Tietääkö kukaan onko thaimaalaisten kehoissa enemmin vettä kuin suomalaisten...

Kinkun painoa nostetaan Jouluna pumppaamalla se täyteen suolaliuosta, näin ne on erehdyksessä tehneet Possollekin. Tarina ei kerro mitä kautta.

Senssu en ole, mutta kommentoin faktoilla lyhyesti seuraavasti:

Ihmiskehon vesipitoisuus on keskimäärin noin 50–70 % ruumiinpainosta. Tarkka prosenttiosuus vaihtelee iän, sukupuolen ja kehon koostumuksen mukaan.

Veden osuus kehossa jakautuu tyypillisesti seuraavasti:

Vastasyntyneet: Noin 75–85 %, mutta osuus laskee nopeasti ensimmäisen elinvuoden aikana.

Aikuiset miehet: Keskimäärin 60 % (vaihteluväli n. 50–65 %).

Aikuiset naiset: Keskimäärin 50–55 % (vaihteluväli n. 45–60 %). Naisilla on luonnostaan enemmän rasvakudosta, joka sisältää vähemmän vettä kuin lihaskudos.

Ikääntyneet: Vesipitoisuus laskee iän myötä ja voi olla alimmillaan noin 40–50 %.

Etnisellä taustalla voi olla vähäinen vaikutus kehon vesipitoisuuteen, mutta erot johtuvat ensisijaisesti kehon koostumuksesta, eivätkä suoraan kansallisuudesta.

Vesipitoisuuteen vaikuttavat erot aasialaisten (kuten thaimaalaisten) ja suomalaisten välillä voidaan tiivistää seuraavasti:

Rasvaprosentin vaikutus: Useissa tutkimuksissa on havaittu, että monilla aasialaisilla väestöryhmillä on taipumus korkeampaan rasvaprosenttiin suhteessa painoindeksiin (BMI) kuin valkoihoisilla. Koska rasvakudos sisältää huomattavasti vähemmän vettä kuin lihaskudos, korkeampi rasvaprosentti tarkoittaa yleensä hieman alhaisempaa kokonaisvesipitoisuutta.

Lihasmassa: Suomalaisilla ja muilla pohjoiseurooppalaisilla on keskimäärin suurempi luustolihasmassa, joka on hyvin vesipitoista (n. 75–80 %). Tämä voi nostaa keskimääräistä vesiprosenttia verrattuna henkilöihin, joilla on pienempi lihasmassa.

Ruumiinrakenne: Kaakkois-aasialaisilla, kuten thaimaalaisilla, on usein sirompi ruumiinrakenne. Vaikka absoluuttinen vesimäärä litroina on pienemmän koon vuoksi vähäisempi, prosentuaalinen osuus riippuu aina rasvan ja lihaksen suhteesta.

Erojen merkittävyys: Tutkimuksissa on todettu, että etniset erot kehon kokonaisvesimäärässä (TBW) ovat olemassa, mutta ne ovat usein pieniä verrattuna yksilölliseen vaihteluun, ikään ja sukupuoleen.

Yhteenvetona: Jos thaimaalaisella ja suomalaisella on sama painoindeksi, thaimaalaisella on tilastollisesti todennäköisemmin hieman korkeampi rasvaprosentti, mikä tarkoittaa hieman pienempää vesipitoisuutta prosentteina. Kuitenkin urheilullisella thaimaalaisella on korkeampi vesiprosentti kuin vähän liikkuvalla suomalaisella.

Niin ja, edellä mainitulla kehon vesipitoisuudella on suora yhteys alkoholin sietokykyyn, mutta thaimaalaisten ja suomalaisten väliseen eroon vaikuttavat vielä merkittävämmin perintötekijät ja entsyymitoiminta.

