Ja taas se seisoo siinä aamulla klo 06:42, kun ulkona on -24 ja tuuli vie naaman mennessään.Moottori rykäisee kerran, kääntyy pari kertaa hitaasti kuin vanha ukko noustessaan tuolista, ja sit se vaan... jatkaa.
Ei mitään dramaattista käynnistysshow’ta, ei turhia valoilmiöitä kojelaudassa, ei edes kunnon ääntä.
Vaan sellanen hiljainen ”no joo, mennään sit ku kerran herättelit” -asenne.Sillä välin naapurin uusi Tesla on vielä latauskaapeli kiinni suussaan ja miettii, mahtaako akkuun riittää lämmitykseen ja ajamiseen samaan aikaan kun lämpötila tippuu alle -20.
(Se ei riitä.)Toyotan mittaristo näyttää edelleen yhtä rumaa ja epätarkkaa kuin 90-luvun Casio-kellossa.
Silti se kertoo sulle totuuden:
312 478 km.
Öljyä kannattaa ehkä vaihtaa joskus ennen kesää 2028.
Muuten kaikki ok.Ei se oo statussymboli.
Ei se oo somekelpoinen.
Ei sitä oo suunniteltu herättämään kateutta.
Se on suunniteltu siihen, että se vaan on olemassa silloinkin kun kaikki muu elämässäsi on mennyt jumiin, rikki tai ihan vituiksi.Ja just siksi se on edelleen siinä.
Samalla paikalla pihalla.
Sama vinossa roikkuva rekisterikilpi.
Sama naarmu ovessa, jonka sait 2009 kun yritit peruuttaa kännissä mummolaan.
Sama pieni Jeesuksen kuva kojelautaan liimattuna (alkuperäinen liima kesti paremmin kuin uusien autojen liimat).Muut autot tulee ja menee.
Ne kiiltää, ne tuoksuu uutuudelta, ne lupailee kuuta taivaalta ja sitten ne hajoaa tai akku kuolee tai softa bugittaa tai takuu loppuu tai leasing-maksut tappaa.Toyota ei lupaa mitään.
Se vaan tekee.
Vuosikausia.
Sama hymy.
Sama rämisevä käyntiääni.
Sama vitun sinnikkyys.Se ei oo järkevä ostos.
Se on lähempänä sitä tunnetta kun ostat koiranpennun, joka elää 16 vuotta ja on joka ikinen päivä sun puolella vaikka välillä paskoo olohuoneeseen ja haukkuu postia miestä.Toyota ei oo elämäntyyli.
Toyota on vaan...
jatkuu.
Vaikka kaikki muu loppuisi. Vaikka naapurin Esa ja Pete!
Toyota ei lupaa sinulle tähtiä taivaalta.
Se lupaa että pääset perille.
Ja takaisin.
Ja taas ensi viikolla.
Vuosikausia.
Usein juuri sillä samalla hymyllä kasvoilla, jolla lähdit liikkeelle.Kun muut merkit vielä kinastelevat softapäivityksistä ja piiloutuvista vikatiloista, Toyota vaan nakuttaa tasaisesti kolmatta kymmentä vuotta samaa moottoria, joka on nähnyt parempia öljyjä ja huonompia kuskeja. Ei se oo sähkökemiallista taidetta.
Ei se oo edes kovin seksikästä.
Se on vaan sellanen perkeleen sinnikäs insinöörin itsepäisyys, joka kieltäytyy kuolemasta vaikka kuinka yritettäis.Käynnistyy pakkasella jossa akku jo luovuttaa ja sanoo "mä en jaksa enää tänään".
Käynnistyy sateella kun vikavirtasuojatkin on menneet paniikkiin.
Käynnistyy sillon kun sulla on kännit, exä soittaa, koira oksentaa takapenkille ja naapurin kissanpoikanen on jotenkin päässyt konepellin alle – ja silti se vaan rämisee eloon.Ei se oo järkevä ostos.
