Meillä on tuollainen 8 viikon ikänen narttu pentu.
Jos sille tarjoaa kättä niin se kyllä mielellään "puree" kuten yleensä pennut mielellään tekevätkin. Sikäli puremisessä on jännää että se tekee sen todella hellästi.
Nyt kiinnostaisi tietää että onko tuo tärkeä vaihe koiran kasvamisessa vai olisiko siitä syytä päästä heti eroon?
Toiset perustelevat että näin koiraa voi opettaa hallitsemaan puruvoimaa mutta ainakin se nyt sen osaa hallita. Jääkö siitä tapa mitä se tekee isompanakin ja jos sen ei anna tuota tehdä voiko se esim isompana purra sormiin kun yrittää antaa namipalaa sormista?
Onko kellään sanoa OMIA KOKEMUKSIA pennustaan millainen se tuon suhteen on nyt "isona" ja millainen se vastaavasti oli pienenä.
Jos sille tarjoaa kättä niin se kyllä mielellään "puree" kuten yleensä pennut mielellään tekevätkin. Sikäli puremisessä on jännää että se tekee sen todella hellästi.
Nyt kiinnostaisi tietää että onko tuo tärkeä vaihe koiran kasvamisessa vai olisiko siitä syytä päästä heti eroon?
Toiset perustelevat että näin koiraa voi opettaa hallitsemaan puruvoimaa mutta ainakin se nyt sen osaa hallita. Jääkö siitä tapa mitä se tekee isompanakin ja jos sen ei anna tuota tehdä voiko se esim isompana purra sormiin kun yrittää antaa namipalaa sormista?
Onko kellään sanoa OMIA KOKEMUKSIA pennustaan millainen se tuon suhteen on nyt "isona" ja millainen se vastaavasti oli pienenä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla oli aikanaan pk Collie, joka pennusta asti otti käden suuhun siihen koskaan purematta. Kun leikin sen kanssa niin se teki sen aina. Myöskään aikuisiässä se ei purrut. Jos joskus pentuna se otti liian kovaa kiinni, niin komensin siitä välittömästi ja jatkettiin sen jälkeen leikkiä.
Tosin koirat on aina yksilöllisiä ja voi olla että koirasi saattaa joskus purra sinua kovemminkin. Itse olen tämän Collien jälkeen kieltänyt kaikkia koiriani puremasta, koska mielestäni se ei kuulu hyviin tapoihin.
Tunnet itse parhaiten koirasi, joten jos sinusta tuntuu että se tekee sen hellyyttään niin anna tehdä, kunhan ei satuta. :)
Pureminen on aina kiellettävä, vaikka pentu purisi hiljaakin. Näin se vähitellen oppii, ettei ihmisiä saa purra.
kieltää pureminen kokonaan. Useat pennut omaksuvat myös vanhempana niitä "tapoja" joita pentunakin on saanut tehdä. Pureva koira ei todellakaan ole kiva. KIellä pentua puremasta ihmisiä, vaikka se tekisikin sen hellästi. Aikuisena se ei välttämättä ole niin hellä enää...
...saada purra mutta ei ihmisiä. Paras on siis että kiellät sitä puremasta ja kun se lopettaa, annat sille sen oman lelun, jota se saa jyrsiä.
Meidän koiruli kyllä lopetti puremisen oikeastaan ihan itsestään ja tosi pian, sillä ei ole ollut suuremmin tapana tarttua ihmisiin hampailla milloinkaan. Mutta sille sovelsin juuri tätä "ei minua vaan omaa leluasi" -menetelmää.
Antakaa ny hyvät lapset niitten penikkojen olla koiranpenikkoja, kaikille sitä koiria myirähän
Yleisin syy tuohon pentujen hammasteluun taitaa olla hampaiden vaihtuminen, jolloin ikeniä kutittaa ja kutinaa yritetään lievittää nakertelulla. Pureminen loppuu yleensä kun hampaat on vaihdettu.
Tietenkin puremisesta pitää kieltää (sievästi!!) ja antaa jotain mitä koira saa rauhassa pureskella.
Tärkeintä kuitenkin on että ymmärtää käytöksen, pienet piikkihampaat eivät tunnu mukavilta, mutta nakertelu loppuu aikanaan.