1. Kehon vesipitoisuuden vaikutus
Alkoholi hakeutuu elimistössä veteen, ei rasvaan.
Laimeneminen: Mitä enemmän kehossa on vettä, sitä enemmän alkoholi laimenee. Koska suomalaisilla on keskimäärin suurempi lihasmassa ja sitä kautta korkeampi vesipitoisuus, sama määrä alkoholia jakautuu laajempaan nestetilavuuteen.
Veren alkoholipitoisuus: Pienemmällä ja rasvapitoisemmalla keholla (joka on yleisempää joillakin thaimaalaisilla väestöryhmillä) veren alkoholipitoisuus nousee nopeammin, vaikka juotu määrä olisi sama.

2. Perintötekijät ja "Asian Flush"
Merkittävin ero sietokyvyssä johtuu maksaentsyymeistä, jotka pilkkovat alkoholia.
ALDH2-geenimuunnos: Noin 30–50 %:lla itä- ja kaakkois-aasialaisista (kuten thaimaalaisilla) on perinnöllinen puutos ALDH2-entsyymissä. Tämä entsyymi vastaa myrkyllisen asetaldehydin muuttamisesta vaarattomaksi etikkahapoksi.
Oireet: Puutoksen vuoksi asetaldehydiä kertyy elimistöön, mikä aiheuttaa voimakasta punoitusta (ns. Asian Flush), sydämen tykytystä, pahoinvointia ja päänsärkyä jo pienistä määristä alkoholia.
Suomalaiset: Eurooppalaisilla ja suomalaisilla tätä muunnosta on erittäin harvoin (alle 1–5 %), jolloin alkoholi ja sen hajoamistuotteet käsitellään yleensä tehokkaammin ilman välittömiä myrkytysoireita.

3. Muut vaikuttavat tekijät
Maksan koko ja teho: Suurempi ruumiinkoko tarkoittaa yleensä myös suurempaa maksaa, joka pystyy polttamaan alkoholia enemmän tunnissa.
Tottumus: Suomalaisessa juomakulttuurissa humalahakuinen juominen on historiallisesti ollut yleisempää, mikä voi kasvattaa elimistön ja aivojen toiminnallista sietokykyä (toleranssia).
Sukupuoli: Naisten pienempi vesipitoisuus ja vähäisempi mahalaukun entsyymitoiminto tekevät heistä herkempiä alkoholille kansallisuudesta riippumatta.

Yhteenvetona suomalainen kestää tyypillisesti alkoholia enemmän sekä suuremman nestetilavuuden (laimeneminen) että tehokkaamman entsyymitoiminnan (nopeampi palaminen ilman myrkytysoireita) ansiosta.

Tuo on kenties kaikkien aikojen Pasanen, tuo väite että hänet turvotettiin sairaalassa räjähdysmäisesti 47 litralla vettä hoitojen aikana. En ole ikinä kuullut mitään noin typerää väitettä, enkä jaksa alkaa sen enempää perkaamaan, miksi.

Tehtiin Herbalifen aikoihini 2000- luvun alkupuolla kehon koostumusmittauksia yhteistyössä kuntosali Gym1:sen parin personal trainerin kanssa ja mukana oli henkilöitä hoitoalalta.

Monet eri lajien harrastajat ja myös tavalliset ihmiset olivat kiinnostuneita kehonsa koostumuksesta.

Se tehtiin siihen aikaan yhdistämällä ihopoimumittaus sähkövastusmittaukseen ja sitten syötettiin tulokset pituuden, painon ja iän kanssa tietokoneelle, jossa softa laski tuloksen.
Saatiin varsin tarkkoja tuloksia.

Nykyään on erittäin tarkkoja menetelmiä, mutta ne eivät ole tarpeellisia tavallisille pulliaisille muutoin kuin seuratessa jotakin sairautta tms.

Se tuli monelle shokkina, miten suuri se rasvaprosentti saattoi olla. Oma käsitys kehosta oli pahasti pielessä. Hoikka 49 kiloinen ja 170 senttinen nuori neito ajatteli rasvaprosenttinsa olevan jotakin 25%, niin se olikin 45%. Lihasmassan osuus olematon.

