Vaimoni ja johtajat novelli

Jossain oli sellainen novelli kuin Johtajan hyväksikäyttö. Tarkoittanetkohan sitä?

Olisiko alku tämän tyylinen?
"Meillä oli vaimon kanssa aikomuksena viettää heinäkuinen lomaviikko Lappia kierrellen ja olin sitä varten varannut jo kevättalvella firman mökin Kittilän Sirkasta. Lähdimme ajamaan pohjoista kohti varhain aamulla, kun oli vielä viileää ja utuista, mutta kova helle sai päivän mittaan ilmastoimattoman automme muuttumaan sardiinipurkiksi. Lohduttelin Maria, että pian pääsisimme pulahtamaan vaikka naku-uinnille järveen. Kun pääsimme kelopirtin pihalle, huomasimme autonperän kiiltelevän pusikosta. Navigaattori näytti kyllä, että paikan olisi pitänyt olla oikea. Rupesin tutkimaan autoa tarkemmin ja muistin nähneeni sen joskus työpaikan pihalla. Etupihalla oli jonkinlainen grillauspaikka ja erotin sieltä neljä leveää, punakkaa naamaa, jotka naureskelivat äänekkäästi. Piru vie, keskushallinnon porukkaa! Eivätkö ne osaa edes kalenteria lukea oikein?!
Vaikka olin enemmän siellä haalariosastolla, ottivat pamput minut avosylin vastaan ja tunkivat väkisin tuontioluen kouraan. Aloimme oikoa päällekkäisyyksiä ja kävi ilmi, että nelikko ei ollut muistanut edes katsoa varauskalenteria, kun olivat ottaneet keulan kohti Narvikin seminaaria. Hallintojohtaja sammalsi minulle, että jokakesäinen seminaari oli heille oiva tekosyy ryypiskellä ja kalastaa viikko Lapissa ilman vaimojen nalkutusta. Kun miehet olivat joka tapauksessa huomenissa jatkamassa matkaansa, sovimme, että yöpyisimme porukalla isossa mökissä. Me nukkuisimme alakerran makuuhuoneessa ja johtajat parvella. Eihän heistä tuossa kunnossa olisi rattiin. Mari oli kuumasta automatkasta kiukkuinen ja äkäili minulle, että hyvin alkoi tämäkin reissu. Koko ilta piti katsella lihavien ukkojen ryyppäämistä ja rälläämistä. Lohduttelin, että eihän tässä mennyt kuin ilta hukkaan, mutta rouva oli nyt sillä tuulella.
Kylmälaukku kolisi ja vuodevaatteet lentelivät. Kalja antoi kipinää vatsanpohjaan ja kun mökissä pauhaava myrsky ei näyttänyt laantuvan, päätin käydä kiskaisemassa muutaman neuvoa antavan johtajien seurassa. Nuotion, makkaroiden ja viskipullon ääressä tosin johtajatkin muuttuivat Artoksi, Pentiksi, Sepoksi ja Ramiksi. Kaikki jo yli viisikymppisiä pönäköitä ukkoja. Kyselin miehiltä saaliista, mutta he valittelivat, ettei Levin villeimmästä yökerhosta ollut löytynyt edes yhtään yksinhuoltajaa. Yhtään perhovapaa tai muutakaan kalastusvälinettä en erottanut miesten matkatavaroista, vaikka muuten heillä oli kalliit jahtipuvut päällä. Että sellainen reissu. Viskiä ja konjakkia löytyi, puhumattakaan kaljasta, jota he avokätisesti tuputtivat. Tuotantojohtaja-Rami esitteli minulle ”julmetun kallista” kameraansa, johon hän oli taltioinut, kun Pena oli pudonnut eilen Tornionjokeen kusireissulla."