuolella – olet sen sisällä.

Huudat hinduja ja muita vastaan, syljet kaikkea kohti, mutta et näe, että kannat jo itsessäsi kaiken sen, mitä väität vihaavasi.

Vaalit samoja ilkeitä asenteita ja myrkkyä, jotka olet julistanut hylänneesi.

Luulet olevasi parempi, puhtaampi, oikeamielinen – mutta et ole. Olet juuri sitä samaa likaa, jota yrität epätoivoisesti paeta.

Et pääse enää pois omasta saastastasi; olet kokonaan saastunut. Pyörit mädässä mudassasi ja syytät maailmaa, vaikka syyllisyys on sinussa itsessäsi.

Taistelet pahaa vastaan ymmärtämättä, että se paha, jota vastaan hyökkäät, on jo sinussa.

Anonyymi00080 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Et kuitenkaan itse ymmärrä, kuinka syvälle olet jo vajonnut siihen samaan sameaan, löyhkäävään mutaan, jota raivoisasti tuomitset. Et ole sen yläpuolella – olet sen sisällä.

Huudat hinduja ja muita vastaan, syljet kaikkea kohti, mutta et näe, että kannat jo itsessäsi kaiken sen, mitä väität vihaavasi.

Vaalit samoja ilkeitä asenteita ja myrkkyä, jotka olet julistanut hylänneesi.

Luulet olevasi parempi, puhtaampi, oikeamielinen – mutta et ole. Olet juuri sitä samaa likaa, jota yrität epätoivoisesti paeta.

Et pääse enää pois omasta saastastasi; olet kokonaan saastunut. Pyörit mädässä mudassasi ja syytät maailmaa, vaikka syyllisyys on sinussa itsessäsi.

Taistelet pahaa vastaan ymmärtämättä, että se paha, jota vastaan hyökkäät, on jo sinussa.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Ironista vain, että puhut kuin joku, joka kuvittelee seisovansa kuivalla maalla, vaikka olet kaulaa myöten samassa löyhkäävässä liemessä.

Raivoat, syljet ja tuomitset, mutta et tajua: et taistele sontaa vastaan – olet sen tuote.

Kaikki se, mitä väität vihaavasi, elää sinussa täysillä. Sama katkeruus, sama viha, sama myrkky.

Julistat puhtautta, mutta vaalit pahuutta. Huudat totuutta, mutta puhut valheesta käsin.

Luulet olevasi irti siitä kaikesta, mutta et ole koskaan ollutkaan. Olet jo kokonaan saastunut, eikä tästä ole enää paluuta.

Pyörit omassa mudassasi ja syytät kaikkea muuta, koska et kestä nähdä peiliin.

Taistelet pahaa vastaan – ja silti et ymmärrä, että se paha olet sinä itse.

Anonyymi00081 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Ironista vain, että puhut kuin joku, joka kuvittelee seisovansa kuivalla maalla, vaikka olet kaulaa myöten samassa löyhkäävässä liemessä.

Raivoat, syljet ja tuomitset, mutta et tajua: et taistele sontaa vastaan – olet sen tuote.

Kaikki se, mitä väität vihaavasi, elää sinussa täysillä. Sama katkeruus, sama viha, sama myrkky.

Julistat puhtautta, mutta vaalit pahuutta. Huudat totuutta, mutta puhut valheesta käsin.

Luulet olevasi irti siitä kaikesta, mutta et ole koskaan ollutkaan. Olet jo kokonaan saastunut, eikä tästä ole enää paluuta.

Pyörit omassa mudassasi ja syytät kaikkea muuta, koska et kestä nähdä peiliin.

Taistelet pahaa vastaan – ja silti et ymmärrä, että se paha olet sinä itse.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Mutta vielä vähemmän kiinnostavaa on se itsepetos, jossa kuvittelet olevasi siitä irti. Puhut kuin joku, joka seisoo puhtaalla maalla ja osoittelee alaspäin, vaikka todellisuudessa olet jo kaulaa myöten uponnut samaan sameaan, löyhkäävään mutaan. Et ole sen vastakohta. Et ole sen yläpuolella. Olet sen ilmentymä.

