Elikkä kuinka moni on kuullut puhuttavan klassikoista? Tyhmä kysymys, kaikki.
Mutta kuinka moni on itse asiassa lukenut klassikon?
Minusta tuntuu, että klassikoista ei voi kysyä, koska jos kysyy se tarkoittaa etei tiedä siitä mitään ja se taas johtaa loukkaantumisiin ja sellaisiin.. Itse en tiennyt mitään (muuta kuin että teos on 'kulttiklassikko' ja 'kaikki tietävät sen sisällön..' Kaikki paitsi minä..
Siis todella moni tietää teoksen nimen, muttei sisältöä. Miksi kirjan sisällöstä ei voi kysyä? Ja heille, jotka ovaqt tienneet KAIKEN jo synnyttyään, niin älkää suuttuko, kun me jotka keräävät tietoa sitä mukaa kun vain ehtii ja sitä tietoa löytyy.
Mutta kuinka moni on itse asiassa lukenut klassikon?
Minusta tuntuu, että klassikoista ei voi kysyä, koska jos kysyy se tarkoittaa etei tiedä siitä mitään ja se taas johtaa loukkaantumisiin ja sellaisiin.. Itse en tiennyt mitään (muuta kuin että teos on 'kulttiklassikko' ja 'kaikki tietävät sen sisällön..' Kaikki paitsi minä..
Siis todella moni tietää teoksen nimen, muttei sisältöä. Miksi kirjan sisällöstä ei voi kysyä? Ja heille, jotka ovaqt tienneet KAIKEN jo synnyttyään, niin älkää suuttuko, kun me jotka keräävät tietoa sitä mukaa kun vain ehtii ja sitä tietoa löytyy.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensinnäkin monet vain briljeeraavat klassikoista puhumalla. Toiseksi nykyään myyntikikkana nimetään klassikoksi melkein mikä tahansa kirja.
Oikeat klassikoita lukevat suhtautuvat ystävällisesti ja kunnioittavasti niistä kyseleviin. Jos joku "loukkaantuu", kun kysyt, hän vain haluaa peittää, ettei itse asiassa tiedä kirjasta mitään.
Yksi klassikon tuntomerkki: jos kirjaa luetaan ja se tunnetaan vielä 20-50 vuotta sen ilmestymisestä, sillä on klassikon oireita. Niin paljon kuin uutta julkaistaan koko ajan...
Klassikoita ovat Agatha Christien dekkarit, Narnia-sarja, Dostojevskin romaanit, Tuntematon sotilas... kysy!
koska jokaisella kuitenkin on oma mielipiteensä kustakin.
Itse olen pettynyt moneen opukseen ja ihmetellyt, mikä niistä mukamas on tehnyt klassikkoja.
Mutta sehän on vain minun mielipiteeni. Monet muut ihailisivat juuri samoja opuksia.
Minusta on laiskankuuloista kun tällä palstalla joku kirjoittaja ottaa kirjailijan tai teoksen nimen ja heittää sen tänne. Kyselee samalla ylimalkaisesti "ootteko lukeneet, mitä tykkäsitte?"
Tuollainen kysely on siis sinänsä hyödytöntä, ymmärrätkö?
(OBS tämäkin on vain minun mielipiteeni.)
Myös minä olen hieman ihmetellyt tätä klassikko-asiaa. Luen itse paljon, olen aina lukenut ja voinen myös rehellisesti sanoa, että tulen aina lukemaan paljon. Kirjat ovat minulle rakas harrastus - ja toivottavasti myös jossain vaiheessa työ. Luen oikeastaan kaikenlaista kirjallisuutta, klassikoista elämäkertojen ja fantasian sekä rikoskirjallisuuden kautta aina niin kutsuttuihin roskaromaaneihin asti.
Olen monesti miettinyt näitä erilaisia kirjojen lokerointia, sekä ennen kaikkea lokeroinnin tarvetta. Miten kukaan voi sanoa kirjan olevan klassikko tai roskaromaani? Tai toki niin voi sanoa - ja sanotaankin, mutta minkä vuoksi? Eikö ns. roskaromaani ole yhtä arvokas -lukijalleen ja kirjoittajalleen yhtä antoisa- kuin ns. klassikokin?
Mikään -ja tässä haluan todellakin painottaa tätä- MIKÄÄN kirja ei ikinä miellytä kaikkia lukijoita. Oli sitten kyseessä kehuttu klassikko tai jokin vähemmän tunnettu kirja. Jokaisella kirjalla on oma lukijakuntansa, jota kirja -ainakin toivottavasti- miellyttää, oli se sitten millainen hyvänsä.
Sanotaan sama asia vielä näinkin: kaikista kirjoista ei voi -eikä pidäkään- tykätä. Voin rehellisesti tunnustaa, että olen lukenut monta klassikkoa, jotka eivät minua viehätä pätkääkään -aivan kuten olen lukenut monta muutakin 'ei klassikkoa' joista en pidä, mutta joista monet muut ovat pitäneet. Olen toki myös lukenut valtavasti hyviä kirjoja -niin klassikoita kuin muitakin.
Monta klassikkoa on minulta vielä lukematta, enkä yhtään häpeä sen myöntämistä jos asiasta tulee puhe. Nykymaailmassa on niin valtavasti luettavaa, että kaikkia kirjoja ei millään ehdi lukea.
