Valtiattaren jalkojen palvonta

Hotellihuoneessa vallitsee odottava tunnelma… ja minä.

Päälläni on vartalonmyötäinen musta mekko ja jalassani ovat pitkävartiset nahkasaappaat. Orjan katse on tiukasti kiinni saappaissani.

“Polvistu”, komennan pehmeästi orjaa ja hän tottelee välittömästi polvistuen eteeni. Ojennan käteni ja orja antaa minulle siistin pinon seteleitä.
“Kuinkas sanotaan?” kysyn.
“Kiitos, Valtiatar, että otat orjan rahat.”
Otan setelit vastaan ja asetan ne syrjään.
“Aiotko olla hyvä orja Valtiattarelle tänään?” kysyn orjalta, samalla silittäen hellästi hänen hiuksiaan ja poskeaan.
“Kyllä, Valtiatar”, orja vastaa ääni jännityksestä väristen, painaen poskeaan vasten kättäni. Hän tietää mitä on tulossa sillä olemme sopineet etukäteen session sisällöstä.

Istahdan sängyn reunalle ja ojennan saapastani orjaa kohti. Hän kumartuu suutelemaan saappaan vartta alhaalta ylöspäin. Varren yläreunaan päästyään hän jatkaa takaisin alas pienin suudelmin, vetäen samalla saappaan vetoketjua auki. Lopuksi hän riisuu saappaan hitaasti jalastani, paljastaen valkoisen nilkkasukan. Näky saa orjan henkäisemään kiimaisena.

“Tee sama uudestaan”, komennan ja ojennan toista saapastani. Orja tottelee mukisematta, toistaen saman rituaalin yhtä antaumuksellisesti. Lopuksi hän asettelee saappaat huolellisesti sivuun.

“Makuulle”, komennan taas lyhyesti ja orja asettuu sängyn eteen selinmakuulle. Roikotan jalkoja reunan yli orjan naaman yläpuolella kiusoitellen. Orjan hengitys on kiihtynyt, mutta hän odottaa maltillisesti kun hivutan jalkani hänen kasvoilleen. Hän voihkaisee äänekkäästi tuntiessaan pehmeät sukat kasvoillaan.

Orja nuuhkii sukkia ja huokailee autuaasti. Aromit ovat varmasti kohdallaan, ovathan sukat olleet jalassani jo pari päivää orjan toiveesta.
“Kiitos, Valtiatar”, orja sanoo nuuhkaisujen välissä. “Sukkasi tuoksuvat taivaalliselta.”
Hieron kevyesti jalkoja orjan kasvoille ja hän nuuhkii ja suukottaa sukkiani vuorotellen.

“Nyt saat riisua sukat.”
Orja riisuu sukkani hitaasti, paljastaen paljaat jalkani ja punaiseksi lakatut varpaankynnet. Orja laittaa sukat housujensa taskuun, sillä hän saa ne itselleen muistoksi sessiosta. Vilkaisen orjan pullottavaa etumusta, johon on jo muodostunut iso läikkä kiimatipoista.

Lasken paljaat jalkani orjan naamalle ja hän voihkaisee äänekkäästi.
“Olisiko Valtiatar niin kiltti”, orja sanoo käheällä äänellä.
“Kiltti ja mitä?”
Orja nielaisee, sanoja hakien. “Olisiko Valtiatar niin kiltti ja antaisi orjalle luvan koskea itseensä?”
“Saat koskea”, myönnyn. “Saat tietysti tulla vasta kun annan luvan.”
“Kyllä, Valtiatar. Kiitos Valtiatar.” Orja avaa housunsa ja ottaa kivikovan, kiimanesteitä valuvan kyrvän käteensä.

Orja nuolee ja suutelee jalkapohjiani samalla hitaasti runkaten. Hänen kieli ja suu tuntuvat hyvältä ja saavat mielihyvän väreet kulkemaan ympäri vartaloani.

Orja lopettaa hetkeksi runkkaamisen.
“Ootko jo noin lähellä?” kysyn virne huulillani.
“Kyllä, Valtiatar”, orja myöntää. “En voi sille mitään kun jalkasi ovat niin ihanat.”
“Tiedän”, vastaan ja palkinnoksi kehusta käännän jalkaterääni niin, että orja saa varpaat suuhunsa.
Hän imee niitä kiihotuksesta äännellen, samalla itseään tyydyttäen. Välillä lopettaen ja sitten taas jatkaen. Orjan päähuomio on kuitenkin tiukasti jaloissani, että ne saavat ansaitsemansa huomion.

Orja imee ja nuolee huolellisesti jokaista varvasta ja loppua kohden voihkii kiihotuksesta ja turhautumisesta, vieden itseään yhä uudestaan ja uudestaan rajalle ilman helpotusta.

Lopulta orja karauttaa kurkkuaan.
“Olisiko Valtiatar niin kiltti, että antaisi orjan tulla?” hän kysyy lähes itkun sekaisella, epätoivoisella äänellä.
Harkitsen asiaa muutaman piinaavan hetken ja lopulta myönnyn.
“Saat tulla”, sanon jalkapohjat orjan naamaa vasten.

Pari sekuntia myöhemmin orja laukeaa täristen ja voihkien jalkapohjiani vasten.
Kurotan taputtamaan orjaa hellästi päähän. “Hyvä orja olet ja tiedät paikkasi. Valtiatar on tyytyväinen.”
“Kyllä, Valtiatar. Kiitos, Valtiatar.”