Raivoat, tuomitset ja syljet kaikkea kohti, mikä ei sovi omaan kapeaan kehikkoosi. Huudat hinduille, opille, maailmalle, ikään kuin paha olisi aina jossain muualla. Mutta et pysähdy hetkeksikään katsomaan itseäsi – koska jos katsoisit, näkisit saman pimeyden, jota vastaan väität taistelevasi.

Väität hylänneesi pahuuden, mutta vaalit sitä joka sanassa.
Väität etsiväsi puhtautta, mutta ruokit vihaa.
Väität puolustavasi totuutta, mutta elät katkeruudesta.

Kaikki se, mitä halveksit, on jo sinussa juurtuneena. Sama ylimielisyys, sama tarve tuntea itsensä paremmaksi kuin muut. Et ole vapaa – olet koukussa siihen vihaan, jota ilman et enää osaa olla.

Ja kaikkein säälittävintä on se, että luulet tämän tekevän sinusta vahvan. Että tämä raivo antaisi sinulle oikeutuksen. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, kuinka syvälle olet jo vajonnut. Olet niin läpikotaisin saastunut, ettet enää edes haista omaa löyhkääsi.

Yrität paeta sitä likaa, mutta viet sen mukanasi kaikkialle.
Yrität tappaa pahaa, mutta kannat sitä omassa sydämessäsi.
Yrität pelastua, mutta et myönnä olevasi se, mikä on rikki.

Et ole eksynyt siksi, että maailma on paha. Olet eksynyt, koska et suostu näkemään itseäsi. Ja niin kauan kuin jatkat näin, et pääse pois mädästäsi – et siksi, että joku estäisi sinua, vaan siksi, että olet jo tullut osaksi sitä, mitä väität vihaavasi.

Taistelet pahaa vastaan koko voimallasi.
Ja silti et ymmärrä kaikkein yksinkertaisinta asiaa:
se paha ei ole vastassasi.
Se seisoo peilissä.

Anonyymi00082 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Mutta vielä vähemmän kiinnostavaa on se itsepetos, jossa kuvittelet olevasi siitä irti. Puhut kuin joku, joka seisoo puhtaalla maalla ja osoittelee alaspäin, vaikka todellisuudessa olet jo kaulaa myöten uponnut samaan sameaan, löyhkäävään mutaan. Et ole sen vastakohta. Et ole sen yläpuolella. Olet sen ilmentymä.

Raivoat, tuomitset ja syljet kaikkea kohti, mikä ei sovi omaan kapeaan kehikkoosi. Huudat hinduille, opille, maailmalle, ikään kuin paha olisi aina jossain muualla. Mutta et pysähdy hetkeksikään katsomaan itseäsi – koska jos katsoisit, näkisit saman pimeyden, jota vastaan väität taistelevasi.

Väität hylänneesi pahuuden, mutta vaalit sitä joka sanassa.
Väität etsiväsi puhtautta, mutta ruokit vihaa.
Väität puolustavasi totuutta, mutta elät katkeruudesta.

Kaikki se, mitä halveksit, on jo sinussa juurtuneena. Sama ylimielisyys, sama tarve tuntea itsensä paremmaksi kuin muut. Et ole vapaa – olet koukussa siihen vihaan, jota ilman et enää osaa olla.

Ja kaikkein säälittävintä on se, että luulet tämän tekevän sinusta vahvan. Että tämä raivo antaisi sinulle oikeutuksen. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, kuinka syvälle olet jo vajonnut. Olet niin läpikotaisin saastunut, ettet enää edes haista omaa löyhkääsi.

Yrität paeta sitä likaa, mutta viet sen mukanasi kaikkialle.
Yrität tappaa pahaa, mutta kannat sitä omassa sydämessäsi.
Yrität pelastua, mutta et myönnä olevasi se, mikä on rikki.

Et ole eksynyt siksi, että maailma on paha. Olet eksynyt, koska et suostu näkemään itseäsi. Ja niin kauan kuin jatkat näin, et pääse pois mädästäsi – et siksi, että joku estäisi sinua, vaan siksi, että olet jo tullut osaksi sitä, mitä väität vihaavasi.

