Moniko on

oli aika , jolloin tuo maallinen mammona näytteli todella suurta osaa elämässäni.Piti saada kaikki samat asiat kuin kavereillakin oli ja tunsi itsensä huonommaksi, jos näin ei ollut.
Nyt tuolla tavaralla ei tunnu olevan mitään merkitystä.Ei ne uudet hienot huonekalut paljoa auta, jos mieli on maassa ja elämän tasapaino hukassa.
No onhan se mukava käpertyä pehmeän sohvan syliin iltaisin,,,kumpa se oppisi vielä puhumaan ja pussaamaankin ...:))))
Vaihtaisin kyllä mielelläni pois vaikka tuon viime vuoden,,,,mutta auttaisikohan se asiaa,,,ei varmaankaan...

ihan tyytyväinen. Joskus kaduin syvästi mun villiä nuoruutta, mutta viime aikoina on ollut ihan mukavaa huomata että niistä kokemuksista on ollut hyötyäkin.

Välillä on alamäkiä, mutta maistuupa ne ylämäet sitten paremmilta. Vähän kuin nälkä ja syöminen, ruoka maistuu aina parhaammalta jos ensin on oikein kova nälkä.

Vai luulit muuttaneesi toiseen maahan *nauraa hiljaa* Odotas, mulla on vielä lomaa pitämättä, sitten alkaa sadekausi...

on ala-ja ylämäkeä, mutta niinhän se pitää ollakin..tänään olen ehkä jossakin asiassa taas viisaampi, en kuitenkaan virheetön. Tänään olen terve ja ...sopivasti elämään tyytyväinen ihminen..:)

vaihtaisin eletystä elämästäni, jos se suinkin vain olisi mahdollista. Toivoisin, että olisin voinut elää toisin jo eletyn, ja toivon, että voisin elää toisin tulevan. Tai enhän tulevasta voi varmasti tietää, mutta todennäköisesti tämä nykyinen jatkuu ja jatkuu vaan. Eli yksinäisyys ja jatkuvat taloudelliset ongelmat. Mitään luxusta en eläämääni kaipaa, mutta kun raha riittäisi edes kaikkeen välttämättömään, eikä aina tarvitsisi luottokortilla maksella, kun rahat ovat jo aikaa sitten menneet laskuihin ja muuhun elämiseen. Tilipäivänä odottaa jo seuraavaa tilipäivää! Haaveita on, mutta niistä edes niitä pienimpiä en voi rahanpuutteen takia toteuttaa. Sitten olisi tietenkin toiveissa se rakastava kainalo, johon olisi mukava käpertyä, mutta sehän ei rahalla ratkea! Kyllä se itsetuntoa nakertaa, tuntee olevansa vähän b-luokan kansalainen, kun kuulee ympärillä mitä työkaverit ostavat ja lomillaan tekevät.

Eniten tyytyväisyyttä tuo kaikenlainen, monialainen kokemus, joka on arvokasta ainesta. Vaikkei kaikki kestä päivänvaloakaan. Eikä viranomaisia ;))

Mulle oli ehdottoman oikea järjestys seikkailla sinkkuna ensin 28v asti, törmätä vasta sitten siihen heppuun jolta saada kaksi valioluokan vauvansiementä, olla äiti ihan täysillä. Ei haittaa vaikka ero tuli pian. Muistan joskus kun pienten lasten hoito (yksin) alkoi maistumaan puulta, kaivoin vanhat päiväkirjat, valokuvat ja kalenterit esiin ja pidin muistelusession. Korvat punaisina muistin taas miten kovaa meni... ;))

Tällä hetkellä olen olemiseeni nähden suhteellisen tunteeton. Jos saisin peruutettua 8 vuotta taaksepäin, silloin olin tyytyväisimmilläni. RAhaa ei paljon ollut, mutta oli rakkautta ja kekseliäisyyttä ja intoa ja onnea. Vaan se ei kestänyt. SEn jälkeen on kuolo korjannut myös äidin ja syntymättömän lapseni. Tunnepuolen olen joutunut kuolettamaan, joten en ole onnellinen enkä onneton. Kunhan tässä taaperran... Jos se lähestyvä 50 toisi villityksen tullessaan ;-)

Elämässä on ollut huippuhetkensä, mutta olen myös käynyt täysin pohjalla. On varmaan paljon asioita, jotka tekisin toisin, jos voisin pakittaa ajassa taaksepäin. Kuitenkin olen saanut elämältä nämä kortit ja näillä on pelattava niin hyvin kuin osaa. Paljon on kiinni omista valinnoista, paljon onnesta. En ole tyytymätön osaani, pitää vain sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja yrittää löytää parhaat ratkaisut. On vain hyväksyttävä, että joskus elämältä tulee turpiin ja toisinaan taas onni potkii.

Kyllä kohtalo aika paljon määrää näitä asioita.
Itse olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä,
minulla on perhe jota rakastan ja joka rakastaa minua. Muutenkin kyllä kohtalo määrää aika paljon asioita..... Joskus nuorempana elämä oli ehkä villimpää, kun ei ollut perhettä eikä puolisoa.

Kuin oma Isä minulle joskus opetti..
-Kaikki mikä ei tapa niin se vahvistaa..
Uskon muuten aika paljon tohon.
Ei oo elämä helppoo ei.
En silti olis valmis päivääkään antamaan pois..

Paitsi ensimmäisen miehen kanssa aviossa olon haluaisin vaikka elää uudestaan jos pystyisi:)))
Muuten olen tosi tyytyväinen elämääni ollut tähän asti ja elämä näkyy vaan paranevan vanhetessa:))))

vaikka on matkan varrella ollut niin ylä- kuin alamäkiä, menestyksen mannaa ja menetyksen tuskaa. Kaikkia noita on ollut mahdollisuus kokea ja toivon mukaan myös viisastua niistä... ;-)