Jos joku kuitenkin suosittelee minulle kirjaa, joka minun pitäisi hänen mielestään lukea ja tunte, tartun siihen yleensä vailla ennakkoluuloja oli kyseessä sitten klassikoksi luokiteltu teos tai vaikkapa joku Harlequin sarjan pokkari.
Jos kuulen puhuttavan kirjasta, joka on minulle outo - tai vaikka kirjasta jonka nimi on tuttu, mutta joka on muuten outo- menen yleensä kysymään asiasta. Mikäli tämä kirjasta puhunut henkilö on todella kiinnostunut mainitsemastaan kirjasta, niin hän kyllä varmasti kertoo siitä enemmän kuin mielellään.
Joten siis vastauksena sinulle, Le Néant, kyllä kirjan sisällöstä voi kysyä - ja mielestäni siitä pitääkin kysyä. Ei sitä tarvitse millään tavalla hävetä sanoa, jos ei ole jotain klassikoksi lueteltavaa kirjaa lukenut, ja kysyy joltain sen sisällöstä. Saat luultavasti hyvin pian huomata, että itse asiassa yllättävän moni niistä, jotka hämmästelevät sitä ettet ole lukenut kyseessä olevaa klassikoa, eivät ole lukeneet kirjaa itsekään. He ovat ainoastaan kuulleet kirjasta, ja haluavat nyt kehua tiedoillaan kirjallisuudesta. Ja jos taas kyseessä on henkilö, joka tosiaan on lukenut kirjan ja haluaa oikeasti keskustella asiasta, niin hän varmasti mielellään kertoo sinulle kirjasta! :)
Taisin hieman ajautua sivuraiteille vastauksen jossain vaiheessa, mutta eipä se varmaankaan mitään haittaa.
Tämän kommentin haluan kuitenkin päättää Mark Twainin kuvailulla klassikoista:
" 'Classic.' A book which people praise and don't read. "
-Tessa
Olen kahlannut läpi - osittain velvollisuudentunnosta - myös 'klassikot'. Niistä minua miellyttävät eniten venäläiset. Ei niinkään Dostojevski, mutta Tolstoi ja Tshehov, aina uudelleen vuodesta toiseen. Kafkaa tuli luettua nuorena, mutta en ole palannut siihen. Oikeastaan klassikko taitaa minulle olla kirja, johon aina palaan uudestaan. Nyt harkitsen William Faulknerin tuotannon uudelleenkahlausta, osa on omassa hyllyssä. Valitettavasti ei ole kirjaa Kun tein kuolemaa, josta muistaakseni pidin eniten ja josta kirjoitin lukiossa aineenkin.
Itse en ole koskaan innostunut esimerkiksi Charles Dickensistä, vaikka olen yrittänyt sitä moneen otteeseen. Sen sijaan Thomas Mann on aivan erinomainen. Tai ainakin Buddenbrookit ja Kuolema Venetsiassa. Taikavuorta en jaksanut lukea.
Joku Knut Hamsun on sikatylsä. Enää en jaksaisi lueskella Maupassantia, Balzacia, Dumasta, Zolaa. Tulipa nekin joskus lukaistua.
Kevyttä kamaa olen lukenut rekkalastikaupalla (kuulun siihen ihmislajiin joka lukee ruokapöydässä, vaikka sitten maitopurkin kylkeä, jos muuta ei ole). Outo ilmiö kasvoi kymmenen vuoden kuluessa 40 täytettyäni: enää eivät putoa naistenlehdet, rakkausromaanit eikä mikään muukaan hölsä kakka tai bestsellerit.
Aina uudestaan luen tietyt suosikkini. Joskus oikein suunnittelen, että kohtapuolin on taas aika lukea Tshehovin Aro.
Minusta paras anti, jonka todella hyvä kirja antaa, on sen herättämä tunnelma ja tunnelataus. Sitä kokemusta on hyvin vaikea jakaa kenenkään muun ihmisen kanssa, kuten omaa sisintä muutenkaan.
se on. Rakastin jonkin aikaa Tolstoin "Sotaa ja rauhaa". Nyt mielestäni mies on sikatyhmä. Dostojevskin luin läpi murrosiässä enkä sen jälkeen. Kukin ratkaisee itse.
Tunnen ihmisiä jotka eivät lue muuta kuin klassikoita. Johtuen siitä että se kuuluu "yleissivistykseen" Kyetäksesi keskustelemaan henkevästi ja syvällisesti sinun pitää olla lukenut muutamat klassikot, jotta voit ottaa osaa keskusteluun.
Eikö kuitenkin lukeminen tule olla nautinto? Jos klassikoista joku pitäisi nimetä mieluisimmaksi se olisi Kunderan Olemisen sietämätön keveys. Vai luetaanko Singerin Sieppari ruispellossa klassikoihin? (tyhmänä kysyn ma)Jos luetaan niin se kilpailee ykköspaikasta.
Kuitenkin kunnon dekkaria ei voita mikään. Oli klassikoita tai ei lukeminen pitää olla mieluisaa.
ei ole singer vaan salinger... Singer taasen on kirjoittanut paljon muita kirjoja kuin sen siepparin ja ne Singerinkin kirjat ovat loistavia.
Vähä ku nolottaa. Sallingerhan se on.