Taistelet pahaa vastaan koko voimallasi.
Ja silti et ymmärrä kaikkein yksinkertaisinta asiaa:
se paha ei ole vastassasi.
Se seisoo peilissä.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Olet niin uppoutunut omaan ylpeyteesi, että et edes huomaa, kuinka syvälle olet vajonnut siihen sameaan liejuun, jota niin itseoikeutetusti tuomitset. Sinulla on kyky raivota kaikelle, mitä et ymmärrä – kritisoida, tuomita, vihailla – mutta et tajua, että se kaikki on jo sinussa, aivan yhtä syvällä kuin kaikessa siinä, mitä halveksit ja hylkäät.

Luulethan olevasi puhdas, parempi, mutta et olekaan. Olet juuri se sama saasta, jota niin kovasti yrität paeta. Juuri ne asiat, joita olet päättänyt hylätä ja karttaa, ovat niitä, joita itsekin vaalit. Puhut toisten virheistä, mutta et näe omiasi. Hyväksyt itsesi siinä synkimmässä muodossa, mutta et kykene katselemaan itseäsi ilman harhaista kiihkoa ja katkeruutta.

Ja mitä enemmän taistelisit kaikkea, mitä vihaat, sitä syvemmälle upotat itsesi. Olet niin sokea omalle saastallesi, etkä tiedosta, että kaikki se, mitä vihaat, on jo sinussa – ja tuomitset sen, koska et osaa katsoa peiliin. Huudat, kiroat, taistelet pahuuden ja vääränmukaisuuden kanssa, mutta et ymmärrä, että suurin taistelu on jo sisälläsi.


Et voi paeta itseäsi. Et voi kieltää sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi, koska se ei ole muualla kuin sinussa. Voit yrittää juosta, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen samaan, sameaan suohon. Syyllisyys ei ole vain ulkopuolellasi, se on osa sinua – eikä sen käsittäminen ole helppoa, mutta se on ainoa tie vapautukseen.

Anonyymi00083 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Olet niin uppoutunut omaan ylpeyteesi, että et edes huomaa, kuinka syvälle olet vajonnut siihen sameaan liejuun, jota niin itseoikeutetusti tuomitset. Sinulla on kyky raivota kaikelle, mitä et ymmärrä – kritisoida, tuomita, vihailla – mutta et tajua, että se kaikki on jo sinussa, aivan yhtä syvällä kuin kaikessa siinä, mitä halveksit ja hylkäät.

Luulethan olevasi puhdas, parempi, mutta et olekaan. Olet juuri se sama saasta, jota niin kovasti yrität paeta. Juuri ne asiat, joita olet päättänyt hylätä ja karttaa, ovat niitä, joita itsekin vaalit. Puhut toisten virheistä, mutta et näe omiasi. Hyväksyt itsesi siinä synkimmässä muodossa, mutta et kykene katselemaan itseäsi ilman harhaista kiihkoa ja katkeruutta.

Ja mitä enemmän taistelisit kaikkea, mitä vihaat, sitä syvemmälle upotat itsesi. Olet niin sokea omalle saastallesi, etkä tiedosta, että kaikki se, mitä vihaat, on jo sinussa – ja tuomitset sen, koska et osaa katsoa peiliin. Huudat, kiroat, taistelet pahuuden ja vääränmukaisuuden kanssa, mutta et ymmärrä, että suurin taistelu on jo sisälläsi.


Et voi paeta itseäsi. Et voi kieltää sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi, koska se ei ole muualla kuin sinussa. Voit yrittää juosta, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen samaan, sameaan suohon. Syyllisyys ei ole vain ulkopuolellasi, se on osa sinua – eikä sen käsittäminen ole helppoa, mutta se on ainoa tie vapautukseen.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et ymmärrä, kuinka syvälle sameaan sontaan, mutaan olet uppoutunut, vaikka itse tuomitset juuri sen, mihin omat jalkasi uppoavat.

