Se on ihan se oma syy jos ei Toyota lujaa laatua huoli

Paniikki-petterit vetää taas umpioon, Toyota vaan nyökyttää hiljaa sateen alla ku se ois jo nähny koko loppukauden spoilerin.Kaikki muut tiistaina aamukahdeksalta:”Vittu tää ei lämpeäkään vieläkään”
”Mä oon varmaan kohta vaihtamassa öljyt tohon pelkkään itkuun”
”Tää tuntuu jotenki… väärältä”Ja Toyota vaan:
rrrrrrrrrrrrrt
käynnistyy ekalla, ilman draamaa, ilman ylimääräistä valot vilkkua, ilman mitään ”nyt mä näytän sulle kuka on pomo” -show’ta.
Ku se ois jo illalla päättäny: ”huomenna mennään taas se tavallinen versio, ei tarvi erikseen esitellä mitään”.Katsastaja avaa konepellin, tuijottaa hetken, sulkee sen takas samalla ilmeellä ku 2017, 2019, 2022 ja 2025.
Paperit läpi.
Sitten se klassinen hiljainen tuomio:”Ei mitään huomautettavaa.”Ei taputuksia.
Ei konfettia konepellille.
Ei edes sitä pientä nyökkäystä, jota sais vaikka Skodasta jos se sattuu kestämään ilman ruostetta koko presidenttikauden.Vaan vaan se.
Hiljainen, lähes kiusallinen tieto siitä että tää koneisto ei oo vieläkään kuullu että sen pitäis jo hajota.
Ku joku ylhäältä ois vahingossa antanu sille ikuisen huoltovapaan kortin ja unohtanu perua sen.Ei täydellinen.
Välillä nukkuu rattiin asti vähän liian myöhään.
Välillä kuluttaa just sen verran että tuntuu epäreilulta.
Välillä näyttää ulkoisesti siltä ku se ois jo 2000-luvun alun museoesine.Mut just siksi se voittaa.
Ei siks että se ois nopein, kallein tai kaunein.
Vaan siks että se kieltäytyy olemasta äänekkäästi keskeneräinen.Ja siinä se seisoo taas parkkihallin perällä, märkä, likainen ja täysin välinpitämätön koko maailman paniikista ympärillään.Kuin se ois salaa sopinu jonkin ikiaikaisen sopimuksen fysiikanlakien kanssa:”Te muut saatte hajota normaaliin tahtiin.
Mä jatkan vielä hetken.
Älkää vaan älkää kuulko.”