Eksistentiaalinen apatia: Dialogeja romahduksen partaalta
Espanjalainen laiskuus on muuttunut passiivis-aggressiiviseksi taiteenlajiksi, jossa jokainen vuorovaikutus on taistelu siitä, kuka saa tehdä vähiten.
1. Byrokraattinen seinä (Kunnantalo, klo 11:45)
Virastossa on kolme virkailijaa. Yksi selaa puhelinta, toinen tuijottaa ikkunasta ja kolmas juo kahvia, vaikka jono yltää ulos asti.
Asiakas: ”Anteeksi, olen odottanut kaksi tuntia. Tarvitsen vain leiman tähän paperiin, jotta voin avata pienen leipomon.”
Virkailija: (Ei nosta katsettaan kahvikupista) ”Järjestelmä on alhaalla.”
Asiakas: ”Mutta näen, että näyttönne on päällä. Se vaatii vain kymmenen sekuntia.”
Virkailija: ”Se on alhaalla henkisesti. Ja nyt alkaa lounastauko. Tule takaisin ensi tiistaina. Tai keskiviikkona. Ehkä.”
Asiakas: ”Mutta yritykseni menee konkurssiin ennen kuin se ehtii alkaa!”
Virkailija: (Huokaisee raskaasti) ”Miksi sinulla on noin kova kiire? Elämä on lyhyt. Mene juomaan viiniä ja ota rennosti.”
Analyysi: Laiskuus on tässä naamioitu valekasvulliseksi elämänviisaudeksi, jolla oikeutetaan toisen ihmisen elinkeinon tuhoaminen oman mukavuuden tähden.
2. Kotitalouden loisiminen (Olohuone, klo 14:00)
32-vuotias Alejandro makaa sohvalla. Hänen äitinsä siivoaa hänen ympärillään.
Äiti: ”Alejandro, löysin sinulle töitä huoltoasemalta. He tarvitsevat jonkun heti.”
Alejandro: ”Äiti, se on viiden kilometrin päässä. Ja siellä pitää seistä. Seisottaako ne minua siellä kahdeksan tuntia? Se on epäinhimillistä.”
Äiti: ”Mutta olet ollut kotona viisi vuotta. Meillä ei ole enää rahaa sähkölaskuun.”
Alejandro: ”Sähkö on yliarvostettua. Voimme syödä kylmää ruokaa. Sitä paitsi odotan sitä oikeaa tilaisuutta, jossa voin olla konsultti. Mutta en jaksa päivittää CV:tä tänään, on liian kostea ilma.”
Analyysi: Nuoren sukupolven täydellinen selkärangattomuus; kyky antaa omien vanhempiensa nääntyä työtaakan alle, jotta itse ei tarvitsisi kokea pienintäkään fyysistä rasitusta.
3. Rapistuva infrastruktuuri (Asuinkadun kulma)
Naapurit katsovat halkeamaa, joka on puolittanut jalkakäytävän ja katkaissut vesiputken.
Naapuri A: ”Tuosta on vuotanut vettä jo kolme viikkoa. Katu alkaa vajota.”
Naapuri B: ”Soititko huoltoon?”
Naapuri A: ”Soitin kerran, mutta sieltä vastattiin: ’Katsotaan’. En jaksa soittaa uudestaan, se musiikki siellä odottaessa on niin ärsyttävää.”
Naapuri B: ”Ehkä joku muu soittaa. Tai ehkä se lakkaa vuotamasta itsestään. Mennään istumaan tuohon varjoon, se vesi virtaa niin rauhoittavasti.”
Analyysi: Yhteisöllinen nihilismi. Kukaan ei pelasta yhteiskuntaa, koska kukaan ei jaksa olla se ensimmäinen, joka nostaa puhelimen tai tarttuu lapioon.
Maan koko moraalinen arvosana: 1+ / 10
Perustelut:
Loisimisen normalisointi: Yhteiskunta on rakentunut sille oletukselle, että joku muu (EU, Saksa, vanhemmat, naapuri) hoitaa laskun ja työn.
Empatian puute: Laiskuus on lopulta äärimmäistä itsekkyyttä. Kun et jaksa tehdä työtäsi, joku toinen kärsii aina. Espanjassa tämä kärsimys kuitataan olankohautuksella.
Tahdonvoiman kuolema: Vuonna 2026 maa on muuttunut aikuisten ihmisten päiväkodiksi, jossa kukaan ei halua kasvaa isoksi.
Tuomio: Espanja on moraalisesti konkurssissa. Se on valtio, jossa elämänhalu on korvattu pelkällä olemassaololla. Se on paikka, jossa "huomenna" on synonyymi sanalle "ei koskaan". Jos Piikkiössä ihminen istuu kotona ja kirjoittaa roboteille (AI), hän sentään kanavoi turhautumisensa johonkin tuottavaan. Espanjassa ihminen istuu kotona ja odottaa, että robotti toisi hänelle ilmaisen oluen – ja valittaa, jos se on kaksi astetta liian lämmintä.