Anonyymi00084 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Et ymmärrä, kuinka syvälle sameaan sontaan, mutaan olet uppoutunut, vaikka itse tuomitset juuri sen, mihin omat jalkasi uppoavat.

Lue lisää

On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Anonyymi00085 kirjoitti:

On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Lue lisää

"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Miten henkilö, joka käyttää tuollaista kieltä, itse asiassa projektoi oman pahuuden ja vihan muihin. Tässä on todella syvällinen psykologinen ja moraalinen paradoksi: joku, joka sanoo toisten olevan kaiken pahuuden ruumillistumia, tekee itse itsestään tämän pahuuden ruumiillistuman.

Anonyymi00086 kirjoitti:

"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Miten henkilö, joka käyttää tuollaista kieltä, itse asiassa projektoi oman pahuuden ja vihan muihin. Tässä on todella syvällinen psykologinen ja moraalinen paradoksi: joku, joka sanoo toisten olevan kaiken pahuuden ruumillistumia, tekee itse itsestään tämän pahuuden ruumiillistuman.

Lue lisää

"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Sanot halveksivasi idän rauhanfilosofioita, kuin se tekisi sinusta jotenkin kirkkaamman ja puhtaamman. Kuvittelet seisovasi kuivalla maalla, osoittelevasi mutaa alaspäin – vaikka olet itse jo kaulaa myöten siinä samassa liemessä. Et ole vastakohta sille, mitä vihaat. Olet sen tiivistymä.

Huudat hinduille, uskonnoille ja opeille, ikään kuin paha olisi aina jossain muualla. Sinulle se on hindulaisuudessa, ajattelussa, toisissa ihmisissä.


Kaikki se, mitä halveksit, on jo sinussa: ylimielisyys, pelko, pakonomainen tarve olla oikeassa. Et ole vapaa – olet riippuvainen vihastasi. Ilman sitä et tiedä kuka olet.

Ja pahinta on, että luulet tämän olevan voimaa. Että raivosi olisi rohkeutta ja tuomiosi moraalia. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, kuinka syvälle olet uponnut. Olet niin tottunut omaan katkuusi, ettet enää edes huomaa sitä.

Yrität tappaa pahaa, mutta kannat sitä mukanasi. Yrität pelastua, mutta kieltäydyt myöntämästä, mikä sinussa on rikki. Yrität paeta likaa, mutta viet sen kaikkialle.

Et ole eksynyt siksi, että maailma olisi turmeltunut. Olet eksynyt, koska et suostu katsomaan itseäsi. Ja niin kauan kuin jatkat sormella osoittamista, et nouse suosta – et siksi, että joku estäisi sinua, vaan siksi, että olet jo sulautunut siihen, mitä väität vastustavasi.

Taistelet pahaa vastaan koko voimallasi, etkä silti ymmärrä yksinkertaisinta asiaa:
paha ei seiso edessäsi. Se katsoo sinua peilistä.

Missä tahansa, kunhan ei itsessäsi. Sillä jos pysähtyisit katsomaan, näkisit saman pimeyden, jonka väität tunnistavasi muissa. Ja se pelottaa sinua enemmän kuin mikään vieras oppi.


Julistat hylänneesi pahuuden, mutta jokainen sanasi tihkuu katkeruutta. Puhut totuudesta, mutta ravitset itsepetosta. Puhut puhtaudesta, mutta elät vihasta.

Anonyymi00087 kirjoitti:

"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Sanot halveksivasi idän rauhanfilosofioita, kuin se tekisi sinusta jotenkin kirkkaamman ja puhtaamman. Kuvittelet seisovasi kuivalla maalla, osoittelevasi mutaa alaspäin – vaikka olet itse jo kaulaa myöten siinä samassa liemessä. Et ole vastakohta sille, mitä vihaat. Olet sen tiivistymä.

Huudat hinduille, uskonnoille ja opeille, ikään kuin paha olisi aina jossain muualla. Sinulle se on hindulaisuudessa, ajattelussa, toisissa ihmisissä.


Kaikki se, mitä halveksit, on jo sinussa: ylimielisyys, pelko, pakonomainen tarve olla oikeassa. Et ole vapaa – olet riippuvainen vihastasi. Ilman sitä et tiedä kuka olet.

