Sitku tulee kevät, sitku tulee kesä . . . Eihän sitä tiedä onko sitä sitku aikaa enää näkemässä. Kuitenkin odottaa kevättä . . . Saako vanhallakin olla vielä unelmia ?
Ilman unelmia ja toivoa ihminen ei jaksa.
Ilman unelmia ja toivoa ihminen ei jaksa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Nyt on joulu kaluttu loppuun, lokakuusta asti sitä märehdittiinkin. Nyt on keskitalvi, turha keväästä saati kesästä vielä vouhottaa.? Elämä on rikasta talvellakin, jos on henkistä kapasiteettia. Sitäkin voi kehittää, oli pakkasta tai hellettä. Mars kirjastoon nyt alkajaisiksi!
Kirjasto on kiinni.
Silmät on glaukooman takia huonot, ei pysty eikä jaksa lukea.
Kirjojen lukemista tärkeämpää on sosiaalinen elämä livessä, mutta ymmärrän, että kaikille sekään ei ole mahdollista.
Tule kertomaan mihin olet "kehittynyt" viiden vuoden päästä jos olet hengissä.
Olisi aika sinunkin kehityksesi alkaa.
Some ei korvaa millään lailla kirjojen henkistä antia, mutta jos ei voi lukea
ei voi mitään. Olisiko äänikirja vaihtoehto ? Moni iäkäs kuuntelee radiota.
Sosiaalinen elämä ei ole sama kuin some.
Olen kuunnellut satoja äänikirjoja ja ihan ilmaiseksi. Otappa selvää kirjastosta ,miten se on mahdollista.
Tuo äänikirjojen kuunteleminen on sinullekin mahdollista, koska käytät nettiä . Kirjoittelet tänne nettipalstallekin.
Henkistä kapasiteettia olisi vähän jäljellä,
mutta ruho ei pysty enää juuri mihinkään.
17 kilometriä pakkasessa rollaattorilla kirjastoon ei onnistu.
Paikallisliikennettä on 2 vuoroa päivässä,
toinen aamulla, toinen illalla.
Tänään ei ole ollenkaan. On pyhäpäivä.
Vanhana sitä vasta oppiikin "elä tässä ja nyt", kun huomisesta ei ole tietoa.
Elän kyllä tässä ja nyt. "Sitku" on mulla Taivas, jos sinne pääsen.
En elä tulevassa keväässä ja kesässä, tiedän, että sukulaiselle olevan pienen velan maksu estää kaikenlaiset matkailuhaaveet kesäksi. Velka on ensin maksettava (ne vyöruusurokotukset + yllättävä vedenkulutuksen tasauslasku, yht. 400e).
Nytku on nyt. Mitäs minä, täällä kotona vaan...
Täällä kotona minäkin elelen vaatimattomasti ja hiljaisesti.
Ei ole mitään odotettavaa enää. Joka paikkaa koskee ja sydän temppuilee.
Toivon pääseväni pois. Elämässä ei ole enää mieltä.
Katsokaa nyt tätäkin. Eikö posti saa toimitettua verkkopaketteja
a) asiakkaalle
b) takaisin lähettäjälle?
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011730727.html
Miten niin "verkkokaupassa hävinneitä paketteja"? Eiväthän ne ole mihinkään hävinneet, siinä ovat!
Rahat niistä kuuluvat lähettäneille firmoille!
!Pääosa kadonneista paketeista on alun perin tilattu verkkokaupoista Aasiasta. Myyjät eivät läheskään aina halua maksaa niiden palauttamisesta, ja päätyvät usein tuhottavaksi jätteeksi"
Ne ovat siis asiakaspalautuksia, joita myyjä ei halua takaisin,
Ahaa. Semmosia.
Nuorena olosta muistan parhaiten sen "sitku" elämän. Se oli kuulemma "huoletonta aikaa", mutta oli pelkkää "sitkuttelemista".
Jos ei sitku niin mutku estää elämästä tässä ja nyt.
"Nytku" on parasta elämää.
Ennen oli, kun oli nuorempi ja terveempi.
"Mutku" ei toimi jalat, eikä kädet..kunnolla. muuten ok.
"Mutku" menneisyys on kivireki ja "sitku" on haihattelua jota unelmiksi kutsutaan, toteutumisesta ei tietoa.
"Nytku" on nyt, kestääkö todellisuutta pää ja heikot jalat.
