Olen kuuskymppinen enkä ole saavuttanut elämässä mitään erityistä.
Yritystä oli kyllä, mutta tässä vaiheessa joutuu toteamaan, että ei tullut lasta eikä paskaa. Pieni liksa kuitenkin juoksi ja eläköityminen on edessä. Tää oli tässä.
Yritystä oli kyllä, mutta tässä vaiheessa joutuu toteamaan, että ei tullut lasta eikä paskaa. Pieni liksa kuitenkin juoksi ja eläköityminen on edessä. Tää oli tässä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Narun jatkoksi vai mitä meinaat ?
Mitä se erityinen sitten olisi? En minä ainakaan osaa sanoa, jokainen elää oman näköistä elämää ja jo se, että uskaltaa tehdä noin, on erityistä
Ei ole mitään oikeaa kaavaa elää vaikka toki sitä ulkopuolelta usein toitotetaan vaikkapa että pitää olla parisuhteessa, pitää perustaa perhe jne.jne. pitää opiskella ja olla uraputkessa tmv.
Jo aikoja sitten on kaikki elämänkaariteoriat heitetty roskakoppaan; niissähän oli ihmiselle asetettu ns. kehitysvaiheita tietyille ikävuosille ja nykyääänhän tuollainen ei pidä paikkaansa, esim. opiskelija voi olla ihan hyvin vaikka 50-vuotias tai naimisiin mennään minkä ikäisenä tahansa tai ei koskaan
Maailma muuttuu ja hyvä niin!
Päivä laskee ja päivä nousee, eletään.
Aika hyvin.
Mitä erityistä olisit halunnut saavuttaa mutta jäi saavuttamatta, ainakin tähän mennessä?
Ja siis et tietenkään ole epäonnistunut.
Ihan hyvä tavis olet niinkuin miljoonat muut suomalaiset.
Juuri niin.
Minäkin olen pian eläköitymässä. Työhistoriani on kirjava kuin mummon räsymatto. Avioliitto oli erehdystä ja lapsetkin jäi laittamatta. En kadu sitä, että en tehnyt lapsia, koska mitään vauvakuumetta minulla ei ole koskaan ollut. Avioliitto olisi saanut jäädä kokematta, mutta eihän niitä tehtyjä asioita saa tekemättömiksi. En ole saavuttanut mitään erityistä, eikä minulla ole kunnianhimoa. Tavallinen elämä riittää.
En ole ollut vankilassa enkä ole tehnyt rikoksia. En ole sotkeutunut huumeisiin ja alkoholiakin olen käyttänyt hyvin vähän ja tupakkaakin olen vain kokeillut.
En koe olevani epäonnistunut ja odotan mielenkiinnolla eläkkeelle jäämistä.
Moni saattaa pitää minua epäonnistuneena mutta mitä sitten?
Miksi ajattelet että sinua voitaisiin pitää epäonnistuneena? Minusta elämäsi kuulostaa aika yleiseltä.
Kun kerroin, että työhistoriani on ollut varsin kirjavaa. Aikoinaan muistan kun äitini puhui jostakin henkilöstä, että siitä ei ole mihinkään kun se vähän väliä vaihtaa työpaikkaa. En ole huvin vuoksi hyppinyt paikasta toiseen, vaan on ollut milloin mitäkin syitä. Nythän sillä ei ole enää mitään väliä, mutta joskus sitä katsottiin kieroon.
Eikä oikein se perheenperustaminen ollut koskaan ajankohtaista, kun olin menossa tai tulossa eri työpaikkojen välillä. Ex-mies ei ymmärtänyt, koska hän lienee ollut hyvin pitkään samassa työpaikassa. Ja ex-miehen suku tietenkin seurasi mielenkiinnolla, eikä aina kovin hyväntahtoisesti.
Kirjava työhistoria ja perheen perustamattomuus ei oikein kuulosta siltä että olisit elämässä jotenkin epäonnistunut. On niitä kuules paljon kirjavampiakin kohtaloita :D.
En pidä itseäni epäonnistujana, mutta ajattelin että ehkä aloittajalla on saattanut joku asia olla paremmin kuin minulla? Halusin lohduttaa, ettei hänen tarvitse kokea olevansa "erilainen nuori".