Ja pahinta on, että luulet tämän olevan voimaa. Että raivosi olisi rohkeutta ja tuomiosi moraalia. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, kuinka syvälle olet uponnut. Olet niin tottunut omaan katkuusi, ettet enää edes huomaa sitä.

Yrität tappaa pahaa, mutta kannat sitä mukanasi. Yrität pelastua, mutta kieltäydyt myöntämästä, mikä sinussa on rikki. Yrität paeta likaa, mutta viet sen kaikkialle.

Et ole eksynyt siksi, että maailma olisi turmeltunut. Olet eksynyt, koska et suostu katsomaan itseäsi. Ja niin kauan kuin jatkat sormella osoittamista, et nouse suosta – et siksi, että joku estäisi sinua, vaan siksi, että olet jo sulautunut siihen, mitä väität vastustavasi.

Taistelet pahaa vastaan koko voimallasi, etkä silti ymmärrä yksinkertaisinta asiaa:
paha ei seiso edessäsi. Se katsoo sinua peilistä.

Missä tahansa, kunhan ei itsessäsi. Sillä jos pysähtyisit katsomaan, näkisit saman pimeyden, jonka väität tunnistavasi muissa. Ja se pelottaa sinua enemmän kuin mikään vieras oppi.


Julistat hylänneesi pahuuden, mutta jokainen sanasi tihkuu katkeruutta. Puhut totuudesta, mutta ravitset itsepetosta. Puhut puhtaudesta, mutta elät vihasta.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Raivoat rauhaa vastaan, koska sisälläsi ei ole rauhaa. Halveksit hiljaisuutta, koska se paljastaisi tyhjyytesi. Syljet oppia, joka puhuu katsomaan itseä, koska et uskalla katsoa.

Ja siksi huudat. Tuomitset. Kärjistät. Tarvitset vihollisen, koska ilman vihollista joutuisit kohtaamaan itsesi. On helpompaa kutsua toista saastaksi kuin myöntää oma likaisuutensa. On helpompaa pilkata kuin pysähtyä. On helpompaa vihata kuin nähdä.

Et elä totuudessa etkä valheessa. Elät turtumuksessa. Et ole eksynyt matkalla – olet jäänyt paikallesi ja kutsunut sitä vakaumukseksi.

Anonyymi00088 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Raivoat rauhaa vastaan, koska sisälläsi ei ole rauhaa. Halveksit hiljaisuutta, koska se paljastaisi tyhjyytesi. Syljet oppia, joka puhuu katsomaan itseä, koska et uskalla katsoa.

Ja siksi huudat. Tuomitset. Kärjistät. Tarvitset vihollisen, koska ilman vihollista joutuisit kohtaamaan itsesi. On helpompaa kutsua toista saastaksi kuin myöntää oma likaisuutensa. On helpompaa pilkata kuin pysähtyä. On helpompaa vihata kuin nähdä.

Et elä totuudessa etkä valheessa. Elät turtumuksessa. Et ole eksynyt matkalla – olet jäänyt paikallesi ja kutsunut sitä vakaumukseksi.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Ja niin jatkat elämääsi mudassa, vakuuttaen itsellesi, ettei muuta olekaan. Että kaikki muu on harhaa, heikkoutta tai ”sonnaa”. Mutta syvällä, aivan siellä missä et enää katso, tiedät kyllä: et ole vapaa. Et ole kirkas. Olet vain tottunut pimeyteesi.

Anonyymi00089 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Ja niin jatkat elämääsi mudassa, vakuuttaen itsellesi, ettei muuta olekaan. Että kaikki muu on harhaa, heikkoutta tai ”sonnaa”. Mutta syvällä, aivan siellä missä et enää katso, tiedät kyllä: et ole vapaa. Et ole kirkas. Olet vain tottunut pimeyteesi.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Niin sanot, ja luulet sanoneesi jotain ratkaisevaa. Luulit vetäneesi rajan, osoittaneesi selkärankaa, puolustaneesi puhtautta. Todellisuudessa et lausunut totuutta vaan tunnustuksen – et siksi, että tietäisit paremmin, vaan siksi, ettet enää erota missä itse seisot.