Se on lähempänä sitä tunnetta kun hankit kaverin joka ei koskaan petä sua, vaikka välillä näyttääkin siltä että se yskii ja räkii ja haisee bensalta ja vanhalta tupakalta.Ja just siks se on edelleen siinä pihalla, kymmeniä tuhansia kilometrejä myöhemmin, samalla kun ne kiiltävät 70 000 euron sähkölelut odottaa hinauskoroketta jollain huoltoasemalla 40 km päässä lähimmästä laturista.Toyota ei oo lifestyle.
Toyota on vaan vittu mennyttä elämää jatkossa.
Ei mitään dramaattista käynnistysshow’ta, ei turhia valoilmiöitä kojelaudassa, ei edes kunnon ääntä.
Vaan sellanen hiljainen ”no joo, mennään sit ku kerran herättelit” -asenne.Sillä välin naapurin uusi Tesla on vielä latauskaapeli kiinni suussaan ja miettii, mahtaako akkuun riittää lämmitykseen ja ajamiseen samaan aikaan kun lämpötila tippuu alle -20.
(Se ei riitä.)Toyotan mittaristo näyttää edelleen yhtä rumaa ja epätarkkaa kuin 90-luvun Casio-kellossa.
Silti se kertoo sulle totuuden:
312 478 km.
Öljyä kannattaa ehkä vaihtaa joskus ennen kesää 2028.
Muuten kaikki ok.Ei se oo statussymboli.
Ei se oo somekelpoinen.
Ei sitä oo suunniteltu herättämään kateutta.
Se on suunniteltu siihen, että se vaan on olemassa silloinkin kun kaikki muu elämässäsi on mennyt jumiin, rikki tai ihan vituiksi.Ja just siksi se on edelleen siinä.
Samalla paikalla pihalla.
Sama vinossa roikkuva rekisterikilpi.
Sama naarmu ovessa, jonka sait 2009 kun yritit peruuttaa kännissä mummolaan.
Sama pieni Jeesuksen kuva kojelautaan liimattuna (alkuperäinen liima kesti paremmin kuin uusien autojen liimat).Muut autot tulee ja menee.
Ne kiiltää, ne tuoksuu uutuudelta, ne lupailee kuuta taivaalta ja sitten ne hajoaa tai akku kuolee tai softa bugittaa tai takuu loppuu tai leasing-maksut tappaa.Toyota ei lupaa mitään.
Se vaan tekee.
Vuosikausia.
Sama hymy.
Sama rämisevä käyntiääni.
Sama vitun sinnikkyys.Se ei oo järkevä ostos.
Se on lähempänä sitä tunnetta kun ostat koiranpennun, joka elää 16 vuotta ja on joka ikinen päivä sun puolella vaikka välillä paskoo olohuoneeseen ja haukkuu postia miestä.Toyota ei oo elämäntyyli.
Toyota on vaan...
jatkuu.
Vaikka kaikki muu loppuisi. Vaikka naapurin Esa ja Pete!
Toyota ei lupaa sinulle tähtiä taivaalta.
Se lupaa että pääset perille.
Ja takaisin.
Ja taas ensi viikolla.
Vuosikausia.
Usein juuri sillä samalla hymyllä kasvoilla, jolla lähdit liikkeelle.Kun muut merkit vielä kinastelevat softapäivityksistä ja piiloutuvista vikatiloista, Toyota vaan nakuttaa tasaisesti kolmatta kymmentä vuotta samaa moottoria, joka on nähnyt parempia öljyjä ja huonompia kuskeja. Ei se oo sähkökemiallista taidetta.
Ei se oo edes kovin seksikästä.
Se on vaan sellanen perkeleen sinnikäs insinöörin itsepäisyys, joka kieltäytyy kuolemasta vaikka kuinka yritettäis.Käynnistyy pakkasella jossa akku jo luovuttaa ja sanoo "mä en jaksa enää tänään".
Käynnistyy sateella kun vikavirtasuojatkin on menneet paniikkiin.
Käynnistyy sillon kun sulla on kännit, exä soittaa, koira oksentaa takapenkille ja naapurin kissanpoikanen on jotenkin päässyt konepellin alle – ja silti se vaan rämisee eloon.Ei se oo järkevä ostos.