On toisaalta vaikea tietää - miten elämässä epäonnistuminen arvioitaisiin? Pitäisi laittaa ääripäät niin hyvässä kuin pahassa. Pitäisi olla joku raati joka koostuisi hyvin oppineista ja toisaalta myös oppimattomista arvostelijoista. Mutta olisi liian paljon huomioon otettavia seikkoja. Ehkä on parempi jättää se arvioiminen.
Sorry. Luulin että olet aloittaja.
Ehkä elämää yleensäkin arvioidaan yleisen kriteeristön mukaan. Kuten Wiskarin laulussa äiti oli sanonut että pojan pitää hankkia ammatti, auto , asunto ja akka ja jos joku niistä puuttuu ei hyvä heilu.
Jollekin peräkamarin aikamiespojalle äiti lienee myös ohjeistanut, että pitää hankkia lapseton mökin muija! 🤔
Ihmiset tuppaavat korostamaan saavutuksiaan. Kun ei ole mitään mainittavaa
saavuttanut tunnen joskus itseni epäonnistuneeksi ja turhaksi ihmiseksi.
ap.
Eiköhän suurimmalla osalla ihmisiä ole ihan tavis elämä jossa ei ole mitään erityistä mainittavaa joten älä suotta.
Kyllähän näitä kehuskeliijoita on. Siihen riittää omakotitalo, pari autoa
ja lomamatkat. Vuokralla-asuva, autoton, hiljaista elämää viettävä ihminen
ei ole mikään joittenkin mielestä. Ihmisillä on niin erilaiset arvot.
Hiljaista elämää viettävän elämä voi olla henkisesti paljon rikkaampaa
eikä hän edes tavoittele materiaa.
Joillekin materia ja omistaminen on tärkeää ja tavoite tunteakseen itsensä
joksikin ja tyytyväiseksi. Aitoa onnellisuutta se ei ehkä tuo, mutta kukin
taaplaa tyylillään ja se vapaus on jokaisella toteuttaa itseään niinkuin
parhaaksi kokee.
PS. En ole aloittaja
Miksi pitäisi välittää siitä mitä on toisten mielestä? Kun itse elää omannäköistään elämää tyytyväisenä oloonsa ei kai siinä kannata miettiä mitä kehuskelijat elämästäsi ajattelee? Ja voihan olla että oman materiansa ympäröimänä eivät kiinnitä sinuun mitään huomiota.
Minusta vuokralla-asuva autoton hiljaista elämää viettävä on ihan kunnon kansalainen ja eikö se riitä?
Tämän päiväisten juorujen pohjalta herää kysymys sen Epsteinin ja kavereidensa elämän saavutuksista, mikä oli tavoittelemisen tarkoitus, rikkaus, arvostus, nautinnot. Ainahan noista on varoitettu, turmiontienä!
Matto se on räsymattokin. Kodikas ja mukava. Ei voi sanoa että se olisi epäonnistunut matto.
Matto kuin matto. Pieni tahrakaan ei haittaa. Ei ole niin arka. Kestää kulutusta. Voi hangata vaikka juuriharjalla, eikä mene pilalle. Perse kestää merivettä, Täyttää tehtävänsä oikealla paikalla. Ikääntyy kauniisti ja löytää paikkansa vielä vaikka kesämökillä.
Nyt eläkkeellä voi sanoa että terveys on kalleinta. Liian moni tuttava sairastelee. Hyvä normaali on parasta elämää. Itse toki haluan matkustella ja käydä tutuissakin paikoissa uudestaan. Asunnot maksettu ja kallista autoa en tarvi. Hyvät ystävät ovat kullanarvoisia ja matkustelu heidän kanssa on hienoa. Vaatii vaan että muistaa ja soittelee kavereille tai kutsuu kylään. Yksin ei kannata jäädä. Itse olen kirjaston vakivieras kulttuurielämäkin on varsinkin talvella mielenkiintoista.
Tuo on hyvin sanottu "hyvä normaali on parasta elämää". Sen vain moni oivaltaa vasta sitten kun se normaali on syystä tai toisesta menetetty.
Mites se yhdessä laulussa meneekään " voi kun huomenna ois ihan tavallinen päivä".
Minkälainen olisi onnistunut ihminen ?
1. omasta mielestään
2. toisten mielestä ...