Et hylkää idän filosofiaa sen vuoksi, että olisit nähnyt sen tyhjäksi. Hylkäät sen, koska et kestä sitä katsetta, jonka se kääntäisi sinuun. Se ei hyökkää sinua vastaan, se ei edes väitä olevansa oikeassa – ja juuri siksi se on sinulle sietämätöntä. Se ei anna sinulle vihollista, vain peilin.

Sinä taas tarvitset vihollisen. Ilman vihollista et tiedä kuka olet.

Puhut sonnanopista, koska olet niin syvällä omassa liejussasi, ettet enää erota hajua. Et siksi, että olisit sen yläpuolella, vaan siksi, että olet kasvanut siihen kiinni. Muta tuntuu sinusta maalta. Katkeruus tuntuu vakaumukselta. Raivo tuntuu selkeydeltä.

Anonyymi00090 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Niin sanot, ja luulet sanoneesi jotain ratkaisevaa. Luulit vetäneesi rajan, osoittaneesi selkärankaa, puolustaneesi puhtautta. Todellisuudessa et lausunut totuutta vaan tunnustuksen – et siksi, että tietäisit paremmin, vaan siksi, ettet enää erota missä itse seisot.

Et hylkää idän filosofiaa sen vuoksi, että olisit nähnyt sen tyhjäksi. Hylkäät sen, koska et kestä sitä katsetta, jonka se kääntäisi sinuun. Se ei hyökkää sinua vastaan, se ei edes väitä olevansa oikeassa – ja juuri siksi se on sinulle sietämätöntä. Se ei anna sinulle vihollista, vain peilin.

Sinä taas tarvitset vihollisen. Ilman vihollista et tiedä kuka olet.

Puhut sonnanopista, koska olet niin syvällä omassa liejussasi, ettet enää erota hajua. Et siksi, että olisit sen yläpuolella, vaan siksi, että olet kasvanut siihen kiinni. Muta tuntuu sinusta maalta. Katkeruus tuntuu vakaumukselta. Raivo tuntuu selkeydeltä.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Puhut sonnanopista, koska olet niin syvällä omassa liejussasi, ettet enää erota hajua. Et siksi, että olisit sen yläpuolella, vaan siksi, että olet kasvanut siihen kiinni. Muta tuntuu sinusta maalta. Katkeruus tuntuu vakaumukselta. Raivo tuntuu selkeydeltä.

Ja tämä on se todellinen tragedia: et ole vain mudassa – sinä puolustat sitä.
Rakennat identiteettisi sen varaan. Nimität kaikkea muuta harhaksi, koska jos myöntäisit vaihtoehdon, koko rakennelma romahtaisi.

Idän rauhanopit eivät uhkaa sinua siksi, että ne olisivat vääriä, vaan siksi, että ne eivät tarvitse sinun vihaasi ollakseen olemassa. Ne puhuvat hiljaisuudesta, itsensä näkemisestä, irti päästämisestä – asioista, joihin sinulla ei ole enää pääsyä. Sinulle hiljaisuus ei ole rauhaa vaan paniikkia, koska siellä ei ole mitään mihin sylkeä.

Siksi huudat. Siksi pilkkaat.

Anonyymi00091 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Puhut sonnanopista, koska olet niin syvällä omassa liejussasi, ettet enää erota hajua. Et siksi, että olisit sen yläpuolella, vaan siksi, että olet kasvanut siihen kiinni. Muta tuntuu sinusta maalta. Katkeruus tuntuu vakaumukselta. Raivo tuntuu selkeydeltä.

Ja tämä on se todellinen tragedia: et ole vain mudassa – sinä puolustat sitä.
Rakennat identiteettisi sen varaan. Nimität kaikkea muuta harhaksi, koska jos myöntäisit vaihtoehdon, koko rakennelma romahtaisi.