Oli yllätyksiä myös toisinpäin, kun hoikka kundi jolla ei ollut erottuvia lihaksia, olikin varustettu suurella lihasmassalla ja pienellä rasvaprosentilla.

Kaikki voima ei todellakaan näy päällepäin. Tunsin hoikkia heppuja, jotka oli armottoman vahvoja kädenvääntäjiä tai lahjakkaita painimaan, hiihtämään jne.

Paksut käsivarret eivät tarkoita voimakkaita käsivarsia, jos niiden koostumus on nesteen turvottamaa lihasta ja paksua rasvakudosta siinä päällä. Sellaisilla käsillä nostetaan vain nippanappa ne omat kädet.

Ne suuret voimat piilee piilossa keskivartalossa syvissä lihaksissa ja niiden ohjauskeskuksen eli aivojen tulee osata sellainen motoriikka, että käsky lihaksille tulee oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan.

Esimerkkinä jos aion lyödä maksimaalisen takakäden (oikean) suoran, niin käsivarsi ja kyynärvarsi ovat viimeisiä tapahtumaan osallistujia.

Ensin tuntuu kuin saisi sähköiskun lantion, nivustaipeiden ja oikean pakaran seutuville.
Oikean jalkaterän päkiä polkaisee maata suuntana eteenpäin komentaen lantiota jatkamaan kiertoaan.

Sitten siihen osallistuu vatsalihakset jotka jännittyvät silmänräpäyksen verran siirtäen kiertoliikkeen ylemmäs kohti hartiaseutua.

Kiertoliike on niin voimakas, että se heittää lähes rennot hartiat mukaan kiertoon. Tapahtumaan osallistuu myös kylkiluiden ympärillä olevat lihakset ja rintalihasten välissä olevat lihakset jotka auttaa säilyttämään kiertoliikkeen vauhdin.

Kun hartiat on saatu tällä prosessilla vauhtiin niin ne heittää lähes rennon käsivarren matkaan, joka on oppinut suuntautumaan maaliin ilman ylimääräistä venkulointia.

Vasta juuri ennen osumaa käsivarsi jännittyy, joka suojaa sitä että kämmenen luut eivät murru tai että iskuvoima ei pakene esim hieman koukkuun jääneen kyynärpään kautta. Suora kun ei ole koukku.

Osuman aikaan kierto on edelleen käynnissä, oikea jalka jatkaa työntämistä eteenpäin ja paino sekä painopiste siirtyy vasemmalle jalalle automaattisesti.

Tuon prosessin onnistuminen edellyttää että sadasosasekunneissa tuo tapahtuu oikeassa järjestyksessä ja että sen toteuttamiseen on olemassa tarvittava lihaksisto, mutta ennenkaikkea motoriikka.

Se on myös totta että lyömisen lahjaa ei ole kaikilla, vaikka kuinka treenaisi. Se vaatii vielä lahjojenkin lisäksi hirvittävän määrän treeniä, kovaa treeniä, painavia hiekkasäkkejä sikajumppaa, miljoonia vatsalihasliikkeitä, kestävyyttä luilta ja räjähtävää terävyyttä.

Treenasin lukiosta lintsatessani jopa kuusi tuntia päivässä lyöntejä ja potkuja. Se tuotti tulosta. Mutta monilla muilla osa-alueilla oli puutteita ja paskat polvet, niin suuret menestykset jäivät loistamaan poissaolollaan.

Minun kokoiset kovan luokan thainyrkkeilijät ovat sellaisia mörköjä, ettei heitä vastaan lähdetä kehään jos on pientäkin epävarmuutta siitä kestääkö paikat ja riittääkö taso.

Sitä voi kotona vaikka mieluummin lyödä itseään keittiöjakkaralla naamaan, kuin lähteä kokemaan se kehässä. Parasta antia lajin parissa on se että siellä luodaan sellaisia ystävyyssuhteita joita voisi rinnastaa aseveljeyteen miltei ja ne on ikuisia.

2010