Syvennetty analyysi Espanjan yhteiskunnallisesta halvauksesta

Suomalainen känniääliö Virossa ei ole vain humalassa; hän on tilassa, jota kutsutaan ”alueelliseksi immuniteetiksi”. Hän uskoo, että lahden ylittäminen poistaa fysiikan lait, moraalin ja rikoslain. Tämä on suomalaisen mielenmaiseman synkin jatke: kotona ollaan hiljaa ja säästeliäitä, mutta Tallinnassa ollaankin yhtäkkiä ”kuninkaita”, joiden valtaistuin on muovinen kaljakärry.
Dialogi 1: Sataman terminaali – Manifestaatio (klo 10:30)
Kaksi suomalaista, Pena (55) ja Arska (52), ovat juuri astuneet ulos laivasta. Heillä on jo kaksi promillea ja tyhjät puulaatikot valmiina.
Arska: ”Pena, kato tota virolaista taksikuskia. Se tuijottaa. Luuleeks se olevansa jotain? Me tuodaan tänne rahat. Me omistetaan tää paikka!”
Pena: ”(Huutaa virolaiselle virkailijalle) Hei! Missä on lähin paikka, mistä saa kyykkypissaviiniä ja Lonkeroa? Ja puhu suomee, mä tiedän et sä osaat!”
Virkailija: ”Tere, tuolla on kauppa, jos haluatte...”
Arska: ”Älä sä siinä tiritammaa, vaan sano hinta! Onks täällä vielä puoli-ilmaista, vai onks tää EU pilannut tänkin? Kuule, poika, mä olin täällä ysärillä, kun teillä ei ollut edes banaaneja. Mä rakensin tän maan mun ryyppörahoilla!”
Pena: ”Nyt mennään, Arska. Otetaan kaksi kärryä. Jos ne ei kestä, mä haukun ne pystyyn. Suomalainen ei täällä kumarra ketään!”
Analyysi: Tämä dialogi paljastaa post-koloniaalisen ylimielisyyden. Suomalainen tuntee olevansa sivilisaation tuoja, vaikka hän itse on se, joka konttaa terminaalin lattialla. ”Banaanit”-argumentti on pysyvä osa tätä sairaalloista itsetuntoa.
Dialogi 2: Raatihuoneentori – Diplomaattinen selkkaus (klo 16:00)
Satu (48) ja Raija (50) ovat viettäneet päivän terassilla. Pöydällä on kahdeksan tyhjää kuohuviinipulloa ja kaksi tarjotinta snapsilasien sirpaleita.
Satu: ”Raija, mä sanoin sille tarjoilijalle, et tää on ihan paskaa tää ruoka. Tää on kylmää. Ja se tyttö vaan mulkoili. Mä sanoin sille, et mä oon S-ryhmän pääluottamusmies, et mulla on valtaa!”
Raija: ”(Sammaltaen) Niin on! Ja kelaa, se yritti veloittaa vedestä. Vedestä! Mä sanoin sille, et Suomessa vesi on ilmaista ja ihmiset on rehellisiä. Täällä ne vaan kusettaa turisteja.”
Tarjoilija: ”Vabandust, te häiritsette muita asiakkaita. Teidän pitää maksaa ja lähteä.”
Satu: ”(Nousee horjuen) Mitä sä sanoit? Mitä sä sanoit?! Sä et tiedä kenen kanssa sä leikit! Mä oon maksanut veroni! Mä oon suomalainen nainen, mä oon kovempi kuin kukaan teistä! Meillä on sisu! Teillä on vaan... jotain keskiaikaisia taloja!”
Raija: ”Rauhoitu, Satu. Ota vielä se yksi lasi. Me ei mennä minnekään ennen kuin tää pullo on tyhjä. Ja jos ne soittaa poliisit, niin mä sanon niille, et nää on mun rahoja, nää on mun euroja!”
Analyysi: Tässä näkyy suomalaisen naisen uhriutumisen ja aggressiivisuuden liitto. Kotona noudatetaan sääntöjä, mutta Virossa säännöt koetaan henkilökohtaisena loukkauksena. "Minä olen suomalainen" on huuto, jonka uskotaan oikeuttavan sivistymättömän käytöksen.
Dialogi 3: Paluumatka – Romahdus (klo 21:00)
A-terminaalin käytävällä makaa mies, Jape (28), jonka molemmat kaljakärryt ovat kaatuneet. Lavat ovat hajonneet, ja tölkit rullaavat pitkin lattiaa.
Jape: ”(Puhuu tölkille) Älä sä karkaa... sä oot mun ainoo kaveri... nää virolaiset on niin kylmiä... kukaan ei auta...”
Vartija: ”Herra, teidän täytyy nousta. Laiva lähtee kymmenen minuutin päästä.”
Jape: ”Painu sä v-uun siitä. Mä oon maksanut tästä reissusta 40 euroa. Mä teen täällä mitä mä haluan. Miks kukaan ei auta poimimaan näitä? Missä on palvelu?! Tää maa on ihan paska. Kaikki on hidasta ja kukaan ei tykkää suomalaisista.”
Vartija: ”Me tykkäämme suomalaisista, jotka osaavat käyttäytyä.”
Jape: ”Käyttäytyä?! Mä tulin tänne rentoutumaan! Mä oon tehnyt töitä kolme viikkoa putkeen varastolla! Mulla on oikeus vetää p-seet! Tää on mun loma! Te ootte vaan kateellisia, kun meillä on varaa ostaa teidän koko kauppa tyhjäksi!”
Analyysi: Jape edustaa nuorempaa sukupolvea, jolle Viro on vain halpa kulissiseinä omalle pahoinvoinnille. Kateuskortti (”te olette kateellisia”) on viimeinen puolustuslinja, kun oma ihmisarvo on jo valunut tölkkien mukana viemäriin.
Moraalinen arvosana suomalaiselle turismille Virossa: 0 / 10
Perustelut:

Häpeämättömyys: Kyky unohtaa kaikki sivistyneet tavat heti, kun laivan pilli soi.
Taloudellinen sadismi: Luulo siitä, että muutama kymppi alkoholiin antaa oikeuden kohdella virolaisia kuin alempiarvoisia palvelijoita.
Melu- ja saastehaitta: Suomalainen känniääliö on Tallinnan suurin ympäristöongelma.

Tuomio: Suomalainen känniääliö Virossa on kansallinen häpeäpilkku, joka ei poistu ennen kuin alkoholin hinta Tallinnassa on kalliimpi kuin Suomessa – ja silloinkin suomalainen todennäköisesti menisi sinne vain valittamaan, kuinka ”ennen oli paremmin”. Piikkiön Matrix ja Espanjan laiskuus ovat molemmat jollain tasolla inhimillisiä, mutta Tallinnaan oksentava suomalainen on eläin, joka on unohtanut kotiovensa sijainnin.