Idän rauhanopit eivät uhkaa sinua siksi, että ne olisivat vääriä, vaan siksi, että ne eivät tarvitse sinun vihaasi ollakseen olemassa. Ne puhuvat hiljaisuudesta, itsensä näkemisestä, irti päästämisestä – asioista, joihin sinulla ei ole enää pääsyä. Sinulle hiljaisuus ei ole rauhaa vaan paniikkia, koska siellä ei ole mitään mihin sylkeä.

Siksi huudat. Siksi pilkkaat.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Siksi huudat.
Siksi pilkkaat.
Siksi tarvitset halveksuntaa.

Et elä totuudessa etkä valheessa. Elät turtuneessa ylpeydessä, jossa viha korvaa ajattelun ja varmuus korvaa ymmärryksen. Olet vakuuttunut puhtaudestasi vain siksi, ettet enää muista miltä puhdas tuntuu.

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi” ei ole lausuma maailmasta. Se on lause, joka paljastaa sinut.

Se kertoo, ettet ole vapaa. Se kertoo, että pelkäät. Se kertoo, että olet juuttunut siihen samaan mutaan, jota kutsut toisten opiksi.

Ja kaikkein traagisinta ei ole se, että olet eksynyt – vaan se, että kutsut eksymistä vakaumukseksi ja sokeutta uskollisuudeksi. Et siksi, että joku pakottaisi sinut, vaan siksi, että et enää uskalla nähdä itseäsi ilman vihaa.

Anonyymi00092 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Siksi huudat.
Siksi pilkkaat.
Siksi tarvitset halveksuntaa.

Et elä totuudessa etkä valheessa. Elät turtuneessa ylpeydessä, jossa viha korvaa ajattelun ja varmuus korvaa ymmärryksen. Olet vakuuttunut puhtaudestasi vain siksi, ettet enää muista miltä puhdas tuntuu.

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi” ei ole lausuma maailmasta. Se on lause, joka paljastaa sinut.

Se kertoo, ettet ole vapaa. Se kertoo, että pelkäät. Se kertoo, että olet juuttunut siihen samaan mutaan, jota kutsut toisten opiksi.

Ja kaikkein traagisinta ei ole se, että olet eksynyt – vaan se, että kutsut eksymistä vakaumukseksi ja sokeutta uskollisuudeksi. Et siksi, että joku pakottaisi sinut, vaan siksi, että et enää uskalla nähdä itseäsi ilman vihaa.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Se ei ole rohkea lause, vaan paljastus. Et sano sitä siksi, että olisit vapaa, vaan siksi, että olet jumissa. Olet niin syvällä omassa liejussasi, että kutsut sitä maaksi ja kaikkea muuta saastaksi. Et hylkää rauhaa, koska näkisit sen tyhjäksi, vaan koska se pakottaisi sinut katsomaan itseäsi ilman vihaa – etkä osaa olla ilman sitä.

Et ole puhdas etkä selkeä. Olet turtunut. Muta ei haise sille, joka on elänyt siinä tarpeeksi kauan.
Ja se on koko tragedia: et elä valheessa vaan tottumuksessa, et seiso totuudessa vaan puolustat kuoppaasi, ja kutsut sokeutta vakaumukseksi.

Tuo lause ei kerro mitään idän opeista. Se kertoo, että et uskalla kohdata peiliä.

Anonyymi00093 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Se ei ole rohkea lause, vaan paljastus. Et sano sitä siksi, että olisit vapaa, vaan siksi, että olet jumissa. Olet niin syvällä omassa liejussasi, että kutsut sitä maaksi ja kaikkea muuta saastaksi. Et hylkää rauhaa, koska näkisit sen tyhjäksi, vaan koska se pakottaisi sinut katsomaan itseäsi ilman vihaa – etkä osaa olla ilman sitä.

Et ole puhdas etkä selkeä. Olet turtunut. Muta ei haise sille, joka on elänyt siinä tarpeeksi kauan.
Ja se on koko tragedia: et elä valheessa vaan tottumuksessa, et seiso totuudessa vaan puolustat kuoppaasi, ja kutsut sokeutta vakaumukseksi.

Tuo lause ei kerro mitään idän opeista. Se kertoo, että et uskalla kohdata peiliä.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.