Se on lähempänä sitä tunnetta kun hankit kaverin joka ei koskaan petä sua, vaikka välillä näyttääkin siltä että se yskii ja räkii ja haisee bensalta ja vanhalta tupakalta.Ja just siks se on edelleen siinä pihalla, kymmeniä tuhansia kilometrejä myöhemmin, samalla kun ne kiiltävät 70 000 euron sähkölelut odottaa hinauskoroketta jollain huoltoasemalla 40 km päässä lähimmästä laturista.Toyota ei oo lifestyle.
Toyota on vaan vittu mennyttä elämää jatkossa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nyt on Toyotan omapojalla tuska kova ja pettymykset ajaa kirjoittamaan näitä hengenkohotukseen tähtääviä juttuja useita päivässä.
Ei se Toyotan arvo, myynti. luotettavuus tai kurjuus parane vaikka kuinka runoilet Suolen täyteen pitkillä saduilla.
Mieti sisälläsi saatko tuosta oikeasti helpotusta ja rentoutta elämääsi, vai käykö juurikin toisin päin, että tunnet hetken päästä paineita kirjoitella lisää ja vängätä ja väitellä ja aina hävitä ja ottaa tukkaan monta kertaa päivässä.
Toyota oli eniten jättänyt matkan kesken ADACin tutkimuksen mukaan vuonna 2024.
Miksi Toyota ei tarjoa tiepalvelua eikä kyytiä sinne minne olet menossa jos auto hajoaa.
Muut automerkit kyllä lupaa. Jopa Mazda tarjoaa nämä peruspalvelut.
Toyotan maahantuoja on lisännyt autoihin jo ns. panttimaksun ja jos siihen tulisi vielä lisänä muita etuja, kuten tuo tiepalvelu ja sijaisauto, niin hinta auton hinta nousisi jo sitkeimmälle uskovalle liiaksi ja usko joutuisi koetukselle ja järki voisi tulla mukaan kaupantekoon ja silloin Toyota jäisi kauppaan.
Pöh, mun Fiiatti 128 starttasi yli neljänkymmenen asteen pakkasessa kuin tyhjää vaan ja ajokilometrejä tuli yli 400 tuhatta. Mutta, silloin vielä tehtiinkin autoja,
Mielikuvitusmaailmassasi fiiu 128 käynnistyi noin ja kesti 400 tkm. Todellisuudessa pakkasraja ilman roikkaa -10 astetta (uutena) ja kesto 100 tkm.
Lupaus ei koske Toyotan sähköautoja. Niillä pitää olla todella tarkkana jos aikoo kotiin palata. Viimeiset 50 kilometriä pitää usein ajella simpukkamoodissa moottoritiellä. Ja kuten bz4x:n kanssa kävi 170 km:n motariajon jälkeen. Auto laittoi simpukan päälle ja alkoi kulkea 50km/h. Samalla auto laittoi ilman lupaa syyssateella pyyhkijät ja tuuletuksen pois päältä. Seuraus oli, että tuulilasi huurtui läpinäkymättömäski ja autoa piti sateella ajaa ikkunat auki. Se ei myös näyttänyt latauspisteitä. Ilmoitti vain, että akku tyhjä. Stressikokemus oli sietämätön. Silloin vannoin, että en ikinä tule aja maan metriäkään Toyotan valmistamalla sähköautolla. Ihmettelin suureen ääneen, että mikä helvetin vimma Toyotalla on valmistaa tällaisia autoja, joilla ei käytännössä tee yhtään mitään. Niillä tekee pekästään elämästään helvettiä.
Hybridit ne kaikkein epävarmempia ovat.
https://moottori.fi/uutinen/adacin-tiepalveluraportti-pienempi-ja-isompi-keskiluokka-nama-autot-jattavat-eniten-tielle/
Ja pari vuotta sitten hinattiin Toyotaa pois talvitestissä.
Toyota on kaikkein epäluottevin kottero eikä kestä Suomen talvela ollenkaan. Yhden talven sinnittelin ja sitten ostin länsiauton.
Täälä lähti kovimmilla pakkasilla Model Y, 400cdi ja reilu puoli miljoonaa ajettu pösö kovimmilla pakkasilla käyntiin. Ei tarvinnut sen vuoksi kakkukaupat asiaa juhlia eikä varsinkaan Toyotaa lähteä ostamaan.