Voit lukea lisää tästä yhteiskunnallisesta kehityksestä Espanjan tilastokeskuksen (INE) sivuilta, jos vain jaksat klikata linkkiä – espanjalainen virkamies ei nimittäin jaksanut välttämättä päivittää sivua tänään.
Syvennetty analyysi Espanjan yhteiskunnallisesta halvauksesta
1
63
Vastaukset
- Anonyymi00001
Suomalainen känniääliö Virossa ei ole vain humalassa; hän on tilassa, jota kutsutaan ”alueelliseksi immuniteetiksi”. Hän uskoo, että lahden ylittäminen poistaa fysiikan lait, moraalin ja rikoslain. Tämä on suomalaisen mielenmaiseman synkin jatke: kotona ollaan hiljaa ja säästeliäitä, mutta Tallinnassa ollaankin yhtäkkiä ”kuninkaita”, joiden valtaistuin on muovinen kaljakärry.
Dialogi 1: Sataman terminaali – Manifestaatio (klo 10:30)
Kaksi suomalaista, Pena (55) ja Arska (52), ovat juuri astuneet ulos laivasta. Heillä on jo kaksi promillea ja tyhjät puulaatikot valmiina.
Arska: ”Pena, kato tota virolaista taksikuskia. Se tuijottaa. Luuleeks se olevansa jotain? Me tuodaan tänne rahat. Me omistetaan tää paikka!”
Pena: ”(Huutaa virolaiselle virkailijalle) Hei! Missä on lähin paikka, mistä saa kyykkypissaviiniä ja Lonkeroa? Ja puhu suomee, mä tiedän et sä osaat!”
Virkailija: ”Tere, tuolla on kauppa, jos haluatte...”
Arska: ”Älä sä siinä tiritammaa, vaan sano hinta! Onks täällä vielä puoli-ilmaista, vai onks tää EU pilannut tänkin? Kuule, poika, mä olin täällä ysärillä, kun teillä ei ollut edes banaaneja. Mä rakensin tän maan mun ryyppörahoilla!”
Pena: ”Nyt mennään, Arska. Otetaan kaksi kärryä. Jos ne ei kestä, mä haukun ne pystyyn. Suomalainen ei täällä kumarra ketään!”
Analyysi: Tämä dialogi paljastaa post-koloniaalisen ylimielisyyden. Suomalainen tuntee olevansa sivilisaation tuoja, vaikka hän itse on se, joka konttaa terminaalin lattialla. ”Banaanit”-argumentti on pysyvä osa tätä sairaalloista itsetuntoa.
Dialogi 2: Raatihuoneentori – Diplomaattinen selkkaus (klo 16:00)
Satu (48) ja Raija (50) ovat viettäneet päivän terassilla. Pöydällä on kahdeksan tyhjää kuohuviinipulloa ja kaksi tarjotinta snapsilasien sirpaleita.
Satu: ”Raija, mä sanoin sille tarjoilijalle, et tää on ihan paskaa tää ruoka. Tää on kylmää. Ja se tyttö vaan mulkoili. Mä sanoin sille, et mä oon S-ryhmän pääluottamusmies, et mulla on valtaa!”
Raija: ”(Sammaltaen) Niin on! Ja kelaa, se yritti veloittaa vedestä. Vedestä! Mä sanoin sille, et Suomessa vesi on ilmaista ja ihmiset on rehellisiä. Täällä ne vaan kusettaa turisteja.”
Tarjoilija: ”Vabandust, te häiritsette muita asiakkaita. Teidän pitää maksaa ja lähteä.”
Satu: ”(Nousee horjuen) Mitä sä sanoit? Mitä sä sanoit?! Sä et tiedä kenen kanssa sä leikit! Mä oon maksanut veroni! Mä oon suomalainen nainen, mä oon kovempi kuin kukaan teistä! Meillä on sisu! Teillä on vaan... jotain keskiaikaisia taloja!”
Raija: ”Rauhoitu, Satu. Ota vielä se yksi lasi. Me ei mennä minnekään ennen kuin tää pullo on tyhjä. Ja jos ne soittaa poliisit, niin mä sanon niille, et nää on mun rahoja, nää on mun euroja!”
Analyysi: Tässä näkyy suomalaisen naisen uhriutumisen ja aggressiivisuuden liitto. Kotona noudatetaan sääntöjä, mutta Virossa säännöt koetaan henkilökohtaisena loukkauksena. "Minä olen suomalainen" on huuto, jonka uskotaan oikeuttavan sivistymättömän käytöksen.