Kuvitteleeko joku, että rikas on onnistunut ihminen .... ?
Omasta mielestään ehkä jos materia on elämän tavoite,
mutta ihmisillä on erilaisia arvoja.
Toiset antavat enemmän arvoa aineettomalle rikkaudelle,
henkisesti rikkaalle elämälle.
Murheet pois, niinkuin jo ois!
Olen nyt jo 70v, jäin eläkkeelle putkesta 62v. En omista kuin vuokra-asunnossani olevan irtaimen joista kalusteetkin vanhoja "romuja". Työni oli enimmikseen huonosti palkattua osa-aikaista joten eläkekin jäi suht pieneksi. Eronnut jo 35 vuotta sitten ja yksin asunut jo 22 vuotta ainoan lapseni muutettua omilleen. Ei parisuhdetta. Muuta ei puutu kuin rahaa ja matkaseura, jotta voisin vielä muutaman kotomaan matkan enemmän tehdä kun yksin matkatessa kaikki kalliimpaa.
Lisään vielä että olen sitä minäkin saanut kuulla kun en tuon enempää ole saavuttanut, mutta en ole halunnutkaan esim sitoa itseäni velkataakalla johonkin seiniin vuosikausiksi kun vuokralla asuminen on huolettomampaa. Ei tarvitse vastata remonttikuluista, voi muutaa silloin kun siltä tuntuu yms. Autoa en ole koskaan omistanut kun siihenkään ei ole ollut varaa. Omasta mielestäni olen kuitenkin selviytynyt elämästäni ihan hyvin ja sen jälkeen kun pääsin eläkeputkeen olen havainnut jopa pientä kateutta joidenkin taholta kun tekemisiäni ja menemisiäni ei rajoita kukaan, vaan voin lähteä, tulla, tehdä ja mennä ihan oman mieleni mukaan.
t. Anonyymi00014
2026-01-18 10:09:08
Ainakin aiemmin oli säätiöitä joilta voi anoa tukea virkistysmatkoihin.
Aloittajalle: olet 60-kymppinen, aloitit aikuiselämän 40 vuotta sitten joskus 80-luvun puolivälissä. Ajatteleppas miten paljon uutta olet sinä aikana oppinut ja kuinka kaikki on muuttunut sinun hyvin pysyessä mukana kehityksessä.
Varmasti olet vaikuttanut monessakin asiassa töissä, kotona, vapaa-ajallasi. Ei kaikkien tarvitse suuresti päteä, ne pienet teot ja sanat voivat olla enemmän merkityksellisiä.
Stressata ei kannata kaikesta, vaikka selllainen on muotia nykyään.
Ei se mikään muoti ole. Elämä nykyään on stressaavampaa kuin ammoin
meidän nuoruudessamme.
"Elämä" tuskin on sen "stressaavampaa" kuin ennenkään, mutta ihmisten ajatukset, asenteet, oletukset, odotukset ... yms. tuuba on muunlaista kuin muinoin.
Ennenvanhaan tuskin kukaan mietti, oliko epäonnistunut elämässään, jos kaikki omat asiat olivat kunnossa ja hyvin; työt tehty, koti ja henkilökohtaiset hoidettu eikä viranomaisia niskaan hengittämässä syystä tai toisesta.
Hiukan asian vierestä: Avioeroni jälkeen - ja siitä on jo kauan, eräs tuttu mies ex-miehen kautta soitti minulle ja jutusteli kaikenlaista moitiskelevaan sävyyn. Erityisesti hän halusi tuoda ilmi, miten hänen oma tyttärensä oli onnistunut elämässään! Hän käytti juuri tuota "onnistunut elämässään" sanamuotoa.
En voinut olla ajattelematta, että tämän miehen oma avioliitto tuskin oli erityisen onnistunut. Mutta jokin tarkoitus kai tälläkin puhelulla oli? Arvelen että hän halusi tuoda esille sen, miten minä olin hänen arvoasteikossaan tipahtanut jollekin alemmalle tasolle. Tämä asia ei millään tavalla enää mieltäni vaivaa, mutta tuli nyt vain tällainen vanha muisto mieleen.
Sinä olet hyvä ihminen.
Bette Davis sanoi hyvin: Vanheneminen ei ole nössöille.