Kestää todellisuutta pää, kädet ja jalat. Ennen nuorempana tuli jalkojakin käytettyä ihan kiintiö täyteen. Yli kaksikymmentä vuotta on noiden kanssa oltu, enkä niiden toimimattomuutta surkuttele sen enempää. Jos ei voi eikä pysty, niin ei sitten.
Kyllä yli kakskymppisellä pitääkin vielä toimia.
...tarkoitin, että yli kaksikymmentävuotta on noiden sairauden turmelemien käsien ja jakojen kanssa oltu. Alusta saakka olen ollut sitä mieltä, että jos eivät toimi, niin sitten eivät toimi
Sitku elämää senverran että jos suunnittelen jonnekin reissuun lähtöä omaksi ilokseni niin varaukset teen ajoissa, myös bussiliput kun julkisilla kuljen, tai esim risteilylle matkatoimiston kautta. Muuten pääosin nytku elämää tässä ja nyt. Yksin asuessa ja eläkkeellä ihanaa kun voi ihan extemporeekin tehdä mitä huvittaa kun ei kukaan kotonakaan koputa nokkaansa tekemisistäni.
T. hiukan nuorempi palstavierailija
Kaiklla saa ja pitää ollakin unelmia; niitä on kiva ajatella ja haaveilla
Vaikka olen jo vuosikymmeniä elänyt ns. hetkessä niin toki suunnittelen esim. kesän tekemisiä mökillä ja myös kevään kuvioita.
Raha-asioissa en ole koskaan mitään säästänyt vaan olen ne "tuhlannut" hyvään elämään ja hyvään elämisen tasoon.
Tässä mennään ihan rauhassa kohti satamaa. Kaikki on hyvin.
Tietää, että aikaa on rajallisesti, mutta siltikään ei tahdo saada mitään
aikaiseksi. Kaikki tuntuu niin turhalta, kun hetken päästä voi olla kuollut.
Kauhea ikä.
Nytku ,mulla pizzakartonki käress kadulla vastaantuli tyttö levitteli käsiään, minä kysyin ketä sä haluat? Minut vai pizzan? Tyttö nauraen jatkoi matkaa :-)
Gubbe 76
Justiin saunasta Miina pesi selkäni ;-*
D.S.
Alkuun jähmettynyt sitku.
Olimme kavailleet palkkatyöstä vetäytymistä 5-kympin kahden puolen ja lähtemistä pollukan kiertelylle rinkat selässä ilman aikataulua.
Olimme päättäneet lähteä Balilta ja sieltä paikallisia laiva- / lauttayhteyksiä käyttäen kiertää saaristoa ja päättää siellä jossakin vaiheessa jatkosta.
Aasian manner ei kiinnostanut eikä myöskään Australia tai Uusi-Seelanti.
Saaristoa maun mukaan ja sieltä Mexikoon tai Etelä-Amerikaan.
Meillä oli jo lunastettuna menolennot Balille kun hieman ennen lähtöä vaimollani todettiin välitöntä hoitoa vaativa luuydinsyöpä.
Olipa järkytys.
Tuossa hässäkässä ei juolahtanut mieleenkään talousasiat joten meni useita kuukausia ennen heräämistäni siihen, että tuossa tilanteessa olisi voinut saada jotain palautusta lentojen hinnoistakin.
Olisi pitänyt tehdä tämä sitku muutamia vuosia aikaisemmin.
Jatkositku. Sairaalakuurin kälkeen vaimo pääsi "kotipiikeille" eli pistosten kärjet kylmäsäilytykseen ja piikitys itse mahanahkaan.
Valmistin uretaanista kylmäsäilytyskotelon. Pohjalle paikka kymökallelle ja päälle tila kahden viikon piikeille. Sitten typistetyile sitkuille. Olimme jo aiemminkin kierrelleet Euroopassa omatoimisesti ja tuo kotelo mahdollisti sen jatkamisen. Hotelleissa sai kärjet aina minibaarisäilytykseen.
Vaimoni päästyä kapselilääkitykseen niin sehän ei enää asettanut mitään rajoituksia paitsi rinkkasitkut oli unohdettava. Kiertomatkoja, lämpimien merien risteilyjä mutta ei sitkuja.
Vielä tuohon edelliseen. Olimme aloittaneet malarian ehkäisylääkityksen siltä varalta, että Etelä-Amerikassa saattaisimme altistua sillekin koska tarkoitus oli liikkua paikallisten tavoin ja joukossa.
Voi luoja ! Miten luuydinsyöpä yht'äkkiä ilmeni ?
Minkälaisia ennakko-oireita se antoi ?