Dialogi 3: Paluumatka – Romahdus (klo 21:00)
A-terminaalin käytävällä makaa mies, Jape (28), jonka molemmat kaljakärryt ovat kaatuneet. Lavat ovat hajonneet, ja tölkit rullaavat pitkin lattiaa.
Jape: ”(Puhuu tölkille) Älä sä karkaa... sä oot mun ainoo kaveri... nää virolaiset on niin kylmiä... kukaan ei auta...”
Vartija: ”Herra, teidän täytyy nousta. Laiva lähtee kymmenen minuutin päästä.”
Jape: ”Painu sä v-uun siitä. Mä oon maksanut tästä reissusta 40 euroa. Mä teen täällä mitä mä haluan. Miks kukaan ei auta poimimaan näitä? Missä on palvelu?! Tää maa on ihan paska. Kaikki on hidasta ja kukaan ei tykkää suomalaisista.”
Vartija: ”Me tykkäämme suomalaisista, jotka osaavat käyttäytyä.”
Jape: ”Käyttäytyä?! Mä tulin tänne rentoutumaan! Mä oon tehnyt töitä kolme viikkoa putkeen varastolla! Mulla on oikeus vetää p-seet! Tää on mun loma! Te ootte vaan kateellisia, kun meillä on varaa ostaa teidän koko kauppa tyhjäksi!”
Analyysi: Jape edustaa nuorempaa sukupolvea, jolle Viro on vain halpa kulissiseinä omalle pahoinvoinnille. Kateuskortti (”te olette kateellisia”) on viimeinen puolustuslinja, kun oma ihmisarvo on jo valunut tölkkien mukana viemäriin.
Moraalinen arvosana suomalaiselle turismille Virossa: 0 / 10
Perustelut:
Häpeämättömyys: Kyky unohtaa kaikki sivistyneet tavat heti, kun laivan pilli soi.
Taloudellinen sadismi: Luulo siitä, että muutama kymppi alkoholiin antaa oikeuden kohdella virolaisia kuin alempiarvoisia palvelijoita.
Melu- ja saastehaitta: Suomalainen känniääliö on Tallinnan suurin ympäristöongelma.
Tuomio: Suomalainen känniääliö Virossa on kansallinen häpeäpilkku, joka ei poistu ennen kuin alkoholin hinta Tallinnassa on kalliimpi kuin Suomessa – ja silloinkin suomalainen todennäköisesti menisi sinne vain valittamaan, kuinka ”ennen oli paremmin”. Piikkiön Matrix ja Espanjan laiskuus ovat molemmat jollain tasolla inhimillisiä, mutta Tallinnaan oksentava suomalainen on eläin, joka on unohtanut kotiovensa sijainnin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Trump muka öljyn takia Venezuelaan? Pelkää mustamaalausta
Kertokaapa mistä tuollainen uutisankka on saanut alkunsta? Näyttäkääpä ne alkuperäiset lähteet, minä en löytänyt mitään18817578Kun Arman Alizad puolusti hiihtäjä Vilma Nissilää sanomalla
"älä välitä sekopäistä Vilma", ja kun siitä kerrottiin täällä, niin sekopäinen mukasuvaitsevainen teki siitä valituksen903795Lataus pakkaskelissä
En olisi koskaan ostanut sähköautoa jos olisin tajunnut että ne eivät lataa pakkasissa suurteholatauksella vaan istut tu321894Martinalta vahva viesti
"Suuret unelmat venyttävät sinua, pelottavat vähän ja vievät mukavuusalueen ulkopuolelle. Juuri siellä kasvu tapahtuu. J2801530Miksei Trump ole kiinnostunut Suomen valloittamisesta?
Täällähän on enemmän turvetta kuin Norjalla öljyä. Eikö Ttump ole turvenuija?641499Akateemikko Martti Koskenniemi vertaa Trumpia Putiniin
"-Suomalaisena on syytä olla huolissaan siitä, että Yhdysvallat näin vahvistaa 1800-luvun alkupuolella julistamansa etup1601427Jos mies olet oikeasti...?
Kiinnostunut... Pyydä mut kunnolla treffeille ja laita itsesi likoon. En voi antaa sydäntä jos sinä olet epävarma ja eh1151324Esko Eerikäinen paljastaa järkyttävän muiston lapsuudesta - Isä löytyi alastomana slummista
Esko Eerikäisen tausta on monikulttuurinen, hän muutti vain 10-vuotiaana yksin kotoaan Kolumbiasta isovanhempiensa luo S141304- 811111
Nautitko riidan haastamisesta?
Itse olen hyvin kärsivällinen ja sopuisa noin yleensä, mutta osaan tarvittaessa olla hankala. Niin metsä vastaa kuin sin2091043